Miten onnistui perunan viljely, ja marjasato - omavaraisuus kotipihalla

Perunan viljely onnistui entisessä mansikkamaassa erittäin hyvin - keväällä muutama varoitteli tautiriskistä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Näin elokuun alussa näkee myös miten tulee hedelmäsatoa sekä marjasadon kuulumisia.

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Perunamaa mansikkamaasta - onnistuiko perunanviljely?

Ehkä muistatkin, kun huhtikuussa kerroin pienestä pihaprojektistamme muuttaa vanha mansikkamaa perunamaaksi, siitä lisää täällä: Mansikkamaasta perunamaa. 

Luovuimme siis kokonaan mansikan viljelystä, koska alueellamme on kesäisin pitkät sateettomat jaksot, kuten yhtenä vuonna niin, että touko-kesäkuussa ei satanut lainkaan. Mansikka ei kestä kuivuutta, kun taas peruna sietää sitä paremmin.

Miten sitten onnistui perunan viljely entisessä mansikkamaassa? Erittäin hyvin ainakin tähän asti. Niissä ei ole näkynyt rengasmätää, jota kuulemma saattaa tulla perunoihin, kun maassa on aiemmin kasvanut mansikkaa. En kyllä löytänyt tästä mitään tietoa, joten se lienee aika harvinaista.

Joku varoitteli myös riskistä perunaruttoon, mutta sen välttää, kun käyttää laadukasta siemenperunaa.

Perunat on isoja ja hyvännäköisiä sekä maukkaita. Kaivamme niitä maasta aina sitä mukaa, kun teemme niistä ruokaa. Omasta maasta nostettu peruna on selvästi laadukkaampaa, mitä marketin perunat tällä hetkellä, joten perunan viljely kannattaa omalla pihalla!

Tulossa hyvä marjasato - kiitos ahkerien pölyttäjien...

Tänä kesänä on tulossa hyvä marjasato monista kasveista, kuten kuvan punaisesta karviaisesta. Näin kotipihalla, jossa kastelu on hankalaa, marjapensaat on loistava tapa lisätä omavaraisuutta. Ne on myös helppohoitoisia ja toimivat koristepensaiden tai näkösuojapensaiden tapaan.

Meidän pihalla on paljon pölyttäjiä aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, esimerkiksi koska meillä on kukkanurmikko, mistä näet lisää täältä: Trendikäs kukkanurmikko.

Olemme myös valinneet pihallemme runsaasti pölyttäjille mieluisia kasveja ja lisäksi pörriäisille on myös hyviä talvehtimispaikkoja. Hyvän hedelmä- ja marjasadon takeena on nimittäin pölyttäjien ahkera pörräily kukissa. Ja mitä enemmän pölyttäjiä, sitä parempi marjasato.

Marjatuomipihlajan marjat kypsyvät vähitellen...

Olemme keränneet jo marjatuomipihlajasta satoa, joka syödään saman tien ja samoin pensasmustikoista. Niiden marjat nimittäin kypsyvät vähitellen eli marjatertussa on sekä kypsiä että raakoja marjoja. Ja kypsät tietysti kerätään, sillä niissä on paras maku 😊

Kuvan yläkulmassa näkyy cd-levy, joka toimii rastaiden hätistäjänä. Laitamme niitä roikkumaan marjapensaisiin ja tuuli kivasti heiluttelee niitä. Toimii aika hyvin.

Suklaakirsikka tekee ennätyssadon - helppoa omavaraisuutta...

Suklaakirsikka ja jopa yli 30 vuotta vanha kirsikka, jossa on erittäin happamat kirsikat, tuottavat nyt ennätyssadon. Vanhassa kirsikkapuussa on siis muutama kymmenen kirsikkaa, koska se alkaa olla jo niin vanha. Sen sato jätetään kokonaan mustarastaille.

Nämä kirsikat sekä myös luumut, päärynät ja muut hedelmäpuut lisää helppoa omavaraisuutta pihalla. Ne on helppohoitoisia puita, kunhan valitsee niille oikeanlaisen paikan pihasuunnittelun periaatteiden mukaan. Lisäksi valitsee lajikkeen, joka on helppohoitoinen, varsinkin omenapuista. Ja kun niiden hoitotoimet ajoittaa kuun mukaan, niin omenapuihin ei kasva vesiversoja ja muutenkin hoito tuntuu siten helpommalta.

Omenapuun raakileharvennus - vältät oksien katkeilun...

Meillä on kaksi vanhaa omenapuuta, joista toinen pudottaa joka kesä pieniä omenoita maahan. Niissä on joko pölytys epäonnistunut tai se harventaa muuten raakileitaan.

Tämä toinen omenapuu kukki keväällä runsaasti, jolloin kuvat olivat tiiviinä kukkariveinä pitkin oksia. Sellaista en aiemmin ole huomannut. Nyt sitten niissä oksissa on omenoita kasvamassa tosi tiiviisti. 

Raakileita olisi voinut harventaa heinäkuun alkupuolella, mutta en sitä silloin huomannut. Omenan ja päärynän raakileharvennus auttaa jäljelle jääneitä hedelmiä kasvamaan isommiksi. Nyt siis näillä omenilla on aika ahtaat oltavat ja ne todennäköisesti jäävät pieniksi. Se ei haittaa, sillä tämän puun sadosta käytämme vain osan.

Raakileharvennus keventää myös omenapuun oksia raskaalta omenasadolta, kun omenia on vähemmän. Meidän toisesta omenapuusta poistan välillä osan omenista, juuri vähentämään oksien painotaakkaa.

Välillä näkee pihoilla omenapuita, joista on oksia revennyt runsaan sadon painosta. Jotta niin ei pääse käymään, kannatta jo nyt poistaa osa omenista tai mahdollisesti tukea oksia.

Siruetanat jättävät perunan ja marjapensaat rauhaan...

Toinen syy miksi suosimme perunaa, marjapensaita ja hedelmäpuita omavaraisuudessa on se, että espanjansiruetanat eivät ole niistä kiinnostuneita. Ne saa olla myös rusakoilta ja metsäkauriilta rauhassa. Toki talveksi suojaamme nuoren päärynäpuun rungon metalliverkolla. Ja pensasmustikat meillä on kanaverkkokehikon sisällä läpi vuoden.

Tänä vuonna espanjansiruetanat tekivät tuhoja kasvimaalla harmillisesti. Sen estämiseksi ei tällä hetkellä tunnu olevan toimivaa keinoa. Toivottavasti keksitään jokin ratkaisu ensi kevääksi. Näet lisää siruetanoista täältä: Espanjansiruetana leviää puutarhassa.

Jos tiedät jonkin konstin estävän siruetanoita, niin kerro ihmeessä. Otan ilolla kaikki vinkit vastaan 😊

#suuntanaomavaraisuus2026 -sarjan elokuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/08/tapahtui-heinakuussa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2026.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/08/miten-onnistui-perunan-viljely-ja.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-8/

Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/08/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-8.html

Farmescape https://farmescape.fi/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2026-kuulumisia

Puutarhaterveisin Sari

Kuulumisia hyötytarhasta heinäkuun alussa - omavaraisuus kotipihalla

 
Heinäkuun alussa hyötytarhassa kasvaa perunaa, paprikaa ja ikkunatomaattia – osa kasveista roihahtaa sateiden myötä upeaan kasvuun, osan kanssa on ollut pientä haastetta. Kompostiinkin tulee jatkuvasti lisää kasvijätettä eli tulossa taas paljon kompostimultaa.

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Peruna hyvässä kasvussa ja kukkii...

Perunamaalla, joka oli ennen mansikkamaana, perunat näyttävät kasvavan rehevästi. Vielä emme ole ehtineet ottaa sieltä perunoita, kun on ollut niin paljon kaikenlaista muuta puuhaa.

Siellä näyttää olevan jo kukkia eli todennäköisesti myös syötävän kokoisia perunoita. Perunan kukka on muuten tosi kaunis, etenkin nämä pastellinsävyiset.

Kirjoitin keväällä tästä uudesta perunamaasta, josta näet lisää täältä: Mansikkamaasta perunamaa - omavaraisuus kotipihalla.

Hyötytarhassa paprikan taimien latvat syöty...

Tänä vuonna meillä on avomaatomaattien tilalla avomaalla viihtyvät paprikat. Ne on istutettu kasvusäkkiin kastelualtaan päälle, aurinkoiselle ja suojaisalle paikalle. Kasvatan siis ensimmäistä kertaa paprikaa.

Ne lähtivät tässä hyvään kasvuun, mutta yhtenä päivänä huomattiin, että niiltä oli latvat syöty. Ne on onneksi lähteneet tekemään uutta kasvua latvaan, joten saa nähdä, milloin alkavat taas kukkia. Ja ehtivätkö tuottaa satoa, mihin kyllä vaikuttaa hyvin paljon loppukesän lämpötilat.

Parvekkeella paprikassa ensimmäinen hedelmä...

Istutin yhden paprikan taimen parvekkeelle kokeeksi ja siinä on nyt yksi hedelmä ja muutama pieni alku. Taidan tänään leikata siitä hedelmän pois, jotta pienet hedelmien alut alkavat kasvaa isommiksi. 

Tämä on vaaleankeltaista paprikaa, josta näet enemmän täältä: Paprikan siementen kylvö tehdään ajoissa.

Paprika kasvaa persiljan ja basilikan kanssa samassa kasvatusaltaassa. Vielä niissä ei ole näkynyt vihannespunkkia, joka on yleensä riesana niin kasvihuoneissa kuin parvekkeillakin. 

Ikkunatomaatin taimet heinäkuun alussa...

Kylvin muutaman matalakasvuisen tomaatin taimen ikkunatomaatiksi. Niiden pitäisi alkaa kohta jo kukkimaan ja tekemään pieniä tomaatteja. Täytyykin tarkistaa, että ne saavat riittävästi valoa kukintaan, sillä näin kesällä tulee pidettyä verhoja ikkunan edessä aurinkoisena päivänä. Aiheesta näet lisää täältä: Miten tomaatin taimet saa kukkimaan ja tekemään hedelmää?

Rikkaruohot ja muut kasvijätteet kasvattaa kompostia...

Kun puhutaan omavaraisuudesta kotipihalla, niin kompostit on meillä yksi tärkeä osa omavaraisuutta. Saamme joka vuosi puutarhakompostista noin 50 kottikärryllistä multaa, mistä näet lisää täältä: Ilmaista multaa 50 kottikärryllistä.

Nyt pitkin kesää viemme kaikki puutarhasta tulevan kasvijätteen puutarhakompostiin. Sinne päätyy myös rikkaruohot, perunanvarret sekä nopeasti kompostoituvat pensaiden oksat. Ainoastaan emme vie sinne hankalien siemenistä leviävien kasvien siemenkotia. Niitä onneksi on vain muutamalla kasvilla.

Toki myös hoidamme heinäkuussa säännöllisesti puutarhakompostia sekä keittiöjätteiden lämpökompostoria. Siten ne toimivat ja jätteet muuttuvat vauhdilla mullaksi 😊

Eli kaikkina hyvinä Kitkemispäivinä kitketyt rikkaruohot päätyvät puutarhakompostiin, niin vuohenputket juurineen kuin nämä kuvan voikukat.

Onko teissä paprikan kasvattajia - mitä luulette, ehtiikö paprikat, joilta on latvat poikki, vielä kukkia ja tehdä satoa?

#suuntanaomavaraisuus2026 -sarjan heinäkuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/06/suuntana-omavaraisuus-heinakuu-2026.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/07/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-7-taalla.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/07/satoa-odotellessa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/07/kuulumisia-hyotytarhasta-heinakuun.html



Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-7/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/07/heinakuun-2026-kuulumiset.html

Puutarhaterveisin Sari

Loviisa - upeat vanhat puutarhat ja Loviisan Wanhat Talot

 

PR-matka Visit Kotka-Hamina / Lumoava Loviisa 
Loviisa on tunnettu persoonallisista vanhoista puutarhoista, joita pääsee ihastelemaan muutamassa kesän tapahtumassa - Loviisan avoimet puutarhat heinäkuussa sekä LWT elokuussa. Silloin tietyt yksityiset pihat ovat avoinna tapahtumavieraille. Tässä nyt muutamasta mielenkiintoisesta pihasta, joihin pääsin tutustumaan pari viikkoa sitten.

Villa Ekholm - satumainen vanha puutarha...

Tämä puutarhaportti jo vihjaa, miten upeaan ja satumaiseen puutarhaan se johtaa. Kuten vanhat puutarhat yleensä ovat, niin tämäkin on rehevän puolivilli ja täynnä monenlaisia kukkivia kasveja.

Kuvan kasviryhmä oli niin suloisen villi ja silti väreiltään aivan ihanan harmoninen.

Ehkäpä muistatkin, kun kirjoitin viikko sitten isoista puista postauksen, jonka näet täältä: Miksi jotkut puut kasvavat isoiksi ja toiset jäävät kitumaan. Siinä mainittu yli satavuotias omenapuu kasvaa tässä vanhassa puutarhassa. Ja itse asiassa siellä on toinenkin yhtä vanha omenapuu, myös siemenestä kasvatettu. Ne ovat isoja ja erittäin hyvässä kunnossa

Villa Ekholmin puutarhasta löytyy myös näyttävä hyötytarha, kerroksellisina viljelylaatikoina. Ei voi kuin ihailla! Kuva on siis toukokuulta.

Tämä on LWT-kohde 22, josta lisää täällä: Villa Ekholm

Villa Vanha Rouva - uusi LWT kohde...

Vanhaa maalaistaloa ja sen puutarhaa ovat uudet asukkaat alkaneet muuttaa näköisekseen. Tämä on myös Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman uusi kohde tänä vuonna. Täälläkin on kivoja yksityiskohtia, joista voi saada ideoita myös omaan pihaan. Siellä on erikoisuutena navetasta tehty juhlatila ja veikeä ulkohuussi.

Tämä on LWT-kohde 7, josta näet enemmän täältä: Villa Vanha Rouva

Vackerbacka - persoonallinen ja villi vanha puutarha...

Tämän puutarhan muistan aiemmalta LWT käynniltä. Siinä on selvästikin niin omaperäisiä ratkaisuja, että ne jäävät mieleen. Tässä puutarhassa on esimerkiksi päivänkakkaraniitty, joka olisi ihana nähdä parhaaseen kukinta-aikaan.

Pihapiirissä asukkaat pitävät myös vintage-lifestyle liikettä, jossa on italialaisia ja ranskalaisia tuotteita myynnissä. Sekin on niin kaunis ja pursuavan täynnä kaikenlaista ihanaa.

Tämä on LWT-kohde 28, josta näet enemmän täältä: Vackerbacka

Isoja vanhoja puita ja huviloita  - Loviisa Camping...

Vanhat komeat puut on niin upeita, että jo niiden takia kannattaa pistäytyä Loviisa Camping alueella. Olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa fiilistelemään vanhojen puiden luomaa tunnelmaa. Siellä on pöytäryhmiä myös puiden alla, joten hellekesänä oksisto luo kivaa varjoa.

Siellä on vanhoja huviloita, joista voi vuokrata huoneita tai käydä kahvilassa herkuttelemassa.

Alueella on isot nurmikkoalueet asuntoautoille ja -vaunuille sekä telttailuun. "Loviisa Camping on hurmaava leirintäkeidas meren rannassa", kuten heidän verkkosivuillaan lukee.

Tätä huikean upeaa ja isoa aluetta ylläpitää Loviisan kaupunki sekä nuorten työpaja LovLuotsi.

Näet lisää tietoja alueesta täältä: Loviisa Camping.

Loviisan Laivasilta - tapahtumia, puoteja ja näyttelyitä...

Kun Loviisassa vierailee kesällä, niin silloin tulee usein käytyä myös Loviisan Laivasillalla. Tälläkin kertaa kävimme siellä lounaalla Kahvila Ravintola Saltbodanissa ja sen jälkeen jaksoi taas vierailla kohteissa.

Näet lisää täältä: Loviisan Laivasilta.

Loviisan Wanhat Talot - LWT 29.-30.8.2026...

Varmasti kaikki, jotka ovat kiinnostuneita vanhoista taloista, tietävät mitä LWT tarkoittaa. Jos et vielä tiedä, niin LWT on lyhenne Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman nimestä.

Silloin tietyt talot avaavat ovensa tapahtuman vierailijoille - elokuun viimeisenä viikonloppuna. Niin siis tänäkin vuonna lauantaina ja sunnuntaina 29.8.–30.8. klo 10–17. 

Tapahtuman järjestäjänä on Vanhat talot ry. Näet lisätietoja tapahtumasta täältä: Loviisan Wanhat Talot - LWT

Loviisan avoimet puutarhat 4.–5.7.2026...

Jos haluat päästä aiemmin jo tutustumaan upeisiin vanhoihin puutarhoihin, niin Loviisan puutarhayhdistys järjestää Loviisan avoimet puutarhat -tapahtuman la-su 4.–5.7.2026 klo 11-17.

Vanhat puutarhat, jotka silloin avaavat porttinsa yleisölle sekä lisätietoja tapahtumasta, näet täältä: Loviisan avoimet puutarhat 2026.

Loviisan kaupunki on perustettu jo vuonna 1752 ja siellä on säilynyt paljon vanhoja upeita rakennuksia puutarhoineen. Joten Loviisa kylineen on aivan loistava kesän puutarhamatkakohde.

Olisi kiva kuulla, oletko käynyt jossain LWT -tapahtuman puutarhassa? Ja jäikö sinulle sieltä jotain erityistä mieleen?

Puutarhaterveisin Sari

Vähemmän kasvien kastelua - ladatulla biohiilellä

 

Yksi puutarhanhoidon isoimmista arjen helpottajista on ollut meillä ladattu biohiili – sen ansiosta kastelemme merkittävästi vähemmän, ja silti kasvit voivat hyvin. Daaliat eivät ole saaneet kastelua kertaakaan istutuksen jälkeen, herneet tuottavat hyvän sadon kuivanakin kesänä, ja metallilaatikon multa pysyy kosteana pidempään. Tässä postauksessa kerron, miten biohiili toimii käytännössä ja miten olen sitä itse käyttänyt.

Metallilaatikon multa kuivuu - mitä tehdä?

Tältä näytti metallilaatikon multa ennen ladatun biohiilen lisäystä. Siinä oli isoja matoja ja multa vaikutti ihan hyvältä, mutta halusin parantaa sitä. Tähän laatikkoon istutetaan taas daalian juurakko ja joitakin muita kukkia. Haasteena on ollut se, että multa kuivuu sateettomana jaksona herkemmin, kuin maahan istutetuilla daalioilla, joten siksi biohiiltä.

Miten biohiili parantaa maan kosteudenpidätyskykyä?

Biohiilen ominaisuutena on varastoida vettä ja ravinteita huokosiinsa. Biohiili lisää myös maan mikrobitoimintaa, joka taas parantaa maan kasvukuntoa, mikä taas parantaa kasvien kasvua ja hyvinvointia. Se tuo myös kuohkeutta raskaaseen maahan.

Multaan lisätty biohiili vähentää siis kasvien kastelun tarvetta, koska kasvit saavat otettua biohiileen varastoitunutta vettä käyttöönsä tarvittaessa. Se helpottaa puutarhanhoitoa ja samalla maa pysyy hyvässä kasvukunnossa ja kosteampana.

Daaliat ilman kastelua - 8 vuoden kokemus...

Olen aiemminkin kirjoitellut tänne näistä meidän yli 35 vuotta vanhoista daalioista, joita emme kastele koskaan. Niitä ei kastella istutusvaiheessa, eikä koko kesänä. Ei edes hellekesänä, vaikka paikka on aurinkoinen.

Niiden multaan on lisätty ladattua biohiiltä noin 8 vuotta sitten. Sen jälkeen daaliapenkkiin on myös lisätty hieman kompostimultaa, jossa myös biohiiltä.

Ladattu biohiili - mitä se tarkoittaa käytännössä?

Ladattu biohiili tarkoittaa käytännössä sitä, että biohiileen on ikään kuin imeytetty lannoitetta sekä vettä. Ladattu biohiili siten sisältää ravinteita ja kosteutta.

Miten se tehdään, näet sen täältä: Biohiilen lataus eri tavoilla.

 

Mitä biohiili on? 

Biohiili on hyvin korkeassa lämmössä ja ilmattomassa tilassa poltettua ainesta, yleensä puuta. Silloin sen huokosrakenne varastoi eniten vettä ja ravinteita. Tällainen biohiili on laadukasta ja siitä on eniten apua kasveille.

 

Herneet pärjäävät kuivanakin kesänä - näin se onnistuu...

Meidän kasvimaan mullassakin on biohiiltä ja kastelemme toki aina kylvökset, jotta siemenet itävät hyvin. Kun taimet alkavat olla isompia, yleensä lopetamme kastelun. Syy on se, että sateettomana hellekesänä myös kaivosta uhkaa loppua vesi.

Siitä huolimatta herneet ja monet muutkin kasvit tuottavat hyvän sadon, biohiilen ansioista.

Valmis vaihtoehto - käyttövalmis ladattu biohiili...

Huomasin tänä keväänä Biolanilta tulleen uuden biohiilituotteen myymälöihin nimeltä Maanparannushiili. Sitä siis testaan nyt ja se näyttää tältä. Siinä on isompia ja pienempiä biohiilen paloja sekä hevosen- ja kananlantakompostia tuomassa ravinteita ja multavuutta. Maanparannushiili on siis valmiiksi ladattua ja käyttövalmista biohiiltä.

Koska tässä tuotteessa biohiili on ladattu lantakompostilla, mikä on orgaaninen "lannoite", se soveltuu käytettäväksi myös luomuviljelyyn. 

Kompostissa biohiilen lataus onkin yksi parhaimmista tavoista, koska siellä biohiileen latautuu kosteutta, ravinteita sekä hyvää mikrobitoimintaa. Sen takia lisäämme puutarhakompostiimme biohiiltä, pienenä vinkkinä 😊

Lisää blogipostauksia ja kokemuksia biohiilen käytöstä...

• Kokemuksia biohiilestä kasvimaalla -postauksessa kerron miten esimerkiksi tillin ja herneen kasvussa oli uskomaton ero.
• Lavakaulukset ja biohiili - helppoa viljelyä -postauksessa on isorakeista biohiiltä isompi erä, joka itse ladattiin vedellä ja lannoitteella.
• Daalioita ei ole kasteltu kertaakaan - biohiili toimii -postauksessa lisää daalioista ja miten erikoisesti lisäsimme biohiilen daalioiden sekaan.
• Biohiili vähentää kastelua puutarhassa -postauksessa eri raekokojen merkityksestä sekä eri käyttökohteista.
• Terassihortensia kannattaa istuttaa isompaan ruukkuun -postauksessa pussimultana käytetään biohiilipitoista kesäkukkamultaa, joka myös pidentää kastelujen väliä.

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia biohiilen käytöstä. Oletko siis kokeillut biohiiltä tai biohiilimultaa?

Puutarhaterveisin Sari

Mansikkamaasta perunamaa - omavaraisuus kotipihalla

 

 Tämän kevään pihaprojektina meillä on muuttaa vanha mansikkamaa perunamaaksi - samalla lisäämme pihan omavaraisuutta. Jo viime kesänä pohdimme mansikkamaan kohtaloa ja nyt päätimme tehdä siitä perunamaan. Miksi näin, siitä lisää tekstissä. Muuta puuhaa tähän aikaan puutarhassa on vielä marjapensaiden leikkaaminen. Sen teen tietysti kuun mukaan, kuten myös mansikkamaan muuttamisen perunamaaksi.

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Mansikan laadukkaat taimet istutettiin vuosia sitten...

Meidän mansikkamaa kunnostettiin ladatulla biohiilellä ennen taimien istuttamista. Taimina meillä oli laadukkaita ns. varmennettuja taimia, joissa ei ole mansikan tauteja eikä tuholaisia. Siitä lisää Mansikan taimien istuttaminen biohiilimultaan -postauksessa.

Touko-kesäkuun pitkä sateeton jakso...

Viime kesien pitkät sateettomat jaksot ovat koetelleet mansikkamaata, koska meillä ei ole mahdollisuutta kastella sitä. Erityisesti touko-kesäkuun kuivuus, jolloin mansikka kasvaa ja kukkii, heikensi kasvustoja pahasti.

Lisäksi mansikkakasvustot alkoivat olla jo yli-ikäisiä tuottamaan satoa.

Mansikka tuottaa hyvän sadon tietyn ajan...

Mansikkalajikkeet tuottavat hyvän sadon yleensä vain 3-5 vuotta. Niillä on paljon erilaisia tauteja ja tuhohyönteisiä. On myös toki mansikkalajikkeita, joihin ei niin herkästi tietyt taudit iske.

Meillä siis mansikkasadon romahdutti monena peräkkäisenä kesänä ollut kuukauden pituiset sateettomat jaksot eli maan kuivuminen. 

Kuukausimansikka leviää rönsyillä ja siemenillä...

Mansikkamaa alkoi näyttää sitten tältä 😊 Sen valtasi kuukausimansikat rönsyillään ja siementaimillaan. Olimme istuttaneet niitä kuivuneiden mansikan taimien tilalle. 

Valkoinen kuukausimansikka tuotti kyllä paljon pieniä mansikoita vielä syyskuussakin. Olin nimittäin joskus esikasvattanut siemenistä kuukausimansikan taimet, joissa osaan tuli punaisia ja osaan valkoisia pieniä mansikoita.

Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy kuukausimansikoita tavallisten mansikoiden seassa, kun katsoo tarkkaan. 

Miksi mansikkamaa kannattaa vaihtaa perunamaaksi?

Vanhaan mansikkamaahan ei kannata istuttaa uusia taimia. Syitä mansikkamaan vaihtamiseen on useita:

• mansikan kasvatus on väsyttänyt maata
• taudit ja tuholaiset säilyvät maassa
• satotaso heikkenee vuosi vuodelta
• viljelykierto parantaa maan kasvukuntoa

Kevään aikana aiomme siis hävittää mansikkamaan ja tehdä siitä perunamaan. Maa siinä on erittäin hyvää, koska siinä on biohiiltä. Eli ei tarvitse tehdä muuta kuin poistaa mansikat ja lisätä maahan puutarhakompostia, jota kyllä riittää isompaankin pihaprojektiin. Ehkä teen siitä ihan oman postauksen.

HUOM! Perunaa ei suositella mansikkamaan vuoroviljelykasviksi! Ei myöskään apilla.

Peruna sopii hyvin viljelykiertoon kasvimaalla, koska se on kasvutavaltaan erilainen ja peittää lehdillään maanpinnan tehokkaasti. Siten se auttaa maata palautumaan. 

Istutamme perunat kunnostettuun mansikkamaahan myöhemmin keväällä, kun maa on lämmennyt, kuun mukaan perunanistutuspäivänä. Hyvä ja kuohkea biohiilimulta antaa niille siinä hyvät kasvuolosuhteet.

Näin vanhasta mansikkamaasta saa helposti uuden, satoa tuottavan perunamaan – ja samalla pihasta tulee entistä omavaraisempi ja tuottavampi.

#suuntanaomavaraisuus2026 -sarjan huhtikuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/04/kevainen-paasiainen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/04/mansikkamaasta-perunamaa-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-4/

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2026/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/04/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-4-jotain.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/04/omavaraisemman-elaman-tavoitteet.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=20244

Puutarhaterveisin Sari

Omakotitaloalueella ekologisesti - omavaraisuus kotipihalla

 

Meillä omavaraisuus näkyy pienesti, mutta todella tärkeänä osana puutarhassa. Se on oikeastaan meille itsestään selvyys, sillä se on ekologista ja siinä säästää rahaa. Siis järkevää ja taloudellista - vailla kertakäyttökulttuurin tapoja. Omavaraisuus tuo myös tietynlaista turvan tunnetta, koska pärjää omilla taidoilla ja varastoilla, vaikka pienesti.

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Multaa omasta kompostista ekologisesti...

Pihan istutuksissa ja maanparantamisessa olemme täysin omavaraisia mullan suhteen. Meiltä tulee kompostista joka kevät noin 50 kottikärryllistä multaa. Se on kaiken lisäksi erittäin hyvää ja ravinteikasta multaa sekä monin tavoin ekologista. 

Kaiken pihalta tulevan maatuvan puutarhajätteen ja keittiöstä biojätteen kompostoimme. Myös rikkaruohot päätyvät kompostiin, koska hoidamme kompostia, niin se toimii hyvin.

Nyt talvella tyhjennämme lämpökompostoria säännöllisesti, jotta se toimii, eikä jäädy. Sen puoliraaka multa laitetaan saaviin ja vasta keväällä se päätyy puutarhakompostiin.

Katetta pihan pensaiden ja puiden oksista...

Toinen helppo omavaraisuutta lisäävä homma kotipihalla on tehdä leikatuista pensaiden ja puiden oksista risukatetta. Sen voi tietysti tehdä oksasilppurilla, mutta meillä on innokas oksien pätkijä, joka tekee sen saksilla.

Silputtavia oksia tulee keväästä syksyyn yleensä aika vähän ja siksi risukatetta riittää vain puutarhakompostin katteeksi ja ehkä muutamalle uudelle pensaalle. Oman pihan risukate on maatuvaa ja ekologista.

Kasteluvettä pihakaivoista...

Koska meillä on vanhat vesikaivot edelleen pihalla, niin otamme niistä kasteluveden kasveille. Kastelemme vain taimia ja kasvimaata sekä kesäkukkia. Pyrimme minimoimaan kastelutarpeen biohiilellä, katteella ja kasvivalinnalla. Siten samalla itse pääsee helpommalla ja ekologisesti säästämme vettä. Nimittäin kaivosta vesi vähenee pitkinä sateettomina jaksoina, koska silloin myös pohjaveden pinta laskee.

Oman pihan marjoja pakastimeen...

Erilaiset syötävien pensaiden marjat tuottavat hyvin satoa joka vuosi. Ne ovat lisäksi helppohoitoisia ja eivät tarvitse kastelua kuin alkuvuosina, joten suosimme niitä pihalla. Se säästää myös omaa aikaa, kun voi omalta pihalta kerätä marjoja pakastimeen talven varalle. Viime kesänä marja-aroniat tuottivat hyvän sadon.

Pensaat toimivat myös näkösuojana tiiviisti rakennetulla omakotitaloalueella, kunhan se on huomioitu pihasuunnittelussa.

Keväällä taidetaan lisätä vielä muutama makeita marjoja tekevä pensas 😊

Monivuotisia mausteyrttejä ja hyötykasveja...

Helppoja ja varmoja monivuotisia yrttejä on kiva kasvattaa pihalla. Niistä saa kerättyä satoa jo keväällä ja pitkin kesää syksylle asti. Monet yrtit mahtuvat kasvamaan pienelläkin pihalla tiiviisti rakennetulla alueella ja myös parvekkeella.

Meillä on vanha ja isoksi kasvava lipstikka, josta saa lehtiä mausteeksi. Tietysti pihalta löytyy myös monivuotisia sipuleja, ruohosipulia ja raparperi. Saa nähdä, talvehtiiko salvia lainkaan, kun nyt on kovat pakkaset ja lunta on niin vähän.

 

Yksivuotisia hyötykasveja - olosuhteissa viihtyvistä...

Koska haluamme minimoida kastelun ja tiettyä helppohoitoisuutta, valitsemme yksivuotiset hyötykasvit tarkasti. Niiden tulee pärjätä pihamme olosuhteissa eli niiden tulee kestää kesän jälkipuoliskon kuivia jaksoja, maun kärsimättä.

Ja myös vain sellaisia, jotka onnistuvat ilman tuholaistorjuntaa. Koska pihalla pinta-alaa on vähän hyötytarhassa, voi keskittyä niihin kasveihin, jotka onnistuvat ja joita syö erittäin mielellään. Näin viljely pysyy myös kivana puuhana.

Ensi kevään kylvöjä ja esikasvatuksia en vielä ole suunnitellut. Todennäköisesti kasvatamme edelleen keltaista vahapapua, jonkin verran perunaa ja värikäsvartista mangoldia. Sekä tietysti myös jotain uutta jännää. 

Ja tuttuun tapaan istutamme ja kylvämme kasvit taas kuun mukaan hyvinä päivinä, kuten ajoitamme kaikki muutkin puutarhatyöt.

Kesäkukissa hyvä omavaraisuus...

Omavaraisuutta on sekin, että talvettaa kesäkukkia. Silloin niistä saa monivuotisia, eikä keväällä tarvitse ostaa uusia. Tosin vaihtelun vuoksi on kiva saada välillä jotain uuttakin.

Meillä on isot pelargoniruukut sekä nämä yli 30 vuotta vanhat daaliat nyt parhaillaan talvisäilytyksessä ekologisesti viileässä kellarimaisessa tilassa. Keväällä ne pääsevät taas pihalle ilahduttamaan meitä ja pörriäisiä.

Omakotitaloalueella ekologisesti omavaraisuutta...

Meidän piha sijaitsee siis taajamassa, tiiviisti rakennetulla omakotitaloalueella, joten se jo asettaa raamit, miten omavaraisuutta on mahdollista toteuttaa pihalla. Se kyllä onnistuu hyvin, vaikkakin pienesti. Olemme valinneet helpot tavat lisätä omavaraisuutta eli ne mitkä sujuvat pihallamme ja joita pystymme vaivatta tekemään. 

Omavaraisuuden lisääminen pienestikin on silloin kivaa ja innostavaa, etenkin kun sen tekee ekologisesti, luontoa huomioiden ja tukien. Sillä jo pienikin omavaraisuus on aina arvokasta ja tärkeää.

#suuntanaomavaraisuus2026 -sarjan tammikuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/uuden-vuoden-unelmat-ja-tavoitteet-suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2026/

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suunnitelmia-vuodelle-2026/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/01/omakotitaloalueella-ekologisesti.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/01/kasvua-keskella-talvea.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/01/suuntana-omavaraisuus-2026-tammikuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/01/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-1.html

Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu2026/

Kasvuvyöhyke 5

Pieni kotitarvetila https://pienikotitarvetila.blogspot.com/2026/01/tammikuu.html

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Puutarhaterveisin Sari

Hävikki hyötytarhasta - omavaraisuus kotipihalla

 

On helppoa oppia välttämään hävikki hyötytarhasta, vaikka se välillä tuntuisi tosi vaikealta. Se alkaa siitä, että ensin pysähtyy miettimään, mistä kasveista tulee todellista hävikkiä. Eli minkä kasvien sadosta osa jää syömättä tai käyttämättä. Vai onko jokin muu tekijä, miksi kasveista tulee hävikkiä?

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Kasvata vain sitä, mitä todella syödään...

Ensimmäisenä kannattaa kasvattaa vain niitä kasveja, joita tulee käytettyä. Se on yksi tärkeimmistä keinoista saada hävikki hyötytarhasta minimiin.

Esimerkiksi meillä osalla on ruoka-aine rajoitteita, joten tiettyjä tuttuja kasveja emme kasvata lainkaan. Niitä tulisi käytettyä tosi harvoin ja kaikki ei silloinkaan voisi syödä niistä tehtyä ruokaa. Joten emme kasvata niitä.

Kasvata vain käytön mukaan...

Toinen tärkeimmistä keinoista saada hävikki hyötytarhasta minimiin, on kasvattaa vain sen verran, kun tulee syötyä. 

Sen oppii parissa vuodessa hahmottamaan, kunhan muistaa keväällä kirjata itselle ylös kylvöjen ja taimien määrät. Kesän ja syksyn edetessä kirjataan myös ylös, miten kutakin kasvia tuli käytettyä ja paljonko jäi käyttämättä. Siten saa nopeasti tuntumaa riittävästä määrästä. 

Eli etukäteen suunnittelemalla hävikki hyötytarhasta pysyy pienenä.

Kuvan vahapapu onnistuu aina ja siksi sen määrä on helppo arvioida etukäteen. Sitä kasvatamme joka kesä myös pakkaseen.

Seuraa ja korjaa satoa ajoissa...

Kolmas tärkeä asia saada hävikki hyötytarhasta vähäiseksi, on korjata sato ajoissa. Jotta huomaa kasvien kehittymisen ja sadon kypsymisen, hyötytarhassa on hyvä käydä usein ja tutkia läheltä kasvia.

On kasveja, joiden sato kypsyy ja pilaantuu nopeasti, kuten vaikka mansikka. Tällaisista kasveista kerätään satoa jopa useamman kerran viikossa.

Sitten on kasveja, joista satoa valmistuu vähitellen ja ei ole mikään kiire sadon korjuuseen, kuten peruna.

On myös kasveja, kuten kuvan lehtikaalit, joista voi kerätä satoa jatkuvasti tarpeen mukaan. Näistä vihreistä lehtikaaleista otetaan aina alimpia lehtiä. Vielä marraskuussakin siitä saa satoa eli kuva on marraskuun alkupäiviltä.

Toinen hyvin satoisa lehtikasvi, joka kestää myös pientä pakkasta, on ensimmäisen kuvan mangoldi, joka myös onnistuu aina.

Säilö sopivimmalla tavalla...

Etukäteen kannattaa myös miettiä, aikooko säilöä satoa vai syödäänkö kaikki sitä mukaa, kun sato on valmista.

Jos on kellari tai kylmiö käytössä, voi juuresten lisäksi säilyttää siellä hilloja ja mehuja. Niitäkin kannattaa tehdä vain sen verran, mitä vuoden aikana tulee käytettyä. Siten ei tule hävikkiä.

Jos ei ole käytössä kellaria, voi joidenkin sadon pakastaa. Esimerkiksi meillä marjat pakastetaan ja niistä tehdään tarvittaessa mehua tai hilloa. Se on tosi harvoin. Olenkin kirjoittanut siitä tänne aiemmin Mehu pihan marjoista -postauksessa.

Lisäksi hävikki vähenee, kun tekee sadonkorjuun ja säilönnän kuun mukaan hyvinä päivinä. Se auttaa niitä säilymään pidempään hyvänä. Tai ainakin kannattaa välttää ns. huonoimpia päiviä säilöntään.

Hävikki hyötytarhasta ei olekaan aina hävikkiä...

Onko kaikki hävikki hyötytarhasta todellista hävikkiä, sitäkin kannattaa pohtia! Oman tarpeen yli jääviä marjoja ja muuta satoa voi hyvin antaa naapureille, ystäville tai sukulaisille, vaikka heidän itse kerättäväksi. Silloin ylimääräinen sato ei ole hävikkiä.

Tai ylimääräiset marjat voi jättää pensaisiin. Ne ovat silloin linnuille, kuten mustarastaille, mieluista ruokaa,  eivät hävikkiä.

Myös se hävikki hyötytarhasta, joka on mennyt syömäkelvottomaksi, ei ole hävikkiä, kun vie sen kompostiin. Etenkin tomaatit, kesäkurpitsat, lehtikasvit ja muut ovat hyvää materiaalia kompostissa. Niistä siis muodostuu arvokasta kompostimultaa. Sitä ei muodostu, jos kompostiin ei tule riittävästi puutarhajätettä. 

Siksi ylikypsät, tuhohyönteisten vioittamat, rusakon jyrsimät ja siruetanoiden limaamat hyötykasvit eivät ole hävikkiä - kun ne päätyy kompostiin!

#suuntanaomavaraisuus2025 -sarjan marraskuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/11/havikki-hyotytarhasta-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/11/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2025.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2025-osa-11/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/11/02/marras-25-meidan-ruokavarasto/

  

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Puutarhaterveisin Sari

Espanjansiruetana leviää puutarhassa

 

Meidän alueellamme espanjansiruetana leviää puutarhassa, pihalla, joutoalueella ja myös luonnossa. Niitä on ollut jo vuosia ja ne levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle. Vaikka jotkut siruetanoiden alueella asuvat edelleen väittävät, ettei heidän pihallaan niitä ole näkynyt, niin niitä kyllä on siellä. He eivät vain ole kävelleet illalla pihallaan etanoiden suosimissa kohdissa tai kadun reunassa. Tai sitten heillä on huono näkö. Sitä kyllä epäilen, sillä isoimmat siruetanat ovat lähes 15 cm pitkiä ruskeita pötkylöitä, kuten kuvassa.

 

Espanjansiruetana syö taimet ja jopa kukat...

Se mikä näissä siruetanoissa on harmillista puutarhassa, niin ne syövät taimet yhdessä illassa. Pahimmassa tapauksessa kaikki kylvökset on syöty. 

Siitä olemme oppineet esikasvattamaan monet kasvit ruukutuspöydällä. Esimerkiksi auringonkukan taimet on pakko kasvattaa noin 20 cm korkeiksi, jotta ne säilyvät hengissä maahan istuttamisen jälkeen.

Kuvassa on matala auringonkukka, jonka terälehdet espanjansiruetana on syönyt riekaleiksi. Se nousee siis kasvien vartta pitkin ylös herkuttelemaan. 

Niillä on myös tapana syödä yhtä kasvuun lähtenyttä kasvia koko kevään ja kesän. Tästä yksittäisestä daaliasta kerroinkin jo aiemmin. Joskus ne ovat tehneet yksittäiselle perennalle ihan samalla tavalla. 

Tämä kuvan daalia on onneksi niitä meidän oransseja daalioita, joten ei haittaa, vaikka tämä yksilö kuolisi.

Etanoiden kerääminen illalla ja aamulla...

Yksi parhaimmista tavoista hillitä espanjansiruetanoiden leviämistä ja tuhoja on niiden kerääminen. Ne liikkuvat aamuisin ja iltaisin sekä joskus lämpimän sateen jälkeen päivälläkin.

Keräämme niitä aina, kun niitä on näkyvillä eli keväästä syksyyn. Kesällä niitä tulee vähintään litra joka päivä. Kuvassa on purkki, johon niitä on kerätty. Otettiin hetkeksi kansi pois ja ne yrittivät heti päästä purkista pois. 

Etanarakeet eli rautafosfaatti ei aina auta...

Turkoosin väriset etanarakeet, jotka on rautafosfaattia, auttaa yleensä vähentämään siruetanoita. Ne siis syövät rakeen ja menevät piiloon kuolemaan.

Meillä niistä ei enää ole mitään hyötyä, sillä harakat, varikset ja naakat käyvät heti syömässä rakeet, kun niitä on levitetty. Ne on niin ovelia lintuja, että ne aina huomaavat uudet rakeet ja tulevat syömään. Etanarakeita ei siis jää etanoille, vaan linnut syövät ne kaikki tarkalleen.

Siruetanan munat hävitetään...

Siruetanat tekevät munat rykelmiin, mistä ne hyvin tunnistaa. Ne kannattaa aina hävittää, kun sellaisia löytää.

Tämän kuvan munat löytyivät piharuukun alta. Eli jos maata vasten on ruukkuja, lautoja, multasäkkejä tms., espanjansiruetana munii niiden alle suojaan. Kun tietää sen, voi aina välillä tehdä pienen tarkistuskierroksen. Tosin meillä on vain muutama ruukku maata vasten, ei mitään muuta munimiseen houkuttavaa.

Jos siruetanoita ei vielä ole...

Jos puutarhassasi tai alueellasi ei vielä ole espanjansiruetanoita, niin ole tarkkana, ettet itse tuo niitä sinne. Tarkista aina ostamasi taimien juuripaakku ja ruukku, ettei siellä ole siruetanoita tai niiden munia. Samoin jos tilaat maata tai esim. ulkona säilytettyjä tavaroita, tarkista nekin huolella, ettei niissä lymyä siruetanat tai niiden munat.

Espanjansiruetanan torjunta puutarhassa...

Jos puutarhassasi tai lähialueella on jo niitä, niin tässä muutama asia espanjansiruetanan torjuntaan puutarhassa.

• kävele ja kiertele puutarhasi laitamilla ja kosteammissa kohdissa, jotta opit, missä kohtaa ja missä kasveissa espanjansiruetanat viihtyvät - kerää etanat purkkiin
• kerää etanoita joka aamu ja ilta, keväästä syksyyn, jos vain suinkin voit
• kerää niitä myös kadun varrelta, jotta ne eivät siirry sieltä puutarhaasi
• lopeta kerätyt etanat esim. kiehuvalla vedellä tms. ja vasta sen jälkeen laita ne sekajätteisiin tai etanaroskikseen
• älä jätä tapettua espanjansiruetanaa maahan, sillä se on ruokaa muille siruetanoille
• espanjansiruetanat voivat levittää ihmiseen tarttuvia bakteereja kuten esim. listeriaa, mikä on hyvä muistaa niitä kerätessä 
• katso säännöllisesti maata vasten olevien ruukkujen, lautojen, levyjen, multasäkkien, muovien, rakennustarvikkeiden, rojujen yms. alle ja poista vaaleat siruetanan munat
• helpointa on kokonaan poistaa maata vasten olevat laudat, rojut, multasäkit, muovit yms., mikä vähentää munimispaikkoja

Jos puutarhassasi on espanjansiruetanoita, älä levitä niitä muille antamiesi taimien mukana!

Meillä on ollut jo vuosia siruetanoita, joten niiden kanssa on jo opittu ja totuttu elämään. Ne syövät taimet ja tietyt kasvit, eipä onneksi muuta.

Kädet täytyy pestä hyvin puutarhatöiden jälkeen, minkä kyllä teen vaikkei olisi siruetanoita😊

Tällaisena lämpimänä ja kosteana kesänä ne ovat lisääntyneet hurjasti. Ja siksi ne ovat myös tuhonneet taimia yhtä hurjasti. Melkeinpä kaipaan kuivaa ja vähäsateista kesää, jolloin niitä on aina paljon vähemmän.

Toisaalta tämän kesän puutarhan rehevä kasvu on ollut kyllä aivan ihanaa!

Puutarhaterveisin Sari