Vasili Belov
Vasili Ivanovitš Belov (ven. Васи́лий Ива́нович Бело́в, 23. lokakuuta 1932 Vologdan alueen Harovskin piirin Timonihan kylä – 4. joulukuuta 2012[1]) oli venäläinen kirjailija.
Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964.[2] Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.[3]
Pienoisromaani Tuttu tarina (Privytšnoje delo, 1966) teki Belovista yhden venäläisen maaseutuproosan tunnetuimmista edustajista. Talonpoikaisen luonteen, elämäntavan ja maailmankatsomuksen kuvausta kirjailija jatkoi teoksissa Plotnitskie rasskazy (Kirvesmiehen kertomuksia, 1968) ja Lad (Arkipäivän kauneutta, 1979). Kolmiosainen kronikkaromaani Kanuny (Aatot, 1972–1984) sekä siihen liittyvä God velikogo pereloma (Suuren murroksen vuosi, 1989–1991) kuvaavat Neuvostoliiton maatalouden kollektivisointia. Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen etnisyyden ihannoinnissa liiallisuuksiin. Belov on kirjoittanut myös kokoelman humoristisia miniatyyrejä Vologdalaisjaarituksia (Buhtiny vologodskije) sekä elokuvanovellin Kaksi valoisaa vastakkain (Tselujutsja zori).[2][4][5] Hän sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1981[6].
Naš sovremennik -lehden konservatiiviseen kirjailijaryhmään kuulunut Belov esiintyi julkisuudessa kansallisen kulttuurin ja perinteisten arvojen puolustajana. Vuosina 1989–1992 hän toimi Neuvostoliiton kansanedustajana sekä korkeimman neuvoston jäsenenä.[7] Belov oli myös Venäjän kirjailijaliiton aktiivijäsen. Hän asui Vologdassa.[4]
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Vaikeina vuosina", novelli. Antologiassa: Neuvostoproosaa. 3, Uusimmat vuosikymmenet, valikoinut. Sergei Zalygin, venäjän kielestä suom. Esa Adrian, esipuhe Pekka Pesonen. WSOY 1979 ISBN 951-0-09401-3
- Tuttu tarina. Suom. Heikkitapio Laaksonen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980.
- Kaksi valoisaa vastakkain: humoristisia kertomuksia ja novelleja (Celujutsja zori). Suom. Ulla-Liisa Heino. Moskova: Raduga, 1984. – Maailma ja me, Novelliliite, 1984. (Sisältää niminovellin lisäksi "Vologdalaisjaarituksia" ja humoristisia kertomuksia.)
- Vanha ja nuori
- Rautatieasemalla
- Vologdalaisjaarituksia
- Kehtolaulu
- Kirkastus. Isoäidin kertomus
- Grisa Funt
- Valitus
- Kirje
- Manikyyri
- Häät
- Tien päällä
- Ylikäytävällä
- Keskustelu
- Kaksi valoisaa vastakkain
- Kalajuttu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar, tšast 1. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006993-X (venäjäksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Russian writer Vasily Belov dies at 80 The Miami Herald. 5.12.2012. Miami Herald Media Co. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Belov, Vasili”, Otavan kirjallisuustieto, s. 83. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Russkije pisateli, s. 150
- ↑ a b Entsiklopedija Krugosvet krugosvet.ru. Viitattu 11.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ Russkije pisateli, s. 151–154
- ↑ Gumanitarnyi slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 11.11.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Russkije pisateli, s. 153