lauantai 12. kesäkuuta 2021
Lapset lomailee, vanhemmat ei
Perheemme koululaisilla alkoi viikko sitten kesäloma. Nuorin ei päässyt hakemaan ensimmäistä koulutodistustaan flunssan vuoksi. Ensi syksynä meillä on jo ysi-, kasi-, vitos- ja tokaluokkalainen. Kaikki vielä samassa koulussa, mutta sitä ennen on pitkä kesäloma. Lapsilla siis. Meillä vanhemmilla lomaa on paljon vähemmän.
Aiempina vuosina lasten kesäloma ei ole aiheuttanut näin paljon pohdittavaa ja suunnittelua, koska minä työskentelin perhepäivähoitaja. Olin aina kotona ja valmistin lapsille lounaan ja välipalan. Nykyään mies on etätöissä kotona, mutta hänen työnkuvaansa ei kuulu ruuanlaitto ja lapsille tekemisen ja ohjelman suunnittelu. Hänen tekisi kuulemma mieli jo paeta työpaikalle.
Mitä lapset tekivät ekalla lomaviikolla?
Miten yhdistää lasten loma ja vanhempien työt?
tiistai 23. maaliskuuta 2021
Toiset koronasynttärit
sunnuntai 28. helmikuuta 2021
15 vuotta äitinä
Viikko sitten esikoisemme täytti 15 vuotta. Koronatilanteen takia juhlimme vain oman perheen kesken. Aamulla onnittelimme poikaa. Hän sai lahjaksi television. Lisäksi meillä oli pikkusiskon tekemä kortti ja heliumilmapallot numeroilla 1 ja 5.
Päivällä kävimme oman perheen kesken syömässä ravintola Santa Fessä. Poika yllätettiin lopuksi vielä suklaakakulla, joka tuotiin pöytään sädetikku sädehtien.
Isommat juhlat jäivät nyt väliin. Haaveilen, että pääsemme kesällä juhlimaan pojan rippijuhlia hieman isommalla joukolla.
Olen aiemmin kirjoittanut esikoisemme syntymästä ja ensimmäisistä vuosista 6 vuotta sitten.
perjantai 10. heinäkuuta 2020
Sandaaleita ostamassa Lidlissä
Keväällä Lidlissä myytiin 15 euron lenkkareita Lidlin väreissä. Nämä lenkkarit myytiin hetkessä loppuun. Mekin jäimme ilman lenkkareita, kun menimme kauppaan vasta 15 minuuttia kaupan aukeamisen jälkeen. Olisin ostanut kengät pojalleni, joka on kiinnostunut kengistä. Hän piirtää tennareita, lenkkareita ja koriskenkiä. Poika valitsee tarkkaan kenkänsä. Poikaa ei harmittanut kovin paljon, vaikka hän jäikin ilman Lidlin lenkkareita. Enemmän häntä harmitti, kun ei saanut keväällä Niken tennareita erikoisvärissä. Emme siis todellakaan ostaneet Lidlin lenkkareita Tori.fi:stä, jonne lenkkareita tuli lähes samantien myyntiin trokarien toimesta satojen eurojen hintaan.
Lenkkarit Lidlin väreissä ovat saaneet alkunsa saksalaisesta aprillipilasta vuonna 2019. Lenkkareita tuli ensin myyntiin pieni erä Saksassa, jossa niistä tuli hitti. Keväällä korona-aikaan oli Suomen vuoro. Lenkkareita jonotettiin kauppojen ulkopuolella ennen niiden avautumista. Lenkkarit myytiin hetkessä loppuun ja niitä tavoitellessaan ihmiset unohtivat turvavälit. Eilen Lidlissä myyntiin tullut fanimallisto on jatkoa lenkkareille. Ymmärsin Lidlin tiedotteesta, että erilaisia fanimallistoja julkaistaan pitkin vuotta. Ehkä tulossa on siis vielä jotain muutakin tänä vuonna?
Minä ostin eilen lapsille sandaalit ja sukat. Lapsilla on myös edellisen malliston sukkia sekä kahdella lapsella on keväällä ostetut Lidl t-paidat. Tälläkin kertaa myynnissä on sandaalien ja sukkien lisäksi t-paitoja. Niille meillä ei ollut tällä kertaa tarvetta.
Hollolan Lidlin ulkopuolella oli eilen jonkin verran ihmisiä odottamassa kaupan aukeamista. Kaikki eivät tosin olleet sandaaleita ostamassa. Sandaaleja riitti kaikille ja turvaväleistä pystyi pitämään huolta. Iltapäivälehtien mukaan muuallakin Suomessa oli samanlainen tilanne. Ainoastaan Kempeleessä sandaalit myytiin lähes loppuun heti aamulla. Lapseni kävi muilla asioilla Lidlissä puolen päivän aikaan ja silloinkin oli kuulemma vielä koreissa hyvin jäljellä sandaaleja.
Meillä sukat ja sandaalit tulevat käyttöön. Itse ostan melko paljon vaatteita Lidlistä. Usein päälläni on jotain, mitä olen kyseisestä kaupasta ostanut. Lidlin vähän aikaa sitten lanseeraama Lidl plus-etukortti sovellus onkin nykyinen suosikkisovellukseni.
Ja ei tämä ei ole maksettu mainos, vaikka siltä voi näyttää ja kuulostaa.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2020
Kesäpäivä Heinolassa lasten kanssa
Tein eilen päiväretken Heinolaan kolmen lapseni, ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Yhteensä meitä oli 2 aikuista ja 6 lasta. Sää oli suomalaisen epävakainen. Ilmassa leijui sateenuhka, ajoittain tihkutti vettä ja lämpötila ei noussut yli 20 asteen. Mukaan otettiin siis tuulitakit ja sateenvarjot. Lisäksi meillä oli frisbeegolf kiekkoja ja pari potkulautaa.
Olen asunut Heinolassa 8 vuotta. Muutin pois lukion jälkeen 90-luvun lopulla. Oli hauska viettää päivä turistina vanhassa kotikaupungissa, joka oli samaan aikaan tuttu ja muuttunut.
Heinolan lintutarha
Aloitimme päivän Heinolan lintutarhalta. Se on lintuhoitola, jossa on hoidettu loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja jo vuodesta 1963. Hoitoon tulee vuosittain noin 200-250 lintua, joista 30-40% voidaan palauttaa luontoon. Tarhalla on nähtävänä myös erilaisia papukaijoja, jotka ovat tulleet tarhalle pitovaikeuksien vuoksi. Papukaijat olivatkin suosikkejamme. Etenkin alla olevassa kuvassa näkyvä tanssiva Kaija.
Näyttelytilassa oli nähtävillä muun muassa täytettyjä lintuja sekä linnunmunia. Täytetyt linnut havainnollistavat lintujen kokoa paljon paremmin kuin kirjojen kuvat. Itse olen varsin surkea lintujen tunnistaja. Nähtävillä oli myös Heinolan kameraseuran näyttely.
Instagram: Heinolan lintutarhan ystävät
Dorkin puisto
Lintutarhan jälkeen suuntasimme kävellen lähellä sijaitsevaan Dorkin puistoon, jossa on heinolalaisen ITE-taiteilija Vesa Väänäsen töitä. Ulkona sijaitsevalla näyttelyllä ei ole varsinaisia aukioloaikoja.
Lapset innostuivat myös Dorkin puiston vieressä olevista vanhoista rautatiekiskoista ja tavarajunista.
Harjupaviljonki
Sitten alkoikin jo nälkä kurnia, joten suuntasimme edelleen kävellen Harjupavinjongilla olevaan vohvelikahvilaan. Maisemat olivat kauniit harmaanakin päivänä ja 1900 rakennettu itämaisvaikutteinen jugend-paviljonki oli tunnelmallinen ja kaunis. Tarjolla on suolaisia ja makeita vohveleita. Vohveliravintola näyttää olevan suosittu, mutta hyvin mahduimme ruokailemaan sisälle.
Harjupaviljongilta on lyhyt matka vanhalle rautatiesillalle maisemia ihailemaan sekä testaamaan oman korkeanpaikankammonsa voimakkuutta. Sanoisinko, että pelotti enemmän kuin ennen. Tämän postauksenensimmäinen kuva on otettu rautatiesillalta.
Kippasuon Diskgolf park
Seuraavaksi jatkoimme matkaa autolla parin kilometrin päässä sijaitsevalle frisbeegolfradalle. Neljä vanhinta lasta kiersivät 9 väylää Kippasuon frisbeegolfradalla. Sillä aikaa pienemmät potkulautailivat frisbeegolfradan suurella asfaltoidulla parkkipaikalla. Muutama Pokemonkin napattiin Pokemon go:ssa.
Kippasuon frisbeegolf
Kylpylän uimaranta
Frisbeegolfradan jälkeen haimme lapsille jäätelöt ja ajoimme autot Kylpylän rannan parkkipaikalle. Aurinko pilkahteli pilvien välistä ja hyppytelineet kiinnostivat sen verran paljon, ettei lapsia haitannut uikkareiden ja pyyhkeiden puuttuminen. He uivat alushousuissa ja kuivattelivat auringossa ja tuulessa. Itse olen ollut yhden kesän uimavalvojana Kylpylän rannassa 90-luvun lopussa. Silloin siellä oli vielä vesiliukumäki. Nykyään uimarannalta löytyy hyppytelineet, lasten leikkialue, rantalentopallokenttä, pingispöytiä, nurmialueita auringonottoon, pukeutumistilat, suihku- ja wc-tilat. Paikalla on uimavalvoja klo 10-18.
Rantapuisto
Uinnin jälkeen jatkoimme kävellen Kylpylän rannasta Rantapuistoon. Puiston rakentaminen on aloitettu 1892 ja sitä rakennettiin vuosikymmenen ajan. Vuonna 1901 tulva vei puiston istutukset ja se istutettiin uudestaan 1903. Nykyisin puistossa kasvaa Suomen suurin puu: tsaarinpoppeli. Puun ympärysmitta on tyvestä 865 cm ja korkeus 34,5 m. Puistoa on pyritty saamaan 1900-luvun alun tyyliseksi.
Kuuden lapsen, joista tosin kaksi olivat yli 180 cm pitkiä, kädet ylttivät juuri ja juuri puun ympäri.
Rantapuisto on juuri nyt (6.-19.7.2020) myös Runopromenaadi. Puihin oli kiinnitetty runoja. Niitä luimmekin, kun palasimme autolle.
Skeittialue, Sinilähde
Paluumatkalka kotiin kävimme vielä lasten toiveesta Sinilähteen skeittialueella, jossa on asfaltoitu skeittialue ja ramppeja. Ihmettelimme myös puuta, joka oli täynnä ilmeisesti skeittailussa puhkikuluneita kenkiä.
lauantai 4. heinäkuuta 2020
Frisbeegolf - yllättävän hauskaa ajanvietettä
Lomaillessamme Äänekoskella Keski-Suomessa, noin 40 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen, esikoisemme houkutteli minutkin kokeilemaan frisbeegolfia. Minä, 14-vuotias esikoinen ja 10-vuotias tyttäreni lähdimme radalle kolmistaan. Koska pojan piti ehtiä vielä pelaamaan lentopalloa, niin kiersimme 9 väylää Äänekosken 18:sta väylästä.
Frisbeegolfissa on sama perusperiaate kuin golfissa eli tavoitteena on päästä radan loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Pienimmän tuoksen saanut voittaa. Rata koostuu väylistä, joiden pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä. Rata päättyy maalikoriin. Frisbeegolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä. Radat ovat yleensä puustoisilla alueilla ja maasto on vaihtelevaa. Esteet ovat olennainen osa peliä. Pelaaminen on ilmaista lähes kaikilla radoilla.
Poikani oli ladannut puhelimeensa frisbeegolf-sovelluksen. Sovellukseen saa helposti tallennettua tulokset. Sovelluksesta voi myös etsiä kenttiä.
Aika kului mukavasti fribeeta heitellen. Meillä meni noin tunti yhdeksän väylän kiertämiseen. Muutaman kerran etsimme hetken kiekkoa puiden ja aluskasvillisuuden seasta. Meillä oli kolmenlaisia kiekkoja käytössä. Pitkiin heittoihin tarkoitettuja drivereita, lyhyisiin heittoihin tarkoitettuja puttereita ja oli joukossa joku keskipitkänmatkan kiekkokin.
Luin Frisbeegolfradat-nettisivuilta, että frisbeegolf on kasvattanut suosiotaan kevään aikana. En ihmettele yhtään, että näin on käynyt. Ulkona omien frisbeekiekkojen heittäminen yhdessä kaverin kanssa hygieniasta ja turvaväleistä huolehtien on ollut suhteellisen turvallista korona-ajan tekemistä. Minä ja lapset kävimme Äänekosken frisbeegolf-radalla heinäkuisena perjantaina. Saimme heittää kiekkoja rauhassa. Radalla ei ollut juurikaan muita ihmisiä. Mielellään lähden uudestaankin kokeilemaan, vaikka kiekot eivät meinaa oikein totella minua.