Omenapiirakkaa

 Tänä vuonna omenasato on ollut erinomainen niin määrältään kuin laadultaankin, ainakin osassa maata.

 Ystävä laittoi viestiä, haluaisinko omenoita ja kyllä aina oman puutarhan omenat kelpaa. Sain puoli kassillista kahta eri lajiketta, eikä ole aavistustakaan mistä lajikkeista on kyse.

Kiitos❣️

Punaposkisia ovat 💕

Savonturaukko teki juutuupivideolla yksi päivä omenapiirakan kanavan viisivuotisjuhlapäivän kunniaksi ja silloin alkoi tekemään mieli omenapiirakkaa. Yksinkertainen murotaikina ja kermaviiliä (ja muna)  omenoiden kera vuokaan. Piirakka omaan makuuni.

Kuorin ja kuutioin aamupäivällä omenat ja laitoin mieskullalle kauppalistaa. Kanelia löytyi vain tankoina ja vaniljakastike on ihan ehdoton omenapiirakan kaveri. Sunnuntaina käytin voita valkokastikkeeseen, kun tein kukkakaaligratiinia, eikä jäänyt kuin pieni nokare jäljelle. Sitäkin kauppalistalle. Onkin marketissa sopivasti nyt alkuviikon tarjouksessa.

Selailin netistä erilaisia omenapiirakkaohjeita. Tällä kertaa kelpaa vain sellainen, jossa ei tarvitse vatkata sokeria ja voita kuohkeaksi, koska ei ole vieläkään sähkövatkainta. Ostoslistalla on, on ollut jo pidemmän aikaa...

Päädyin lopulta Helppoon ja nopeaan omenapiirakan ohjeeseen. Kaikki ainekset sekoitetaan ja kaadetaan  piirakkavuokaan. Sitten omenat päälle ja sokeria ja kanelia mausteeksi. Käytin pohjaan piimän sijaan kermaviiliä. Piimälläkin pitää joku kerta kokeilla, monessa ohjeessa käytetään piimää.

Tästä tuli tosi hyvää 😋

Omenakuutioita olikin niin paljon, että sain uuniin piirakan kaveriksi myös kulhon omenahyvettä.

~🍎~

Myös Kaikkien kehuma omenapiirakka täytyy testata.

~🥧~

Meille tulee nyt niin paljon luumuja, ettei jakseta niitä kaikkia syödä. Olen vienyt jo monta kertaa luumuja  naapurille ja pyytänyt myös seinänaapuria poimimaan  luumuja. Luumupuut eivät ole meidän omia, vaan joku on ne ainakin 20 vuotta sitten istuttanut syreenien viereen. Joinakin vuosina on tullut hyvä luumusato, joinakin vuosina orava on käynyt nakkelemassa raakoja luumuja maahan tai ampiaiset ovat tehneet niihin reikiä. Tänä vuonna ei ole ampiaisia näkynyt eikä oravaakaan. Voisin kokeilla luumupiirakankin leipomista, kun kiva ohje löytyy.

Laitanpa tähän vielä linkin päärynäpiirakkaan, kun tykkään päärynöistäkin paljon. Käypi vaikka uuden vuoden tai loppiaisen tarjoiluun 🍐

Mikä on sinun herkullisin

piirakkaohjeesi satokauden hedelmille?

-Sari-

Daalia kukkii viimeinkin

 Daalia piti jälleen jännityksessä kukinnallaan. Heinäkuussa kasvatti lehtiä isoksi puskaksi, mutta kukkanuppuja ei vaan alkanut kasvamaan. Kunnes elokuun alussa huomasin ensimmäiset nuput ja nythän niitä on jo toistakymmentä.

Nuppujen avautumista sai odotella tuskastuttavan kauan. Noin 20 päivää sen jälkeen, kun nupun huomasin, alkoi ensimmäinen kukkanuppu avautumaan.

Kaksi daaliaa puhkeaa kukkaan yhtä aikaa.

Kuvassa näkyvä nuppu ei ole vieläkään auennut,

mutta tänään huomasin, että on alkanut hieman avautumaan. Ja useampi muukin nuppu 🩷

Ensimmäinen täysin auennut kukka sykähdyttää

joka kerta kauneudellaan ja koko hämmästyttää.

Tänään on täysikuu ja aamulla oli osittainen kuunpimennys. Koirakaveri on parina edellisenä yönä ollut rauhaton, pyrkinyt ulos monta kertaa ja liikuskellut levottomasti. Olisikohan täysikuu vaikuttanut. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen nukuttiin viime yönä kumpikin sikeästi ja niin pitkään, ettei aamuyöllä herätty kuunpimennystä ihmettelemään. En edes tiedä, olisiko sitä nähnyt vai oliko pilvistä. Aiempina aamuina ainakin sain katsella tähtiä, kun neljänkin aikaan oltiin jo aamulenkillä.

Toissa aamuna ihmettelin soratiellä olevaa pitkää rullaa. Luulin ensin, että oli jokin pitkä lehti kääriytynyt rullalle, mutta menin tutkimaan sitä tarkemmin. Olikin espanjansiruetana, ensimmäinen jonka tällä alueella olen tavannut. Kävelin jo eteenpäin ja olin jättämässä sen kulkemaan kohti rivitalon takapihaa, kun käännyin takaisin ja poimin sen muovipussiin. Inhottavaa, jos nuo leviävät nyt laajemminkin tänne meille.

Tänään on ollut tosi lämmintä. Eilen oli +23°C ja tänään tuntui paljon lämpimämmältä. Unohdin käydä katsomassa ulkona lämpömittaria, paljon se näyttää. Nyt on ollut jo sen verran kauan aikaa pilvistä, että lämpötila on laskenut siitä, mitä oli puolen päivän jälkeen. Auton mittarin mukaan viiden jälkeen +21°C.

Huomiseksi on ennustettu vielä mukavan kesäistä päivää. Sateet tuovat pilviä, minkä myötä yötkin ovat lämpimämpiä. Takapihalla vielä kypsyvät chilit ja tomaatit, joten lämpimät yöt ovat tervetulleita. Luumut tipahtelevat maahan sitä mukaan kuin kypsyvät. Vein naapurille tänään keräämiä, joista ei ollut vielä rikkoutunut. Itsellekin jäi muutama syötäväksi.

 Pohjoisessa on ollut jo reilu kuusi astetta yöpakkasta. Syksyn kuulaita päiviä odotellessa...

Ihanaa kesäistä viikonloppua

ja

 mukavia mökkikauden lopettajaisia!

-Sari-

Viikko kesää jäljellä

 Viimeiselle kesäviikolle ennustetaan vielä lämmintä, ainakin rannikkoseudulle. Viime viikonloppuna piti sataa vettä vuorokauden putkeen, mutta eipä tuota vettä tänne juurikaan satanut. Hieman kostui maa pinnalta.

Huomasin perjantaina perhosen ulko-oven pielessä,

kun saavuttiin kotiin aamulenkiltä.

Sunnuntaiyönä puoli yhden aikoihin käytiin koirakaverin kanssa ulkona. Tuuli kovaa ja oli ulos päästyä välittömästi "oli synkkä ja myrskyinen yö"-tunnelma. Viikonlopuksi olisi ennusteen mukaan rantautumassa uusi säärintama rajuine sateineen. Eipä haittaa, sillä pidän syksyisistä myrskyisistä päivistä, ellei puita kaadu ja oksia putoa päähän. 

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tekee mieli leipoa suolaisia piirakoita. Haaveilen asuvani lähellä metsää, jossa kasvaa keltaisenaan kantarelleja. Mutta eipä ole kävelymatkan päässä (joka olisi minulle lyhyt) sieni- eikä marjametsiä. Joten piirakan täytteeksi on keksittävä jotain muuta ja jatkettava haaveilua kantarellisaaliista (joista ystävä välillä laittaa kuvia - taas löytyi ämpärillinen metsän keltaista kultaa).

Päädyin perinteiseen kinkku-purjo-paprikapiirakkaan. Tähän piirakkaan päädyin jo viime viikolla, kun etsin ostoskärryyn palvikinkkupalan ja pyysin mieskultaa tuomaan kaupasta purjoa. Jätin itse ostamatta, kun kotimainen purjo oli lähes kuusi euroa kilo ja purjot olivat liian suuria yhteen piirakkaan käytettäväksi. Olisihan sen lopun voinut käyttää johonkin ruokaan, vaikka keittoon. Tai laittaa pakkaseen. Mutta silti tuo hinta vaikutti päätökseen.

Piirakkaa leipoessa mietin, millaisen pohjan tekisin. 

Päädyn lähes aina samaan jauhoja, voita ja vettä taikinaan. 

Etsin Stanstan blogista piirakan ohjeen, jota aion testata seuraavalla kerralla. Laitan tähän talteen itselleni. 

Kiitos Stansta ohjeesta!

   1 dl vettä 

0,5 dl öljyä 

                2 dl vehnäjauhoja

               1 dl kauraryynejä

   1/2 tl suolaa

                1 tl leivinjauhetta

En ennättänyt saada piirakkaa valmiiksi siihen mennessä, kun mieskulta palasi töistä kotiin. Laitoin siinä vaiheessa vasta piirakan uuniin paistumaan. Pohjaa olin esipaistanut jo sen 10 minuutin verran. Täytettä olisi voinut olla hieman enemmän. Unohdin laittaa purjon vihreän osan, joka oli jäänyt leikkuulaudalle.

Valmis piirakka uunista ulos. 

Tänä kesänä onnistuin viimeinkin kasvattamaan oppineidenkukat kukintavaiheeseen saakka. Lehdet ovat reikäisiä, mutta pääasia että kukkii. En latvonut taimia ja tässä vaiheessa huomaa, että olisi kyllä kannattanut. Kaikki kukat ovat samanvärisiä.

Iltapäivällä uhkaavan harmaat pilvet peittivät taivaan toisen puolen, toisella puolella oli valkoisia poutapilviä. Ennätettiin koirakaverin kanssa kotiin kastumatta. Jonkin ajan kuluttua ennen kolmea ripeksi hetken aikaa ja vähän myöhemmin tulikin kunnon kuurosade. Ja nyt puoli kuuden aikoihin sataa jälleen. Onneksi uskoin sääennustetta, enkä vienyt räsymattoa ulos tuulettumaan. 

Kesäistä viikkoa!

-Sari-

Elävät veistokset ja varpaat

 Kalenterin sivu on käännetty jo elokuulle, mutta palataanpa vielä heinäkuiseen päiväämme Lappeenrannassa. 

Lähtöaamuna poikettiin vielä Hiekkalinnalla.

Tämän vuoden teemana on 

Elävät veistokset.

Veistosten luona on ohje (QR-koodi) kävijälle, kuinka voi ottaa illuusiokuvia veistosten kanssa. Pisan kalteva torni on varmaan näistä todellisuudessakin tunnetuin illuusiokuviin.

Lintu matonen suussa menossa ruokkimaan poikasiaan.

Poikaset vähän matkan päässä alempana odottamassa.

Veistoksen ideana on, että kävijä pääsee olemaan

yksi pesän linnunpoikasista, joita emo ruokkii. 

Pisan kalteva torni

Keijun katse

Yoshi Matsu

Yoshi Matsu osallistui viime vuonna myös Enonkoskella pidettyyn hiekanveiston avoimeen EM-kilpailuun sijoittuen toiseksi ja tänä vuonna Yoshin veistos oli yleisön suosikki. Myös samaisessa kilpailussa tänä vuonna toiseksi sijoittunut (Leaders leads, but nature rules) porvoolainen Timo Koivisto teki hiekkaveistoksen myös Lappeenrannan Hiekkalinnaan. 

Harmittaa todella paljon, että en tänä kesänä päässyt katsomaan Enonkoskelle hiekkaveistoksia. Olisi ollut mukava päästä katselemaan "toista leijonaa". Toisaalta, etukäteen oksetti jo pelkkä tieto Trumpia esittävän veistoksen olemassaolosta (The emperor´s new clothes, joka sijoittui kilpailussa kolmanneksi). Ja oli ollut toinenkin, jonka Satun Kukkapilli-blogista huomasin. Sieltä voit käydä kurkkaamassa osan noista Enonkosken veistoksista.

Gulliver

Repolainen utelee koko kesän haasteessa mitä varpaat saavat kokea kesän aikana. Omat varpaani ovat olleet maailmalla visusti samojen kenkien suojissa, joita käytän kevään, kesän, syksyn ja mahdollisuuksien mukaan myös leudon ja lumettoman talven aikana. Varpaat eivät päässeet uppoutumaan Hiekkalinnan hiekkaan, mutta esittelenpä Gulliverin kummankin jalan varpaat, jotka ulottuvat monen metrin päähän seikkailijan päästä.

Hiekkalinnaa uudistetaan vaiheittain vuoteen 2028 saakka. Aiemmista kesistä tuttu lasten leikkialue pomppulinnoineen ei enää tänä kesänä ole tarjonnut pienimmille samanlaisia aktiviteetteja. Sen sijaan alueella on kolme benji-tramppaa isommille lapsille. 

Tervetulleena lisänä on alueen vihersuunnittelu, jonka myötä alueelle saadaan myös puustoa. Varjoiset alueet ovat enemmän kuin tarpeellisia. Myös jäätelö- ja kioskipalvelut hiekkalinnalla tarjoavat kaivattuja virvokkeita. Torin tarjontaan on kuitenkin matkaa, eikä läheinen Fazerin myymällä kaikilta osin tyydytä tätä vajetta. 

En ennättänyt tutkia, mitä myymälän kylmäkaapeissa on myytävänä. Kävimme myymälässä vilkkaimpaan aikaan heti avautumisen jälkeen, jolloin myymälä kierrettiin jonossa kassoille saakka. Ja nämä kylmälaitteet ovat juuri kassojen luona, jolloin ollaan jo poistumassa myymälästä. 

Aurinkoisia kesäpäiviä!

-Sari-

Wolkoffin talomuseo

 Vietettiin heinäkuisena torstaina museopäivä kuopuksen kanssa. Ensin käytiin kahdestaan Wolkoffin talomuseossa ja muruset otettiin mukaan Luumäelle.

Luumäen matkasta jo kerroinkin. Lähdetään matkalle toiseen museoon ja aikaan parin sadan vuoden taa.

Oikealla olevasta ovesta pääsee ravintolaan, joka on vuonna 1848 rakennettu pakaritupa ja ainoa jäljellä oleva vanhan pihapiirin rakennuksista.  

Ravintolassa on tyttären mukaan hyvä lounas ja sen voi nauttia ulkona sisäpihalla. Mukulakivetkin ovat parin sadan vuoden takaa. 

Wolkoffin talomuseo sijaitsee Lappeenrannan keskustassa, lähellä Raatihuonetta. Kauppakartano on vanhimpia Lappeenrannan säilyneistä puurakennuksista. Kauppias Claudelin rakennutti kartanon vuonna 1826.

Talo on ollut Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983 neljän sukupolven ajan. Suku lahjoitti talon museoksi vuonna 1988. Yleisölle museo avattiin kesäkuussa vuonna 1993. Avaaminen myöhästyi vuotta aiemmin tehdyn tuhopolton vuoksi.

Museokaupan vitriinissä  oli esillä ystäväkirjoja. 

Niissä olevia kiiltokuvia katsellessa ajattelin Enkulia 💗

Terkkuja Enkulille 💙

Museokauppa ja lipunmyynti on tilassa, jossa ennen oli kauppa. Sieltä siirrytään ulkokautta talomuseoon, jonka eteisessä laitetaan tossut kenkien päälle. 

Museo ei ole esteetön. Huoneiden välissä on paikoin korkeat kynnykset ja sisään- ja uloskäynneissä on rappuset. Esineiden lisäksi myös kaikkien pintojen koskettelu on kielletty, jotta rakennus säilyy mahdollisimman pitkään ainutkertaisena. Kerran oli pakko oppaan luvalla tukeutua ovenkarmeen, jotta pääsin siirtymään huoneesta toiseen, kun en kantanut tuolia mukanani. Tuoli on istumisen lisäksi myös hyvä kävelytuki.

Ensimmäisenä tullaan saliin, jossa kestittiin vieraita ja vietettiin suuria juhlia. Ruskeiden verhojen kehystämien ovien välissä oli suuri valkoinen kakluuni.

Kuva Wolkoffin talomuseo, opaskirjanen

Salista pääsi naisten työhuoneeseen eli kabinettiin ja työhuoneesta Annan makuuhuoneeseen. 

Työpöydällä on Annan oppilaiden vanhoja kouluvihkoja

Huoneen kirjahyllyillä on kirjallisuutta

monella eri kielellä

Työhuoneen kaakeliuunista alkanut tulipalo tuhosi vuonna 1949 lähes kaikki Marian aikaiset huonekalut. Anna sisusti huoneen Imatran kodista tuomillaan huonekaluilla. Marian aikaisista huonekaluista on jäljellä makuuhuoneen Emma-nojatuoli.

Miesten kabinetti sijaitsi salin toisella puolella. Kabinetissa on toinen sisäänkäynti, tambuuri eli eteiseen vievä matala ovi. Perhe kutsui ovea leikkisästi nöyryyden oveksi. Kabinetissa hoidettiin liiketoimintaa ja luottamustehtäviä.

Miesten kabinetista siirrytään ruokasalin puolelle. Salissa kiinnittää ensimmäisenä huomion suuri ja kaunis vihreä kaakeliuuni. 

Ruokasali kuuluu talon uudempaan jugendsiipeen, jossa huoneet ovat korkeampia ja ikkunat suurempia kuin vanhassa osassa. 

Ruokasali oli perheen olohuone, jossa vietettiin eniten aikaa yhdessä. Iltaisin keskelle ruokapöytää nostettiin samovaari ja nautittiin iltateetä. Kattokruunussa roikkui soittokello, jolla kutsuttiin palvelusväkeä.

Talon kaikki kaakeliuunit sähköistettiin 1970-luvulla 

lastenhuoneen uunia lukuunottamatta.

Takan alareunassa näkyy sähköliitäntä.

Ruokasalin jälkeen oli vanhempien makuuhuone. Huoneen huonekalut ovat näyttäviä loimukoivuisia kalusteita, jotka on saatu myötäjäislahjana Martan vanhemmilta. Ikkunassa olevat jugendaiheiset verhot ovat tarkat kopiot Martan tekemistä alkuperäisistä verhoista. Makuuhuoneessakin on kaunis Rakkolanjoen kaakeliuuni.

Vanhempien makuuhuoneen vieressä on lastenhuone, joka on aiemmin ollut palvelijoiden huone. Huoneessa on kaksi jatkettavaa rautasänkyä ja kukkakuvioinen kehto, jossa on nukutettu vauvoja viidessä polvessa.

 Ainoastaan lastenhuone on sisustettu museon toimesta uudelleen.  Alkuperäiset lelut ja huonekalut on joko ullakolta tai Lavolan maatilalta.  

Kierros päättyy keittiöön, jossa näkyy eniten aikakausien kerrollisuus. 

Tässä olisi Repolaiselle vohvelirauta

(mikäli tämä ON vohvelirauta...)

Uudet keksinnöt kuten AEG- jääkaappi ja mukavuudet kuten vesijohto kuuluvat keittiöön kuten vanha leivinuunikin. Wolkoffin keittiössä leivottiin teen kanssa nautittavaksi kahvikakkuja tai tehtiin hyytelöitä tai hyydykkeitä. Paljon erilaisia vuokia kuitenkin.

Wolkoffin talosta siirryttiin kadun toisella puolella olevaan Taito shoppiin. Sielläkin ihastutti talon historia.

Täälläkin ihana kaakeliuuni

Remontissa löytyneitä tapetinpaloja

kertomassa aikakausien historiaa

Tänä kesäkautena Wolkoffin talomuseossa on päässyt vierailemaan omaan tahtiin, aiemmin vain opastetuilla kierroksilla. Museon keskusteluopas oli nytkin mukana ja häneltä saatiin kysyä mieltä askarruttamaan jääneistä tapahtumista ja esineistä.

Perinteisiä opastettuja kierroksia järjestetään edelleen päivittäin kello 12 ja 16. Kesäkausi päättyy 16.8.2026.

Tässäkin museossa on niin paljon nähtävää, ettei yksi käynti riitä sisäistämään kaikkea. Uudelleen aion mennä käymään, kunhan seuraava sopiva hetki löytyy.

Museokorttini on vanhenemassa tässä kuussa ja aion taas jatkaa sen voimassaoloa vuodella. Luulin, että museokorttini jäi kotiin ja piti selvitellä käyttövaihtoehtoja. Soitto Museokortin asiakaspalveluun ja selvisikin, että pelkkä museokortin numero riittää. Se löytyikin sähköpostista, eikä tarvinnut enempää säätää. Kotona sitten totesin, että kortti oli kahden muun kortin välissä ja mukana koko ajan 😆 Kaikki muut paikat olinkin kaikista laukuistani kotona etsinyt.

Mukavaa elokuista viikkoa!

-Sari-