Zainab bint Jahsh

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zainabin nimi yhteen sidottuna arabialaisena ligatuuritekstinä

Zaynab bint Jahsh (Arabic: زينب بنت جحش‎; n. 590–641) oli islamin profeetta Muhammedin vaimo ja kuului niihin yhdeksään, joita kutsuttiin Uskovaisten äideiksi.[1] Zainabin äiti oli Umaima bint Abd al-Muttalib ibn Hašim.[2] Umaima oli siten Muhammedin isän Abdallahin sisar, joten hän oli Muhammedin serkku.[3] Kaikkiaan Muhammedilla oli Ibn Hishamin mukaan kolmetoista vaimoa jalkavaimojen lisäksi.[4]

Avioliitto Zaidin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Tabari kertoo 900-luvulla, että Zainab, joka oli kaunis nainen, kuului niihin, jotka pakenivat Mekasta Medinaan profeetan mukana. Kun profeetta saapui Medinaan, hän kehotti Zainabia avioitumaan ottopoikansa Zaidin kanssa. Zainab oli aluksi vastaan. Syyksi on epäilty sitä, että hän oli jo ollut naimisissa tai mahdollisesti Zaid ei kelvannut hänelle, koska tämä oli vapautettu orja. Muhammed sai hänet kuitenkin taivuteltua, ja Zainab meni naimisiin Zaid ibn Harithan kanssa.[5]

Ali ibn Abi Talibin jälkeen Zaid oli ollut ensimmäinen mies, joka Mekassa kääntyi muslimiksi. Hän oli Syyriasta hankittu orja, joka oli joutunut Muhammedin vaimon Khadijan haltuun. Muhammed pyysi häntä itselleen, vapautti Zaidin ja otti tämän pojakseen,[6] minkä jälkeen Zaidista käytettiin al-Tabarin mukaan nimeä Zaid Ibn Muhammed.[7] Ibn Hisham kertoo, että Zaidin isä Haritha suri kovasti menettäessään poikansa ja halusi tämän takaisin. Poika kuitenkin halusi pysyä Muhammedin luona. Jumala lähetti tällöin Koraanin jakeen 33:5: "kutsukaa ottopoikaa hänen isänsä mukaan". Tällöin Zaid sanoi: "Minä olen Zaid ibn Haritha.[6]

Avioliitto Muhammedin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitto Zaidin kanssa kuitenkin purkautui, ja Zaynab meni naimisiin Muhammedin kanssa neljä vuotta hidzran jälkeen eli vuonna 626. Ibn Ishaq ja Ibn Hisham eivät kerro, miten tämä tapahtui, mutta al-Tabari kertoo asian 900-luvulla historiateoksensa osassa XXXIX.[5]

Al-Tabarin mukaan profeetta tuli Zaidin taloon (tätä kutsuttiin silloin vielä Zaid ibn Muhammediksi), mutta Zaid ei ollut kotona. Zainab pyysi Muhammedia sisään, mutta tämä kääntyi pois mutisten jotain käsittämätöntä, mistä kuitenkin erottuivat sanat "Ylistetty olkoon suuri Jumala, ylistetty olkoon Jumala, joka kääntää sydämet". Kun kotiin palannut Zaid kuuli vaimonsa selostuksen tapahtuneesta, hän meni Muhammedin luo ja ilmoitti, että jos Muhammed pitää Zainabista, hän on valmis ottamaan eron. Muhammed kehotti häntä pitämään vaimonsa, mutta Zaid palasi asiaan yhä uudelleen. Lopulta hän otti eron Zainabista, joka säädetyn ajan kuluttua tuli uudelleen aviokelpoiseksi. Kerran Aišan kanssa puhuessaan profeetta pyörtyi. Tultuaan tajuihinsa hän sanoi: "kuka menisi Zainabin luo ja kertoisi hyvät uutiset, että Jumala antoi hänet minulle puolisoksi?" Myöhemmin Zainabin kerrotaan kehuskelleen, että hän oli Muhammedin vaimoista tärkein, sillä itse Jumala oli antanut hänet vaimoksi profeetalle.[5]

Ei-muslimit ovat pitäneet Muhammedin toimintaa arveluttavana, sillä tarinasta voisi lukea, että profeetta anasti itselleen ottopoikansa vaimon.[3] Muslimit ovat tämän takia joutuneet selittelemään asiaa.[3] Siinä auttoi, että tapaus kerrotaan Koraanissa (suura 33). Ahsen Bören islamilaisena käännöksenä se kuuluu seuraavasti:[8]

(37) Hänelle (Zaidille), joka oli Jumalan ja sinun omassa suosiossasi, sinä sanoit: »Pidä vaimosi luonasi ja noudata tarkoin velvollisuuksiasi Jumalaa kohtaan!» Ja sinä salasit sydämeesi sen, minkä Jumala sitten toi valoon, ja sinä pelkäsit ihmisten mielipidettä, vaikka Jumalalla oli parempi oikeus vaatia, että sinä Häntä pelkäisit. Mutta kun Zaidilta oli mennyt kaikki halu elää hänen kanssaan, Me annoimme hänet sinulle vaimoksi, jotta uskovaisille ei olisi synniksi ottaa aviokseen ottopoikiensa vaimoja, joihin nämä ovat kyllästyneet; sillä Jumalan säädöstä on noudatettava. (38) Eikä voi olla siinä vääryyttä, että Profeetta menettelee niin kuin Jumala on käskenyt; näin Jumala suhtautui entisiinkin Profeettoihin, Jumalan käsky on ehdoton säädös.

Ei-muslimien käännökset voivat poiketa muslimien käännöksistä. Pickthallia[9] noudattava Ahsen Bören suomennos[8] antaa ymmärtää, että kyse oli Zaidin tahdosta: "Mutta kun Zaidilta oli mennyt kaikki halu elää hänen kanssaan". Useissa muissa käännöksissä (esim. Hämeen-Anttila) kohta kuuluu neutraalimmin: "Kun Zaid sitten oli eronnut vaimostaan".[10] Islamoppaan sivuilla annetaan perusteellinen selvitys avioeron syistä, Se poikkeaa al-Tabarin 900-luvulla antamasta:[8]

Jakeessa 37 viitataan Zeidin, profeetan entisen orjan ja ottopojan, ja Zeinabin, profeetan serkun, ylpeän kureishilaisen naisen, onnettomaan avioliittoon, jonka tarkoituksena oli ollut murtaa vanhat, ylpeät luokkarajat, kiinnittämättä lainkaan huomiota Zeinabin tunteisiin. Perimätieto kertoo, että sekä Zeinab että hänen veljensä olivat olleet avioliittoa vastaan ja että Zeinab oli aina halunnut mennä naimisiin profeetan itsensä kanssa. Zeidille avioliitto muodostui tukalaksi ja nöyryyttäväksi. Kun profeetan huomiota kiinnitettiin heidän onnettomuuteensa, hän kehotti Zeidiä olemaan eroamatta vaimostaan, koska hän pelkäsi asian aiheuttamia puheita, jos tulisi tunnetuksi, että hänen järjestämänsä avioliitto oli epäonnistunut. Vihdoin Zeid kuitenkin erosi Zeinabista ja profeetta määrättiin naimaan Zeinab tehdäkseen omalla esimerkillään tyhjäksi pakanallisten arabialaisten taikauskoisen tavan tällaisissa tapauksissa suhtautua ottopoikiinsa niinkuin omiin poikiinsa, mikä oli Jumalan lain vastaista (s.o. luoonlain vastaista). Toisaalta tuli avioliittoa järjestettäessä ottaa naisen mieltymys huomioon. Onneton avioliitto ei kuulunut Jumalan määräyksiin eikä sitä islaamin mukaan ole pidettävä pyhänä. (sic!)

Suura 33 luetaan Nöldeken luokituksessa Koraanin myöhäisimpiin, niin sanottuihin medinalaisiin suuriin. Se on samalla ainoa, jossa arabialainen profeetta Muhammed kiistattomasti esiintyy nimellään.[11] Suurassa mainitaan nimeltä myös Zaid, mikä on ainoa kerta, kun Koraanissa esiintyy omalla nimellään joku Muhammedin kumppaneista.[3] Tarina avioliiton purkamisesta on arvoituksellinen, koska se näyttää asettavan Muhammedin epäedulliseen valoon. Eräänä selityksenä on tarjottu sitä, että kertomus on tehty neutraloimaan Zaidin asema Muhammedin ottopoikana. Samaan viittaa Ibn Hishamin kertomus, jossa Zaidin isännimi muuttuu ibn Muhammedista ibn Harithaksi, mitä täydennetään viittauksella Koraanin kohtaan 33:5: "Kutsukaa ottopoikaanne hänen isänsä mukaan."[12] Muhammedilla ei islaminuskossa saanut olla poikaa, sillä profeetan poika oli aina myös itse profeetta, jolloin Muhammed ei enää olisi viimeinen ja ”profeettojen sinetti”.[13] Sama ajatus toteutuu esimerkiksi šiialaisten imaamiketjussa, joka etenee aina isästä poikaan. Muhammedilla kerrotaan olleen kolme poikaa, Qasim, Abdallah ja Ibrahim, mutta he kaikki kuolivat ennen aikuisikää.[13]

Zainab Paratiisissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaq kertoo värikkään tarinan Muhammedin taivasmatkasta, jota edeltää yöllinen ratsastus Buraq -ratsun selässä Mekasta Jerusalemiin.[14] Siellä Muhammed nousee tikapuita pitkin taivaaseen. Matka kulkee enkeli Gabrielin ohjaamana seitsemän taivaan halki Paratiisiin. Ibn Ishaq jättää Paratiisin kuvailematta lukuun ottamatta yhtä asiaa. Muhammed näkee tytön, jolla on täyteläiset, punaiset huulet. Muhammed kysyy häneltä: "Kenelle sinä kuulut? Sinä miellytit minua heti, kun näin sinut." Tyttö vastaa: "Minä kuulun Zaid ibn Harithalle."[15] Tyttö oli näin ollen Zainab.

Tarina sai lisää sisältöä ja levisi islamilaisessa maailmassa, kun siitä oli 1000-luvulla tehty laajempi versio tuntemattoman tekijän kirjassa Kitab al Miraj. Kirja päätyi eurooppalaisten käsiin Toledossa al-Andalusin valloituksen yhteydessä. Bonaventura Sienalainen käänsi sen latinaksi vuonna 1264 (Liber Scalae Machometi). Myöhemmin se käännettiin espanjaksi ja vulgaariranskaksi. Yhtäläisyydet osoittavat, että Muhammedin taivasmatka antoi virikkeen Danten runoelmaan Jumalainen näytelmä.[16] Dante kohtaa vastaavasti ylimmässä taivaassa rakastettunsa Beatricen, ja hänelläkin oli matkallaan saattaja, joka Gabrielin sijaan oli Vergilius.

Historiallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zainabista on paljon tarinoita, mutta ne ovat säilyneet aikaisintaan 700-luvun kirjoituksina. Sen takia häntä on pidetty myös puhtaasti kirjallisena hahmona.[17]

  • Corti, Maria: Dante e l'Islam Enciclopedia Multimediale delle Scienze Filosofiche. 20.4.2000. Viitattu 3.4.2021.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C.H. Beck, 2008 (alkuteos 2005). ISBN 9783406568589 (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Islam's "Hidden" Origins. Teoksessa: The Hidden Origins of Islam. Toim. Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. s. 7–16. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
  • Townsend, Peter: The Mecca Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History. Peter Townsend, 2018. ISBN 978-0-6483132-0-5

Islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8
  1. al-Tabari, 1998, s.180–182; Ibn Hisham, 1999, s. 454; Ibn Ishaq, 1955, s. 792
  2. Al-Tabari, 1998, s. 180
  3. a b c d Jansen, 2008, s. 108
  4. Ibn Hisham, 1999, s. 454
  5. a b c al-Tabari, 1998, s.180–182
  6. a b Ibn Hisham, 1999, s. 78
  7. al-Tabari, 1998, s.181
  8. a b c Koraani – Liittoutuneiden suura (Al-Ahzaab) 16.8.2020. Islamopas.com.
  9. Surah al-Ahzab 33 Quran.com. Viitattu 4.4.2021.
  10. Koraani, 1995, s. 311
  11. Ohlig, 2013, s. 286
  12. Koraani, 1995, s. 308
  13. a b Townsend, 2018, s. 134
  14. Ibn Ishaq, 1955, 181-187; Ibn Hisham, 1999, s. 129
  15. Ibn Hisham, 1999, s. 135
  16. Corti, 2000
  17. Ohlig, 2010, s. 8