Eloisat: arki

Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. lokakuuta 2017

Muutosta

Talvi näyttää uhkaavasti tulevan ja pikkuhiljaa on pakko päivittää vaatekaapista kaikkein kevyimmät t-paidat ja valkoiset farkut taka-alalle. Tein viikonloppuna lasten kaappien lisäksi omaan vaatehuoneeseen pientä kausi-inventaarioita ja pistin merkille mielenkiintoisia asioita.

Olen tämän vuoden aikana pistänyt vaatekaappini aika lailla uuteen uskoon. Alkuvuodesta jo täällä blogissakin pohdin omaa vaateosotokäyttäytymistäni. Ostolakko on jatkunut, joskaan ei ihan niin ehdottomana, enemmänkin heräteostolakkona. Määrä on vähentynyt radikaalisti, olen kylmästi laittanut kiertoon sellaiset, joita en ole vuoteen käyttänyt tai kokeilukerran jälkeen tuntuma ei ole ollut hyvä.

Nyt ollaan pikkuhiljaa siinä tilanteessa, että jäljellä on kohtuullinen määrä sellaista vaatetta, mistä oikeasti pidän, joka mahtuu päälle mukavasti ja jota oikeasti käytän.

Aika mukava tilanne siis. Ainakin periaatteessa.

Nyt kun viikonloppuna katselin vaatepinoja ja henkaririvejä tein tosiaan mielenkiintoisia havaintoja. Vaatekaapin tyyli on vuoden aikana selvästi muuttunut. Viimevuotisia kuvia kun katsoin täältä blogista, oli henkareissa reippaasti väriä ja aika vähän mustaa. Nyt näyttää siltä että mustan suhteellinen osuus on kasvanut huomattavasti ja väriä tuntuu enää löytyvät reippaammin asustehyllyiltä. Pitsin, pikkukukkien ja muun romanttisen vaatteen määrä on myös vähentynyt. Tilalle on löytynyt uusia juttuja, nahkaa, harmaita neuleita ja vähän myös rokimpaa asustetta.

Keväällä tekemässäni aarrekartassa oli yksi nurkka varattu oman tyylin päivittämiselle - sieltä löytyi nahkatakkia ja ripaus rokkia. Nyt sitä näyttäisi löytyvän myös sieltä vaatekaapistakin. Luin loppuksestä Hannele Lampelan Täydellinen vaatekaappi -kirjan ja sen inoittamana olen koonnut Pinterestiin omaa tyylitauluani. Olen ahkerasti pinnaillut ja nyt minun pitäisikin ajatuksella käydä tyylitauluani läpi ja pohtia, millaisesta tyylistä sitten oikeastaan pidän ja mitä sieltä voisin ottaa oman vaatekaappini ideoiksi. Pikaisella silmäyksellä näyttäisi siltä, että sieltä löytyy paljon samoja elementtejä, mitä tuolta omasta vaatehuoneesta nyt jo löytyy.

Jäin nyt miettimään, että olenkohan vihdoin ja viimein löytämässä sen oman tyylini, vai onkohan tämä vaan salaa hiipivää jonkinasteista keski-ikää? Onko vaatekaappiini muotoutumassa kunnon tätityyli vai olisikohan sinne löytymässä sopivasti rokkia?

Mitäs teidän vaatekaapeistanne löytyy?

Oma tyyli, joku juttu vai vähän kaikkea sikin sokin?

tiistai 17. lokakuuta 2017

Suunta eteenpäin

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.

Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen

pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.

— Mark Twain —

Ensin oli kiireinen kevät ja sitten tuli kiireinen kesä. Kiire näyttää jatkuvan syksylläkin ja jos en väärin veikkaa, sama meno jatkuu talveenkin. Monesta kivasta asiasta on ollut pakko tinkiä ja yksi niistä on tämä blogi. Valitettavasti. Valokuvaamiselle ei ole tahtonut löytyä aikaa ja valkoisen paperin kammokin on pikkuhiljaa hiipinyt kuvaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta mistä aloittaa. Ja mikä edes kiinnostaa siellä ruudun toisella puolella.

Mark Twainin viisaita sanoja olen viime aikoina muutenkin joutunut todella pohtimaan. Aloittaminen on aina hankalaa, varsinkin jos sitä lykkää liikaa. Eteenpäin ei kuitenkaan pääse, jos ei aloita. Ja eteenpäin tietysti pitäisi mennä.

Pohdin moneen kertaan kesällä mitä tämän blogin kanssa teen - onko aikoinaan lastenvaateblogina alkaneen Eloisan tie tullut päätökseen, vai olisiko sillä vielä mahdollisuuksia. Blogi on ollut kauan itselleni mukava henkireikä, paikka, jossa voin toteuttaa itseäni. Päätin nyt katsoa eteenpäin ja antaa itselleni vielä kerran mahdollisuuden - katsoa mihin tämän kiireen keskellä pystyn.

Olisi mukava kuulla,

vieläkö siellä joku jaksaa olla mukana.

Kiinnostaisiko kuulla meidän kesän lomareissusta

tai syksyn vaatekaapin päivityksestä?

Luonnonkosmetiikan suosikit on tässä välissä ehditty löytää,

KonMaritustakin on jatkettu

ja teinien maailmaa ihmetelty.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kevätlentoja

Tervehdys sinne ruudun toiselle puolelle pitkästä aikaa!

Viime kirjoituksesta onkin kulunut luvattoman kauan aikaa.

Alkukevät on edellisen kirjoituksen jälkeen hujahtanut lentämällä,

kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin.

Minulla on ollut lähimmät kuukaudet poikkeuksellisen paljon työreissuja ja vähän muitakin reissuja - lentoa on piisannut. Melkein joka viikolle on mahtunut jonkinlaista reissua, olen pyörinyt pitkin Suomea, Kuopio, Tampere, Lahti, Helsinkin ja pari muutakin paikkaa on tullut tutuksi, naapurimaassa Tartossakin on ehditty piipahtaa. Reissujen lisäksi keväälle osuu meidän perheessä aina synttäreitä ja muita menoja, joten aika on ollut todella lentänyt.

Helmikuussa pääsimme Åblogien kanssa Fancy Dreamin Tarjan mahtavaan Aarrekarttavalmennukseen. Idea on mahtava ja sain päivän aikana itselleni kasattua ensimmäisen version omista unelmistani. Aarrekarttani on vaatehuoneessa, jossa sen joka aamu näen ja se löytyy reissuilla puhelimestakin. Tässä lennon ja kiireen keskellä on kuitenkin alkanut tuntua, että aarrekarttaan kuvaamani asiat eivät ole edenneet yhtään mihinkään.

Olen viime viikkoina huomannut, että kiire ja lento ei ole millään muotoa kivaa. Ei ehdi keskittyä mihinkään kunnolla, koko ajan on jo seuraava asia jo mielessä eikä hetkestä nauttiminenkaan ei oikein onnistu. Mieleeni muistui viime syksynä lähipiirissä keskustelua herättänyt Ylen juttu kiireestä, joka monesti syntyy ihan oman pään sisällä.

Olen huomannut ottaneeni ihan liian vähän aikaa kaikelle oikeasti tärkeälle, liikkumiselle, kunnon yöunille, terveelliselle ruualle ja ennenkaikkea rennolle oleskelulle. Siis kaikille niille asioille, joista unelmani koostuvat. Olen vaan kiireen keskellä unohtanut palata tarpeeksi usein aarrekarttaani. Tai ehkä sen verran pitää tunnustaa, että oman tyylin ja vaatekaapin osalta aarrekartan päivitystä olen reissuilla ehtinyt tehdä -- vähän liikaakin. Sitä ei ehkä ollut kuitenkaan tarkoitus toteuttaa kertarysäyksellä, vaan huolella harkiten..

Lentoa on luvassa lisää, ensi viikolla pääsen työreissulle Hollantiin. Olen kuitenkin päättänyt nauttia reissusta ja tehdä siellä muutakin kuin työhommia (-- ja shoppailua) Toivottavasti pääsen näkemään kevään tulppaaneja! Instan puolelle koitan välillä vähän kuulumisia päivitellä, joten sinne kannattaa kurkkia, josko tulppaaniaika olisi käsillä :) Reissun jälkeen koitan ehtiä tännekin kertomaan, näkyikö tulppaaneja ja kuinka onnistuin taltuttamaan kiireen. Tosin kuvamateriaali ei välttämättä ole laadukkaina mahdollista mallia, kamerani otti vähän osumaa ja lakkasi toimimasta :(

AURINKOA KAIKILLE VIIKONLOPPUUN!

-- vaikka täällä kyllä sataakin jotain rännätapaista ihan kaatamalla..

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Viikonlopun parhautta

Meillä viikot on nykyään sen verran vauhdikkaita lasten harrastusten ja muiden menojen vuoksi, että koitamme rauhoittaa viikonloput rauhalliselle kotoilulle ja perheen yhdessäololle. Aika harvoin tämä valitettavasti ihan koko viikonloppua onnistuu, vaan aina jollain on jotain kisaa, synttäriä tai muuta menoa.

Vaikka viikonloppuna olisikin ohjelmaa, joistain jutuista piän kiinni, että pyhä erottuisi arjesta. Tottakai vähän paremman ruuan laitto ja leivonta kuuluvat vikonloppuun, mutta oma viikonloppuni starttaa ehdottomasti sillä, että koti on siisti, maljakossa on tuoreita kukkia ja olohuoneen pöydältä löytyy joku kiva lehti.

Tällä viikolla lehtiä olikin poikkeuksellisesti useampi, posti toi Kodin kuvalehden ja Glorian ja loppuviikosta oli ihan pakko ostaa uusi Aino -lehti.

Aino -lehden ensimmäisen numeron kansi näytti lupaavalta (mm. "Vaatekaappi täynnä, eikä mitään päällepantavaa..) ja alkuviikosta sain vinkkiä somessa, että lehden sivuilta saattaisi löytyä Åblogesita tutun Kotilaiturin Katin juttuja :)

Aino -lehti olikin tosi mielenkiintoista luettavaa ja jään innolla odottelemaan, tuleeko lehdelle jatkoa? Toivottavasti!!

Jossain vaiheessa lopetin kaikkien naistenlehtien tilauksen Gloriaa lukuunottamatta, kun tuntui, että niissä pyöri samat jutut ja blogeista monesti asiat tulivat aiemmin jo käytyä läpi. Nykyään tuntuu kuitenkin, että koneella ja kännykällä tulee oltua ihan liian paljon ja perinteinen lehti tuntuu jotankin konkreettisemmalta. Niinpä meille taas tulee aika liuta lehtiä ja aika ahkerasti ostan irtonumeroitakin.

Neitikin tykkää lukea lehtiä ja monesti yhdessä niitä katsellaan ja keskustellaan jutuissa olleista asioista. Ja oman äitini kanssa kierrätetään lehdet tehokkaasti :)

Mitenkäs siellä ruudun takana,

luetteko vielä perinteisiä naistenlehtiä

vai onko netti vienyt voiton?

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Luonnollisempaa arkea

Syksyllä kirjoittelin siitä, kuinka kesän aikana heräsin pohtimaan kosmetiikan kemikaalikuormia erityisesti lasten kohdalla. Aihe tuli erityisen ajankohtaiseksi, kun teini-ikää lähestyvä Neiti on ruvennut yhä enenevässä määrin käyttämään meikkejä.

Syksyn ja alkutalven ajan olemme yhdessä neidin kanssa käyneet ison prosessin läpi kosmetiikkapurteleiden ja puteleiden kanssa. Luonnonkosmetiikkamaailma on yllättävän mielenkiintoinen maailma ja omista ennakkokäsityksistäni poiketen tuotteita löytyy ihan joka lähtöön. Itselläni oli vähän sellainen ennakkokäsitys, että luonnonkosmetiikka on kaikki vähän sellaista tylsää ja harmaata, täysin vastakohta kaikelle muulle meikki- ja kosmetiikkamaailmalle. On ollut kiva huomata, kuinka väärässä ihminen voi ollakaan. Luonnonkosmetiikassa ei ole mitään tylsää tai harmaata, sieltä löytyy tuotteita ihan joka lähtöön, tyyliin ja ihan kaikissa hintaluokissa.

Olemme tyttären kanssa todellakin löytäneet ihan uuden maailman ja pikkuhiljaa alkaa kosmetiikka tässä talossa olla pääosin luonnonkosmetiikkaa.

Arkikosmetiikka, eli jokapäiväisessä käytössä olevat saippuat, shampoot, hoitoaineet ovat niitä kaikkien kuluvaisempia tuoteita ja niiden kanssa olemme päässeet kokeilemaan jo useampia tuotteita ja niistä on suosikit jo löytyneet ja niiden käyttö vakiintunut.

Koska luonnonkosmetiikka on vielä uusi maailma, päätin valintoja tehdessäni luottaa olemassa oleviin sertifiointijärjestelmiin, kun etsin hyviä ja luotettavia tuotteita. Pro Luonnonkosmetiikka ry:n sivuilta olen tutustunut erilaisiin sertifiontisysteemeihin ja koitan pitää näitä mielessäni, kun uusia tuotteita valitsen.

Koko perheen suosikkien etsintään meni jonkin aikaa, luonnonkosmetiikkatuottissa kun aika monesti on mukana erilaisia luonnollisia tuoksuja. Meillä on lasten allergioiden vuoksi aina käytetty hajustamattomia tuotteita ja tuoksuihin tottuminen on vienyt vähän aikaa. Myös maut tuoksujen suhteen eivät ihan koko perheellä ole samat, tällä hetkellä ainoastaan suihkusaippua on sama koko perheelle, shampoot ja hoitoaineet perheen pojilla taas omassa tuoksumaailmassaan ja meillä tytöillä omat :)

Kuivalle ja herkälle iholle sopivia tuotteita on löytynyt mm. Urtekramin valikoimista. Niitä löytyy ihan meidän lähiPrismasta ja hinta samaa luokkaa, kuin meillä aiemmin käytetyt tuotteet. Jolien ihanasta Jolieboxista löytyi joulun alla Santen suihkusaippua, joka hurmasi meidät tytöt. Sitäkin löytyy lähiPrismasta, joten sekin on jäänyt käyttöön, samoin kuin muitakin Santen tuotteet.

Oma värjätty tukkani vaatii välillä vähän tujumpia shampoita ja niiden etsiminen on ollut haasteellista. Uusin löytö on ollut Maria Nilan tuotteet, jota löytyi Sokoksen valikoimista ja hetken käytön jälkeen tuntuvat vakuuttavilta. Näistä ei löytynyt mitään luonnonkosmetiikan sertifikatteja, mutta omaan käyttöön vaikuttivat kuitenkin vakuuttavilta.

Käsisaippuaa tässä perheessä kuluu yllättävän suuria määriä ja hyvän saippua estintä on edelleen kesken. Urtekramin käsisaippuat kuivattivat kaikkien käsiä ainakin näin talviaikaan. Methodin saippuat olisivat kostumukseltaan lositavia, mutta purkki on pieni ja kuluu meillä hujauksessa. Näihin pitäisi saada täyttöpakkaus tai isompi paketti. Tämä alla oleva yksilö on ollut käytössä viime viikonlopusta asti..

Projekti jatkuu edelleen luonnollisempaan suuntaan ja olisikin kiva kuulla teiltä

kommentteja ja suosituksia hyvistä tuotteista!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Nyt kaikki luistimille [luistelukoulut kaikille]

Jokos olette olleet luistelemassa ulkojäillä?

Vihdoin täällä länsirannikollakin on päässyt kaivamaan luistimet kaapeista

ja nauttimaan talvisesta liikkumisesta parhaimmillaan.

Meidän perheessä luistellaan vähintään kuutena päivänä viikossa kelistä huolimatta,

mutta silti ulkojäissä on jotain ihan omaa viehätystänsä.

Pääsimme korkkaamaan ulkojääkauden Loppiaisena Parkin kentällä

koko perheen voimin ja hauskaa tietysti oli.

Valitettavasti luistelukelit täällä meilläpäin ovat nykyään aika arvaamattomia ja mekin käymme säännöllisesti alueen jäähalleilla yleisöluisteluvuoroilla pitämässä taitoja yllä.

Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että perheen lasten luistelutaito on todella hyvä ja kiitos sille kuuluu tietysti alunperin LUISTELUKOULULLE. Kaikki kolme ovat luistelu-uransa aloittaneet haparoivina luistelukoululaisina ja siitä on kaikilla luistelu-ura jatkunut vähän eri tavoin. Isoveli ehti pelata jääkiekkoa liki kymmenen vuotta, pikkuvelikin kolmisen vuotta. Poikien harrastukset ovat siirtyneet jäältä muille areenoille, mutta Neidin kohdalla luistelusta on tullut se ykkösharrastus.

Jos ne luistimet on kaivettu esille, nyt on loistava mahdollisuus saada kunnon luistelutaito ja vaikka kokonaan uusi harrastus - luistelukoulut ovat joulun jälkeen startanneet ja mukaan mahtuu vielä!

Ja mikä parasta, ryhmiä löytyy ihan kaikenikäisille!!

SCT:n iloiset ja energiset luistelukoulut ovat käynnissä jälleen tammikuussa 2017!

Mukaan voi tulla voi tulla milloin vain, vaikka kesken kaudenkin.

Luistelukoulun harjoitusajat keväällä 2017

Perjantaisin klo 17:15-18:00, Kupittaa harjoitushalli

Sunnuntaisin klo 11:00-12:00, Kupittaa kisahalli

(kevätkausi alkaa 13.1.2017 ja jatkuu aina viikolle 13, kevätnäytös 29.3.2017)

Ensimmäiselle 25:lle uudelle luistelukoululaiselle kaupan päälle uusi Jofan kypärä (arvo n. 50€)!

SCT:n luistelukouluun ovat tervetulleita kaikki luistelusta kiinnostuneet tytöt ja pojat sekä aikuiset aikaisempaan luistelukokemukseen katsomatta. Luistelukoulustamme löytyy kaikille omaa tasoa ja ikää vastaava pienryhmä.

Luistelukoulussa harjoitellaan ja opitaan perusluistelutaitoa leikkimielellä, mutta silti tavoitteellisesti. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa (kts. teemat ryhmät-sivulta). Tavoitteena on oppia oikea luisteluasento, alkeisluistelua eteen ja taakse, sirklausta, erilaisia liukuja eteen ja taakse, oikeanlainen jarrutus, kaaria, käännöksiä, piruetteja ja hyppyjä. Harjoitteiden avulla lapsen tasapaino, rytmitaju sekä vartalonhallinta kehittyvätja hän oppii myös ilmaisemaan itseään musiikin avulla. Luistelun lisäksi luistelukoulussa harjoitellaan ryhmässä toimimista sekä sosiaalisia taitoja. Jäällä luistelukoululaisia opettavat luistelukouluohjaajat sekä taitoluisteluvalmentajat. Lisäksi seuramme omat luistelukummit ovat jäällä auttamassa ja tukemassa pieniä luistelijoita. Luistelukummien tärkein tehtävä on olla esimerkkinä ja antaa pienille luistelijoille paljon positiivista palautetta!

Kaikki luistelukoululaiset pääsevät esiintymään myös SCT:n vuosittaisiin luistelunäytöksiin. Näytöksissä kaikki pääsevät esittelemään mitä ovat kauden aikana oppineet jäällä! Tavoitteena on, että jokainen luistelukoululainen saa positiivisia kokemuksia ja elämyksiä liikkumisesta sekä kiinnostuu myös upeasta lajista harrastuksena. Luistelukoulusta voi valmentajien suosituksesta siirtyä jatkamaan taitoluistelua yksinluistelun edistyneempiin harrastaja- tai kilparyhmiin. Vaikka luistelukouluharrastus ei jatkuisikaan taitoluistelujäille saakka, saa luistelukoulusta tärkeitä taitoja niin vapaa-ajalle ulkojäille kuin vaikkapa koulun liikuntatunneille. Luistelusta nauttii enemmän, kun osaa oikeanlaisen perustekniikan jo heti pienestä!

Lisäksi SCT:ltä löytyy uusi kouluikäisille tarkotetut

Easy Skate-tunnit.

Nyt ensimmäiset 50 luistelijaa harrastavat koko kevään 2017 kerran viikossa maksutta!

Ilmoittaudu mukaan: http://www.skatingclubturku.fi/join-us

Seuraa SCT:tä: Facebook ja Instagram

Lisätietoa: skatingclubturku@gmail.com

Nettisivut: www.skatingclubturku.fi

lauantai 12. marraskuuta 2016

Onnea on kotitalousläksyt :)

Meiltä löytyy kaksi teini-ikäistä ja monesti olen saanut kuulla kauhistuksia, kuinka oikein pärjään teinien kanssa. Juuri nyt, tässä hetkessä, teinien äitinä on oikeastaan ihan superkiva olla. Lauantai-illan herkullinen päivällinen on syöty, koti on siisti, maljakossa tuoreita kukkia ja kynttilät palaa.

Erityisen ihanaa olotilasta tekee sen, että teinit ovat hoitaneet siivouksen (ainakin suurimman osan siitä) ja ruuanlaiton. Itselle jäi huoleksi kukkien osto ja kynttilöiden sytyttäminen. Ruokalistalla oli tänään lohkoperunoita ja lihapullia, kotitalouden läksyt. Siivous ei tällä kertaa ollut läksynä, mutta sekin on alkanut sujumaan läksyjen ansiosta. Ja vähän saa kiittää myös pientä teinien välistä kilpailuhenkeä, kun toi tekee, niin onhan munkin vähän pakko koittaa..

Keskimmäisellä alkoi yläkoulun myötä kotitalous ja se on kyllä näkynyt ja maistunut meidän arjessa. Neiti on saanut myös innostettua isoveljen mukaan keittiöhommiin. Isoveljen oma kotitalous ei sitä saanut aikaan, mutta ehkä nyt lukiolaisen järki on sen verran ehtinyt kehittyä (tai sitten into menee vain sisarkateuden ja kilpailuhengen piikkiin..), että nyt sujuu jo monenmoinen kokkailukin. Ja isoveljen tärkeä rooli on käydä mopolla lähikaupassa, kun kaapista ei aina löydy kaikkia tykötarpeita kaksikon kokkailuihin.

Syksyn aikana on kaksikko ehtinyt kokeilla kaikenmoista, tosi usein välipaloiksi valmistuu makeita herkkuja, mutta kyllä ihan oikeaa ruokaakin välillä saadaan. Kuten tämänpäiväisiä lihapullia tai kasvissosekeittoa.

Suosikkeja ovat kuitenkin mukikakut, smoothiet, vohvelit ja muut leipomukset. Äidin suosikki oli itsepoimituista puolukoista tehty vispipuuro.

Leipomuksista ja herkuista teinit ottavat tyylikkäitä kuvia someen, mutta ruuat katoavat nälkäisiin suihin sillä tahdilla, että eipä niitä juuri kuvata ehdi. Tänäänkin lohkoperunat katosivat kaikki ja lihapulliakin jäi isosta satsista vain pari huomiseksi, ellei niitäkin joku käy illalla napsimassa jääkaapista huikopalana parempiin suihin..

Olen tosi iloinen teinien kokkailuinnosta, vielä kesällä nuo kaksi riitelivat vähän turhan usein. Nyt ova lyöttäytyneet tiiviiksi tiimiksi ja samalla saavat tärkeitä perustaitoja tulevaisuuteen <3 font="">

Ihanaa isänpäivää kaikille!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kadonneet kuukaudet ja uusia tuulia [#meollaanlifie]

Tervehdys PIIIIIITKÄSTÄ aikaa!

Tajusin juuri, että viimeisestä kirjoituksesta on ehtinyt vierähtää yli kuukausi. Melkein kaksi kuukautta, syys- ja lokakuu, katosivat jonnekin.

Tai eihän ne minnekään kadonneet,

arki vaan vei mennessään

ja monta tänne tarkoitettua juttua on jäänyt odottamaan vähän rauhallisempaa aikaa.

Paljon on tapahtunut, ehkä vähän liikaakin,

kun aika ei ole riittänyt kuulumisia tänne päivittämään.

Lupaan nyt taas ryhdistäytyä ja kertoa teille mm.

siitä kuinka sujuu luistelijan kuuden viikon piina kipsijalan kanssa,

kuinka KonMari etenee arjen kiireiden keskellä,

kuinka vaateostolakko sujuu patologiselta shoppaajalta,

kuinka ihanaa on, kun yläkoululaisella on kotitaloudesta läksyjä

Ja siitä, kuinka olemme onnistuneet edellisen postauksen kosmetiikkapohdinnoissa,

kuinka vaateostolakosta huolimatta olen löytänyt uusia ihastuksia,

ja kuinka kesällä lukematta jääneet kirjat on nyt urakoitu.

Katseet on toisaalta suunnattu myös jo ensi vuoteen ja ensi kesään, perheessä juhlitaan silloin pyöreitä vuosia ja suunnitteilla on jotain vähän erilaisempaa kokemusta.

Kamera on saanut olla kuluneet kuukaudet valitettavan rauhassa, puhelimen muistiin on sitäkin enemmän muistoja kertynyt. Osa niistä on Instan puolella vilahtanutkin, sinne olen ehtinyt vähän ahkerammin päivityksiä tekemään :)

Tämän postauksen kuvat ovat viime viikonlopulta, ehdin ennen ensilunta vaihtaa nääkähtäneet kesäkukat kanerviin. Ja kukkapenkin viimeiset kukkijatkin pelastin maljakkoon.

Kaiken kiireen ja touhun keskellä on tapahtunut paljon mahtavia juttuja ja yksi niistä on ehdottomasti täällä blogimaailmassa tapahtunut uuden upean blogiportaalin lanseeraus. LIFIE on yksi Indiedaysin uusista portaaleista. Alkuvuodesta Indiedays ja Blogirinki yhdistyivät ja nyt saamme nauttia kolmesta uudesta upeasta portaalista, ruokaan keskittyvä FOODLOVER, muodista ja kauneudesta koostuva INDIEDAYS ja lifestylebloggaajien LIFIE. Kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki kolme! LIFIEn alta löytyy 164 upeaa blogia ja ylpeänä olen mukana yhtenä!

LIFIEn porukka tuntuu ihan mahtavalta ja jokunen päivä sitten Puutalobaby -blogi heitti ilmoille #meollaanlifie -haasteen tutustua muihin Lifie-blogeihin. Osa blogeista on minulle jo tuttuja, mutta on ollut mahtavaa tutustua uusiin upeisiin tuttavuuksiin.