Koordinaatit: 43.115°N, 131.884°E

Vladivostok

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladivostok
Владивосто́к
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Primorjen aluepiiri Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä
Primorjen aluepiiri Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä

Vladivostok

Koordinaatit: 43.115°N, 131.884°E

Valtio Venäjä
Subjekti Primorjen aluepiiri
Perustettu 1860
Kaupungiksi 1880
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 331,16 km²
Väkiluku (2012) 598 927[1]
Aikavyöhyke UTC+10 (MSK+7) [2][3]









Vladivostok (ven. Владивосто́к) on kaupunki Venäjän kaukoidässä Tyynenmeren rannalla, lähellä Pohjois-Korean ja Kiinan rajaa. Se on Primorjen aluepiirin hallinnollinen keskus[4] ja Venäjän Tyynenmeren laivaston kotisatama.[5] Kaupunkiin johtaa rautatie Moskovasta ja sitä palvelee Vladivostokin kansainvälinen lentoasema.

Aluepiirin paikallishallinnossa kaupunki muodostaa Vladivostokin kaupunkipiirikunnan, joka on paikallishallinnon ylemmän tason yksikkö. Kaupungin asukasluku oli 592 034 vuonna 2012, kaupunkipiirin kaikki asukkaat mukaan lukien 624 281.[1]

Kaupungin venäjänkielinen nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä "Idän hallitsija".[6] Kiinan luonnonvaraministeriö päätti vuonna 2023, että kiinalaisten karttojen tulee jatkossa kuitenkin käyttää kaupungista sen kiinankielistä nimeä Heishenwei (kiin.: 海参崴; pinyin: hǎishēnwǎi; kirjaimellisesti: 'merikurkkulahti').[7][8][9]

Asukasluvun kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko kuvaa Vladivostokin väkiluvun kehitystä vuosina 1959–2010. Vertailuna vallankumousta edeltänyt vuoden 1897 väkiluku.[10]

Vuosi Vladivostokin
asukasluku
1897 28 933[10]
1959 290 608[11]
1970 440 889[12]
1979 549 789[13]
1989 633 838[14]
2002 594 701[15]
2012 598 927[1]

Vladivostok sijaitsee entisellä Itä-Mantšurian alueella, joka kuului aikaisemmin Kiinalle mutta joka liitettiin Venäjän alueisiin Pekingin rauhansopimuksella vuonna 1860.[16] Vuonna 1860 paikalle perustettiin sotilastukikohta ja pari vuotta myöhemmin satama. 1880-luvulla siitä tuli merkittävä vientisatama, ja kaupungin merkitys kasvoi. Vuonna 1932 siitä tuli Neuvostoliiton Tyynenmeren laivaston päätukikohta. 1930-luvun lopulla ja 1940-luvulla kaupungissa ja sen lähistöllä oli useita NKVD:n pakkotyöleirejä.[17][18] Kaupunki oli niin sanottu suljettu kaupunki, eli ulkomaalaisia ei päästetty kaupunkiin lainkaan vuosina 1930–1970 ja sen jälkeenkin vain erityisluvalla. Kielto poistettiin 1992.[19]

Kaupungissa toimii KHL-seura Admiral Vladivostok, joka on perustettu vuonna 2013.[20]

  1. a b c Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  2. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yle uutiset. Viitattu 27.10.2014.
  3. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  4. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  5. Putin Is Turning Vladivostok into Russia's Pacific Capital (pdf) (s. 10) Russia Analytical Digest. 12.7.2010. Institute of History, University of Basel, Basel, Switzerland. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  6. Vladivostok | Map, Population, History, & Facts Encyclopædia Britannica. 31.7.2024. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
  7. ‘Sinophizing’ Russia’s Far East Asia Sentinel. 5.4.2023. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
  8. Kallberg, Jan: Goodbye Vladivostok, Hello Hǎishēnwǎi! CEPA. 12.7.2022. Viitattu 28.8.2024. (englanti)
  9. Chinese nationalists are annoyed about colonial-era place names The Economist. 30.3.2023. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
  10. a b Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  11. Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  12. Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
  13. Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  14. Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  15. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat) demoscope.ru. Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  16. Otavan iso Fokus, 4. osa (Kp-Mn), s. 2534, art. Mantšuria. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7
  17. Karta Gulaga (Kartta Neuvostoliiton kaukoidän eteläosien rangaistusleireistä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  18. Primorsksi železnodožnyi ITL i stroitelstvo 206 (Primorlag) (Ajanjaksolla 02/1939–01/1940 toiminut työleiri (Primorlag), jonka hallinto oli Razdolnajan asemalla, ja jonka vankien määrä saavutti 62 200 henkeä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  19. Presidentin asetus web.archive.org. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 24.1.2019. (venäjäksi)
  20. Admiral Valdivostok Elite hockey prospects. Viitattu 2.9.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]