Kirjoja japanilaisittain

Kansalaisopisto järjesti tänä syksynä japanilaisen kirjansidontakurssin ja minähän ilmoittauduin mukaan niin nopeasti kuin se ensimmäisellä ilmoittautumisminuutilla vain oli mahdollista. Kurssi pidettiin reilu viikko sitten ja se kesti yhden viikonlopun.

Tein kurssin aikana neljä kirjaa ja minusta niistä tuli aika kivoja. Tummakantinen on tässä kuvassa ylösalaisin, sen ompeleiden pitäisi olla luonnollisesti vasemmalla puolen.

Ihan ensimmäiseksi tehtiin haitarikirja. Etu- ja takakantena on pahvin päälle liimattu, marmoroitu kangaspala, tilkku oli opettajan valikoimista. Kirja avautuu ihan kokopitkäksi ja noiden sivujen tarkka taittelu oli aika tylsää, enkä siksi tehnyt kovin paksua kirjaakaan. Mutta joitain jatkojalostusideoita tuosta syntyi, ehkä joskus vielä palaan tähän metodiin takaisin. Jonkinlainen sulkija(naru)mekanismi olisi ollut tässä kirjassa tarpeellinen.

 

Seuraavaksi tein tämän tapettikantisen kirjan, joka on aika perusperus. Ompeleen nimi on silta. Tuo tapettipalanen on sekin opettajan materiaalia ja se on iänkaiken vanha, käsinpainettu tapettinäyte Norjasta. Jotkut osaa olla näköjään oikeaan aikaan oikeassa paikassa (noita tapettinäytteitä oli monta erilaista ja ne oli ihania). Tässä kirjassa on käytetty myös kulmavahvikkeita, muttei ne tietenkään näissä kuvissa näy. Alunperin meinasin ommella tämän paksummalla langalla, mutta kun onnistuin katkaisemaan kaksi paksua parsinneulaa sen kanssa, niin luovutin ja vaihdoin ohuempaan nyöriin. Pitäisi muistaa ostaa uusia neuloja. :P Turasin tämän kirjan kanssa myös sen verran, että tein ompelureiät ensin kirjan etulaitaan, mikä on sikäli vähän huono juttu, kun sivujen taitokset on toisessa laidassa. Vuolin kuitenkin sivujen etulaidasta mattopuukolla rei'itetyt suikaleet pois ja käänsin kansista pidemmät liepeet sisäpuolelle. Hätä keinot keksii. :D

Kolmanneksi tein tämän nauhasidotun vihkosen. Etu- ja takakantena on kirjaston poistomyynnistä aikoinaan löytyneen Chinese paintings and calligraphy -taidekirjan kuvitusta, liimasin vielä palasten taakse punaista kartonkia tukemaan ja antamaan siistimpää vaikutelmaa. Tuolla ihan ylimmässä kuvassa näkyykin hieman paremmin ne punaiset sisäkannet ja yhdessä punaisen nauhan kanssa tulos on kyllä aika muikea. :)

Viimeiseksi tein tämän tummanvihreän nahkakantisen kirjan. Kuvat on nyt niin kovin pimeitä, mutta en jaksa enää ryhtyä uudelleen kuvaus- ja kuvansiirtoprojektiin, jospa tuosta sen verran erottaa. Takakansi on siis etukantta pidempi ja se kääntyy etukannen päälle, jossa se sidotaan nauhalla kiinni. Alemmassa kuvassa näkyy nauhan kiinnitys"mekanismi" takakannessa. Eli se on vain pujoteltu parista viillosta läpi. Alunperin oli tarkoitus laittaa naru menemään kirjan ympäri vaakasuunnassa, mutta kun se olisi mennyt noiden ompeleiden päälle, niin päätin ratkaista sen jotenkin toisin. Tämän ompeleen nimi on krysanteemityyny.

Näillä metodeilla on tosi helppo ja nopea sitoa sivuja yhteen, saa vaikka kuivista opintomonisteista sitaistua silmää miellyttäviä kokonaisuuksia. Muistelen, että artesaaniopintojen aikaan olisi sidottu työkohtaisia portfolioitakin näillä opein, mutta en tiedä missä ne kaikki portfoliot tällä hetkellä on, joten en voi tarkistaa. Luokkakaveri teki ainakin opinnäytetyöportfolionsa silkkikantisena kirjana, siitä tuli melkoisen komea (minun opinnäytetyöportfolio oli sidottu tavallisella kirjansidonnalla). :)

Kurssi olisi minun puolesta saanut jatkua vaikka vielä vaikka kuinka kauan, sillä japanilaisessa kirjansidonnassa on niiiiin paljon kaikkea sellaista, mitä ei vielä hipaistukaan. Muistaessani laitan opistolle toiveita jatkokurssista. Tahtoo lisää!!

"Lapsi sai kasteessa nimen"

Viime viikolla askartelin pienelle kummitytölle mobilen roikkumaan sängyn yläpuolelle. Lauantaina juhlittiin tyttösen ristiäisiä ja mobile ripustettiin siksi aikaa lampun koukkuun roikkumaan. Muistin ottaa siitä vain nämä pikaotokset juuri ennen lähtöä, joten kovin kummoiselta tuo ei näytä. Kuvissa on niin paljon kohinaa ja väritkään ei ole ihan priimaa, kun valo-olot vaihtelivat sisällä sen mukaan pilkahtiko aurinko pilvien takaa vai ei.

Askarteluhuopaa on käytetty tässäkin. Renkaan runkona on joskus muinoin askarteluliikkeestä ostettu metallirengas, joka oli vuosia osanen isompaa kynttiläkruunusysteemiä ja jonka purin viime keväänä osiin. Rengas on päällystetty ruskealla huovalla, johon on kirjottu vaaleammalla ruskealla "kaarnaa" (ks. kuva alempana). Tässä "oksassa" on tavislintuja, yksi pöllö sekä linnunpönttö ja vielä noita lehtiköynnösoksia, joista yhden päässä taisi olla kukka ja yhden päässä on sydän (näkyy kuvassa sivuttain valkoisen linnun alapuolella). Sydämellä on piilomerkitys.

Tässä vielä suttuinen lähikuva oksasta. Lehdet on näköjään jääneet kuljetuksen jäljiltä vähän kippuralle.

Tein pikkuneidille vielä villasukat, jotka ovat jalkaterästä pienemmät kuin ne vihreät, jotka tein kesällä. Tässä "stay upeissaan" poseeraava tilliäinen. Lankana käytin pinkkiä Maija-lankaa.

Otsikko on ironiaa pölöjä lehti-ilmoituksia kohtaan. Lapsi ei saanut kasteessa nimeä, vaan hän sai nimen ja lisäksi hänen päähänsä lutrattiin hanavettä. Nimeksi tuli Inkeri Miina Katinka. ♥ Haltiakummi onnittelee erinomaisesta nimivalinnasta.

Monenmoisia koukeroita

Villasukkaviikon satoa. Lankana kaikissa 7 veljestä ja kuten kuvasta näkyy, kahta eri harmaata on käytetty. Aiemmin olen tykännyt tuosta tummemmasta, mutta vaaleampi harmaa kolahti nyt enemmän, vissiin sen takia, koska se on enemmän luonnollisen villan värinen. Tai jotain.

Sukkaprojektin jälkeen keskityin pikkunäpertelyyn ja kaivoin askarteluhuopavaraston esille. Osan tuotoksista (2 kpl) tuon näytille vasta myöhemmin, kunhan ne on menneet aikanaan saajilleen, mutta tein jotain itsellekin. Tästä ensimmäisestä piti tulla alun alkaen ihan muuta, mutta siitä tulikin rintakoru. Rakastuin tuohon ihan täysin, joku oikeanlainen vintagevivahdus siinä on ja se on juuri minun näköinen. ♥

Tämä on sitten viimeisin tuotos ja yhä keskeneräinen. Näitä tulee kaksi ja ne ovat lasinalusia olohuoneen pöydälle. Pöydän pinta oli jo meille tullessaan aika heikolla hapella, enkä halua läikityttää sitä enää enempää. Harvoin siinä on laseja tarvinnut säilytellä (kas kun siinä on yleensä niin paksulti muuta roinaa, hah), mutta onpahan nyt varuilta. :)

Kanttaan tuon palasen vielä tuolla vihertävällä langalla ja ompelen siihen samalla samanlaisen pohjapalan kiinni. Nuo lehdet näyttävät kuvassa paksummilta mitä ne oikeasti ovatkaan, mutta ei siinä kyllä lasi/muki keiku, testasin jo.

Harjoittelin tällä viikolla pitkästä aikaa vähän kalligrafiajuttuja ja (suunnilleen) viidensadan aiemman kiekuraharjoituksen jälkeen ollaan nyt siinä pisteessä, että kehtaan julkaista tuotoksesta kuvan. Olen tähän hyvin tyytyväinen, olkoonkin että harjoittelua saa kyllä vielä jatkaa. :)

Tilaustöitä/"kesä"neuleita

Pitkästä pitkästä aikaa.
Eihän tätä ehkä ihan bloggaamiseksi voi enää kutsua, kun päivitykset tulee puolen vuoden välein, mutta laittelenpahan nyt edes itselleni talteen näitä juttuja.

Kesä meni neuloen, joskin paikoin piti vähän nousta jo villakasan alta pois, kun alkoi olo käydä liian lämpimäksi. Lisäksi toisen käden keskisormi vihoitteli pariin otteeseen, en tiedä ottiko se nokkiinsa kylmyydestä vai helteestä, mutta kummallakin kerralla "tautia" kesti viikon päivät. Nyt ollaan vihdoin ihanassa syksyssä ja onneksi on tullut tehtyä lämmikkeitä, nyt niille alkaa olla jo käyttöä (vaikka päivisin onkin vielä 20 astetta lämmintä = ei niin hyvä). :)

Alkukesällä tein itselleni hihattimen, joka on kuvanottohetkellä ollut jo monta kertaa päällä ja siksi vähän reunoista lurpallaan. Lankana käytin Dropsin Limaa, jossa on 65 % villaa ja 35% alpakkaa. Aivan erinomaisen sopiva lanka, ihanan pehmeä ja lämmin. Väri on tummanharmaa ja värikoodi on 0519, jos joku on moista yksityiskohtaa vailla. Tähän taisi mennä vähän vajaa 8 kappaletta 50g:n keriä. Ohje on omasta päästä, mutta käytännössä se menee näin: neulo sopivasti resoria, vaihda paksummat puikot (5) ja neulo sileää pyörönä, tee pitkin hihaa tarpeeksi lisäyksiä omaa käsivartta varten ja kun hiha ulottuu melkein kainaloon jatka tasona selän leveyden verran ja vähän ylikin. Sitten silmukat jälleen yhteen pyöröksi ja kavenna toisessa hihassa samalla tavalla kuin ensimmäisessä teit lisäykset, vaihda resoriin vähän ohuemmat puikot ja neulo hiha loppuun. Sitten kerää kaikki silmukat selkäkappaleen ylä- ja alareunasta sekä kainaloaukoista ja neulo joustinta tarpeeksi pitkälle. Jos joku haluaa tarkemman ohjeen kavennuksien määristä ja muista pituuksista, niin sellaisen saa pyytäessä. Tämä on oikeasti todella mukava vaate. :)

Kun käytin em. hihatinta työpaikalla, niin sain tilauksen samanlaisesta, mutta lisäväreillä. Tässä työssä on edelleen käytössä sama Dropsin lanka, mutta harmaan lisäksi siinä on punaoranssia (0707), vihreää (0705) ja beigeä (0619). Malli on muuten sama, mutta kaitaisemmalle ihmiselle tein vähemmän lisäyksiä hihoihin. Hihattimen lopullinen paino on n. 370 g. Raidat tein "omalla ohtamitalla", onneksi niiden ei tarvinnut olla symmetrisiä. Punaista ja vihreää meni yksi kerä (tai vihreää saattoi mennä vähän toista kerää, kun ostin varuilta kaksi) ja beigeä kaksi, joista toinen kokonaan kaulukseen, ja harmaata sitten vissiin se vajaa neljä. Itse en ole mikään beigen ylin ystävä, mutta tosi hienosti se tuohon sopii, tykkään kyllä.

Raitahihattimen kanssa yhtä aikaa valmistui oikein vanha kunnon kalastajaneule. Ohje on Novitan (kliks), samoin kuin lanka: 7 veljestä. Kaulukseen ja hihansuihin käytin Nalle-lankaa, arvelin ettei se kutita niin paljoa ja koska kaulus on kaksinkertainen niin 7 veljestä olisi kyllä ollut ihan liian paksua siihen. Ohjetta ei tarvinnut muutoin muokata, paitsi hihoihin tein 5 cm lisää pituutta ja se oli kyllä tarpeen. Väri on keskiharmaa (043 tai 048) ja paidan koko on XXS; lankaa meni muistaakseni n. 600 g (?). Neuloin hihat ja vartalo-osan (kainaloihin asti) pyöröneuleena, näin ommeltavia saumoja jäi mukavan vähän jäljelle. En ole aiemmin tehnyt raglanhihoja, mutta nytpä aukesi sekin hienous. Nappilista olisi minusta saanut alkaa alempaa, mutta ei se käytössä onneksi ole noin "lyhyenläntä". Tästä tuli kyllä tosi kiva paita, tiedä vaikka tekisin samanlaisen itsellekin joskus, olisi varmasti talvipakkasilla lämmin. :)

Viimeisen villapaidan langanpään päättelin viikko sitten torstaina (nyt on perjantai) ja sen jälkeen olen neulonut 5,5 villasukkaa (puolipitkillä varsilla) ja meinaan saada kuudennen tänä iltana vielä valmiiksi. Sitten olisi hetkeksi aikaa taas sukkia tallattavaksi. Joten saisi se syksykin kunnolla tulla. ♥

Tätitouhuja

Puikot on suihkineet koko pitkän kevään ja mikäs on suihkiessa, kun syykin on hyvä. Minusta tulee nimittäin (jos kaikki menee hyvin) täti (!). Tällaisia myttösiä olen saanut aikaiseksi, aika näyttää onko koot yhtään sinne päin. Onneksi lähipiirissä on asiantuntijoita, joilta olen saanut asiantuntemusta lainaksi.

Ensimmäisenä tummankeltainen neulottu vaunupeitto, jossa on virkatut turkoosit reunukset. Pitkille sivuille tein virkkuureunukseen nyppyrivin koristeeksi. Lankana on jotain vesipestävää villalankaa, joka on aavistuksen paksumpaa kuin 7 veljestä.

Pieniä töppösiä ja vanttuita luulisi nopeatekoisiksi, mutta kummatkin on purettu pariin otteeseen, kun ensin tuli liian pientä (joku sovituskappale olisi tervetullut) ja sitten liian suurta ja lopuksi tein sitten siltä väliltä ja tuli luultavasti sopivat. Myssy on sentään suoraan ohjeella tehty ja se meni kertayrittämällä oikein, joskin lopullinen testaus on luonnollisesti sillekin tekemättä.

Villahaalari on kokoa 70 ja lankana Gjestalin Maijaa (sinapinkeltainen) ja Novitan Nallea (oranssi ja turkoosi). Ohje on sovellettu Novitan mallista, siinä oli jotain nalleja ja mitä lie ja semmoisia imelyyksiä en lapsiraukalle ruvennut askartelemaan. Lahkeissa ja hihoissa raidat ei ole symmetrisiä, kahden samanlaisen kappaleen tekeminen on edelleen vähän tylsää. Parantelin kameran asetuksia pariinkin otteeseen, mutta värit jäi ehkä vielä hiukan hohtaviksi, luonnossa erot ei ole ihan noin räikeät.

Toinen peitto on vielä kesken ja kuvan ottamisen jälkeen kokokin on jo tuplaantunut. Lankana on Dropsin Alpaca ja värejä vihreä, limehtävä vihreä, keltainen joka näyttää neuleessa oranssimmalta kuin kerällä ja harmaa. Ihan kiva kombinaatio (minun mielestä). Tästä peitosta tulee hiukan isompi, sellainen mihin vauvan voi vaikka kapaloida, jos on tarvis. Ja ohuempikin tämä tietysti on. Pinta on vielä hiukan kuppaisen näköinen, mutta se asettuu kyllä kunhan kastelen sen sitten aikanaan.

Sukupuolineutraaleja värejä ja ihan tarkoituksella. Ja värejä on, kuten näkyy, myös käytetty. Lohdutuksena sanottakoon, että kohde kasvaa näistä kyllä melkoisen nopeasti ulos. X)

Paperista kirjaksi

Pitkästä pitkästä aikaa paneuduin kirjansidonnan ihmeelliseen maailmaan. Joskus reilun kymmenen viisitoista vuotta sitten opiskelin kurssin verran kirjansidontaa ja niistä silloin sidotuista kirjoista on jokunen vielä käytössäkin (ja ihan ehjänä). Kauneimman taisin antaa lahjaksi, eikä siitä ole edes kuvaa muistona, mikä on vähän harmi koska se oli nätti kirja.

Alla olevassa kuvassa on yksi noista tuon ajan kirjoista (sen takakansi), olisiko jopa ensimmäinen ikinä tekemäni kirja. Sivut on siniviolettia kopiopaperia ja kannet on konepahvia. Selkämyksessä ja kansien kulmissa on siniset kluuttivahvikkeet ja kannet itsessään on jätetty alkuperäiselle pahvipinnalle, mihin on painettu kankaanpainoseulaan (en tiedä kenen piirtämiä) valotettuja koirien kuvia. Kerään kirjaan koira-aiheisia runoja. :)

Mutta siis. Paneuduin tällä kertaa japanilaiseen kirjansidontaan, mikä on normikirjansidontaa nopeampaa ja ikäänkuin "vähemmän liimaisaa". "Oikeassa" kirjansidonnassahan menee aikaa ensin vihkojen tekoon, niiden yhteenompeluun, liimauksiin, liimausten kuivumisiin, kansien tekoon ja taas liimausten kuivumisiin ja niin edelleen. Eli muutaman päivän saa hommaan varata aikaa. Tähän harjoituskappaleeseen meni sen sijaan aikaa muutama tunti, eikä tippaakaan liimaa. ♥

Kirjan sivuina käytin perintöpiirustuspaperia, jota löysin laatikollisen aikoinaan mummonmökkiä tyhjennettäessä. Taka- ja etukantena on palanen tapettinäytteestä, joka kuvassa vähän muljuaa vielä, kun sitä on säilytetty rullalla, selkämystä kirjassa ei ole lainkaan. Ompelulanka on jotain puuvillalankaa (Dropsin Muscattia luulisin). Tuossa kirjan kasaamisessa on käytetty kaikkein yksinkertaisinta tapaa (eikä sitäkään ihan oikeaoppisesti), mutta variaatioita ja eri tapoja on varmaan miljoona lisää. Kiva pikku kirjanen siitä tuli, passaa luonnoskirjaksi paremmin kuin hyvin. Itse sitominen on sitä paitsi älyttömän mukavaa, noita teen varmasti lisää. :)

Homman paras puoli on se, että materiaalia on valmiina vaikka hevosille syöttää ja mahdollisuudet eri näköisiin ja kokoisiin kirjoihin on lähes rajattomat. Tykkeen. :)

Taitoksia

Olen tehnyt aiemminkin origamijuttuja netistä löytyvien ohjeiden perusteella ja kun kansalaisopiston kurssivihkosta löytyi origamikurssi, niin pakkohan sinne(kin) oli työntyä mukaan.

Torstaina oli origamikurssin toinen ja viimeinen kokoontumiskerta ja sain siellä paljon hyviä ideoita. Taittelin alkuun muutaman linnun, harjoituksen vuoksi enimmäkseen kurkia. Olen haaveillut kurkimobilen tekemisestä siitä asti, kun sellaisen jossain netissä näin. Tässä on etualalla kuitenkin joutsen ja oikealla pilkottaa niitä kurkia.

Tästä mandariinisorsasta tuli oma suosikki. Sillä on jotenkin niin mainio asento. Näitäkin voisi tietysti punoa kurkien seuraksi mobileen. Kiinalaisessa symboliikassa mandariinisorsapariskunta on nimittäin pitkän avioliiton ja uskollisuuden symboli. :)

Nämä rasiat ovat puolestaan kaikki erilaisia. Isoin ihan selvästi, mutta pienemmissäkin on omat hienoutensa. Isoimman rasian sakarat voisi taitella vielä pienemmiksi jos haluaisi ja tehdä rasian joko niin että paperin värillinen puoli on päällepäin tai käyttää kaksipuoleista paperia. Raidallinen on tehty yhdestä pystyraidallisesta neliöpaperista (Marimekon lahjapaperia) ja tuo on todella helppo ja nopea taittelumalli. Oranssi-violetti on tehty puolestaan neljästä (15x15 cm) paperista ja kasattu liittämällä neljä samalla tavalla taiteltua palaa toistensa lomaan, palat saa irti kun vetää jokaista eri suuntaan. Vähän monimutkaisempi, mutta ihan ymmärrettävä kuitenkin. Ruutupaperista tehty laatikko on myös helppo ja siihen käytetään A4:n mallista paperia.

Ostin opettajalta muutaman arkin kuvioitua origamipaperia ja tilasin vähän netistäkin lisää. Siihen mobileprojektiin tarvitaan monta lintua ja niitä pystyy taittelemaan vaikka television ääressä. Ainoa huono puoli on se, että uusien ideoiden listalla on vielä vaikka mitä muuta tekemistä ja kokeilemista.