Kesätti ja kranssitti.Tykkään laitella meidän huoneenoviin kransseja, vuodenajan mukaan, ja tyttären ovi oli ihan tyhjänä. Mietiskelin vaihtoehtoja, kunnes Lidlin lintukoristeet inspiroivat, erityisesti kun tiesin että minulla on projektiin sopivaa jämälankaa.
Minusta siitä tuli ihan kiva, tytär oli vähemmän innoissaan. Hän olisi toivonut jotain nuoreen makuun olevaa, söpösiä animetyyppistä juttua. Ehkä sellainenkin jossain kohtaa tulee, mutta juuri nyt on mieli taas muissa käsitöissä.
Ostin taannoin pehmolankaa Puuilosta, ja kun sitä kerran oli niin päätin värkätä aiemmin tehdylle koirulille kaverin. Ikävä kyllä katsoin vinkkivideon ”näin virkkaat parempia pehmoja” vasta ensimmäisen yritelmän jälkeen, ja siinä kohtaa tajusin että jotkut asiat olisin voinut tehdä paremmin. Ja ne ovat asioita joita vain kokemus tai ohjevideo opettaa, ohjeesta eivät käy ilmi.
Mocca-pehmossa on käytetty pienempää koukkua ja jälki on siistimpää. Vaikka tämä muistuttaa pupua, niin koira se on. Onhan Hello Kittykin tyttö, vaikka näyttää kissalta.
Tässä nämä nyt on, Cinnamoroll ja Mocca. Mocca on tyttö ja hänellä on kukkakoristeet korvissa. Jälki oli huomattavasti parempaa ruskeassa pehmossa, ja ehdotin tyttärelle että pitäisikö valkoinen purkaa ja tehdä uusiksi. Hän ei kuitenkaan suostunut, vaan sanoi rakastavansa pehmoa. Eihän sellaista voi purkaa.
Kategoria(t): leikkijuttuja
Huhtikuun lapasboksin lapasmalli oli oikein kovasti meikäläisen makuun. Pistin Taimi-lapaset vauhdilla puikoilla ja kutomisintoakin riitti, kunnes tuli lämpimiä kelejä ja lapasten teko ei vaan innostanut. Kuun loppupuoli lähestyi ja sitten tuli vielä kylmiä, kumpi sitten pisti puikot liikenteeseen. On nämä haasteet hassuja, minua ne motivoi ”selviämään” kuukaudesta ja vie eteenpäin kesään, toisaalta ovat pieni stressi kun kuun loppu lähenee ja hommat retajaa. Nyt valmista tuli melkein huhtikuussa.
Tykkäsin kovasti mallista ja oli kiva, että tähän pystyi käyttämään laatikoista löytyviä lankoja, ihan peruslankoja siis. Kuva nyt ei ole mitään huippuja, mutta tuli vähän kiire saada nämä kuitattua valmiiksi.
Kiitos jälleen kivasta haasteesta, ja toukokuun teema on jo mietteissä.
Huhtikuu meni jälleen nopeaan. Erityisesti jos on lähtenyt erilaisiin haasteisiin mukaan… silloin aina tuntuu että aika loppuu kesken. Kirjoja tuli luettua taas monta, vastaavasti lankavyötteitä tuli napsittua vähän. Vaikuttaa että tässä on joku logiikka, itse olen kuvitellut kuluttavani lukiessa paljon lankaa, koska silloin yleensä myös kudon. Mutta niihin kirjoihin.
28. Kirjassa tanssitaan – Antti Tuisku, Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa: Antti Tapani
Kirja oli kirjoitettu haastatteluna, jota alkuajatuksena hieman karsastin. Yllättäen lukiessa se ei sitten haitannutkaan, voipi olla parempikin kun kirjan kirjoittaja ei laita sanoja suuhun tai muokkaa tekstejä sopivammaksi. Tai niin voisi ajatella. Kirja oli harvinainen teos menestyneestä miehestä musiikkialalla. Antista tuli lämmin, tunteellinen kuva, toisaalta uskaltaa tehdä kovia päätöksiä jos se tarkoittaa asioiden eteenpäinviemistä työssä. Tätä oli mukava lukea, kun lähes kaikki vastaavat kirjat miehistä ovat enempi tai vähempi sikailutarinoita.
29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle – Ismo Loivamaa: Elämä on ihanaa – pieni musikaalikirja
Tämä tuli napattua kirjakaupasta könttään 5 kirjaa 10 eurolla. Tämä oli kevyttä, nopeaa luettavaa. Ihan kiva, tulipa luettua. Onneksi en hassannut sen enempää rahaa.
34. Kirjassa mennään piiloon – Marie Darrieussecq: Sikatotta
Outo kirja. Luettuani mietin että mitä ihmettä, vähällä oli etten luovuttanut, mutta koska kyseessä on melko lyhyt kirja luin sen loppuun. Googlailtuani ymmärsin, että tämä on kirja jota pitäisi tulkita ja löytää merkityksiä. Opiskeluiässähän tätä tehtiin ja olihan se ihan kivaakin välillä oivaltaa asioita. Nyt aikuisiässä ei onneksi tarvitse, ehkä jossain lukupiirissä olisi kiva analysoida mutta itsekseni ei.
35. Kirjassa on lyhyet luvut – Raija-Leena Rekilä: Osasto 6 – Tositarinoita suljetulta
Vähän jännitin millainen kirja on, koska aihe on rankka. Tätä oli kiva lukea, kirjoittajan tapa huomata ja kohdella potilaita ihmisinä, lyhyet tarinat jotka olivat elämää ja ymärrystä täynnä. Pidin kovasti, ja tämän kirjan lukee nopeasti. Jos on mahdollisuus niin kannattaa lukea.
45. Kirjassa on kiusaamista – Mika Lätti: Wallu Valpio – Minun tieni
Alussa moni asia kolahti, muistan aikakautta ja ohjelmia, tunnistan henkilöt joista puhutaan ja se, että asioista puhutaan melkoisen suoraan sen sijaan, että vihjaillaan kierrellään ja jätetään arvailujen varaan. Kirjassa oli myös kirjaa varten pyydettyjä kirjeitä Wallun tarinaan liittyviltä henkilöiltä, ne saattoivatkin sitten olla aika silmiä avaavia. Loppua kohden tuntui vahvasti, että olen lukenut jälleen yhden sikailutarinan.
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä – Tomi Salakari, Filip Muhonen: Revitty elämä – kolme rankkaa tarinaa addiktiosta ja päihderiippuvuudesta
Luin tämänkin kirjan vauhdilla, mutta jännä että siitä ei jäänyt kovin paljoa mieleen. Rankasta maailmasta siinä kirjoitetaan, ja oli mukava lukea että päähenkilöt olivat muuttaneet elämän suuntaa. Mielenkiintoinen.
**
Huhtikuun vyötesaldo oli kämäset 4 kappaletta. Tähän suunnittelin meriselityksiä, mutta jätetäänpä väliin. :)
Virkkaus, kaiken lisäksi ei-hyödyllisten-asioiden virkkaaminen jatkuu. Tytär tykkää kirsikoista, siis kirsikan kuvista vaatteissa, koruissa ja kuvissa. Tämä on jotain anime-villitystä käsittääkseni. Lähdin pläräämään ravelryä ja löysin sieltä lopulta sellaisen maksuttoman kirsikkamallin, jonka päätin toteuttaa.
Eipä tällä tosiaankaan mitään varsinaista virkaa ole, söpö pehmo virkattuna Nallelangasta ja silmät ovat huopaa. Kovasti kelpasivat kirsikkafanille ja ihan söpösethän noista tuli. Ei kai sitä aina tarvitse tehdä jotain järkevää.
Kategoria(t): koriste, leikkijuttuja
Yksi suosikkimallejani on ollut bookrat-kirjamerkki. Olen virkkaillut lukuisat kirjanmerkit, ja malli on aivan ihana. Olen silti pitkään haaveillut toisenlaisesta kirjanmerkistä, pupusta. Tämä on kuitenkin jäänyt pitkään roikkumaan haavelistalle, sillä ohje on maksullinen. Youtubesta löytyy kirjanmerkkiin opastevideo, joka on todellakin hyvä mutta pitkä. Minä en oikein jaksa filmejä, mutta nyt tein poikkeuksen.
Miksi puppeli on ollut niin kovin kiinnostava, niin meillä on pelailtu välillä raving rabbids -pelejä tietokoneella. Kivoja pikkupelejä, joissa on päätähtinä hieman pösilöt puput. Ja tämä kirjanmerkki todellakin muistuttaa noita pupuja. Eräs mieleen jäänyt pikkupeleistä on pupujen suiden huolto, kun nopenevalla vauhdilla piti hampaista riipiä matoja, ennen kuin madot tuhoavat hampaat kokonaan. Sen jälkeen todellakin teki mieli pestä hampaat ja hyvin. Varsin opettavaista, vaikka se ei ole pelin tavoite :).
Ensimmäistä kertaa tuli toteutettua ohje youtuben opastamana. Ohje oli sinänsä hyvä kädestä pitäen -tyyppinen, että eipä tarvinnut pohtia miten asia tehdään kuten joskus kirjoitettujen ohjeiden kanssa, kun ei vaan ymmärrä mitä tarkoitetaan. Mutta rajoittihan se, kun ohjetta pitää väsätä koneen ääressä. Onneksi tein hyvät muistiinpanot, jos joskus vielä haluan pupun tehdä.
Kategoria(t): koristejuttuja, leikkijuttuja
Tuolinpäällynen on ollut tehtävälistalla yksi kiiruisimpia, sillä halusin uuden kangaspäällysteisen pelituolin käyttöön perheen nuorimalle. Kangas ei siis ollut irroitettava, ja tiedän millaiseksi se muuttuu aikaa myöten.
Värin piti olla vaaleanpunainen. Arvelin että lankavarastosta löytyisi vaaleanpunaista puuvillaa, kuten sitten löytyikin. Novitan Luxus Cottonia on ollut myynnissä luullakseni vain vähän aikaa ja kauan sitten, ja olen alennusmyynnistä pelastanut mitä sinne silloin aikanaan on jäänyt. Lanka oli oikeastikin ihanaa, ja vähän mietitytti että siitä olisi voinut tehdä vaatteen. Mutta sitten tuli järki käteen – jos ei ole näinä vuosina tullut vaatetta, niin tuskin kovin äkkiä tuleekaan. Lanka vaan puikoille ja käyttöön, niin on paras.
Muutama munahahmokin on tullut värkättyä, jo aiemmin.
Paavo Pesusieni
Patrik Tähtönen
Muutama muu kokeilu. Nyt taas huvittaa tehdä jotain muuta.
Kategoria(t): alunen, leikkijuttuja, pääsiäismuna
Tällä kertaa haasteet lompsahtivat paikalleen vauhdilla.
KristiinaK haastoi etsimään KELTAISTA ja VIHREÄÄ. Kovin on ruskeaa ja kuollutta vielä meillä päin, ja pohdin kaivelenko lankavarastojani sillä keväällä nuo em. värit aina eksiytyvät ostoskoriini. Vaan eipä tarvinnut, sillä kävelyllä sattui silmiin pieni kevään merkki:
Ensimmäiset leskenlehdet, mutta eivät suinkaan viimeiset.
Repolainen haastoi keksimään jotain teemalla HURJASTELE. Ei kylläkään hurjasteltu, mutta mukavasti matkaa nopeuttavat esiin putkahdelleet kesärajoitukset.
Kiitos jälleen haastesanoista!
Kategoria(t): Haaste
Kutookutoo