Rakkaudesta jälkipolven harrastamiseen

Kirjoitin taas pöytälaatikkoon sellaisen kantaa ottavamman harrastuspostauksen. Se keskittyi ehkä enemmän ihmettelemään meidän aikuisten käytöstä kuin hekumoimaan lasten ja nuorison harrastamista. Jätetään se sinne pöytälaatikkoon ja mietitään mielummin, mitä kilpaharrastus on tuonut meidän perheeseen viimeisen kolmen vuoden aikana.

Nuoriso edelleen luistelee, J lätkää ja bella muodostelmaa. Ja minusta se on ihanaa. Harrastamisen hyviä puolia on lukuisia ja vastakohtana on sitten niitä ei niin ihania puolia. Niistä mainittakoon satunnaiset loukkaantumiset tai rasitusvammat … ja vanhempien kutistuva oma aika ja aamuheräämiset. Onneksi loukkaantumisia on ollut vähän, rasitusvammoja siedettävissä määrin, omaa aikaa ei nimeksikään ja herään nykyisin ilman kelloakin kuuden aikaan, eli ei paljoa haittaa aamutreenitkään.

Olemme myös saaneet seurata vieressä, kuina teini-ikäisten mielenkiinto harrastamiseen ehtyy. Ei niinkään Jiin suhteen vaan niin, että joukkueen pitäminen kasassa tuossa ikäluokassa tuottaa selkeästi seuralle vaikeuksia. Onneksi joukkue kuitenkin löytyy ja sieltä löytyy toistaiskesi myös riittävästi motivoituneita pelaajia. Olen myös suunnattoman iloinen siitä, että J käy treeneissä ja elämäntavat ovat ainakin meidän vanhempien silmään vähintäänkin kunnolliset. Tänä vuonna kundille tulee 17 vuotta täyteen, eli ihan pienestä miehestä ei tässä kohtaa enää ole kyse. Kun minä aloitin bloggaamiseen, oli tilanne vallan eri.

bellan luistelu-harrastushan lähti viattomasti luistelukoulusta. Mietin joskus, että olisinko vienyt hänet kuusivuotiaana luistelukouluun, jos olisin tiennyt, että muutama vuosi myöhemmin olemme tässä. Leikkimielisesti sanoisin, että no en hitossa mutta oikeasti, olisin. Hän ei ole ainoastaan oppinut luistelemaan mutta saanut myös uusia ystäviä. Jo valmiiksi erittäin oma-aloitteinen ja itsenäinen pikkutyttö, on muuttunut vaativaksi ja oman arvonsa tuntemaksi nuoruusikää aloittavaksi päättäväiseksi neidiksi. Luistelun kurinalaisuus sekä onnistumiset ja pettymykset ovat varmasti antaneet osansa luonteeseen ja kenties siksi, tyttö huolehtii erinomaisesti mm. koulustaan eikä korviini ole kantautunut juurikaan esimerkiksi erimielisyyksiä kavereiden kanssa. Toistaiseksi tyytyväisyyttä tuntien ja teini-ikää kauhulla odottaen.

Allekirjoittanut on itse ollut nyt tämän kauden bellan joukkueen jojona. Uusi aluevaltaus sekin ja aika on mennyt nopeasti. Meitä on jojo-tiimissä useampi henkilö jonka ansiosta työkuorma ei ole ollut kohtuuton vaan jokainen on kantanut kortensa kekoon. Valitettavasti kun olet toisen harrastuksessa enemmän mukana, tarkoittaa se sitä, että toisen harrastus jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Katsonkin ensi kauden alussa mitkä tehtävät istuvat omaan aikatauluihin, sillä nyt jo kolme vuotta on menty bellan luistelun toimihenkilötehtävien ehdoilla. Tällä kaudella jää taakse myös minorisarja ja bellan joukkue jatkaa lähes nykyisessä koonpanossa noviiseihin kaudelle 2018-2019.

Vaihtaisinko päivääkään pois? En vaihtaisi. Toivon, että niin bella kun Jiikin muistavat miksi aloittivat harrastamisen ja jatkavat luistelua mahdollisimman pitkään. Ei välttämättä kilpaillen mutta edes vapaa-ajalla arkea tasapainottamassa. Ja luulen, että nyt olisi jo aika kalenteroida äidillekin aikaa omaan harrastukseen, taidankin laittaa keväällä kyselyä paikalliseen tennisseuraan.

Kesätauko

Lapsuudessa kesälomat tuntuivat uskomattoman pitkiltä ja seesteisiltä. Kesät ovat muistoissa aurinkoisia ja vähäsateisia ja sateetkin olivat lämpimiä tai nopeita upeita ukkosia. Vanhemmillakaan ei tuntunut olevan töitä ja jos muistoihin luottaa, olivat he lomalla yhtä kauan kun me lapsetkin. Kesäpäivät kuluivat serkkujen mökillä tai papan luona landella ja yleensä ei tehty sen kummempaa. Savonlinna Kesämaassa saatettiin pyörähtää kerran ja Lintsi ja Korkeasaari oli tietysti myös käytävä, mutta muuten, me paistateltiin päivää, pestiin uusia perunoita,veneiltiin ja grillattiin muikkuja. Oltiin vain.

Joko aika on kullannut muistot tai sitten kehityksellä ja kauppojen aukiolon vapautumisella on ollut suurempi vaikutus omaan lomaan kun pm äkkiseltään tajunnutkaan. Meidän kesälomat hieman vaihtelevat riippuen lasketaanko kesälomaksi se aika joka on koulusta tai töistä vapaata vai se aika, joka on harrastuksesta vapaata. Meille vanhemmille, harrastuskauden päättyminen tuo uskomattoman paljon vapaita tunteja päivään, voisi melkein sanoa, että joka päivä kelo 16-21:30 on ”vapaata”, kun jäät on sulatettu ja junnujen luistimet heitetty naulaan. Näin ajateltuna, meillä on lepposaa työntekoa kesällä kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppuun sillä bellan luistelukausi loppuu kesäkuussa kesäleirin jälkeen ja Jiin jo hieman aikaisemmin. Lasten kouluthan ovat jo päättyneet aiemmin mutta kesäkuun puolen välin jälkeen, nuo mokomat voivat kuluttaa päivänsä vallan joutilaina ja autuaina. Me vanhemmat käydään toki töissä, mutta kun asutaan täällä maalla, niin töiden jälkeen kotosalla olo on lähestulkoon kuin mökillä olisi. Ainakin silloin kun ei tarvitse juosta siellä ja täällä etsimässä ja ostamassa sitä sun tätä.

Pidän tänä vuonna itse lomaa kolme viikkoa elokuussa osittain käytännön pakosta. bellan luistelukausi alkaa nimittäin elokuun alussa, vaikka koulut alkavat vasta elokuun puolessa välissä. Ennen koulun alkuja kilpajoukkueet harjoittelevat noin viisi kertaa viikossa ja harkat on aamupäivisin tai päivällä. Koska asutaan eri kylällä kuin treenit on, on kuskauksien takiakin jonkun oltava lomalla. Perheen yhteinen lomakausi ajoittuu elokuulle, joten osa treeneistä tulee jäämään varmasti väliin, sillä haluamme L O M A T A myös yhdessä perheenä. Koska olemme kuitenkin valinneet lasten kanssa harrastukset joihin kuuluu sitoumuksia, ymmärrämme, että se tarkoittaa tässä kohtaa myös sitoumuksia meiltä vanhemmilta, eikä treenejä jätetä väliin tarpeettomasti. Pienen kaupungin seuran etu on, että treenejä voi kuitenkin ilman sen suurempaa draamaa joskus skipata, kuulemani mukaan isoissa kaupungeissa ja joukkueissa voi olla hieman toinen tilanne.

Kunnes meidän vanhempien loma koittaa, yritämme nauttia vapaasta työaikojen ulkopuolella ja viikonloppuisin. Junnut onkin jo täysin lomamoodissa ja bellan synttärilahjaksi saama trampoliini (Jota meille ei muuten ikinä tule, eiku.) on ollut kovassa käytössä. Oli ilo huomata, että vielä 2000-luvun someskiditkin katsovat taivaalle ja miettivät pilvien muotoja, onneksi ihan kaikki asiat ei muutu.

Alati raitaa

No tässäpä postaus jota on saatu odottaa. Viimein illat pimenevät ja olohuoneessa voi istua koneella näpyttämäsä blogia. Kesä tuntui menevän siinä sivussa ja ollaan tehty mitään ja kaikkea. Jotenkin kaipaan jo syksyä. Sen värejä, kipakkaa ilmaa ja seesteisiä takkailtoja.

Kun kirjat oli luettu keväisellä Floridan reissulla, aloitin uuden huivin. Olen eniten ihastunut epäsymmetriseen kolmioon huiveissa, niinpä malli tuli jälleen Heidi Alanderin Nurmilintu -huivista, tietty ilman pitsejä koska olen varsin raitaorientoitunut. Rakastan raitoja. Raitoja huiveissa ja raitoja varjoissa, vaatteissa ja sisustuksessa. Niinpä neulon raitaa aina kun mahdollista. Langat olivat odottaneet jo pitkään ja alunperin olivat sukkiin. Mieheni kävi taannoin duunireissulla TitiTyysstä Jyväskylässä ja olin pyytänyt ainoastaan The Uncommon Threadin Tough Sockia, hän sai itse päättää värit. Enpä olisi uskonut, että kotiin tulee niin täydelliset värit, en olisi onnistunut itse paremin.

Nurmilintu -ohje on ilmainen ja sen voi ladata ainakin Ravelrystä. Huivin raidoitus on seuraava:
Aloita harmaalla ja neulo 16 kerrosta per väri niin, että raitoja on yhteensä 14 ja jatka
4 krs harmaalla ja 16 turkoosilla - toista 6 kertaa
16 krs turkoosilla
16 krs harmaalla
2 krs turkoosilla
16 krs harmaalla
2 krs turkoosilla
16 krs tai loput harmaalla... siihen loppui lanka.
Kannattaa muistaa varata päättelyyn tarpeeksi lankaa, nimimerkillä meni yksi kerros purkuun.

Pienissä synttäreissä

8-vuotiaalla on uskomattoman paljon todella tärkeitä asioita ja yksi niistä on synttärit. Kaverisynttärit, sukulaissynttärit ja joukkuekavarisynttärit. Niiden suunnittelun voi aloittaa jo puoli vuotta aikaisemmin ja kaikki tietenkin pitäisi kutsua. Me vanhemmat poukkoillaan kotisynttäreiden ja ulkoistettujen synttäreiden välimaastossa miettien kuluja, helppoutta ja lapsen omia toiveita. Synttäreitä on ihana järjestää mutta valehtelisin, jos väittäisin, että niiden välistä jääminen olisi minulle romahduttavaa. Ja kuulkaas, tänä vuonna meillä ei tämän kummempia synttäreitä tässä keväällä vietetäkään. Laps täyttää yhdeksän ja sai puffettiin tökätyn kynttilä ja yhden lahjan. Ajatushan se tärkein on, eikö?

 

No ei me ihan näin vaatimattomasti mennä. Olemme tänä vuonna bellan synttäreillä jenkeissä ja voi kuulkaa, se päivä on jo suunniteltu sankarin puolesta minuutilleen. Meidän piti kuitenkin antaa yksi synttärilahja etukäteen, sillä vaikka kyse on bellan lahjasta, tarvitsemme sitä kaikki reissussa. Bella on ehkä eniten maailmassa toivonut omaa tietokonetta ja mies jossain vaiheessa hieman paneutui asiaan. Lopulta hankimme Acerin miniläppärin josta saa näppiksen irrottamalla tablettikoneen. Vaikka bellalla jo iPad onkin, niin tämä vaihtoehto tuntui kokonaisuudessaan järkevimmältä vaihtoehdolta ja myös monikäyttöisimmältä. Nyt voimme ottaa koneen mukaan myös reissuilla ja sitä on helppo käyttää ulkoisen muistin avulla kuvien säilömiseen, kuvan muokkaukseen tai vaikka kouluhommiin. Ilman näppistä se toimii hyvin missä tahansa reissun päällä. (Acer Aspire Switch 10 E 10,1" ‐kannettava, Win 10)

 

 

Kiireellinen kasvupäivitys

Multa kysyttiin taannoin, miksi nyt jo olen niin matkaorientoitunut. Niin, onhan tässä puolen vuoden aikana tullut pikkuhiljaa tehtyä asioita. Puolisen vuotta sitten ostettiin lentoliput, sitten aloin miettiä mihin kaupunkeihin mennään ja mitä tehdään, pikkuhiljaa sen jälkeen etsittiin hotelleja jotka ovat jo vaihtuneetkin kertaalleen ja enemmän tai vähemmän koko ajan googleteltu tekemistä ja näkemistä. Jiille piti hankkia uusi passi, Estat hankittiin vajaa viikko sitten ja kansainvälinen ajokortti odottaa noutoa. Aika hyvin. Enää pitäisi siivota kämppä, kouluttaa talovahti, tsekata että kissoilla on kaikki tarvittava kolmeksi viikoksi ja sovittaa sekä pestä ne vaatteet mitkä tulee mukaan.

No miksi näitä asioita tehdään kuusi kuukautta? No siksi koska ei ole aikaa. Tajusin reilu viikko sitten ettei meillä ole yhtään vapaapäivää ennen lähtöä ja eiköhän tässä mennä tutulla kaavalla: mies matkoilla ja minä töissä tai kuskauksisssa. Onneksi kaikkea on tehty pilkku hiljaa ja vähän kerrallaan, muuten olisimme liemessä. Keväällä vielä väsyttää jostain syystä aivan mielettömästi, että sekin jaksaminen joka yleensä on varastossa, loistaa poissaolollaan. Matkalla kuitenkin haluaisin relata enkä selvitellä loppuja hotelleja tai googletella mitä tekemistä on missäkin kaupungissa. Mitään minuuttiaikatauluja ei tehdä nytkään mutta on sangen helpottavaa kun tietää etukäteen, että vaikka Orlandosta Tampaan ajettaessa, voidaan pistäytyä matkan varrella olevassa Tampa Lowry Park Zoossa. Toki myös lapset ovat myös esittäneet toiveitaan, esimerkiksi bella ei halua Disney Worldiin mutta on tehny tarkan suunnitelman synttäripäivälleen. Kaikki nämäkin vaikuttavat siihen, miten kauan ollaan missäkin kylässä.

bella täyttää reissussa 9-vuotta ja huh huh. Jos on tytöillä ja pojilla eroja kasvussa niin kyllä varmasti harrastukset tuovat sitä henkistä kasvua reippaasti lisää. bella on varsin omatoiminen ollut jo pitkään, tekee aamulla itse eväät harrastuksiin ja huolehtii, että kaikki on mukana kun menee suoraan koulusta bussilla Porvooseen. Hallilla hän tekee läksyt, syö ja laittaa itse treenivatteet niskaan ja myös huolehtii ne treenien jälkeen omille paikoilleen tai mukaan reppuun. Luistelun kehityskeskustelussa kävi myös ilmi, että harjoittelu on varsin kypsällä asteella ja bella on tunnollinen sekä tarkka.

Onneksi tyttö silti vielä leikkii leluilla, sotkee huonetta, kiukuttelee ja tarvitsee halauksia, niin kuin kaikki pienet lapset. Vaikka välillä iloitsemme isoista lapsista ja sellaisen tietynlaisen pikkulapsiaikakauden päättymisestä kun emme enää puhu muodossa ”meillä nyt sitä tai meillä nyt tätä”, ei me vanhemmat varmasti olla valmiita vielä pitkään aikaan päästämään irti lapsuudesta. Kuitenkin elämä tällaisenaan tuntuu juuri täydelliseltä, IsotPienet on reippaita mutta kuitenkin tarvitsevat meitä vanhempia niin kasvamiseen kuin huoltamiseenkin ja välillä vain viereen kuuntelemaan ja halaamaan.

Kuvat on otettu Kokonniemessä jossa bella oli kaverin kanssa lautailemssa kahdestaan lähes kolme tuntia. Tämä olikin ainoa kerta Rukan reissun lisäksi, kun tänä vuonna kukaan meistä oli rinteessä. Kiitos säiden ja tiukkojen aikataulujen. Nyt kun tiedämme, että lapset pärjäävät myös keskenään rinteessä, tulee varmasti tulevaisuudessa mahdollisuuksiakin enemmän.

Nähdään @ Nella&Nuttu !

Hyvää vuotta 2016 ja onpas säitä pidellyt. En edes kehtaa valittaa pakkasesta kun tuntuu, että vesisadetta ja pimeyttä on kestänyt ikuisuuden. Mikäs tässä töissä käydessä niin kauan kun auto käynnistyy ja vuoden ensimmäiset illat kotona ovat menneet mukavasti takkatulen loimussa. Vuosi 2015 koki todellisen pannukakun, kun superkiireisen vuoden aika lopussa suorastaan pysähtyi, sillä sain lentsun joka lopetti kaiken puuhastelun täysin. Ääni lähti pari viikkoa ennen vuoden loppua ja seuraavan kerran pihinän lisäksi kuului jotain uuden vuoden aattona. Joulu olikin mukavan rauhallinen mutta valitettavasti niin töissä kun kotonakin, jäi monta tärkeää asiaa tekemättä.

Viime vuosi tuntuu hieman samanlaiselta sumulta kuin esimerkiksi lasten ensimmäinen vuosi. Tiedän että menoa ja meininkiä on ollut mutta yksittäiset tapahtumat ovat sumun peitossa. Harrastuskuvioiden muuttuminen ja miehen lisääntynyt työmatkatahti on tietenkin asettanut aivan uusia paineita arjelle. Omana lisänä on varmasti ollut sää, joka on mielestäni ollut koko viime vuoden todella huono. Pimeää ja sadetta on ollut vallan riittävästi ja ne perisuomalaiset kunnon vuodenajat ovat mielestäni puuttuneet jo muutaman vuoden ajan, ihan kun eläisimme jatkuvaa välikautta. Vaikka tahtotila elämänmuutokselle olisi, ei kerta kaikkiaan jaksa. Ne muutamat arjen tunnit jotka on kotona, on käytettävä kodinhoitoon sekä lasten ruokahuoltoon ja funktionaaliset sapuskat, liikunnasta puhumattakaan, jää väliin. Harmittaa vietävästi.

En todellakaan lupaile vuodelle 2016 mitään muutoksia sillä pessim… realisti ei pety. Olen varma, että mies matkustaa tänä vuonna ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja lasten harrastusmäärät tuskin tulevat tästä muuttumaan. Aikataulu on niin huippuunsa viritetty kuin saattaa, sen takaa niin mm. Porvoon Taitoluistelijat. Kiireisestä huolimatta viime vuoteen mahtuu paljon mukavaakin; sain neulottua läheisille joululahjat itse ja se kyllä lämmittää mieltä. Pyrin samaan myös tänä vuonna ja kerrasta oppineena tiedän, että joululahjaprojekti pitää aloittaa viimeistään kesällä. bella pääsi ensimmäisiin luistelukisoihin ja laihasta mitalisaaliista huolimatta kisoissa oli super kivaa. Jiin voittaman kylpyläloma päästi meidän Rukan lumisille rinteille siinä vaiheessa kun täällä etelässä vielä värjöteltiin pilkkopimeässä vesisateessa. Valitettavasti kuvausharrastus on loppunut lähes täysin ja syytän siitä juurikin pimeitä iltoja ja ajan puutetta, koska ollaan tehty niin paljon muuta. Tänä vuonna kuitenkin kuvia tulee ihan varmasti, jos ei mistään muualta niin reissusta.

Lähdemme jälleen huhtikuussa Floridaan kolmeksi viikoksi ja jos siellä ei ehdi kameraan tarttua niin ei missään. Reissulle on suunniteltu sopivasti tekemistä mutta pidän huolen että matkalla tulee olemaan niin paljon luppoaikaa, että tulee tylsää. Sen verran olemme ehtineet, että lentoliput on ostettu ja välipäivinä saatiin tehtyä autovaraus. Kaupungit on suunnilleen päätetty ja osa aktiviteeteistakin alkaa olemaan selvillä. Paljon on vielä tekemättä selvitystyötä ja hotellivaraukset ja Estat ja mitä näitä nyt on. Lomalla en halua etsiä, miettiä enkä säätää, ainoastaan relata. Ihan vielä en ehdi suunnitella matkaa sen enempää, sillä ensin hieman putsataan nurkkia.

Ennen lomaa aion tehdä suursiivouksen jonka olen tavallaan jo aloittanut syksyllä. Vein vuosien jahkailujen jälkeen myyntiin Porvoon Löytöpisteeseen kaikkea mahdollista kirpparisälää. Pöytää pidin kaksi viikkoa ja kadonnut tavaramäärä lämmitti vähintään yhtä paljon, kun keikasta kertynyt matkakassa. Tuon jälkeen varasin pöydän Nella&Nuttuun. Olen myynyt osan bellan vaatteista jo viime kesänä kotona ja loput (ainakin osa) on lauantaista eteenpäin tuolla tutulla espoolaiskirpparilla. Luulin jo että joudun perumaan koko homman sairastumisen takia mutta sain onneksi tänään hinnoiteltua kasan myytäviä.  Myytäväksi tulee laidasta laitaan kaikkien kausien vaatteita sekä kenkiä. Ihan toppatopat jätän syksyksi ja tässä välissä on vielä tarkoitus myydä bellan tämän hetkinen vaatekaappi lähes tyhjäksi koosta 10/140, mutta niitä kesävaatteita katotaan sitten vasta reissun jälkeen.

Eli lauantaiaamuna on Nella ja Nutussa vaikka mitä, koossa 116-140 cm ja kenkiä taisi olla koot 33-35.

Palaillaan!

Random coincidences [ohje]

 

Sattumia. Niitä eläinten muotoisia pilvenkappaleita ja pisaroita hämähäkin seiteissä. Asioita joita katsomme joka päivä niitä näkemättä mutta jotka ovat ainutlaatuisia ja kauniita. Minulla oli pinkka villapaitoja kaapissa, villapaitoja jotka ovat olleet minulla ikuisuuden. Alimpana isältäni saamani purjehdusneule joka on tainnut kiertää ainakin kerran pallon ja sen päällä äidiltä saamani Busnelin neule joka on nähnyt laskettelurinteitä Coloradossa asti. Papan villapaita täytyy olla ainakin 50 vuotta vanha ja raidallinen ei kyllä tuosta jää paljoa vajaaksi, ainakin 30 vuotta annan sille ikää. Molemmat edelleen minulla käytössä ja erittäin rakkaita. Paitojen välissä on ensimmäinen itse itselleni neulottu villis jonka tein jokunen vuosi sitten Louhittaen Luolan Pohjan Akasta, värinä vilja. Ihana väri ja ihana paita!

Ne paidat on maanneet tuossa hyllyllä useamman vuoden käyttöjen välissä  ja eräs päivä tajusin miten täydellisesti ne sopivat toisiinsa. Saman tien iski sellainen neuloosi että oksat pois. Muistin että minulla on yönsinistä Heritagea ja keltaista Malabrigon Ochrea eli vain valkoinen puuttuu. Löysin täydellisen valkoisen Käsityökauppa Ilosta, Cascade Heritage Limestone on kuin tehty tähän projektiin. Äkkiä tilaus matkaan ja odottelemaan lankoja. Viikkoa myöhemmin oli luotu 160 silmukkaa, lisätty kymmenen ja neulottu kauluri, minulle, bellalle tai kuka nyt kaulaansa haluaakaan lämmittää.

Random coincidences, koko koululaisesta aikuiseen

Malabrigo Sock / ochre

Cascade Heritage / night ja limestone
Puikot: 2,5 pyörö

Luo keltaisella langalla 160 silmukkaa löyhästi ja yhdistä työ pyöröksi.
Neulo resoria 2o2n kolme kerrosta.

Vaihda siniseen lankaan ja jatka resoria kuten edellä vielä 12 kerrosta.

Aloita sileä neule ja lisää ensimmäiselle kerroksella 10 silmukkaa seuraavasti:

Lisää aina 16 neulotun silmukan jälkeen yksi silmukka silmukoiden väliselle langalle (nosta silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle ja neulo se kiertäen).
Nyt työssä on 170 silmukkaa.

Neulo sinisellä langalla kunnes olet neulonut sileää neuletta yhteensä 12 kerrosta.

Vaihda lanka keltaiseen ja neulo sillä sileää neuletta 64 kerrosta.

*Vaihda siniseen lankaan ja neulo sillä 6 kerrosta,

vaihda valkoiseen lankaan ja neulo sillä 3 kerrosta*

* = toista 12 kertaa

Aloita nyt resori 2o2n mutta jatka myös raitoja seuraavasti:

sininen raita

valkoinen raita

sinistä raitaa 5 kerrosta ja päättele työ kuudennella kerroksella seuraavasti:

neulo 2 silmukkaa oikein, siirrä silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo siirretyt silmukat takareunoista oikein yhteen, neulo 1 silmukka oikein ja siirrä taas kaksi silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne takareunoistaan oikein yhteen.

Päättele langat.

Jos et jaksa laskea kerroksia niin alla mitat:
RESORI
8 mm keltaista
2,2 cm sinistä

SILEÄ NEULE
2,5 cm sinistä
13 cm keltaista
23,5 cm raitoja
3 cm raidallinen resori

Valmiin kaulurin mitata tasona on 45 cm x 26 cm

Murusia huulilla.

anana's Always relevant [ohje]

Ajatus pipoon lähti aina niin ajankohtaisita raidoista. Halusin myös tehdä pipon joka ei kutita otsaa ja joka lämmittää korvia, mitä todella moni kotikutoinen pipo ei tee. Kutittamattomuus sekä lämpösyys saadaan aikaan sillä että pipossa on vuori. Pipo neulotaan kokonaan oikein silmukoilla ja on oikeasti varsin simppeli. Lankana voi olla mitä vain fingering-paksuista lankaa eli noin 400m/100g. Se väri jolla tehdään ohuet raidat, tulisi olla kutittamatonta merino-villalankaa sillä samalla langalla neulotaan vuori. Langoiksi suosittelen Cascaden Heritagea (paksut raidat) ja Malabrigo sock:ia (ohuet raidat/vuori). Näillä langoilla mielestäni raidoitus on nätein. Suosittelen että luet ohjeen kerran kokonaan läpi jotta saat ideasta kiinni ennen aloitusta.

On ainakin kaksi tapaa tehdä raidat niin ettei vaihtokohta ole niin selkeä. Yksi tapa on tehdä niin että ensimmäisen uuden värin kerroksen neuloo normaalisti ja toisella kerroksella nostaa ensimmäisen silmukan neulomatta. Toinen tapa on neuloa ensimmäinen uuden värin kierros normaalisti ja toisella kerroksella nostaa edellisen kerroksen silmukka ensimmäisen silmukan viereen ja neuloa ne yhteen. Itse käytän tavoista ensimmäistä sillä se on mielestäni hieman nopeampi. Kaikissa pipoissa raidat vaihtuvat niskan kohdalla (muös kavennuksissa) ja kuvista näkee että aihtokohta on aika huomaamaton.


Always relevant [ohje] koko noin 56

Tarvitset em. pipolankojen lisäksi paksumpaa (noin sportti/DK) lankaa pätkän apulangaksi sekä puikot koossa 2,25 ja 2,5 (suosittelen 40 cm pyöröjä sekä kavennuksia varten koon 2,5 pidempää pyöröä jos looppaat tai sukkapuikkoja jos et) ja virkkuukoukun sekä neulan lankojen päättelemistä varten.

ALOITA TÄSTÄ

Virkkaa 148 silmukkaa apulangalla 2,5 puikoille ja aloita neulomaan pipoa oikein-silmukoilla, sillä langalla jolla teet ohuet raidat. (Kts. tarvittaessa Google/neulontaopas: ”Virkkaamalla luominen apulangalle)

Ensimmäisen kerroksen lopussa yhdistä neule pyöröksi ja neulo vielä 2 kerrosta.
Vaihda puikot 2,25 ja neulo kunnes pipossa on kerroksia yhteensä 35 (olet nyt tehnyt pipolle sisävuorin).

Neulo kuusi kerrosta toisella värillä. Vaihda nyt puikot 2,5. Neulo kolme kerrosta aloitus värillä ja vuorottele värejä 3/6 kerroksen välein kunnes olet neulonut kolme ohutta raitaa ja neljä paksumpaa raitaa.

Päättele nyt kaksi olemassa olevaa langanpätkää neuleen nurjalle puolelle.

Siirrä apulangalta silmukat 2,25 puikolle. Käännä reuna puikkoineen ”pipon sisältä” nurjat puolet vastakkain samalle tasolle missä olet neulomassa ja neulo aloitusreunan silmukat seuraavan kerroksen (neljännen ohuen raidan ensimmäinen kerros) kanssa ”yhteen”.

Eli pidä vasemman käden puikkoja vierekkäin ja työnnä oikea puikko ensin etummaisen puikon silmukan läpi, sitten taaemman puikon silmukan läpi, nappaa lanka ja tiputa molemmat silmukat vasemman käden puikoilta.

Yhteen neulomiskerroksen jälkeen jatka raitoja kuten edellä, kunnes pipossa on yhdeksän ohutta sekä paksua raitaa.

KAVENNUS
Kymmenennen leveän raidan viidennennellä kerroksella aloitetaan kavennukset jotka tehdään joka toisella kerroksella.

Neulo nyt kolme kerrosta normaalisti ja aseta neljännellä kerroksella silmukkamerkit 37 silmukan välein.

5. kerros:

Aina silmukkamerkin jälkeen: nosta silmukka neulomatta, neulo seurava oikein, vedä nostettu silmukka neulotun yli

Aina ennen silmukkamerkkiä: neulo kaksi silmukka oikein yhteen.

Jatka kavenuksia joka toisella kerroksella kunnes pipossa on 12 ohutta raitaa ja lopeta sitten ohuet raidat.

Jatka kavennuksia vielä kunnes silmukoita on jäljellä 12 kpl.

Vedä lanka loppujen läpi ja päättele lanka.

Kastele tai höyrytä pipo niin saat pipon laskeutumaan nätimmin ja pyöristettyä kavennetun osan.
Voit myös pingottaa pipon pikkufutiksen tai ilmapallon päälle, kastele ja annan kuivua yön yli.

Huom! Pipon koko vaihtelee hieman käytetystä langasta riippuen. Alla olevista pipoista harmaa-valkoinen on tehty kokonaan Cascade Heritage Silk:stä sekä Cascade Heritage Sock:sta ja on pipoista pisin. Mikäli haluat piposta lyhyemmän tai pidemmän, aloita kavennukset aiemmin tai myöhemmin. Jos haluat säädellä leveyttä, vähennä tai lisää silmukoita kahdeksan silmukan erissä.

Voit muuten olla luomatta silmukoita apulangalle ja poimia silmukat mutta kolmen pipon kokemuksella suosittelen ehdottomasti apulangan käyttöä.

Pari lisäkuvaa pipoista täällä.

SUP-lautailua Porvoossa

Joku viikko sitten kokoonnuimme Porvoossa Kokonniemen maauimalassa bellan luisteluseuran muokkajoukkueiden kanssa. Piknik-sää oli mitä mainioin ja uinnin sekä eväiden lisäksi oli tarkoitus kokeilla SUP-lautailua (stand-up-paddling). En ollut edes ajatellut aiemmin että lapsetkin voivat tätä lajia harrastaa mutta varsin helpon näköisesti nuorimmatkin kokeilijat laudoilla menivät.

Aluksi ohjaaja kertoi hieman laudoista ja siitä mitä niillä on tarkoitus tehdä. Hän myös näytti miten laudalle mennään, miten melaa pidetään, melontapuolta vaihdetaan ja miten laudalla noustaan seisomaan kun meno tuntuu tarpeeksi vakaalta. Mukana oli kelluntaliivejä heille jotka olivat epävarmoja uimataidostaan mutta uimataidolliset lähtivät matkaan liiveittä, turvanaru kuitenkin tiukasti nilkkaan kiinnitettynä. Eräs lapsista teki terävän huomion "Vaikka osaisi uida, voi putoamista säikähtää niin ettei muistakaan miten uidaan".

Laudat ovat todella vakaita ja osa kokeilijoista menikin rohkeasti tavallisissa vaatteissa suppailemaan ja kaikki pysyivät laudoilla, onneksi. Meidän J innostui hommasta niin paljon, että kyseli jo oman laudan perään ja vaikka lautakaupoilla ei vielä lähdetty niin lupasin harkita asiaa jos into jatkoo ensi kesänä. Alkoi nimittäin kiinnostamaan minuakin vaikka nyt en koittamassa käynytkään.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla SUP-lautailua jos vähänkään kiinnostaa, vaikutti rannaltakin katsottuna todella helpolta lajilta aloittaa. Itse en kyllä tohtisi ihan tavallisissa vaatteissa lähteä sillä tyynelläkin säällä siltä laudalta kyllä tippuu kun tarpeeksi pelleilee.

Savonlinna eli #visitsavonlinna#kesä#loma

Minulta kysyttiin Instagrammissa tärppejä Savonlinnan päiväretkelle. Helppo homma, onhan siellä vaikka mitä! Mutta kun aloin kirjoittaa en keksinyt mitään. Kuulostaa hölmöltä koska olen kuitenkin syntymästäni asti viettänyt Savonlinnassa paljon aikaa, etenkin kesäisin mutta myös talvisin. Kysyin mieheltä että mitä hän vastaisi kysyjälle ja pienen pohdinnan jälkeen hän sanoi että lörtsyt sekä herneet torilta ja jätskit Lipalta -niin just, sen jo kirjoitinkin. Pienen pähkäilyn jälkeen löytyi listalta myös Olavinlinnan kierros, höyrylaiva saitsinki ja Pikkukakkosen puisto ja sen vieressä oleva uimaranta. Jos aikaa on enemmän niin tietysti kannattaa käydä Punkaharjulla Kesämaassa ja illalla kalassa vaikka Casinonrannassa ja miksei uimassa Casinolla. Perusruokapaikkana ollaan vuosia pidetty Majakkaa ja Mimosaa (nyk. Valo)  mutta itse viime kesänä vähän petyin Majakkaan joten sanoisin että illalla syömään Casinolle tai Valoon ja päivällä ne muikut torilta. Lörtsyistä muuten ehdottomasti Laurikaisen ja muikut Kalastajankojulta.

Tämän jälkeen pohdittiin sitä, miksi se tekemisen keksiminen on niin vaikeaa ja tajusimme että eihän "paikalliset" muuten ikinä tee niitä asioita millä markkinoidaan kaupunkeja turisteille. Aikoinaan en ikinä syönyt lörtsyjä lounaaksi torilla vaan ostettiin ne kaupasta tai illalla grilliltä, muikutkin syötiin mökillä omasta grillistä ja Olavinlinnassa olen käynyt ehkä kerran lapsena kierroksella ja kerran oopperassa, kummastakaan ei juurikaan mitään muistikuvia. Pikkukakkosen rannassa me ei uida ikinä ja höyrylaivaristeilyllä olen joskus ollut jotain oudosta syystä mutta siitäkään ei mitään muistikuvia ole.

No mitä me sitten tehdään Savonlinnassa joka kesä ja miksi se on paras kesäkaupunki Suomessa? Ensinnäkin, me ei tehä mitään. Me nukutaan pitkään jos nukuttaa ja raahaudutaan välillä torille juurikin yhdistetylle aamiais/lounas lörtsylle vaikkakin yleensä nekin lämmitetään omasta jääkaapista. Lähtökohtaisesti lojutaan järvessä joka päivä eli vietetään lähes koko päivä rannalla ja mukana on kaverit ja iso kasa syötävää ja juotavaa. Me käydään yleensä joka kesä kerran Kesämaassa ja kolutaan kaikki Saviksen "omat" kaupat kuten Kerd, Carlsson ja Kierrätysmyymälä, tänä vuonna ei kyllä tehty kumpaakaan. Illalla käydään vaikka kalassa tai rullaluistelemassa, syödään lettuja ja aina käydään vähintään kerran Talvisalon hautuumaalla kävelemässä ja ostetaan vähintään yhet pehmikset Lipalta.

Savonlinna on Suomen paras kesäkaupunki koska saimaa, lörtsy ja lepposuus.

Tämä kuva on muuten Kerimäeltä Kirkkorannasta koska harjulla oli aivan liian tuulista rantailuun.

Pihakeittiö bellalle

Minulla on tapana saada kaikennäköisiä ajatuksia ja sitten pyytää miestä toteuttamaan ne. Hiljattain tajusin että pihalla lojuvasta puretusta kiipeilytelineeestähän voi tehdä keittiön bellalle! Hän leikkii yleensä kukkalaatikoiden reunalla mutta reuna on aika matala joten ergonimisempi keittiö oli ehdottomasti tarpeen.

Koko alapihan hiekka-alue on tarkoitus laittaa nurmikoksi tänä syksynä tai ensi keväänä joten keittiö on ainakin tässä paikassa väliaikainen. Jemmasta löytyi liimalevyn pätkä joka jäi yli eteisen kenkähyllystä ja mies sahasi kiipeilytelineen puista niin pitkät jalat että ne saatiin upotettua syvälle hiekkaan ja pöydästä tukeva. Juuri kun hän luuli olleensa valmis, tajusin että kiipeilytelineen köydestä saa täydellisen aidan pihakeittiöön! Eli lisää tolppia ja köysi nauloilla kiinni. Sittemmin me tytöt päätettiin että keittiöön pitää saada vielä toinen pöytätaso koska nyt tiskaukselle ei ole omaa paikkaa ja meidän Ässän löytökorista löytynyt tiskisoikkokin olisi kiva saada tyhjennettyä pohjan kautta mutta katsotaan miten tämä etenee. Viereen tulee myös notskipaikka jossa voi paistaa makkraa, paahtaa vaahtokarkkeja ja tehdä muurikalla lettuja.

Ja lopulta kaikki tiskihommat menee aina tähän!

Aurinkoisia lomapäiviä lomalaisille !