Zuikaku
| Zuikaku | |
|---|---|
Zuikaku vesillelaskun jälkeen Kobessa 25. syyskuuta 1941. |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Kawasaki, Kōbe |
| Kölinlasku | 25. toukokuuta 1938 |
| Laskettu vesille | 27. marraskuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 25. syyskuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 25. lokakuuta 1944 Leytenlahden taistelussa |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
29 800 t (standardi) 32 000 t (kuormattu) |
| Pituus | 257,5 m |
| Leveys | 26 m |
| Syväys | 8,9 m |
| Koneteho | Kampon-turbiinimoottorit: 160 000 shp |
| Nopeus | 34,5 solmua (63,9 km/h) |
| Miehistöä | 1 660 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
16 × 127 mm/40 type 89 -ilmatorjuntatykkiä 36 × 2,5 cm type 96 -ilmatorjuntatykkiä 18 × Mitsubishi A6M 27 × Aichi D3A 27 × Nakajima B5N |
Zuikaku (jap. 瑞鶴) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1941 palvelukseenotettu Shōkaku-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alukselta toimineet lentokoneet hyökkäsivät Pearl Harboriin ja alus osallistui moniin Tyynenmeren taisteluihin, kunnes se tuhoutui Leytenlahden taistelussa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Shōkaku-luokka
Alus tilattiin Kawasakin Kōben telakalta ja sen köli laskettiin 25. toukokuuta 1938. Alus nimettiin 30. syyskuuta 1939 Zuikakuksi ja se laskettiin vesille 27. marraskuuta, jolloin kansirakenteiden rakennustyöt ja varustaminen alkoivat. Varustelupäälliköksi nimettiin 15. marraskuuta 1940 Yokokawa Ichibei ja alus otettiin palvelukseen 25. syyskuuta 1941, jolloin Ichibeistä tuli aluksen ensimmäinen päällikkö. Alus liitettiin Kuren laivastotukikohtaan sijoitettuun 1. ilma-armeijaan.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zuikaku lähti palvelukseenottopäivänään Kōbesta ja se saapui seuraavana päivänä Kureen. Lokakuun alus oli koeajoissa ja koulutettavana Kuren, Ōitan ja Saekin alueilla. Alus liittyi 13. marraskuuta 5. lentotukialusviirikköön ja seuraavana päivänä viirikönkomentaja kontra-amiraali Hara Chuichi siirtyi Shōkakulta alukselle. Alus siirtyi 19. marraskuuta viirikkönsä johdossa Hitokappunlahteen, jonne se saapui 22. marraskuuta. Aluksella oli 18 Mitsubishi A6M-, 27 Aichi D3A- ja 27 Nakajima B5N -lentokonetta, ja niiden lisäksi reservinä 12 kutakin konetta siivet irrotettuna.[1]
Alus lähti 26. marraskuuta liikkuvanlaivaston (jap. Kido Butai) mukana Hittokappunlahdelta iskeäkseen Pearl Harboriin. Aluksen lentorykmenttiin kuului 15 Mitsubishi A6M -hävittäjää, 27 Aichi D3A -syöksypommittajaa ja 27 Nakajima B5N -torpedokonetta. Aluksen lentokoneet nousivat 7. joulukuuta kahtena aaltona iskeäkseen Oahun sotilaskohteisiin. Ensimmäisen aallon 25 syöksypommittajaa hyökkäsivät Wheelerin lentotukikohtaan ja viisi hävittäjää hyökkäsivät Kaneohen lentotukikohtaan. Toisen aallon 27 pommein aseistettua torpedokonetta hyökkäsivät Hickamin lentotukikohtaan ja 17 syöksypommittajaa USS Californiaa ja USS Marylandia vastaan Pearl Harborin taistelulaivarivistössä. Jälkimmäisenä mainittu pakeni satamasta pahoin vaurioituneena, mutta USS California upposi.
Aluksen lentokoneet iskivät 20. tammikuuta 1942 Australian asevoimien puolustamaan Rabauliin sekä vuorokautta myöhemmin Laelle Uuteen-Guineaan. Huhtikuussa alus osallistui Intian valtamerelle tehtyyn syöksyyn, jossa upotettiin Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialus HMS Hermes sekä raskaat risteilijät HMS Cornwall ja HMS Dorsetshire. Toukokuussa alus sisaraluksineen osallistui operaatio MO:hon eli Port Moresbyn valtaukseen. Yhdysvaltain purettua sotatoimeen liittyvää viestiliikennettä lähetettiin alueelle laivasto-osasto. Seuranneessa Korallimeren taistelussa Shōkaku vaurioitui pahoin, USS Lexington upposi ja USS Yorktown vaurioitui pahasti. Zuikaku selvisi taistelusta vahingoittumattomana, mutta menetti lähes kaikki lentokoneensa. Taistelussa käsittyjen tappioiden korjaaminen esti kummankin japanilaisaluksen osallistumisen Midwayn taisteluun kesäkuussa.
Elokuussa 1942 alus osallistui yhdessä Shōkakun ja Zuihōn kanssa Yhdysvaltain offensiivia vastaan Salomonsaarilla. 24. elokuuta käydyssä Itäisten Salomonsaarten taistelussa Zuikakun lentokoneet vaurioittivat pahasti USS Enterprisea. Tämän jälkeen Zuikaku vietti muutaman kuukauden Trukin alueella. 26. lokakuuta käydyssä Santa Cruzin saarten taistelussa aluksen lentokoneet vaurioittivat jälleen Enterprisea ja aiheuttivat mittavat vauriot USS Hornetille, joka upotettiin.
Helmikuussa 1943 Zuikaku osallistui japanilaisjoukkojen evakuoimiseen Guadalcanalilta. Alus partioi myöhemmin Singaporen ja Mariaanien lähistöllä. 19. kesäkuuta 1944 alus osallistui Filippiinienmeren taisteluun, jossa Yhdysvaltain laivaston sukellusveneet upottivat Taihōn ja Shōkakun. Zuikaku selvisi vähin vaurioin taistelusta ja otti vastaan upotettujen alusten selvinneet lentokoneet.
Lokakuussa 1944 alus osallistui Leytenlahden taisteluun, jossa sen lentokoneet upottivat USS Princetonin ja USS St. Lon kamikaze-iskuillaan. 25. lokakuuta 1944 Cape Engañon taistelussa Zuikakuun osui seitsemän torpedoa ja yhdeksän pommia, jonka jälkeen miehistölle annettiin käsky jättää laiva kello 13.58. Alus kääntyi ympäri ja upposi kello 14.14 perä edellä vieden mukanaan laivan kapteeni Kaizuka Takeon ja 842 miestä. Hävittäjät Wakatsuki ja Kuwa pelastivat vedestä 862 miestä. Alus oli viimeinen jäljellä ollut Pearl Harborin hyökkäykseen osallistunut keisarillisen Japanin laivaston lentotukialus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b IJN Zuikaku (”Happy Crane”): Tabular Record of Movement CombinedFleet.com. Viitattu 6.8.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zuikaku Wikimedia Commonsissa
| Shōkaku - Zuikaku |
| Edeltäjä: Zuihō-luokka – Seuraaja: Taiyō-luokka |