Vladimir Kokkinaki
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vladimir Konstantinovitš Kokkinaki (ven. Владимир Константинович Коккинаки, 25. kesäkuuta 1904 Novorossijsk – 6. tammikuuta 1985) oli Neuvostoliiton kuuluisin koelentäjä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokkinaki liittyi vuonna 1925 puna-armeijaan. Vuonna 1928 hänet otettiin koulutukseen Leningradin lentokouluun. Toisen lentokoulun käytyään hän siirtyi laivuepalvelukseen vuonna 1931 ja toimi muutaman vuoden 11. hävittäjälentolaivueessa. Vuonna 1932 Kokkinaki valittiin koelentäjäksi. Ensimmäinen testattava kone oli rynnäkkökone Kotšerigin-Gurevitš TŠ-3.
Kokkinaki saavutti korkeuslentämisen maailmanennätyksen, 14 575 metriä, 21. marraskuuta 1935 Polikarpov I-15 -hävittäjälentokoneella. Kokkinaki saavutti myös muita maailmanennätyksiä. Iljušin Il-2 oli hänen koelentämistään koneista kuuluisin ja eniten valmistettu. Hän jatkoi koelentämistä toisen maailmansodan aikana. Hänet ylennettiin sen aikana kenraalimajuriksi. Viimeisen maailmanennätyksensä hän teki vuonna 1960 lentäessään Iljušin Il-18 -koneella 10 000 kilogramman hyötykuormalla 5 018 kilometriä keskinopeudella 693 kilometriä tunnissa.
Hänen veljensä Konstantin Kokkinaki oli myös koelentäjä.
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1961 hänestä tuli FAI:n varapuheenjohtaja ja vuonna 1966 FAI:n puheenjohtaja.
Kokkinaki sai kahdesti Neuvostoliiton sankarin palkinnon ja yhden Leninin kunniamerkin.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |