Anssi Kullbergin trilogia kuolemattomuudesta

Haluatko lukea ja kokea seikkailun fantasian ja utopian hengessä?  Haluatko matkata ystäväjoukon mukana miljoonan vuoden päässä titaanien luona? Haluatko tutustua yksittäisellä saarella asuvaan peterpanmaiseen yhteisöön? 

Kiinnostaako 1800 sivua jännitystä ja syvällisiä ajatuksia ihmisyydestä ja kuolemattomuudesta? Jaksatko pysähtyä erilaisten runojen ja unikuvien äärelle? Uskotko tulevaisuuteen maaplaneetalla vai olemmeko nyt matkalla tuhoon ihmiskuntana?

Anssi Kullbergin trilogia Titaanin aika (Titaanien aika,  Elysion ja Sangriala) sisältää kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin! Juoni kulkee yliopisto-opiskelija Mikael Corvin onnettomuudesta ja henkiin herättämisestä miljoonan vuoden päästä titaanien aluksella. Sieltä hän pääsee saarelle, joka muistuttaakin vanhaa maaplaneettaa. Saaren lähellä on mantere, jonne hän lähtee etsimään siepattua rakastettuaan ja pieniä koulutyttöjä. Pieni ystäväjoukko kasvaa uusien urheiden sotureiden myötä ja he joutuvat puolustautumaan erilaisia uskonnollisia järjestöjä vastaan. 

Tämä trilogia sisältää seikkailun lisäksi hyvin paljon syvällisiä inhimillisyyteen liittyviä mietteitä, usein päähenkilö Mikael Corvinin ajatuksina tai dialogeissa.

"Ongelma, hän sanoi, "on se, että sinun maailmaasi ei enää ole olemassa. Olet muinainen elämänmuoto ajalta hyvin kauan sitten. Teidän lajinne telluurisilla aikamääreillä mitattuna olet ollut ikiunessa lähes miljoona vuotta. Se ei tietenkään tarkoita samaa käännettynä aurinkokuntanne ulkopuolisille aikamitoille."

 

Näin kertoi titaanen tulkki Corvinille tämän herättyä. Yksinäisyys ja suru kotiplaneetan kohtalosta iskostui hänen sieluunsa. Keskusteluissa titaanien tulkin kanssa hän oppii, että titaanit ovat jakautuneet kahteen eri lahkoon, muumeihin ja hengellisyyttä korostaviin hemuleihin. 

Muumeihin ja hemuleihin liittyen mainitsen tässä, että trilogiassa on paljon tekstuaalisia viitteitä, esim. sarjakuvasankari  Corto Maltese, merialus Nautilus, Mustanaamion pääkallosormus, ninjat, temppeliherrat. Kirjoittajan jälkisanoista saa joihinkin ilmiöihin selityksen. Kehoitankin lukemaan jälkisanat erityisen huolellisesti. 

Kolmessa kirjassa on paljon taistelukohtauksia ja hengenmenetyksiä. Niillä on omat vaikutuksensa varsinkin nuoriin poikiin ja herkkään Mikael Corvinin naisystävään Mary Darlingiin. Koston ja taistelun oikeutuksesta:

"Me olemme kuulleet vääriä profeettoja", lausui Ramez äkkiä hartaalla äänellä. "Kun sekä hyvä että paha esittävät itsensä Kristuksina, kuinka me voimme tietää, kuka on totinen ja oikeamielinen ja kuka antikristus?

"Katsomme heidän tekojaan?" ehdotti Roland, nopeaälyisenä kuten aina. (...) "Se on sotaa, sanoi Roland lopulta. "Sota on paha. Mutta kun siihen on kerran joutunut, on tehtävä oikein. Jotta voittaisi, tai ainakin muuttaisi tasapainoa niin, että sota on mahdollista lopettaa. Niin te olette tehneet tänä yönä. Muuttaneet tasapainoa."

 

Trilogiassa on kuvauksia ystävyydestä, rakkaudesta, uskollisuudesta, pettämisestä ja pettymisestä. Ja kaiken tämän lisäksi eräät kirjan päähenkilöt elävät useamman kerran samanlaisina  ja kuitenkin erilaisina eri aikajaksoissa! Tästä en kerro enempää, vaan ota itse selvää!

Kokonaisuudessaan Anssi Kullbergin trilogia on viihdyttävä seikkailu JA syvemmällä tasolla  tuntemamme homo sapiens- lajin kulttuurellinen kuvaus. Onko mikään muuttunut miljoonassa vuodessa? Miksi ihmislaji tarvitsee uskontoja? Voisimmeko elää rauhassa muiden lajin kanssa tuhoamatta maapalloa ?

Varaudu lukemaan kirjat toiseen tai kolmanteenkin kertaan, sillä niissä on niin paljon eri tasoja, että ensimmäisellä lukukerralla ehkä seikkailukertomus vie mennessään ja herkät nyanssit aukeavat vasta uusilla kierroksilla. 

Loppuun on todettava, että kunnioitan  kirjoittaja Anssi Kullbergiä taidosta pitää koossa moinen sanamäärä ja monet henkilöhahmot. Tarinan moniuloitteisuus hämmästyttää ja ilahduttaa. Monet kohtaukset ovat elokuvamaisia ja tämä trilogia oliskin upeaa nähdä valkokankaalla!

Kiitos lukukokemuksista!

3 3 3 3 3 3 3

Tämän lukukokemuksen perään käsiini osui kirjastosta Tiina Raevaaran Ikuisen elämän lyhyt historia, kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan (2024, Like). Samoja teemoja tietellisemmältä kannalta kuin Kullbergin trilogiassa. Pistää miettimään ihmisen elinkaarta ja elämän laatua.

Ihminen voisi haluta elää pitkän elämän, jotta hän ehtisi korjata mahdollisimman paljon kaikkea sitä, mitä lajimme on olemassaolonsa aikana ehtinyt hajottaa.

Pitkän elämän aikana voisi rakentaa mahdollisimman syvää yhteyttä muihin ihmisiin ja muuhun elolliseen.

 

Syvällisissä mietteissä marraskuun viistossa valossa,  Mörri Mahlakallas 

 

3 3 3 3 3 3 3 

Anssi Kullberg: 

Titaanien aika

Elysion

Sangriala (2022, BoD - Books on Demand, Helsinki)

Trilogian kirjat kustantajalta. Suuresti kiitän!

Tiina Raevaara, Ikuisen elämän lyhyt historia (2024, Like)

Mörri Mahlakallas, valokuvat

Kati Berg tutkii jälleen

 

Ahne on Eeva Kiviniemen toinen Kati Berg tutkii- teos, jonka voi luokitella kuuluvaksi ns cozy crime- dekkariksi. Sarjan ensimmäinen osa on Joki, yhdessä Taina Pietikäisen kanssa. Lukihäirikössä sen esittely on 24.1.2021, otsikolla Naiset murhien ja taiteen kimpussa.

Kati Berg on älykäs nainen, joka on opiskellut aikoinaan historiaa ja hänen tyttärensä Milla Nikkarinen on poliisiharjoittelussa Turussa. Taiteen maailmaan törmätään jälleen, sillä vanhusten hoitokodissa katoaa tavaroita ja esiin tulee suomalainen taidemaalari, jonka töitä ilmoitetaan varastetuksi huomiota herättävän paljon. Keskittyykö Milla nuoren naisen murhaan vai setvimään vakuutuspetoksia?

(...) "Luuletko sä, että vakuutuspuolen keikka on joku rangaistus?" Rytkönen-Asp kiirehtii vakuuttamaan, että tietenkään ei ole kyse rangaistuksesta. Harjoittelijoiden on hyvä saada kokemusta mahdollisimman monenlaisista tapauksista. Millankin ammattitaito kasvaa, kun hän pääsee kurkistamaan talousrikostutkinnan puolelle. Ja siellä on todellakin järkyttävä pula työntekijöistä.

 

Milla tekee tutkimusta murhan ja vakuutuspetosten parissa ja samaan aikaan ihmettelee äitinsä Katin suhdekoukeroita. Eroavatko Millan vanhemmat vai palaako Kati aviomiehensä luo? Voiko äidilleen antaa anteeksi ja miksi oma veli ottaa asian niin kevyesti?

Kati katsoo murheellisena tyttärensä perään. Miten hän saisi yhteyden Millaan? Miksi tytär ei halua ymmärtää? Milla on sulkenut hänet elämästään ja rakentanut heidän väliinsä muurin ja vallihaudan. Kati tuntee tyttärensä ja tietää, että muurinmurtajista ei olisi nyt apua. Hän saisi kosketuksen tyttäreensä vasta, kun tämä itse avaisi laskusillat.

 

Myönnän, että monenlaisia dekkareita lukeneena ilahdun Kati Berg tutkii- kirjojen maailmasta: naisten ajatuksia ja ihmissuhteiden syvällistä pohdintaa, ruuanlaiton kuvausta, ympäristökysymyksiä ja vaikka työelämän stressaavuuden kuvausta.

Milla muistaa Elisen joskus kiihtyneenä selittäneen, että ihmiset luulevat, että kirjaston kirjat tulevat hyllyihin itsestään. Ei sinne päinkään, hän oli vaahdonnut, joku ne valitsee, tilaa ja luetteloi. Se, mikä näkyy asiakkaalle, on vain murto-osa kirjastoammattilaisen työstä. Ehkä pitäisi ottaa tosissaan äidin varoitukset poliisien asenteellisesta suhtautumisesta asioihin.

 

 Suosittelen lämpimästi Kati Berg tutkii- sarjaa, eikä tarvitse olla ennestään ns dekkarien ystävä. Sekä Joki että Ahne ovat oivia näytteitä naisten maailman ja  poliisityön kuvauksesta, sekä modernin Turun kaupungin paikkojen esittelyissä! 

Tammikuun lisääntyvässä valossa on mukava hemmotella itseään hyvillä kirjoilla, joten kokeilepa näitä!

Itse olen saanut kokeilla uusia asioita runouden parissa: musiikkia tekstien lukemisen taustalle, uusia yleisöjä. Pieniä ideanpoikasia yhteistyöstä uusien tahojen kanssa - Oriveden Kampus on niin inspiroiva paikka asua! Näistä lisää myöhemmin.

Pysykää terveinä ja kertokaa läheisillenne, että he ovat tärkeitä, Mörri Seppälä.

Kuvan kuntoportaat eivät liity kirjan tapahtumiin

)=(   )=(   )=(   )=( 

Kiviniemi Eeva, Ahne (2021, BoD)

Nikander Sanna, kansigrafiikka

Kiviniemi Ella, valokuva

Nokua Anne, taitto ja ulkoasu

Arvostelukappale kirjailijalta, sitruunateen raikkaat kiitokset!

Kuvat Mörri

Naisia Japanissa ja Suomessa

Tuija Pontelan Yūgen - runoja hetkistä  vie ajatukset kannellaan kauas itään, Japaniin. Mutta sisälläpäs onkin yllätys: runokokoelmassa on hienoja rivejä myös Suomesta ja sieltäkin ihan pohjoisesta. Tämä jännite tekee kirjasta erittäin mielenkiintoisen ja pysäyttävän.

Tämä teos on herkkua silmille. Tuija ja Tuomas Pontelan valokuvat luonnosta, sen pienistä yksityiskohdista ja ihmisistä tukevat ja avaavat tekstejä tehokkaasti. Kuvien avulla pääsee myös kaukomatkaamaan Japanin maisemiin, kapeille kujille ja herkän kauneuden äärelle. Itse huomasin kirjasta nauttiessani uppoavani kahteen eri maailmaan: tesktiin ja toiseen ulottuvuuteen kuvien kautta.

Kirjan aloittaa yksittäin runo Minä ja sinä. Siihen sisältyy paljon teoksen tunnelmasta ja kielen tajusta. Kirjoitan sen tähän kokonaisuudessaan:

Minä ja sinä

Tuotteistetussa maailmassamme

tapahtuu ajoittain ihme

Näen vilaukselta

kaikkien kerrosten läpi,

ytimeen

Minä katson sinua

ja sinä vastaat katseeseeni

Sinä; ihminen, eläin, luonto, musiikki

ja koko taiteiden kirjo

Hetki, joka kohta taas etääntyy maalaukseksi seinällä,

konsertiksi,

ihmiseksi toisten joukossa 

Runoissa ollaan ihmisten keskellä, nähdään hetken katoavaa kauneutta ja kaivataan toisen luo.


Osa 1 vie lukijan Japaniin ja kertoo naisten elämästä. Esim. Nu Shu- runo esittelee vanhan naisten tavan viestitellä toisilleen eli viuhkaan kirjaillut merkit ovat toimineet kirjeenvaihtona palvelijoiden toimiessa viestinviejinä. Ylhäisempien naisten yltäkylläinen elämä näyttäytyy myös ahtaana,tylsänä suljettujen kaihdinten takana. Yhteen runoon on vangittu päiväperhosen tarina ja toiseen Siiamin hovin päiviä. Yllättäen näiden keskellä on kaksi runoa, jotka perustuvat Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvaan Tsamo. Orjalapsen hinta on karu kuvaus lapsen arvosta v 1850 ja sama synkkä tunnema jatkuu Tsamossa:

(...) Heitit kiehuvaa vettä

insinöörin nuorikon päälle,

et sopeutunut koskaan 

Kuolit lavantautiin lastenkodissa

kolmetoistavuotiaana. 

Osa 2 esittelee lukijalle Suomen pohjoista maisemaa,  ihmissuhteen onnea ja ongelmia sekä onnettomuuden jälkeistä surua. Kun toinen on mennyt ja yksin pitäisi jaksaa ja kuinka surutyön jälkeen voi eheytyä, nauttia jälleen luonnosta:

Enontekiöllä

Sinä kuolit, mutta jatkat elämääsi

tunturin kiepissä, vaivaiskoivujen hiirenkorvissa,

lempeässä kesäsateessa

ja tammikuun viimassa.

Minä palasin aina luoksesi Lapin yöttömään kesäyöhön

räkkien syötäväksi. (...) 

Osa 3 on tunnelmaltaan tyyni, lomaillaan ja rauhoitutaan. Omat rivinsä saavat kaunis kesäinen (suomalainen) luonto, syksyn hiipiminen ja arjen alkaminen töiden merkeissä. Tätä osiota oikeastaan kuvaavat rivit runosta Kalpea joulukuun päivä:

(...) Osaanko olla kiitollinen

hiljaisten päivien jatkumosta? 

Päivien, jotka eivät vaadi minulta mitään,

vaan antavat tilaa mietiskelylle 

Osa 4 aukeaa geisha-suklaalevyn sävyisenä ja kuvassakin hehkuu kirsikkapuu. Nyt riveissä on nykyaikainen Japani, vanhoja traditioita unohtamatta. Hamani-aikaan viettelee kirsikan terälehdillä ja Sakura- runo kiteyttää hetken katoavaisuuden. Lukijan silmiin avautuu silkkisten kimonoiden värikkyys, vuoriston jylhyys ja junamatkustajien eväsrasiat ja pudonnut luukampa. Ihmispaljoudessa voi tuntea itsensä erittäin yksinäiseksi, eikä oikeanlaista elämänkumpania ole helppoa löytää. Tästä kertovat runot Avioliitto japanilaisittain ja Marry yourself, Japan:

Ei miestä, ei avioliittoa, ei lapsia

Pelottaako miehiä sitoutuminen,

vastuu perheen toimeentulosta

vuosikymmeniä, yksin 

Yoshiko, 37 vuotta

etsi avomiestä vuosia

Huomenna hän menee naimisiin

itsensä kanssa

Ainoa asia 

jota hän haluaa,

olla rehellinen itselleen 

Näin kokoelman runoihin tulee yhteiskunnallinen taso mukaan. Mitä nykyihminen toivoo ja haluaa elämälleen? Saako jättää perheen perustamatta ja onko se oma päätös? Miksi monet naiset yhä suostuvat ahtautumaan kapeisiin kenkiin, turvautuvat plastiikkakirurgisiin leikkauksiin? Mitä nykynaiselta vaaditaan ja vastaavatko naiset näihin odotuksiin?

Teoksen nimessä Yūgen tarkoittaa hienostunutta kauneutta, jonka voi kohdata arkipäivässä ja kadottaa samassa hetkessä. Tästä on herkkä runo kirjan lopussa ja kuvituksena lakattu rasia:

Yūgen, hämärän kauneudesta

Auringonsäteen kulku

hämärässä teehuoneessa?

Osuessaan lakatun rasian pintaan

säde saa esineen elämään 

Urushi-puun mahlakerrosten syvyydessä

kimaltavat kultahiput 

Oletko miettinyt elämääsi,

hetkellistä aurngonpilkahdusta

huoneen sinisessä hämärässä 

Viimeisenä runona yksittäin on Havahtuminen, jossa todetaan vuosien menneen ja tuoneen mukanaan kokemuksia ja elämyksiä.

Yūgen - runoja hetkistä ei ole sivumäärältään paksu runokokoelma, mutta se vie moniin maisemiin, mielentiloihin ja unohtumattomiin hetkiin! Uskon, että tämä kirja ilahduttaa useampaakin lukijaa runojen helppolukuisuuden vuoksi. Itse olin valmiina intoa täynnä, koska olen kiinnostunut itämaisista teksteistä, ajatuksista ja esineistä ja lisäksi rakastan (turistina) Suomen Lappia. En pettynyt tähän kirjaan!!!

Näin toukokuussa tulee mieleen ehdottaa tätä kaunista kokoelmaa lahjaksi äideille, nuorille valmistujaispäivänä tai mökkituliaisena.

Runojen kautta pääsin matkustelemaan kauas ja lähelle, keveänä terälehtenä Helena

Luen myös Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat- teosta, jossa japanialainen kissa kertoo elämästään isäntänsä kanssa. Kirja on herkkä, hauska ja surullinen. Sopii hyvin runokirjan lomaan.



&&&&& &&&&& &&&&&

Pontela Tuija, Yūgen - runoja hetkistä (Bod - Books on Demand, 2018)
Pontela Tuija ja Tuomas, valokuvat
Heimonen Leila, taitto

Arvostelukappale Bodilta, hempeät kiitokset!

Kuva Hana Ichi = Helena Seppälä

Enteillen talvea

Kotipihan männyssä hyppelee harakka ja ilmassa leijailee lumihiutaleita, maiseman ääriviivat ovat pehmentyneet ja valkoinen väri maassa kutsuu ulos kävelemään. En vain nyt malta, koska käsissä on vielä houkuttelevampi  runoteos Terminen talvi, nurinperinsuruja, hanaelämänvettä. Kirjoittanut Jenni Grönqvist.

Voin paljastaa, että kirjan nimi osuu omaan talviluonteeseeni ja vielä nämä lisämääritelmät nurinperinsuruja ja hanaelämänvettä ovat niin tunnistettavia sanoilla leikkimistä, että olin jo myyty ennen sisällön näkemistä! Kansi muutenkin kuvaa hyvin runokokoelmaa, joten kirjana Terminen talvi on tasapainoinen ja kaunis.

Runokokoelman viiden osion kautta lukija pääsee mukaan ihmissuhteen  katkeamiseen, sen tuomiin tunnetiloihin, elämän muutoksiin arjen tasolla ja kaiken keskellä jaksamiseen. Kirjan yleisvaikutelma ei kuitenkaan ole synkkä tai raaka, Grönqvist osaa asettaa runojen sanat niin, että tunnetilat välittyvät, mutta ne eivät ahdista. Surumielisiä hymähdyksiäkin lukija saattaa kokea:

Arjenjälkeinen arki

Myytkö tuon mulle

kyselee

oman ostoksensa perään

kiikuttaa radion takaisin

tää oli sun 

ja takaisin takaisin

excelin mukaan mennään

sähkön kilpailutus

        ensi vuonna

palovaroittimen  asennus

eteisen plafondiin valo

            väsyttää 

vain Se Oikea

voi avata hillopurkit yhdellä yrittämällä 

Runoissa kuuluu loukatun naisen ääni, joka kuitenkaan ei ole vielä kokonaan luovuttanut ihmisten suhteen. Arkielämän jatkuminen eron jälkeen on haastavaa ja kirjan yleisilmapiiri on tavallinen, jokaisen keittiöstä löytyvä:  alakuloinen kahvinkeitto. Runoissa on oivaltavia sanaleikkejä eikä lukemista ole rasitettu liioilla välimerkeillä - tämä tekee sivuista ilmavia.

Surun kielioppi 

Minä

,

Sinä

,

He

niin me erotumme sivu ja päälauseiksi

kuka keneksikin miksi

Sinä, he

Minä, he

Me, me 

He, he

Te, te

Tässä runossa tosin pilkkuja riittää, kuitenkin se voi kertoa lukijalla kuinka oma rooli yhteisössä tai ihmissuhteissa muuttaa paikkaa, hajoaa, liittyy johonkin uuteen tai jää sijoilleen. Kirjan runot voivat toimia vertaistukena ihmissuhteiden ongelmissa, sydänsuruissa - jos vain antaa itsensä pudota rivienkin väliin ja hahmottaa siellä alitajunnan liikahduksia. Tämä kirja ei ole sielulle pikaruokaa, vaan monen lukukerran hidasta hautumista.

Vääriin paitoihin

Vääriin paitoihin itketyt nurinperinsurut

saumoihin huutavat volinatuhinakraaterit

kyynelkuritus, anteeksisurina, klimppi

ei meitä täällä olekaan,

vain olkapäätyynyjä

Tiedän seuraavalla lukukerralla löytäväni Termisestä talvesta jotain uutta ja alitajuntaa kutittelevaa. Toivon saavani lukea lisää Jenni Grönqvistin  "mukavasti" nyrjähtäneitä ajatuksia.
 Kirjan käytön kannalta tämänkin kokoelman fyysinen keveys (pehmeäkantinen, sivuja 55) on oiva, koska kirja kulkee helposti mukana kassissa vaikka automatkoilla.

Suosittelisin Termisen talven lukemista nuorille ihmisille heidän ihmisuhdesotkuissaan ja varsinkin nuorille miehille. Näistä runoista voisi fiksu saada ajateltavaa ja ensiaskeleita kohti empatiakykyä?

Kirjoittamisen taustalla soi Hugh Laurien mainio Didn´t it rain ja näiden teosten yhteisvaikutelma on harvinaisen sopiva - bluesia levyllä ja kirjassa, mutta ei tässä synkkyyteen vajota. Kiitos tästä kokemuksesta Jenni ja Hugh!


Emme synkistele talven tuloa, vaan nautitaan luonnon kauneudesta ja valon erilaisista sävyistä! Vai mitä? Utelee Helena ja uppoaa uudelleen Termiseen talveen.

~~~~ ~~~~ ~~~~~

Grönqvist Jenni, Terminen talvi, nurinperinsuruja, hanaelämänvettä (BoD - Books on Demand, 2018)
Arvostelukappale kirjailijalta - kiitokset suuret tästä kokemuksesta!

Laurie Hugh, Didn´t it rain - cd

 Näin kahlittu liitto kestää?