Like a Queen

Tässä joskus taannoin (okei, myönnetään, kesällä) tuttu asiakas Lady Winkheart kiikutti mulle The Girl King -elokuvan puvustuskirppikseltä löytämänsä aamutakkiraakileen. Hakaneuloilla kasassa oleva takki jäi yhteisestä sopimuksesta myöhempään ajankohtaan, kun mulla oli muutto tulossa ja kaikkea muuta mahdollista sekavaa.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen saimme kuitenkin homman alkuun ja päätökseen. Takki on upeaa tyllikangasta, joka on järjettömän raskasta ja sitä muuten oli PALJON. Ihan ongelmitta takin kanssa ei selvitty, koska se oli puolivalmis ja massiivinen, rakenne oli mystinen. Mainittakoon myös, että en mitenkään kilju riemusta, kun pitää hypätä puikkoihin johonkin osittain valmiiseen. Työssäoppiessa korjailin ja säädin aika paljon edellisten harjoittelijoiden tekemien kaavojen parissa ja sain siitä tarpeekseni hetkeksi. 

Kankaan raskaus ja määrä asetti oman haasteensa, koska käsittely ei ollut sen takia helppoa. Mun pöytä tuntui hylkivän tätä ja jatkuvasti se oli karkaamassa jostain suunnasta. Ja sit kun se pääsi karkaamaan, sehän oli kokonaan lattialla painonsa takia. Muutamia kirosanoja siinä kyllä lenteli, kun yritti syöksyä pelastamaan koneessa jostain kohti kiinni olevaa vaatetta, jonka kangas oli herkkä. Hajotin tätä tehdessä myös 3 neulaa, well done me. Rypytetty helma oli ihan järkyttävän paksua kankaan koristeluista johtuen. Ensin neuloista meni kärki ja heti perään kuului naps. Kolmannen neulan kohdalla päätinkin sit vetää koko homman käsipyörällä. Toki se vei enemmän aikaa, mutta säästi neuloja ja hermoja. Selvittiin kuitenkin. :)

Kaikesta säädöstä ja hankaluudesta huolimatta, rakastan tällaisia överidramaattisia juttuja ihan älyttömästi. Mun suosikkiasioita on tehdä jotain mustaa, isoa ja dramaattista. Can't help it. :)

Tässä on nyt tiedossa jos jonkinlaista projektia ja oon kovasti yrittänyt aikataulutella juttuja, että pysyn edes jotenkin kartalla. Mulla on tässä viimeisen vuoden aikana ollut todella paljon ongelmia motivaation, ihan yleisesti elämässä,  kanssa enkä oo sen takia pystynyt tekemään töitä niin hyvin ja tehokkaasti kuin haluaisin. Kovasti yritän aikatauluttamalla vähän parantaa tilannetta, mutta saas nähdä. Toivotaan parasta. :)

Jos ei muuten, niin bloggausmotivaatio ja -into on palannut. Päätin kuitenkin, että en aseta blogin suhteen mitään aikatauluja ja postaustahtia, koska luulen, että se aiheuttais tietyllä tasolla painetta ja stressiä, mitä en nyt tarvii yhtään enempää.

Mites muuten, onko teillä jotain, mistä haluisitte lukea? Mitä pitäis olla enemmän, mitä vähemmän?

22m & 18 kerrosta

22 metriä ja 18 kerrosta tylliä, puolisen metriä vuorikangasta ja sopiva pätkä leveää kumpparia. Noilla materiaaleilla syntyi illassa valmis tyllihamonen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. (Ei puhuta siitä, että hajotin tän about heti, kun keikuin korkkareissa ja korko jäi jumiin.)

Tää on tehty siitä karkeasta ja paksummasta tyllistä, kun sitä kotoa löytyi riittävästi. Ohuempi tylli tosin toimis varmaankin paremmin, sillä se laskeutuu kevyemmin ja pehmeämmin. Pitänee kokeilla, koska lyhyempi versio houkuttaa kovasti. Ehkä siinä samalla tutoriaali tällaiseen? Mitäs mieltä ootte?

Jätetään tää nyt lyhyeksi, sillä kirjoittaminen takkuaa nyt niin pahasti, että en edes tajua. Palaillaan taas!

Kylmää ja liikaa glitteriä

Koska asioiden postaaminen myöhässä on kivaa, jutellaan hetki juhannuksesta (Snowfallin puolelle tuleepi ihan kunnon rapsa). Kerättiin tytöt kasaan ja lähdettiin festareille Kauhajoelle. Nummirock kutsui viidettä kertaa putkeen ja olihan se taas hauskaa. Pakkaaminen oli kyllä oma eksoottinen lajinsa, kun mukaan lähti villasukkahousuja, hanskoja, toppatakki ja villakangasviitta. Telttajuhannus on hauskaa, mutta kun lämpötilat pysyttelevät suurimman osan ajasta alle +10 asteessa kaikesta tulee jännittävää. Sadettakin kovasti lupailtiin, mutta onneksi säilyttiin kohtuullisen kuivina.

Matkaan tosiaan lähdettiin torstaina ja hyvän leiripaikan löydyttä laitettiin teltat kasaan ja viriteltiin pressukatos. Ihan itse. Katos oli varsin näppärä ja teki leiristä hyvän paikan hengailla. Ens vuodeksi vielä parempi leiri.

Juostiin keikoilla, hengailtiin, nähtiin kavereita ja tehtiin talkoohommia. Loistavuutta. Herätettiin Eilan kanssa pahennusta heittelemällä glitteriä mm kaikkialle.

Hölmöt tyllihameet ja paljettipäähärpäkkeet oli loistava idea. Siitä glitteristä puhumattakaan. Kaverit raportoivat festareiden jälkeen, kuinka glitteriä on kaikkialla. Glitter on iloinen asia. Etenkin, jos tukka tuntuu sen ja hiuslakan ansiosta hiekkapaperilta (älkää kokeilko, ei ollut kivaa selvittää).

Pidetään täällä juttelu lyhyenä ja palataan festaritunnelmiin kunnolla Snowfallin puolella. Hengissä kuitenkin ollaan!

Vesisade, verta ja tylliä

Viime lauantaina Turku sai osansa zombeista. Kun kuulin, että ZombieWalk tullaan järkkäämään Turussa, totesin välittömästi, että siihen on osallistuttava. Överiksi heittäminen on ihan parasta ja mikäs sen parempi tilaisuus? 

Kriiseilin ulkonäköseikkoja kohtuullisen paljon, kunnes keksin säilyttäneeni protoversion yhdestä lempparimekostani. Lisäksi askartelin tyllihameen, jonka loppujen lopuksi päädyin repimään.

Koko homma on sotkettu tekovereen, joka näyttää ikävän pinkiltä. Koko kulkueen ajan satoi vettä, joten veri levisi suunniteltua laajemmalle ja laimeni pinkiksi. Tykästyin tyllihameeseen huolella ja nyt yritän keksiä syitä käyttää sitä. Se liikkuu mielettömän nätisti ja on ihanan kevyt päällä. Muutamaan kertaan meinasin kompastua siihen kulkueen aikana, mutta pikkuvikoja.

Tungin julmasti luokkakaverini M:n ja hänen pikkuveljensä seuraan ja meillä oli kyllä varsin mukavaa. Saatiin päähämme heittää kengät jalasta ja tallusteltiin avojaloin pitkin Turkua ja vesilätäköitä. Parasta!
Koska koko postaus on ollut kummaa ja epäjohdonmukaista lätinää, jätetään se lyhyeksi. ZombieWalk oli super ja tykkään tyllihameestani. Palataan taas!

Bargain pattern for this skirt

Ompelutyölista lyheni tänään kahdella työllä, kun valmiiksi tulivat hame ja sen alle tarkoitettu tylli. Homma lähti melko spontaanisti liikkeelle, kun Hele lähetti mulle kuvan kankaasta ihan innoissaan ja kyseli, josko mulla olisi aikaa tehdä hame. No, aikaa revittiin ja hame tehtiin.

Kangas on ihan Eurokankaasta, mitä luultavammin niitä hassuja kankaita, joista ei oo ihan varma, että onko ne vaate- vai sisustuskankaita. Kaunista se on joka tapauksessa. (Otsikko on muuten pöllitty karusti tuon kankaan teksteistä. Ja oikeestihan tässä ei oo käytetty kaavaa.) Kankaan värimaailma on aivan hillittömän kiva ja harmoninen, vaikka printti itsessään vähän rauhaton onkin. Tykkään kyllä kovasti. Itse en välttämättä käyttäisi, mutta kangas on silti kiva. Hameen helmassa on poimutettu kaitale ja printin takia kököltä näyttänyt sauma on piilotettu puuvillapitsillä. Samaa pitsiä löytyy vyötärökaitaleen alareunasta. Koko komeus on vuoritettu, että ilman alushametta käytettäessä helmat ei kipitä pitkin koipia.

Tyllin kanssa tuli taas tapeltua. Me ei tällä kertaa oltu kauheen hyviä kavereita. Samanlainen tylli, kuin monta edellistäkin. Tällä ei teilaa ohikulkijoita, kun on sen verran hillitty. Pitäis jossain vaiheessa vetää överiksi ja tehdä joku häiriintyneen iso tylli. Voisin koittaa kans askarrella jonkinsorttista tutoriaalia tällaisen tekemiseen. Oisko tarvetta?

Tyllikerroksia on kolme ja kaiken alla on perus vuorikangas. Päällimäistä tyllikerrosta koristaa satiininauha. Ton nauhan kanssa oli kyllä jännittäviä hetkiä. Se oli mun ompelupöydällä. Tein jotain. Nauhaa ei löytynyt mistään. Eikä oo muuten vieläkään löytynyt. Piti käydä ostamassa uus nauha. 

Vyötäröllä on ihan kumppari niin kelpaa sitten säädellä kokoa. En mä varmaan osaa enempää näistä höpistä...

Huomenna lähdetään porukalla juhannuksen viettoon Nummirockiin, joka on jo melkein perinne. Taitaa olla neljäs kesä putkeen, kun on nummeiltu. Parasta ikinä fiiliksen puolesta. Nyt pitäis pakkailla ja valmistautua henkisesti. Pääsee pitkästä aikaa ulkoiluttamaan pinkkejä martenseja ja sit uusia tennareita. Katotaan, jos muistais festarihumussa nappailla jotain asukuvan tapaista. Festarieleganssi on parhautta.

Viettäkää tekin mahtava juhannus!

Dancing in the woods

100. postaus, uujea!

Nyt, kun on wanhojenpäivä , on sopiva hetki esitellä teille tämän vuoden wanhojenpukuprojekti. Pariin otteeseen oon teille jo tästä hiukan höpissyt ja pari kurkkailukuvaa on nähty. Pukua suunniteltiin jo syksyllä, mutta perinteisesti toteutus jäi viime tippaan, kun puku valmistui viime perjantaina ja lähti omistajansa matkaan lauantaina. Väri oli tiedossa jo heti alkumetreillä ja on kyllä oikeanlainen Saijan kaltaiselle tanssivalle keijupersoonalle. 

Materiaaleina käytettiin oliivinvihreää taftia, vihreää kiemurakuvio-organzaa, mustaa pitsiä sekä tylliä. Rakastan tuota taftia ihan mielettömästi, väri on älyttömän kaunis. 

Puku on mulle ominaiseen tapaan moniosainen jolloin siitä tulee jatkoa ajatellen huomattavasti käytännöllisempi. Malli muokkautui aika pitkälle minun päässäni ja visiota selitellessä löytyi yhteinen sävel ja malli selkeytyi. Saija halusi puvultaan kevyttä metsänkeijumaisuutta ja sitä me pukuun sitten saimme.

Yläosan virkaa toimittava korsettitoppi on tehty pitkälti kokeilemalla. Edellisen korsetin/korsettitopin tekemisestä ehti vierähtää vuosi ja siinä ajassa uudenlaisia ideoita putkahteli päähän. Pitsiä löytyy myös takaa ja tämä yksilö söi sekä spiraaliluuta, että suoraa teräsluuta takakappaleella. Takana on perinteinen nyöritys.

Musta, täyspitkä, tyllihame söi 11 metriä kovaa tylliä, 2,5 metriä huntutylliä ja 2 metriä vuorikangasta. Yleensä tylli tappaa mun hermot, mutta tällä kertaa niin ei päässyt käymään. 

Päällihame on koottu suikaileista ja kuvasta poiketen niitä on enemmän. Viime hetken lisäyksiä. 

Asiakas on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen. Kunhan saan kuvia puvusta tansseissa, postailen niitä tännekin.

Minä pakkaan ompelukoneeni viikoksi ja vietän ansaittua talvilomaani. 

3 - 1

Vietin tänään vapaapäiväni iloisesti koululla, kun kerrankin sain itseäni niskasta kiinni omien projektien suhteen. Kuten alla olevasta kuvasta saattaa huomata, pöydällä vallitsi luova kaaos. Tarkemmin kun tiirailee, huomaa kaaoksen olevan tyllivuori. 

Varmaan arvasitte jo, että tyllihame sieltä taas tuli taiottua. Täyspitkänä näin vaihteeksi. Kokonaisuudessaan tylli söi noin 15 metriä kangasta. Tää kyseinen hame on historiallinen yksilö, sillä mulla ei mennyt hermo kertaakaan sitä tehdessä. Pari kertaa jotain muuta tehdessä tuli fiilis, että nyt ois superia päästä tekemään tyllihametta. Häiriintynyttä ehkä, mutta pikkuvikoja sellaiset. Otsikko viittaa myös tähän, sillä voitin taistelun onnistuneesti 3 - 1. 

Wanhojenpuku alkaa muotoutua ja aikataulut näyttävät oikein mainiolta. Tylli on nappia ja pituudentarkistusta vaille valmiina, yläosa on puolittain kasassa. 

Puhelinkuvien laatu ei päätä huimaa ja se lähinnä harmittaa, kun kuvaaminen on jäänyt ihan unohduksiin tässä lähiaikoina. Yritän parantaa tapani ja keksiä taas jotain postailtavaa, etten hiljene liiaksi. Röllijuttuja on luultavasti tiedossa piakkoin, koska leffa saa ensi-iltansa perjantaina. Huomenissa pitäisi tehdä reissu Helsinkiin Röllin gaalaenskariin. Hihii.

Jos teille tulee mieleen jotain, mistä haluaisitte lukea, niin kertokaa. Uusia ideoita tarvitsee aina. Jätän höpinän nyt tähän ja uppoudun leffamaailmaan.

Puff

Välttelen taas tehokkaasti siivoamista.
Te pidempään blogejani seuranneet luultavasti muistatte sen jatkuvan "yhyy ei enää ikinä tyllihameita"-vikinän.
Hyvin pelattu taas kerran, kun löysin itseni ompelemasta näin vaihteeksi tyllialushametta.
Ja nyt uskallan sanoa sen ääneen, ei näiden ompelu nyt loppuviimeksi niin kamalaa ole. Vaatii vaan tilaa yllättävän paljon ja kasapäin kärsivällisyyttä.

On muuten yllättävänkin terapeuttista ommella pastellisävyisiä kankaita sen ainaisen mustan sijasta.

Nyt pari tyllihamosta lyhyellä aikaa tehneenä voin todeta löytäneeni hyvän tavan tehdä niitä. Kohottaa mukavasti ja näyttää nätiltä noin pelkästäänkin. Kyllä, tässä pian aion taikoa moisen myös itselleni. Hauskaa sinänsä, että en oo tehnyt itselleni yhtäkään tylliä, vaikka näitä on tullut väännettyä monta.

Mainittakoon vielä, että jos teillä, arvon lukijat, on tarvetta tyllihamoselle, niin ottakaapa yhteyttä :)
Joko kommentilla tai s.postilla lumria@gmail.com