Viini antiikin Kreikassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Athene kaataa Herakleelle viiniä. Kuvitusta attikalaisessa kyliksissä noin vuodelta 480-470 eaa.

Viini oli keskeinen osa antiikin kreikkalaista kulttuuria. Sillä oli sekä yhteisöllisiä, uskonnollisia että lääkinnällisiä käyttötarkoituksia, ja se oli merkittävä kauppatavara.[1][2][3]

Tiedot viininviljelystä ja -tuotannosta sekä viinikulttuurista antiikin Kreikassa ovat peräisin kirjallisista lähteistä ja arkeologiasta.[4][5] Kreikkalaiset oppivat viininvalmistuksen todennäköisesti Kreikan alueen aiemmilta ei-helleenisiltä asukkailta. Taito yhdistettiin Dionysos-jumalan saapumiseen.[3] Kreikkalainen viinikulttuuri puolestaan on vaikuttanut merkittävästi viininviljelyn leviämiseen ja kehitykseen koko Välimeren alueella.[6]

Antiikin kreikkalaiset viinit olivat nykyisiä viinejä makeampia ja vahvempia. Eri alueilla tuotettiin erilaisia viinejä, ja runoilijat ylistivät niitä runoissaan. Viini nautittiin lähes aina sekoitettuna eli vedellä laimennettuna. Samalla viinikulttuuri synnytti lukuisia erilaisia keraamisten astioiden lajityyppejä. Viinin nauttiminen oli keskeinen osa pitoja eli symposioneja.[1][2][3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villi viiniköynnös (Vitis vinifera ssp. sylvestris) on Kreikan alueella luontainen laji ja sitä on kasvanut alueella jo ennen viimeistä jääkautta ja viimeistään neoliittisella kaudella. Lajista on löydetty varhaisia jäänteitä muun muassa Traakiasta, Makedoniasta, Thessaliasta, Euboialta ja Peloponnesokselta. Viininviljelyyn jalostettu viiniköynnös (Vitis vinifera ssp. sativa), jonka kasvattaminen oli oletettavasti saanut alkunsa Kaukasukselta, saapui alueelle pronssikaudella noin 3000–2500 eaa. Tuolloin viininvalmistuksen taito tuli Kreikkaan mahdollisesti Egyptistä Kreetan minolaisen kulttuurin myötä. Minolaiset tutustuivat egyptiläiseen viininvalmistukseen kauppayhteyksien kautta.[1][5][7] Toisaalta jalostettu viiniköynnös on saattanut tulla alueelle myös idästä; viimeaikaisten löytöjen mukaan Fílippoin alueella Itä-Makedoniassa olisi viljelty viiniä jo 4000-luvun jälkimmäisella puoliskolla eaa.[5]

Kultainen yksikahvainen pikari mykeneläiseltä ajalta, noin 1500 eaa. (helladinen kausi II).

Viimeistään minolaisen kulttuurin aikana viinistä oli tullut merkittävä viljelykasvi ja kauppatavara.[5] Vathýpetrosta Archáneen minolaisen palatsialueen eteläpuolelta on löydetty varhaisia viiniviljelmiä sekä vanhin tunnettu viininpuristin. Merkkejä viininviljelystä- ja tuotannosta, kuten viininpuristimia ja lukuisia saviastioita, joissa on jäänteitä viinistä, on löydetty myös muun muassa Káto Zákroksen ja Áno Zákroksen minolaisten kohteiden alueilta sekä Fournísta.[5][8][9][10][11][12]

Minolainen viinikulttuuri periytyi edelleen mykeneläiseen kulttuuriin.[6] Mykeneläisenä aikana, noin 1600–1200 eaa., viini sai suuren kulttuurisen, uskonnollisen ja taloudellisen merkityksen.[3] Mykeneläisen kreikan kirjoitusjärjestelmällä eli niin kutsutulla lineaari B:llä kirjoitetuissa tauluissa esiintyy tietoja viinistä, viinitarhoista ja viinikauppiaista. Knossoksesta löydetyissä tauluissa esiintyy kahdesti nimi Oinops (”viininvärinen”).[13] Sama ilmaisu toistuu kahdesti Homeroksella.[14] Tauluista voidaan löytää myös varhainen viittaus Dionysokseen, kreikkalaisen mytologian viinin jumalaan.[15] Tauluista voidaan lukea myös jonkinlaisen uuden viinin juhlan nimi, me-tu-wo ne-wo.[16]

Mykeneläisten uskotaan levittäneen viinikulttuurin Kreetalta eri puolille Egeanmerta sekä mahdollisesti myös manner-Kreikkaan.[15][17] Amforalöydöt osoittavat, että mykeneläiset kävivät viinillä kauppaa muun muassa Egyptiin, Kyprokselle, Palestiinaan, Sisiliaan ja eteläiseen Italiaan.[6]

Siirtokunnat ja kauppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

500-luvulle eaa. tultaessa kreikkalaiset olivat kehittäneet viinituotantoaan siinä määrin, että viinistä saattoi tulla yksi kaikkein merkittävimpiä kauppatavaroita. Viiniköynnös oli alueen maanviljelyn tärkeimpiä hyötykasveja ja viini monien kaupunkivaltioiden merkittävimpiä vientituotteita oliiviöljyn ja viljojen ohella. Viiniä myytiin eri puolille Välimeren aluetta.[3] Ateena itsessään muodosti suuren ja kannattavan markkinan viineille. Attikassa ja Thasoksen saarella oli merkittäviä viinintuotantoalueita, jotka tyydyttivät kaupungin suurta kysyntää.[6]

Kreikkalaisia viini- ja öljyamforoita. British Museum.

Kun kreikkalaiset kaupunkivaltiot perustivat siirtokuntia eri puolille Välimerta, muuttajat toivat oman kotiseutunsa viinikasveja mukanaan sekä jalostivat kohtaamiaan villiviinejä. Eräät varhaisimmista siirtokunnista perustettiin Sisiliaan ja eteläiseen Italiaan (Suur-Kreikka), jossa viiniä kasvoi runsaasti. Kreikkalaiset kutsuivat Italian niemimaan eteläosaa nimellä Oinotria (”Viinien maa”).[18][19] Tämän jälkeen asutettiin muun muassa Massalia eteläisessä Galliassa sekä Mustanmeren rannikko. Siirtokuntalaisten odotuksena oli usein, että viinintuotanto paitsi kattaisi oman kysynnän myös tarjoaisi mahdollisuuksia käydä kauppaa lähellä sijaitsevien kaupunkien kanssa. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että kreikkalaiset olisivat vieneet viininviljelyn myös Espanjaan ja Portugaliin, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan taas foinikialaiset olisivat ehtineet kyseisille alueille ensimmäisenä.[17]

Siirtokuntien ja kauppayhteyksien kautta kreikkalainen viinikulttuuri vaikutti edelleen muun muassa kelttien, etruskien, skyyttalaisten ja lopulta roomalaisten viinikulttuuriin.[6] Arkeologit ovat löytäneet eri puolilta Välimeren aluetta lukemattomia amforoita ja niiden sirpaleita, jotka on leimattu eri kaupunkivaltioiden ja Egeanmeren saarten leimoilla. Tämä osoittaa, kuinka laajalle Kreikan vaikutus levisi kaupankäynnin kautta.[6]

Viininviljely ja -valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan vuoristoinen maaperä oli ja on edelleen erittäin sopivaa viininviljelyyn.[3] Antiikin kreikkalaiset kutsuivat viljeltyä viiniköynnöstä nimellä hemeris,[20] mikä on peräisin sanasta hemeros, ”kesy”,[21] erotuksena kasvin villistä muodosta. Monet antiikin aikaiset kirjailijat käsittelevät viininviljelyä ja -valmistusta sekä hyvän viinin ominaisuuksia. Arkeobotaniikan menetelmiä on puolestaan käytetty muun muassa nykyisessä Kompolóissa eteläisessä Makedoniassa sijainneella antiikin aikaisella viinitilalla käytettyjen viljelymenetelmien tutkimisessa.[4][22]

300-luvulla eaa. elänyt Theofrastos on merkittävimpiä kirjallisia lähteitä antiikin kreikkalaisen viininviljelyn menetelmiin. Hän kirjoitti lukuisia luonnontieteellisiä teoksia, joista aiheen kannalta merkittävimmät ovat Kasvioppi (Historia plantarum) ja Kasveja koskevia syitä (De causis plantarum). Hän kuvaa viininviljelyn kaikkia vaiheita köynnösten harventamisesta viininkorjuuta edeltäviin valmisteluihin.[4][23] Ksenofon kuvaa teoksessaan Talouden taito viiniköynnösten istuttamista.[24]

Satyyri käyttämässä jonkinlaista punotuista matoista koostuvaa viininpuristinta. Roomalainen terrakottareliefi ensimmäiseltä vuosisadalta.

Viininviljely vaati paljon työtä kaikissa sen eri vaiheissa suhteessa muuhun maanviljelyyn. Tämä sisälsi muun muassa köynnösten istutuksen ja harventamisen, maaperän muokkaamisen ja lannoittamisen, viinitarhan vartioinnin, sadonkorjuun sekä viinin (tai esimerkiksi rusinoiden) valmistamisen rypäleistä. Eräs oleellisimpia tehtäviä oli maan muokkaus talvella köynnösten ollessa vielä lepotilassa. Tämä edesauttoi sadeveden, ilman ja lannoitteen pääsyä maaperään sekä vähensi rikkaruohoja. Kesäaikana kasvit olivat kokonaan maaperään tällä tavoin päässeen kosteuden varassa. Lannoittamiseen käytettiin muun muassa lantaa ja kotitalousjätteitä.[4] Theofrastos käsitteli myös viiniköynnösten tauteja ja niiden aiheuttamia ongelmia.[25]

Viinitarhat oli sijoitettu yleensä rinteeseen, joka oli usein itään ja auringonnousuun päin. Joskus viinitarhoja oli kukkuloiden kaikilla rinteillä, ja kuumilla seuduilla ne saattoivat olla pohjoisrinteessä. Sijainnissa täytyi ottaa huomioon myös Kreikan voimakkaat tuulet, jotka saattoivat talvella palelluttaa kasvit. Tuulilta suojaamiseksi käytettiin myös taikoja. Eräässä valkoinen kukko jaettiin kahteen osaan ja kaksi viinitarhan työntekijää veivät puolikkaat viinitarhan ympäri vastakkaisiin suuntiin. Kukon ruhon osat haudattiin siihen kohti, missä työntekijät kohtasivat toisensa.[17][26]

Viinirypäleet korjattiin syksyllä, suunnilleen nykyisen kalenterin syyskuussa. Kirjallisista lähteistä varsinainen viininkorjuu tunnetaan vain varhaisempien eeppisten runoilijoiden Homeroksen ja Hesiodoksen teoksista sekä taiteesta, kuten ruukkujen koristelusta.[4] Homeroksen Iliaan esitys Akhilleuksen kilvestä kuvaa viininkorjuuta viinitarhasta, joka oli ympäröity sekä aidalla että jonkinlaisella kaivannolla tai ojalla; hän mainitsee myös sen, että Odysseuksen isä Laertes oli istuttanut viinitarhaansa 50 eri rypälelajiketta.[27]

Viininkorjuun jälkeen rypäleet murskattiin. Tämä tapahtui yleensä polkemalla. Antiikin Kreikassa tunnettiin myös viininpuristin. Nonnoksen runoelma Dionysiaka kuvaa viininpuristimen keksimistä ja laittaa sen Dionysoksen nimiin.[28]

Rypäleet voitiin polkea esimerkiksi koreissa, jotka oli sijoitettu puiseen tai keraamiseen sammioon. Viininpolkijat pitivät polkiessaan kiinni yläpuolella roikkuvista köysistä pysyäkseen tasapainossa. Tilaisuus oli juhlava, ja viininpoljennan aikana saatettiin soittaa esimerkiksi huilua. Samalla huudeltiin erilaisia huutoja Dionysoksen kutsumiseksi: Dionysos!, Bakkhos! tai Euios!. Vielä niinkin myöhään kuin Konstantinopolin kolmannen kirkolliskokouksen toisessa kokoontumisessa vuonna 691, 300 vuotta sen jälkeen kuin keisari Theodosius oli sulkenut pakanalliset temppelit, jouduttiin antamaan määräys, joka kielsi tällaiset huudot. Ne kehotettiin korvaamaan kyrie eleison -huudoilla.[9]

Jokaisella paikkakunnalla oli omanlaisensa viininvalmistusmenetelmät. Sekä Hesiodos että Homeroksen Odysseia mainitsevat olkiviinin valmistuksen: tuoreet rypäleet laitettiin matoille kuivamaan lähes rusinoiksi ennen puristusta. Lesboslainen protropon-viini taas valmistettiin pelkästään rypäleistä vapaasti juoksevasta mehusta, jolloin puristusta ei juurikaan tarvittu.[29]

Murskaamisen jälkeen viiniaines sijoitettiin pithoksiin eli suuriin saviruukkuihin, joissa käyminen tapahtui. Viini käytettiin ja kypsytettiin noin kuuden kuukauden ajan. Sitten se suodatettiin ja sinetöitiin amforoihin säilyttämistä tai vientiä varten. Edellisen vuoden sadon viinejä alettiin nauttia joko talvella tai vasta keväällä.[1][3] Nykyaikaiseen viinintuotantoon verrattuna viinien käyttäminen ja säilytys oli kuitenkin lyhytaikaista ja epäjärjestelmällistä. Maaseudulla nuorta viiniä maisteltiin kuitenkin heti viininkorjuun jälkeen. Samalla paikalla nautittavaksi tarkoitettu viini kaadettiin ruukkujen sijasta nahkaleileihin.[30]

Viinit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Ei ihme että kompastuin.
Olin lionnut Zeuksen sateessa,
Dionysoksen viinissä.
Kaksi yhtä vastaan, ja jumalia vielä! 		”

– Dionysios Androslainen[31]

Antiikin Kreikassa viinit olivat yleensä makeita ja aromaattisia, vaikkakin myös kuivempia viinejä tuotettiin. Viineissä oli enemmän luonnonsokeria ja samalla alkoholia kuin nykyisissä viineissä. Alkoholipitoisuus saattoi olla jopa 18 prosenttia, kun useimpien nykyviinien alkoholipitoisuus on 12,5 prosenttia.[3]

Hapettumisen hallitseminen oli vaikeaa, minkä vuoksi monet viinit eivät säilyneet laadukkaina pitkään, vaan ne tuli nauttia kolmen tai neljän vuoden sisällä.[3] Viinin säilymisen parantamiseksi niihin laitettiin usein merivettä, jonka suolaisuutta oli vähennetty, tai muita aineita.[2][30] Hyvin säilytettyjä ja ikääntyneitä viinejä pidettiin kuitenkin arvokkaina: Hermippos kuvasi parhaiden vanhojen viinien tuoksuvan ”orvokeille, ruusuille ja hyasinteille”.[32] Komediakirjailijat huomauttivat, että kreikkalaiset naiset pitivät ”vanhoista viineistä mutta nuorista miehistä”.[33]

Dionysos ja mainadi. Attikalainen punakuviotekniikalla valmistettu oinokhoe, 480–470 eaa.

Lajikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana viini sai maineensa sen alueen mukaan, missä se oli tuotettu, ennemmin kuin tuottajan tai tilan mukaan. Antiikin aikaisissa runoissa ja muissa teksteissä mainitaan kiitoksella lukuisia eri viinejä ja viinintuotantoalueita. Kreikkalaiset säätivät viinien alkuperän suojaamiseksi myös lakeja, jotka määräsivät petoksista rangaistuksen.[7][30]

Arkaaisella ajalla arvostetuinta viiniä oli Ismaroksen viini; sen mainitsee muun muassa 600-luvulla eaa. elänyt runoilija Arkhilokhos.[34] Hänen aikalaisensa Alkman ylistää eräässä runossaan Lakonian lähialueen Denthiksen, Oinoksen, Karystoksen ja Pitanen viinejä.[35]

Klassisella kaudella arvostetuin ja kallein viini tuli Khioksen saarelta.[1] Sen hinta oli neljännesdrakhman ja kahden drakhman väliltä yhtä khusta kohden (1 khus = noin 4 nykyistä 750 ml viinipulloa). Muita tunnettuja ja arvostettuja viinintuotantoalueita olivat Khalkidike, Kos, Lesbos, Mende, Naksos, Thasos ja Peparethos. Hellenistisenä ja roomalaisena aikana arvostettiin myös muun muassa Rhodoksen ja Klazomenain merivedellä maustettuja viinejä.[1][30]

Yksittäisistä arvostetuista viineistä tiedetään kaksi, joiden alkuperää ei tunneta: Biblinos-viini ja Pramnian viini. Biblinoksen uskotaan olleen samanlaista kuin foinikialainen Bybloksen viini, jonka tuoksua arvostettiin suuresti. Viinin kreikkalainen versio oli mahdollisesti peräisin Traakiasta. Pramnian viiniä tuotettiin monilla alueilla, erityisesti Lesboksella, mutta myös Ikarialla ja Smyrnassa. Athenaios ehdotti Pramnian viinin olleen yleisnimi, joka viittasi hyvälaatuiseen ja hyvin ikääntyvään tummaan viiniin.[6]

Nykyisinkin tunnettu Limnio-lajike Lemnokselta on saattanut periytyä antiikin ajalta saakka. Tällöin se olisi vanhin lajike, jonka tunnetaan edelleen olevan viljelty. Jo Homeros mainitsee lemnoslaisen viinin;[1] sen mainitsee myös Aristoteles.[36][37]

Meriveden lisäämisen lisäksi kreikkalaiset myös maustoivat viinin usein. Tähän käytettiin muun muassa hunajaa, yrttejä ja mausteaineita (kuten kaneli, minttu ja timjami), pihkaa tai hajusteita.[1][2][30] Kykeon-nimisen juomasekoituksen joissakin resepteissä siihen käytettiin Pramnian viiniä, raastettua vuohenjuustoa, paahdettuja ohrajauhoja ja hunajaa.[38]

Viinikulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Pronssipeili heijastaa vain ulkonäkösi,
mutta viini paljastaa sielusi. 		”

– Aiskhylos[2]

Sen lisäksi että viini oli keskeinen ruokajuoma ja nautintoaine sekä merkittävä kauppatavara, sillä oli kreikkalaisessa yhteiskunnassa myös merkittäviä yhteisöllisiä, uskonnollisia ja lääkinnällisiä käyttötapoja. Kreikkalaiset katsoivat viinin olevan keskeinen osa sivistystään ja jopa arvottivat muita kansoja sen mukaan, mikä oli näiden suhde viiniin. Esimerkiksi Homeroksella kyklooppi Polyfemoksen barbaarisuus näkyi siinä, että tämä joi viinin sijasta maitoa.[1]

Potos ja pidot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa kulttuurissa viinin juomisesta käytettiin sanaa potos.[39] Tavallinen antiikin kreikkalainen saattoi kastaa aamulla leipänsä viiniin. Tämä oli ainoita kertoja, jolloin viiniä nautittiin akratos[40] eli sekoittamattomana. Muutoin viini tarjoiltiin lähes aina sekoitettuna eli laimennettuna vedellä. Kreikkalaiset pitivät tätä sivistyksen merkkinä ja katsoivat, että vain barbaarit, kuten traakialaiset ja skyyttalaiset, joivat sekoittamatonta tai laimentamatonta viiniä.[2][7]

Pitoihin osallistuva pelaa kottabos-peliä. Punakuviotekniikalla valmistettu attikalainen kyliks noin vuodelta 500 eaa.

Kreikkalaisessa mytologiassa laimentamattoman viinin juominen liittyi kentauromakhiaan, lapiittien riehumiseen Peirithooksen häissä. Spartan kuningas Kleomenes I:n katsottiin tulleen hulluksi juotuaan kerran laimentamatonta viiniä.[6] Laimentamattoman viinin uskottiin voivan jopa tappaa juojansa: gallialaisen päällikkö Brennuksen kerrottiin tehneen itsemurhan juomalla täysivahvuista viiniä.[41]

Viini oli keskeisellä sijalla kreikkalaisissa pidoissa eli symposioneissa (”yhdessä juominen”). Symposion oli vakiintunut yhteisöllinen tilaisuus, johon liittyivät tietyt tavat ja rituaalit, ja joita luonnehti avoin keskustelu, ajatuksenvapaus, totuuden tavoittelu ja yhteisymmärrys.[1][7]

Symposioneihin kuului oleellisesti potos, joka seurasi kevyttä päivällistä, ja joka koostui vedellä laimennetun viinin nauttimisesta. Näin osanottajat saattoivat jatkaa keskustelujaan ilman liiallista juopumusta.[7] Pidoissa juomanlaskija sekoitti viinin ja veden, ammensi viiniä sekoitusmaljasta (krater) kaatokannulla (oinokhoe) ja tarjoili sitä pitoihin osallistuville. Viiniä laimennettiin sen vahvuuden tai juhlijoiden mielialan mukaan. Hesiodos kehotti lisäämään viiniin kolme neljäsosaa raikasta lähdevettä. Viiniä saatettiin laimentaa jopa suhteessa kaksikymmentä osaa vettä yhteen osaan viiniä. Kesällä sekoittamiseen käytettiin kylmää vettä tai lunta, talvella haaleaa vettä.[1][2]

Erilaisia juoma-astioiden tyyppejä oli lukuisia, muun muassa kyliks, kantharos, kotyle, fiale, lakaina, mastos ja rhyton. Viinin jäähdyttämiseen käytettiin erityisiä jäähdytysamforoita tai jäähdytysruukkuja (psykter).[1] Athenaioksen teos Deipnosofistai on merkittävä sekä pitojen viinikulttuurin että siihen liittyneiden astioiden tuntemisen kannalta.[4]

Runoilija Eubolos huomioi kolmen (kyliks-) maljallisen viiniä olevan ihanteellinen annos ja edustavan kohtuullisuutta. Näytelmässään Semele eli Dionysios hän antaa Dionysoksen sanoa, että ensimmäinen malja on terveydelle, toinen rakkaudelle ja nautinnolle, ja kolmas unelle. Tämän jälkeen viisaat vieraat lähtevät kotiin. Kolmatta seuraavat maljat eivät enää ole meidän, vaan kuuluvat väkivallalle, riehumiselle, mustille silmille ja huonekalujen heittelylle.[42]

Pidoissa myös laulettiin juomalauluja ja pelattiin erilaisia pelejä. Suositussa kottabos-pelissä oli tavoitteena singota viinipisara kyliks-maljan pohjalta kohteeseensa, kuten toisen henkilön viinimaljaan.[2]

Viini ei ollut kreikkalaisessa kulttuurissa koskaan kaukana mystisistä yhteyksistään Dionysoksen kulttiin. Dionysos-maljan maalaus noin vuodelta 530 eaa. kuvaa myyttiä, jossa Dionysos pakeni etruskikaappaajiaan muuttamalla nämä delfiineiksi. Hänen laivansa masto versoo viiniä.[7]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dionysos oli kreikkalaisessa mytologiassa viinin ja yleisemmin kaikenlaisen hurmioitumisen ja toisen hahmon ottamisen tai toiseksi muuttumisen jumala.[43] Kreikkalaiset yhdistivät viininvalmistuksen saapumisen Dionysokseen sekä kulttuuriheeros Aristaiokseen. Viini on keskeisessä roolissa myös myyteissä Ikarioksesta tai Semakhoksesta, joka otti Dionysoksen lahjan vastaan, sekä Amfitryonista, joka opetti ihmisille sivistyneen tavan nauttia viini veteen sekoitettuna. Kuningas Minoksen tytär Ariadne antoi Dionysokselle kaksi poikaa, joiden nimetkin viittaavat viiniin: Stafylos ja Oinopion.[7]

” Herralle Dionysokselle
tahdon kajauttaa
oivan dityrambin
kun tämä viini
salaman lailla lyö
ja mieleni kirkastaa. 		”

– Arkhilokhos[44]

Attikalaisten juoma-astioiden rikas koristelu ilmentää Dionysos-kultin suurta suosiota.[7] Dionysokseen liittyi useita erilaisia juhlia. Ateenassa helmikuussa vietetyssä Anthesteria-juhlassa avattiin edellisen syksyn sadon viiniruukut. Siihen kuului viininjuontikilpailuja sekä kulkueita, joissa kannettiin viiniruukkuja.[6] Dionysia-juhlissa viinin jumalan kunniaksi järjestettiin näytelmäkilpailuja. Kreikkalainen teatteri sai alkunsa Dionysoksen kunniaksi lauletuista dityrambeista.[7] Viinin juonti oli keskeinen osa Dionysia-juhlia ja se alkoi jo aamusta.[43]

Uskonnollisissa toimituksissa viini oli yleinen juomauhri (spondē) jumalille uhrattaessa. Viiniä saatettiin kaataa esimerkiksi maahan tai mereen jumalille lähetettäväksi, alttarin tuleen eläimiä uhratessa, tai haudalle vainajan hengelle. Juomauhreja saatettiin toimittaa muutoinkin aina viiniä juotaessa esimerkiksi pidoissa.[45] Kaikille jumalille ei kuitenkaan saanut uhrata viiniä; tällöin juomauhrina toimi maito.[30]

Lääkintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippokrates tutki viinin lääketieteellistä käyttöä laajasti. Hänen mukaansa viini lisäsi koleerisuutta ja vähensi ruumiista kosteutta ja kylmyyttä. Hänen koulukunnassaan viini oli yhtenä osana useita lääkkeitä. Viiniä käytettiin muun muassa lääkkeenä kuumeeseen, toipilaiden hoitoon sekä antiseptisenä aineena.[1][46]

Lääketieteessä jokaisen alueen viinillä katsottiin olevan omat fysiologiset vaikutuksensa. Muun muassa Galenos harrasti tällaista viinituntemusta.[1]

Kreikkalaiset olivat luonnollisesti tietoisia myös viinin lyhytaikaisista haittavaikutuksista erityisesti silloin, kun viiniä oli käytetty yli kohtuuden. Athenaios mainitsee usein viinin kyvyn aiheuttaa kohmeloa ja ehdotti siihen useita parannuskeinoja.[6]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lainehtiva malja: Antiikin runoja viinistä. (Valikoineet, suomentaneet ja selityksin varustaneet Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen) Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-006-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Kivimäki, Arto & Vesterinen, Sampo: Viini antiikissa. Teoksessa Kivimäki & Vesterinen 2004, s. 149–191.
  2. ↑ a b c d e f g h Castrén, Paavo: Antiikin ruokakulttuuri. Teoksessa Kajava, Mika ym.: Kulttuuri antiikin maailmassa, s. 485-497. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-157-4
  3. ↑ a b c d e f g h i Sacks, David & Murray, Oswyn (toim.): A Dictionary of the Ancient Greek World, s. 263. New York: Oxford University Press, 1995. ISBN 0195112067 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Oleson, John Peter: The Oxford Handbook of Engineering and Technology in the Classical World, s. 163–164. Oxford: Oxford University Press, 2008. ISBN 0199734852
  5. ↑ a b c d e Prehistoric times The history of Greek wine. New Wines of Greece. Viitattu 15.6.2015.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Robinson, J. (toim.): The Oxford Companion to Wine, s. 326–329. (Third Edition) Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 0-19-860990-6 (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i History of Greek wines. Sindesmos Ellinikou Oinou. Arkistoitu 28.6.2013. Viitattu 28.6.2013. (englanniksi)
  8. ↑ History All about Greek Wine. Arkistoitu 27.12.2007. Viitattu 13.6.2016.
  9. ↑ a b Kerenyi, Karl: Dionysos: Archetypal image of indestructible life, s. 56, 67. (Volume 2 of Archetypal images in Greek religion. Translated from the German by Ralph Manheim (1976)) Princeton, N.J.: Princeton University Press, 1996. ISBN 0691029156 Google Books. (englanniksi)
  10. ↑ Cadogan, Gerald: Palaces of Minoan Crete, s. 143. London: Routledge, 1976. ISBN 0415065852 Google Books. (englanniksi)
  11. ↑ Ano Zakros Minoan Villa Cretan Beaches. Viitattu 7.10.2015.
  12. ↑ Phourni Minoan Crete. Viitattu 6.10.2015.
  13. ↑ Ventris, Michael & Chadwick, John: Documents in Mycenaean Greek: Three Hundred Selected Tablets from Knossos, Pylos, and Mycenae, s. 130. Cambridge: University Press, 1956. (englanniksi)
  14. ↑ Homeros: Ilias XIII.703; Odysseia XIII.32.
  15. ↑ a b Unwin, Tim: Wine and the Vine: An Historical Geography of Viticulture and the Wine Trade, s. 126–134. Routledge: Routledge, 2012. ISBN 1134761910 Google Books. (englanniksi)
  16. ↑ Wright, James C. (toim.): The Mycenaean Feast, s. 203. (Volume 73 of Hesperia Series) Princeton, N.J.: American School of Classical Studies at Athens, 2004. ISBN 0876619510 Google Books. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Phillips, R.: A Short History of Wine, s. 29–34. New York: HarperCollins, 2000. ISBN 0-06-621282-0 (englanniksi)
  18. ↑ Pasusanias: Kreikan kuvaus, Arkadia, VIII.3.5 (engl. käännös)
  19. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rhōmaikē arkhaiologia (Antiquitates Romanae) I.11-13 (engl. käännös)
  20. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἡμερίς A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  21. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἥμερος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  22. ↑ Πιερία ΚΖ' Eφορεία Προϊστορικών & Κλασικών Αρχαιοτήτων. Υπουργείο Πολιτισμού, Παιδείας και Θρησκευμάτων. Arkistoitu 12.11.2015. Viitattu 15.6.2015.
  23. ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.46.
  24. ↑ Ksenofon: Talouden taito 19.
  25. ↑ Pandey, B. P.: A Textbook of Plant Pathology: Pathogen and Plant Disease, s. 33. I. K. International Pvt Ltd, 1992. Teoksen verkkoversio.
  26. ↑ St. John, James Augustus: The History of the Manners and Customs of Ancient Greece, s. 335–361. (Nide 2) R. Bentley, 1842. Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ Homeros: Ilias XVIII.478–608.
  28. ↑ Nonnos: Dionysiaka XII.
  29. ↑ Mole, William: Gods, men, and wine, s. 137. Cleveland: Wine and Food Society in association with World Pub. Co, 1966. (englanniksi)
  30. ↑ a b c d e f Flacelière, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, s. 163–164. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-19873-0
  31. ↑ Dionysios Androslainen: Kreikkalainen antologia 7, 533. Suomennos Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen. Teoksessa Kivimäki & Vesterinen 2004, s. 116.
  32. ↑ Hermippos fr. 77.6-11.
  33. ↑ Lever, Katherine: The Art of Greek Comedy, s. 168. London: Taylor & Francis, 1951. Google Books. (englanniksi)
  34. ↑ Arkhilokhos, 2. Teoksessa Kivimäki & Vesterinen 2004, s. 133.
  35. ↑ Alkman, fragmentti 139. Teoksessa Athenaios: Deipnosofistai 1.31c.
  36. ↑ Robinson, J.: Jancis Robinson's Guide to Wine Grapes, s. 96. Oxford; New York: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-860098-4 (englanniksi)
  37. ↑ Ancient theatre on Limnos opens after 2,500 years Xpat Athens News. Arkistoitu 18.7.2011. Viitattu 28.6.2013. (englanniksi)
  38. ↑ Athenaios: Deipnosofistai XI.83.
  39. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ποτός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  40. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἄκρατος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  41. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus X.19.4-23.9.
  42. ↑ Eubulos: Semele tai Dionysos, fr. 93. Teoksessa Athenaios: Deipnosofistai 2.37c.
  43. ↑ a b Heinonen ym.: Suuri Dionysia – Uskontoa, poliitiikkaa ja draamaa. Teoksessa Heinonen, Timo & Kivimäki, Arto & Korhonen, Kalle & Korhonen, Tua & Reitala, Heta & Aristoteles: Aristoteleen runousoppi – opas aloittelijoille ja edistyneille, s. 56–61. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-295-3
  44. ↑ Arkhilokhos, 77. Suomennos Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen. Teoksessa Kivimäki & Vesterinen 2004, s. 109.
  45. ↑ Burkert, Walter: Greek Religion, s. 70–73. Cambridge: Harvard University Press, 1985. ISBN 0674362810 Google Books. (englanniksi)
  46. ↑ Charters, Steve: Wine and Society, s. 19, 50, 244–246, 256. Routledge, 2006. ISBN 1136348867

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ancient Greece and wine
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viini_antiikin_Kreikassa&oldid=22820108”