Levennetty/Laiust juurde

Ehkä on vähän hassua sanoa käsityöksi muutaman vuoden käytössä olleen peiton levennyskaitaletta, mutta ainakin langanjämiä olen saanut kivasti kulumaan.
Peitto tuli joskus neulottua ilman varsinaista käyttötarkoitusta. Se oli sattumoisin aika sopiva sohvapeitoksi ja näin talvisin se on aina käytössä. Alusta asti on harmittanut, että miksen tehnyt siitä leveämpää.
No miksen neuloisi sille levennystä nyt ja ompelisi tai virkkaisi paikalleen?
Oli turha yrittää tehdä saumakohdasta näkymätöntä, niin virkkasin siitä tarkoituksella aika paksun.
Peittoa en ole jaksanut punnita, mutta lisäkappaleen paino on yli 300 gr - jep!

Natuke naljakas on esitada käsitööna seda pikka riba, mille kudusin hiljuti vana diivanikatte laienduseks, aga vähemalt sain jälle vähendada lõngajääkide varusid.
Teki olen kudunud mõned aastad tagasi ja igal talvel on ta olnud meil diivanikatteks. Algusest peale tekitas meelehärmi, et mõõdud olid natuke napid.
Nüüd siis mitu aastat hiljem plahvatas, et miks ma ei võiks ühte riba laienduseks juurde kududa? Märkamatut ühenduskohta polnud võimalik tekitada, nii ma siis tegingi sellest jämeda lõngaga heegeldades õige silmatorkava.
Tekk on mul senimaani kaalumata, aga laiendusriba kaalub üle 300 grammi - jess!

Pieni peitto/Väike tekk

Muiden käsitöiden rinnalla on hyvä kuljettaa jotain ikuisuusprojektia ja usein sellaiseksi muodostuu virkattu peitto. Samalla pääsee eroon jämälangoista ja langanpätkistä.
Minulla oli iso kerä valkoista puuvillalankaa ja vielä isompi määrä farkkusinistä. Kuvittelin tekeväni niistä ainakin 70 palan peiton. Kävi kuitenkin näin, että valkoista ei ollutkaan niin hurjasti kuin kuvittelin ja koska olin ostanut sen kirpparilta, ihan samanlaista en uskonut mistään löytäväni.

Väiksemate käsitööde kõrval jookseb sageli üks suurem ja aeglasem projekt ja tihtipeale on selleks lappidest heegeldatud tekk. Samas on see suurepärane võimalus vähendada lõngavarusid ja rahustada endas pesitsevat lõngahamstrit.
Mul oli suur kera valget puuvillast lõnga ja veel suurem kogus teksasinist lõnga. Plaanis oli heegeldada vähemalt 70 ruudust koosnev tekk. Juhtus aga nii, et valget polnudki  nii palju nagu lootsin ja kuna see oli leitud teise ringi poest, polnud samasugust kuskilt võtta. Servades kasutasingi teistsugust valget, aga siin vahet ei märka.

Näin siis syntyi pieni peitto, 49 palaa ja kokoa 85 x 85 cm. Onneksi on riittävän iso vauvanpeitoksi, vaikka saajaa ei olekaan tiedossa. Oli kiva virkkausprojekti ja aikaa meni 10 kuukautta.
Mallin löysin Moda-lehdesta 4/2008 pienine muokkauksineen.


Suure teki asemel sündis väike tekk, 49 ruutu ja mõõdud 85 x 85 cm. Õnneks  on see täitsa piisav suurus beebitekiks, kuigi ühtki tulevat beebit silmapiiril veel ei ole. Heegeldada oli mõnus ja aega kulus 10 kuud.
Mustri leidsin ajakirjast Moda 4/2008, väikeste muudatustega.

Aloitin saman tien seuraavan. Tällä kertaa väreissä ei pihistellä, lankojenkaan ei pitäisi loppua kesken, mutta tuleeko siitä kaunotar tai hirviö, on todellinen arvoitus. Katsotaan vuoden päästä. Tai kahden.

Võtsin kohe järgmise projekti käsile. Seekord värvidega kokku ei hoia ja lõnga peaks ka piisama, aga kas sellest tuleb kaunitar või koletis, selgub alles aasta pärast. Või kahe pärast.

Värikylpy/Värvisuplus

Voi sitä riemua, kun saa isomman työn valmiiksi!
Peitto on kuvattu aurinkoisena päivänä. Tänään on koko päivä satanut kaatamalla ja tuntuu ihanalta kääriytyä nyt väreihin.

Oh seda rõõmu, kui suurem töö saab valmis!
Pildid on tehtud päikselisel päeval. Täna on sadanud hommikust peale oavarrest, nüüd on mõnus end värvide sisse kerida.

Ohje oli selkeä ja antoi neulomiseen pari mahdollisuutta. Nimittäin sen olisi voinut tehdä joko palasia yhdistämällä tai neuloa peiton yhtenä kappaleena. Minä neuloin neljä kaitaletta ja yhdistin ompelemalla. Kaikki reunat on neulottu eri väreillä silmukoita poimimalla.

Õpetus oli selge ja pakkus välja erinevaid võimalusi. Nimelt oleks võinud  kõigepealt ruudud kududa ja õmmeldes ühendada või siis oleks võinud ka kogu teki ühes tükis kududa. Mina otsustasin kududa neli pikka riba ja need  kokku õmmelda. Kõik servad on eri värvidega, korjasin lõpuks servadest silmad vardale.

Lankoja ei tarvinnut käydä ostamassa, kaikki löytyi kotoa, enimmäkseen villaa, jotain alpakkaa ja silkkisekoitetta seassa.
Alkuperäinen ehdotus oli Noro Kureyon langalle. Olisihän siitä upea tullut, mutta hinta olisi noussut niin korkeaksi, että tuskin olisin raaskinut peittoa edes käyttää.
Ennen kastelua pinta oli lyhennettyjen kerrosten ansiosta kivasti kupliva, mutta tykkään siitä sellaisenakin.

Lõnga ei pidanud juurde ostma, kodus olid kõik varud olemas, peamiselt villast, natuke alpakat ja siidisegu hulgas.
Algne õpetus oli Noro Kureyon lõngale. No oleks uhke küll, aga hind oleks tõusnud selliseks, et vaevalt ma oleks raatsinud tekki puudutadagi.
Pind oli enne leotamist kihvtilt mullitav, tänu lühendatud ridadele. Mulle meeldib ka tasasem tulemus.

Siitäkin olen iloinen, että lankavarasto hupeni. Tänä vuonna on jopa toivoa, että lankakulutus ylittää ostetun määrän (jos en syksymmällä saa mitään ostovimmaa!).

Hea meel on selle üle, et lõngavarud vähenesid. Sel aastal on lausa lootust, et kulutus ületab ostetud lõnga hulga (kui ma nüüd sügisel ei komista soodsate pakkumiste otsa!).

Ohje/Õpetus: Lizard Ridge Afgan by Laura Aylor

Mitat/Mõõdud: 86 x 168

Puikot/Vardad: 3,5

Menekki/Kulus: 477 gr

Kuplivaa/Mullitab

Olen niin innoissani jämälankapeiton neulomisesta, että se vie nyt kaiken huomion. Värejä on helpompi sommitella, kun neuloo kaikkia neljää kaitaletta yhtä aikaa. Jotain väriä saattaa olla kokonainen kerä ja jotain vain pieni nöttönen.

Mistä johtuu, että on myös keskeneräisiä neulomuksia, joihin on ihan kuin piilotettu näkymättömiä jarruja? Vaikka kuinka yrittää, työ junnaa paikallaan.
Esimerkiksi olen neulomassa kesätakkia, jossa 15 cm alustuksen jälkeen täytyi tehdä aukot taskuille. Työssä on noin parisataa silmukkaa. Olen 14 sentissä, neulon vielä muutaman kerroksen, mittaan - edelleen se 14 sentimetriä. Neulon vielä pari riviä: ei mitään kasvua. Siis sentimetrin neulomiseen menee ikuisuus!
Joku toinen työ saattaa luistaa sellaisella vauhdilla, ettei meinaa pysyä perässä.
Näin on käynyt tälle peitolle. Heitän vain väriä sekaan ja kaitaleet venyvät pituuttaan kuin itsestään.

Olen nii vaimustuses lõngajääkidest teki kudumisest, et kogu vaba aeg kulub nüüd sellele. Kui kududa kõiki nelja riba samaaegselt, on värvidega lihtsam mängida. Mõnd värvi on mul terve kera ja mõnda ainult väike tupsuke.

Millest see on tingitud, et mõnedesse pooleliolevatesse kudumitesse on nagu nähtamatud pidurid sisse peidetud? Kood ja kood, aga töö seisab ühel kohal.
Mina koon näiteks üht suvist kampsunit, milles pärast 15 cm kudumist tehakse taskute jaoks augud. Varrastel on paarsada silma. Olen kudunud 14 sentimeetrit, koon veel mõne rea ja mõõdan - ikka 14. Koon siis veel paar rida - sama tulemus. Ühe sentimeetri kudumiseks kulub terve igavik!
Mõni teine töö edeneb jälle nii ladusalt, et jookseb lausa eest ära.
Nii on juhtunud selle tekiga:  viskad aga värve sekka ja lained muudkui voogavad!

Kuplivan peiton ilmaisohje löytyy sieltä.

Sealt leidub mullitava teki tasuta õpetus.

Vähitellen sävyt vaalenevad.

Toonid hakkavad heledamaks muutuma.

Luonnossakin kuplii!
Hiljattain näin Keski-Suomessa bussin ikkunasta eriskummallisen luonnonilmiön. Pilvityyppejä on monenlaisia: kumpupilviä, kerrospilviä... Miksi näitä pitäisi sanoa: kuplapilvet, pilvikuplat?

Vahel taevaski mullitab.
Nägin hiljuti bussiaknast seesugust vaatepilti. Pilvi on mitut liiki: rünkpilved, kiudpilved jne. Kuidas neid peaks nimetama: mullipilved, pilvemullid?

Helpoimmasta helpoin

Edellisen postauksen kuvissa näkyy vilaukseltaan toinenkin tammikuussa valmistunut työ. Mistään nopeasta saavutuksesta ei ole kyse, kässäpäiväkirjani mukaan tämä jämälankapeitto on aloitettu lokakuussa 2012.

Silti kyseessä on helpoimmasta helpoin peitto!
Neulotaan aina kaksi tai neljä kerrosta ainaoikeaa ja langanpäät solmitaan hapsuiksi.
Olen nähnyt sentapaisia peittoja monissakin nettikuvissa, sekä virkattuna että neulottuna. Omani inspiraatio löytyi Ilukuduja-blogista.

Ensin sille ei ollut sen kummempaa käyttösuunnitelmaa, kun vaan saan langanjämille järkevää käyttöä. Matkan varrella huomasin, että leveys riittää juuri ja juuri peittämään sohvan ja pituus muotoutui sitten sen mukaan. Minä käytin pääasiassa kaksinkertaisia villalankoja ja vitosen pyöröpuikkoja 150 cm kaapelilla.

Harmittaa kovasti, etten pysty katsomaan peittoa samansävyisen seinän taustalla. "Maiseman" sotkevat sohvan taakse laitetut huokolevyt, jotka odottavat lämpimämpiä säitä, vapaapäiviä ja erästä remonttikohdetta. Ainoa sopiva säilytyspaikka on olohuone, jossa ne ovat kuin ärsyttävä muistutus keskeneräisestä seinäremontista.

Yhtä en tajua: minulla oli laatikollinen lankoja, kun aloitin.
Niitä on edelleen laatikollinen!

LIHTSAMAST LIHTSAM
Eelmise kirjutise piltidel paistab teinegi jaanuaris valminud käsitöö. Selle puhul ei saa rääkida nobedatest näppudest ja kiiretest tulemustest, sest minu käsitööpäevik ütleb, et selle triibulise teki olen alustanud 2012. aasta oktoobris.
Sellest hoolimata on tegemist lihtsamast lihtsama tööga. Kootakse ühe värviga kaks või neli rida ripskudet ja otsad sõlmitakse narmasteks. Mina kasutasin kahekordset lõnga, sageli erinevat värvi, see teeb asja veel kirjumaks.
Netis on selliseid tekke tulnud vastu nii kootuna kui heegeldatuna. Mina sain enda oma jaoks inspiratsiooni Ilukuduja blogist.
Kasutasin peamiselt villast lõnga ja ringvardaid nr 5, 150 cm kaabliga.
Algul polnud tekiga mingit plaani, peaasi, et saaks lõngajääke vähemaks. Kui mingil hetkel märkasin, et laius piisab enam-vähem diivanikatteks, kudusin nii pika kui vaja.
Kahjuks ei saa ma veel näha tekki sama tooni seina taustal, sest "maastiku" rikuvad ära diivani taga olevad seinaplaadid, mis ootavad remondipisikut, soojemaid ilmu ja puhkepäevi. Praegu tuletavad nad ärritavalt meelde, et üks teatud seinaprojekt on ikka veel pooleli.

Ühest asjast ma ei saa aru: mul oli kastitäis lõnga, kui alustasin.
Seda on endiselt kastitäis!

Kukkaketo

5 kuukautta ja 187 kukkasta, siinä se nyt on!

Ideana oli virkata sekä viileitä (sinivihreä, violetti) että lämpimiä ( oranssi, keltainen, keltavihreä) värejä ja saada ne sulautumaan yhteen tumman- ja vaaleanpunaisten sävyjen avulla. Valkoista laitoin rauhoittamaan värileikkejä.

Olin virkannut jo aikamoisen pinon, kun tajusin, etten tee ihan oikeaoppisia Afrikan kukkia, muutama sellainen on vain seassa. Virkkasin myös tarkoituksella yhden reunakerroksen enemmän, kukista tuli näin vähän isommat.

Jos nyt antaisi mielikuvituksen laukata, niin on siinä kukkimassa muutama unikko,

on astereita ja kosmoskukkia,

on päivänhattuja ja zinnioita, ehkä  olkikukkiakin.

Käytin puuvillalankoja, eniten Cataniaa ja Mandarin Petit-lankaa, värejä on yhteensä n. 22.
Mitat 130x140.

Kukkakuvat Oulun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

LILLEVÄLI
5 kuud ja 187 lillekest ja valmis on!
Kavatsus oli heegeldada nii külmi (siniroheline, lilla) kui sooje (oranž, kollane, roheline) toone ja sulatada nad kokku tumepunaste ja roosade värvide abil. Valge on värvimängude rahustamiseks.
Olin heegeldanud juba üsna suure hunniku kui taipasin, et minu aafrika lilled ei ole päris õige õpetuse järgi, vaid mõni selline on hulgas. Heegeldasin ka ühe servarea rohkem, nii tuli lilledest veidi suuremad.

Kui nüüd päris fantaasiat kasutada, siis on seal kasvamas mõned moonid, astreid ja kosmoselilli, päevakübaraid ja pruudisõlgi, mõni õlelill ka seas.

Kasutasin puuvillalõngu, peamiselt Cataniat ja Mandarin Petit'i. Värve peaks olema umbes 22.
Mõõdud 130x140.

Lillefotod on Oulu Ülikooli botaanikaaiast.

Ruudut rivissä

Tein edellistä torkkupeittoa yli vuoden. Tällä kertaa aloitin lokakuussa ja tavoitteena oli saada peitto valmiiksi jouluun mennessä. Onneksi ehdinkin.

Jos olisin virkannut peiton itselleni, siitä olisi todennäköisesti tullut aika värikäs. Tämä meni kuitenkin lahjaksi tyttärelle ja hänen perheessään ei väreillä mässäillä. (Kyseessä ei ole siis mustavalkokuva!). Tyytyväisyyspalautetta on tullut onneksi runsaasti.

Kun aloin virkkaamaan palasia ympyräkuvioineen, huomasin jossain vaiheessa, että tulos näyttää maltillisesta värivalikoimasta huolimatta hyvin levottomalta. Lisäsin sitten harmaita neliöitä ja kivasti ne rauhoittavatkin kokonaisuutta.

En muistanut ottaa valmiista peitosta mittoja, mutta yhden neliön koko on 13 x 13 cm ja niitä on yhteensä 70. Mitään kaavaa tai ohjetta en käyttänyt, silmukoita en laskenut, tarkkailin vain, että paloista tulisi samankokoisia. Kahta samanlaista ruutua ei ehkä ole.

Malli: oma

Lanka: Navia (Faroese natural Yarn) 100% villa ym., esim. Novita Luxus Alpaca

RUUDUD REAS: Heegeldasin eelmist lapitekki üle aasta. Seekord alustasin oktoobris ja oli kindel plaan saada see jõuluks valmis. Õnneks jõudsin.
Kui oleksin heegeldanud teki endale, see oleks ilmselt üsna kirev. Tekk tuli kingiks tütrele ja tema sisustuses kasutatakse värve tagasihoidlikult. (Need ei ole siis mustvalged pildid!). Õnneks on oldud tulemusega rahul.
Heegeldasin kõigepealt vaid ringidega lappe, aga märkasin peagi, et terviklikkus muutub väga rahutuks. Tegin siis juurde portsu halle ruute tasakaalustama üldilmet.
Unustasin mõõta valmis tekki, aga ühe ruudu suurus on 13 x 13 cm ja ruute on kokku 70. Mingit õpetust või juhist ma ei kasutanud, silmuseid ei lugenud, jälgisin ainult, et ruudu oleksid samasuured. Kahte päris samasugust ei pruugi olla.