Himmelin harmonia

Eija Koski: Himmelin harmonia
Maahenki 2017,87s.

Tänäkin syksynä olen tiiraillut teiden varsia sillä silmällä, että löytyisiköhän jostakin himmeliin sopivaa heinää. Näin kaupungissa on ihan turha haaveilla aidosta oljesta, mutta onneksi on olemassa muitakin himmeleihin sopivia heiniä. Ja onhan sitä materiaalia taas kertynyt.

Eija Kosken uusimmassa himmeli-kirjassa, Himmelin harmonia, esitellään jälleen hienoja ja persoonallisia himmelimalleja. Kirjan alun tekstiosiot puheineen himmelin pyhyydestä, materiaalin pyhyydestä ja himmelin pyhästä levollisuudesta eivät oikein olleet minun makuuni. Luonnollisesti pidän himmeleitä arvossa, mutta en osaa ajatella niitä mitenkään pyhinä. Minä näen himmelit ihanina ja upeina taidonnäytteinä. Uudet, persoonalliset ideat ihastuttavat, mutta mitään harrasta en himmeleihin liitä.

Tämän kirjan malleista olen toteuttanut himmeli-korvakorut. Tosin en tehnyt niistä neliöön pohjautuvia, vaan viisikulmioon pohjautuvat, sillä se on perusmuodoista eniten mieleeni.

Pidän näistä ihan valtavasti, sillä ne sopivat yhtä hyvin arkikäyttöön kuin juhliinkin, eivätkä paina käytännössä lainkaan. Liotin näitä ohjeen mukaisesti liima-vesi-seoksessa yön yli, minkä pitäisi kovettaa olki (tai tässä tapauksessa heinä) huomattavasti tavallista lujemmaksi.



Ihastuin ensinäkemältä tuohon kannessa näkyvään Asanoha-malliin. Minusta se sopisi mustista pilleistä tehtynä täydellisesti koristamaan makuuhuoneen valkoista seinää, mutta toistaiseksi en ole saanut miestä innostumaan ajatuksesta. Ehkä vain teen Asanohan ja näytän, miten hyvältä se näyttäisi.

Tällä hetkellä teen Äiti maa -himmeliä. Se koostuu neljästä eri kerroksesta, jotka on yhdistetty toisiinsa kulmista.Valmiina on vasta kaksi ylintä kerrosta, mutta tästä tulee varmasti todella näyttävä.

Himmelin harmonian malleista löytyy muutamia melko helppoja, mutta enimmäkseen kirjan ohjeet sopivat perusasiat jo osaaville.

Himmeli

Eija Koski: Himmeli

Maahenki 2012, 123s.

Ulkoasu: Riikka Löytökorpi

Vappuun sopisi ehkä paremmin jokin muu kuin himmelikirja, mutta mulla ei juuri nyt ole luettuna (tai edes luvussa) mitään serpentiiniä ja shampanjaa sisältävää. Himmeleistä minä kyllä tykkäänkin paljon enemmän. :)

Kun minä olin pieni ja asuttiin vielä äidin lapsuudenkodissa (sittemmin samalle tontille rakennettiin uusi, säänpitävä koti), meillä oli tapana tehdä jouluksi himmeli. Tai lähinnä äiti ja isä sen tekivät, mutta minä ja isosisko saatiin olla kovasti mukana. Muistan hyvin melko varmasti, miten tuvan pöydän ääressä vierähti koko päivä olkia pätkien ja hukkapaloista ikiomia pikkukoristeita värkkäillen. Ja vaikka himmeli sopii koristeeksi ihan ympäri vuoden, oli meillä kuulemma tapana joulunpyhien jälkeen leikkiä jonkinlaista nimettömäksi jäänyttä leikkiä, jossa palloiksi käärityillä sukilla on heitelty himmeli rikki. Tästä isän keksimästä leikistä minulla ei ole muistikuvia.

Juuri ennen viime joulua minuun iski hillitön hinku tehdä himmeli. Koska aattoon oli enää pari päivää, alistuin toki siihen, etten parissa päivässä saisi mitään koristeeksi kelpaavaa aikaiseksi, mutta seuraavaa joulua ajatellen olisi hyvä varautua ajoissa. Niinpä talsin kirjastoon ja lainasin tämän näyttävän ja innostavan Eija Kosken Himmeli-kirjan. Pari kuukautta minä sitä selailin ja lueskelin, huokaillen ja haaveillen. Kirjassa on 24 himmeliohjetta, osa helppoja ja osa vaativampia. Ohjeiden lisäksi Koski antaa vinkkejä eri materiaaleista, keskittyen toki olkeen ja sen käsittelyyn. Myös himmeleiden historia tulee tutuksi.

Koska aito olki on haurasta, eikä minulla juuri nyt ole mahdollista keskittyä pitkiksi ajoiksi yhtään mihinkään, päätin harjoitella himmelintekoa käyttämällä materiaalina mehupillejä. Voin kertoa, että ohuita, suoria mehupillejä on vaikea löytää! Tai helppo, jos aloittaa etsinnät oikeasta kaupasta... Kun olin hamstrannut 500 suoraa pilliä ja lajitellut ne väreittäin, nappasin kirjan jälleen kouriini ja etsin ensimmäisen himmelimallin kokeiltavaksi.

Tämmöinen siitä pallohimmelistä tuli.

Aloitin Pohjalaasesta himmelistä, jonka salmiakkikuviot tuntuivat sopivan yksinkertaisilta ja hauskannäköisiltä. Seuraavaksi toteutin Askeettisen himmelin ja Nennu-vauvan ensimmäisen himmelin, joskin paljon kirjan ohjetta pienemmässä koossa. Sitten rohkaistuinkin jo kokeilemaan Pyöreää himmeliä, vaikka ohjeessa mainitaankin, että sen tekeminen voi vaatia hiukan enemmän keskittymistä. Mutta hyvin sekin onnistui, vaikka sainkin tehtyä sitä vain vähän kerrallaan. Lopputulokseen olin niin tyytyväinen, että kiikutin sen lahjaksi isälle ja äidille. (Ja vähän siksikin, että miehen mielestä meillä oli jo ihan tarpeeksi himmeleitä.) Tätä pilliversiota ei varmaan saa niillä sukkapalloillakaan kovin helposti rikki, joten ehkä tämä säilyy ehjänä vähän pidempään kuin ne olkiset.

Ensi jouluksi vannon tekeväni himmelin, ehkä jopa ihan oikeista oljista. Ehkäpä himmeleistä voisi muodostua perinne omassakin perheessä.