Viron merivoimat
| Viron merivoimat Eesti merevägi |
|
|---|---|
Viron merivoimien tunnus |
|
| Toiminnassa |
1918–1940 1993– |
| Valtio |
|
| Puolustushaarat | Laivasto |
| Rooli | Merisodankäynti |
| Osa joukkoa | Viron puolustusvoimat |
| Koko |
noin 350 henkilöä noin 1 500 reserviläistä |
| Tukikohta | Miinisadam, Tallinna |
| Kalusto | 11 alusta |
| Motto | Mere kutsel - mere kaitsel! |
| Värit | Hopea, sinen ja kulta |
| Marssi | Jää vabaks, Eesti meri! |
| Sodat ja taistelut | Viron vapaussota |
| Vuosipäivät | 21. marraskuuta |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Kommodori Ivo Värk |
| Tunnettuja komentajia | Amiraali Johan Pitka |
Viron merivoimat (vir. Eesti Merevägi) on yksi Viron puolustusvoimien puolustushaaroista. Merivoimien päätehtävänä on suojella Viron alueellista koskemattomuutta ja kansallisia etuja merellä, ja sen tärkein toimiala on miinanraivaus merellä ja merellinen tilannetietoisuus.[1]
Viron merivoimieen kuuluu rauhanaikana noin 350 henkeä ja se koostuu miinalaivueesta ja sukeltajayksiköstä. Viron laivasto on yksi maailman pienimmistä laivastoista, sillä sillä on vain 11 laivaa. Viron merivoimat on osallistunut useita kertoja Naton merivoimien yhteisharjoituksiin.
Merivoimien komentaja on kommodori Ivo Värk, ja lippulaiva on miinalaiva Admiral Cowan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merijalkaväki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Merijalkaväkipataljoona (vir. Meredessantpataljon) oli lyhytikäinen Viron merivoimien merijalkaväkiosasto. Pataljoona muodostettiin 5. maaliskuuta 1919 itsenäisyystaisteluiden aikana Viron laivaston pinta-alusten miehistöistä, opiskelijoista ja suomalaisista vapaaehtoisista. Yksikön vahvuus oli suurimmillaan noin 400 henkeä. Se sijoitettiin Tallinnaan, jossa se lakkautettiin vielä saman vuoden aikana.[2]
Rannikkopatteristot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo 1800-luvun lopulla Venäjän keisarikunta aloitti rannikkolinnakkeiden ja puolustuslaitteiden tekemisen Viron rannikolle. Tallinna on jo kauan ollut merkittävä Idän ja Lännen välisen kaupankeskus ja nyt siitä tuli tärkeä Itämeren laivaston sotasatama.
Viron itsenäisyystaisteluiden aikana ja Tarton rauhan jälkeen merivoimat aloittivat uudelleen rannikkolinnakkeiden rakentamisen. Vuodesta 1918 aina vuoteen 1940 rakennustöihin sijoitettiin miljoonia krooneja. Neuvostoliiton miehitettyä maan rannikkolinnakkeet tuhoutuivat ja nykyisin ainoastaan muutamissa paikoissa on asemat havaittavissa.
Laivasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanska lahjoitti 29. maaliskuuta 1994 Viron merivoimille ensimmäisen kunnollisen sota-aluksen, joka sai nimekseen Ahti. 13. huhtikuuta 1994 perustettiin virallisesti Viron merivoimien pääesikunta,[3] joka sijaitsi aluksi Erika-kadulla Tallinnan Koplissa. Ensimmäiseksi esikuntapäälliköksi nimitettiin kapteeniluutnantti Veljo Pärli, joka oli palvellut Ruotsin merivoimissa.[4]
Vuodesta 1995 alkaen laivaston alukset ovat osallistuneet tärkeimpiin Itämerellä pidettyihin merisotaharjoituksiin. Vaikka laivasto on uudelleen muodostettu vasta 1993 ja se on yksi maailman pienimmistä, se on esittänyt vakuuttavaa yhteistyökykyä ja tunnustettu varteenotettavaksi yhteistyökumppaniksi alueellaan.
Vuonna 1998 perustettiin Baltian maiden yhteinen yhteinen miinanraivauslaivue, BALTRON, jonka tärkein tehtävä on parantaa Baltian maiden meripuolustusten keskinäistä yhteistoimintaa ja turvallisuutta ylläpitämällä jatkuvaa valmiutta alueella. Kukin maa toimittaa aluksen tai kaksi sekä henkilöstöä sovituiksi ajoiksi aina vuodeksi kerrallaan. Viro tarjoaa BALTRONille tukikohdan.
Vuoden 2000 alussa merivoimilla oli käytössä 8 alusta: 2 R-luokan vartiovenettä, 2 Frauenlob-luokan miinanraivaajaa, 1 Žuk-luokan vartiovene, 1 Kondor-luokan alus, 1 Maagen-luokan vartiovene ja 1 kalastusveneestä muunnettu apualus.[5] Lisäksi oli pari muuta alusta, jotka eivät olleet käyttökunnossa tai jotka olivat tarkoitettu varaosiksi. Saman vuoden aikana saatiin kuitenkin 3 suurempaa alusta lahjaksi kumppanimaista. Marraskuussa 2000 otettiin Tanskan avustuksella käyttöön Admiral Pitka, joka on bruttovetoisuudeltaan Viron historian suurin sota-alus.
Huhtikuun 1. päivänä 2003 perustettiin Merivoimien koulutus- ja kehittämiskeskus (vuodesta 2008 alkaen Merivoimien koulu), jonka tarkoituksena oli organisoida entistä paremmin johtajien koulutus.[6]
2000-luvun alussa merivoimissa palveli jo noin 250 varusmiestä vuodessa, joista noin 100 palveli aluksilla. Vuoteen 2004 mennessä päätettiin luopua merivoimien varusmiehistä ja turvautua pelkästään ammattilaisiin.[7] Varusmiehistä luopumisen seurauksena henkilöstöpula, erityisesti merimiehistä ja aliupseereista, syntyi ja paheni.[8]
Toukokuusta 2005 maaliskuuhun 2006 laivaston lippulaiva EML Admiral Pitka oli Naton valmiusjoukkoon kuuluvan miinanraivausryhmä 1:n lippulaivana. Alus oli samalla ensimmäinen Baltian maiden alus osastossa.[9]
Kesällä 2013 Admiral Pitka, edellisten 20 vuoden aikana lahjoituksena saatu viimeisin alus, poistettiin lopullisesti käytöstä, sillä se oli pysynyt telakoituna vuodesta 2008 lähtien rahapulan vuoksi.[10]
Vuonna 2020 Viron puolustusvoimat alkoi suunnitella uuden puolustusvalmiuden kehittämistä, johon kuului merimiinojen ja meritorjuntaohjusten hankkiminen.[11] Vuonna 2021 Viro allekirjoitti sopimuksen erään suomalaisyrityksen kanssa laivaston miinojen hankinnasta.[12] Lokakuussa Viro allekirjoitti myös sopimuksen Blue Spear 5G SSM -meritorjuntaohjuksista.[13]
Marraskuussa 2021 Viron hallitus päätti yhdistää poliisi- ja rajavartiolaitoksen laivaston Viron merivoimiin. Merivoimat ottaisi haltuunsa poliisi- ja rajavartiolaitoksen alukset, henkilöstön ja tehtävät.[14]
Viron merivoimien historialliset alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- EML Laine - Viron ensimmäinen sotalaiva;
- EML Lembit (1918) - Viron ensimmäinen taistelukäyttöön tarkoitettu sotalaiva;
- Lennuk (laiva) - Viron pisin ja tehokkain sota-alus;
- EML Admiral Pitka - Viron suurin sota-alus tilavuudeltaan;
- Lembit - ainoa säilynyt virolainen sota-alus toista maailmansotaa edeltävältä ajalta ja maailman pisin sukellusvene;
- EML Pikker - suurin itsenäisessä Virossa rakennettu sotalaiva;
- EML Ristna - ensimmäinen virolainen sotalaiva, jolle on myönnetty oikeus kantaa paikkakunnan vaakunaa.
Merivoimien komentajat ja päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päälliköt 1918-1940
- 1918-1918 - kapteeniluutnantti Rudolf Schiller
- 1918-1920 - kontra-amiraali Johan Pitka
- 1920-1925 - kapteeni Johannes Herm
- 1925-1932 - kontra-amiraali Hermann Salza
- 1932-1938 - kapteeni Valentin Grenz
- 1938-1939 - kapteeni Valev Mere
- 1939-1940 - kapteenimajuri Johannes Santpank
Päälliköt vuoden 1994 jälkeen
- 1994-1998 - kapteeni Roland Leit
- 1998-2003 - kapteeniluutnantti Jaan Kapp
- 2003-2007 - kapteenimajuri Ahti Piirimägi, kapteenimajuri Peeter Ivask (vuorotellen).
- 2007-2012 - kapteeni Igor Schwede
- 2012-2016 - kapteeni Sten Sepper
- 2017-2024 - kommodori Jüri Saska.
- 2024- kommodori Ivo Värk
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivaston tärkein tehtävä on miinanraivauskyvyn luominen, joka on samalla sen rauhanajantehtävä. Maailmansotien aikana Itämereen laskettiin yli 80 000 miinaa, ja vuodesta 1995 alkaen laivaston miinaosasto on toiminut läheisessä yhteistoiminnassa muiden Itämeren laivastojen kanssa taatakseen turvallisen merenkulun.
Kalusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Viron merivoimien aluksista
Merivoimilla on 11 aktiivipalveluksessa olevaa laivaa. Lisäksi on pienempiä moottoriveneitä. Viron merivoimien alusten nimi alkaa lyhenteellä EML (Eesti Mereväe Laev eli suomeksi Viron meriväen (merivoimien) laiva).
Vartiolaivat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miinantorjunta-alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sandown-luokka
- EML Admiral Cowan, lippulaiva
- EML Sakala
- EML Ugandi
Tukialukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- EML Wambola
- EML Aleksandra
Pelastusalukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- EML Roland
- EML Risto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Merevägi Kaitsevägi. 28.8.2024. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ Viron laivasto - historiaa
- ↑ Eesti Mereväe sünnipäev Eesti Päevaleht. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ Visbys avatakse Eesti aukonsulaat | Ministry of Foreign Affairs web.archive.org. 3.8.2020. Arkistoitu 3.8.2020. Viitattu 28.8.2024.
- ↑ Merevägi võib saada Baltimaade suurima sõjalaeva Eesti Päevaleht. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ Estonia Navy www.globalsecurity.org. Viitattu 28.8.2024.
- ↑ Mere- ja õhuvägi muutuvad palgasõjaväeks Delfi. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ Merevägi maadleb järjest süveneva kaadripuudusega Eesti Päevaleht. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ Allied Maritime Component Command Headquarters Northwood web.archive.org. 3.2.2008. Arkistoitu 3.2.2008. Viitattu 28.8.2024.
- ↑ Mereväe laevad seisavad raha- ja kaadripuudusel sadamas Postimees. 11.7.2012. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ ERR: Rannakaitse täisvõimekuse saavutamiseks kuluks paar aastat ERR. 2.10.2020. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
- ↑ ERR, ERR News | ERR: AK: Estonian Navy sea mine procurement from Finnish firm going ahead ERR. 8.7.2021. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
- ↑ ERR | ERR: Estonia signs contract for coastal defense system acquisition ERR. 6.10.2021. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Valitsus otsustas ühendada PPA ja kaitseväe laevastikud. Laanet: see on lähiaja suurim riigireform Delfi. Viitattu 28.8.2024. (eesti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viron merivoimat Wikimedia Commonsissa