Takista kassiksi

Muutama vuosi sitten satuin voittamaan jossain blogijoulukalenterissa nahkaisen kassin. Sellaisen, johon mahtuu mukaan puoli maailmaa ja silti se näyttää näppärältä. Äiti tykästyi kyseiseen kassiin ja tunki mulle vanhan, kammottavan 80-luvun lopulta olevan, nahkatakkinsa. Purettu rotsi lojui nurkassa ja idea päässä vähän ehkä luvattoman pitkään, mutta nyt syksyllä sain vihdoin kassin kasaan! 

Tykkään nahasta todella paljon materiaalina ja yleensä mun käyttämä nahka on kierrätysnahkaa. Ihan senkin takia, että vuotien löytäminen ei oo helpoin tai halvin asia. Usein myös vanha nahka on ihanan pehmeää ja sen takia helpompaa työstää, etenkin kun mun nahkatyötaidot on vähän niin ja näin. Pitkälti kokeilemalla mennään. 

Kokonsa puolesta kassiin mahtuu tosiaankin melkein puoli maailmaa. Koska materiaalin määrä oli jossain määrin hyvin rajallinen, koko määräytyi sen mukaan. 15-tuumainen läppäri mahtuu aivan mainiosti ja taisinpa myös kokeilla, että mites A4 -kansio mahtuu. Sinnehän se meni. Kassi myös pysyy muodossaan mainiosti, vaikka sinne tunkisi vähän enemmänkin tavaraa.

Vaikka vanhasta on hauska tehdä uutta, halusin kuitenkin säilyttää joitakin takin elementtejä. Taskut, saumoja ja tikkauksia siellä täällä. 

Vanhan ja käytetyn nahan "sisäpuoli" toisinaan haluaa olla hieman epäsiisti ja siitä saattaa irtoilla nukkamaista hitua. Sen takia kassi on vuoritettu hauskalla raitakankaalla. 

Ompeluhommia ois postattavaksi useampikin, kunhan joskus saisin itseäni niskasta kiinni ja saisin kuvattua asioita. Onhan noita postausideoita muutenkin mutta kun sitätätäjatota. Yritän parhaani, että blogi ei vaivu taas talviunille luvattoman pitkäksi aikaa. 

(Apua, en osaa enää kirjoittaa niin sitten mitään. Bloggaamisen piti olla mulle se juttu, millä pidän kirjoittamista yllä ja voi nyt påsoödgklvx. Eikä edes puhuta siitä, että mun pää ei nykyään toimi suomeksi suurimman osan ajasta. Finglishin ja kielen vaihtamisen keskellä lausetta välttäminen on hankalaa! Pitänee ehkä yrittää kirjoittaa vähän useammin, niin tää ei ois ehkä ihan niin hankalaa. Ja otsikointi? Nope.)

Light and simple

Täällä taas ja kesä alkaa pikkuhiljaa olla purkissa. Aika jutella vähän yhdestä kesän ompelujutusta. Pääsin tekemään elämäni ensimmäisen iltapuvun. Joo, oon kyllä tehnyt wanhojenpukuja, mut ne on ihan oma juttunsa. Nyt tehtiin tosi simppeliä ja keveää. 

Perhetuttu sai kutsun RUKin kurssijuhlaan ja mua pyydettiin tekemään puku. Mikäs mä oon ei sanomaan, jos pääsee tekemään isoja juttuja. 

Heti alusta asti oli tiedossa, että mitään överiä ja blingattua ei tulla tekemään. Muutamien ideakuvien jälkeen lopullinen malli lähti hahmottumaan ja oltiinkin molemmat tyytyväisiä asiakkaan kanssa. Kapea linja, vedostuksia, kevyesti laskeutuva, olkaimet ja yksityiskohdat luodaan eri materiaaleilla. Kuulostaa aika näppärältä? 

Väri tuotti lopulta päänvaivaa, kun alkuperäisen suunnitelman mukaista kangasta ei sitten löytynytkään. Loppuratkaisu oli kaukana asiakkaan normaalista värimieltymyksestä, mutta eipä se haitannut. Hento sininen näyttää mahtavalta! 

Materiaaleina sifonkia sekä satiinia. Olkaimet, jotka menevät takaa ristiin, ja vyötärökaitale on hopeisensinisestä satiinista ja loput on sifonkia. Miehustassa on vedostettua sinfonkia ja helma on kellotettu. Supersimppeliä ja supernättiä.

Henkilökohtaisesti tykkään puvusta hurjasti ja joku kommentoi, että siinä on selkeitä goddess -viboja. Täytyy myöntää, että allekirjoitan tämän lausunnon täysin. Tykkään. Mitäpä mieltä te ootte? :)

Oon tässä nyt vaihteeksi ollut hukassa elämäni kanssa ja sen takia bloggailu on vähän unohtunut. Mutta tän seilaamisen aikana on tullut useampikin postausidea, joten kokeillaan, jos saisin niitä naputeltua tänne. 

Laced up with blue

Lupailin teille ompelujuttuja ja nytpä niitä tulee. Keväällä S pyysi mua tekemään asun synttärijuhliaan varten ja tällaista lopulta saatiin aikaan. 

Perusmusta vyötärökorsetti, jossa on plansetin sijasta etunyöritys. 1-layer, kalanruotocoutil, spiraali- ja suoria teräsluita, nyöritys edessä ja takana. 

Vaikka henkilökohtaisesti tykkään kovasti planseteista, etunyöritys tuo kivaa vaihtelua. Kun kyseessä on ihan peruspertsakorsetti, siihen saa kivaa ja vähän erilaista ilmettä nyörityksellä. Omaan silmään näyttää oikein kivalta. 

Lisäksi ompelin mekon. Sen kanssa haettiin vanhahtavaa/fantasiahenkeä, mutta värien puolesta se on kaukana historiallisesti oikeasta. Tai no, eipä siinä kaiketi oo mitään historiallisesti oikein. Malli muotoutui inspiskuvia selaillessa ja S:n kanssa jutellessa. Mekko on puuvillaa ja malliltaan säkkimäinen. Pääntie on poimutettu ja kantattu, hihansuut myös kantattu.

Vaikka kuvassa ei kunnolla näykään, helman sivuissa on mustat kiilat, joilla saatiin kaksivärisyyttä ja lisää leveyttä helmaan. Helmaa nostamassa on tyllihame, jonka tein jo aiemmin osaksi S:n wanhojenpukua. 

Juhlat pidettiin Brinkhallin kartanossa ja asu istui sinne varsin mainiosti. Sekä S, että minä olemme tyytyväisiä lopputulokseen, mikä on aina hyvä asia! :)

Nyt on hyvä jatkaa kesästä nauttimista, kun se tänne vihdoin edes hetkellisesti saatiin. Juhannushommat alkaa olla reilassa ja nyt voi vaan olla hetken. Palaillaan!

Iso huppu on aina plussaa

Tässä eräänä päivänä tajusin, että oon käyttänyt (ja sen myötä hävittänyt) loppuun kaikki mun rentoilumekot. Yhdessä vaiheessa en oikeestaan muuta päälleni pukenutkaan kuin mekkoja. Niiden helppoushan on ihan omaa luokkaansa ja nyt niiden puute iski. Osittain sen takia, että minä kaikista ihmisistä retkahdin legginssien mukavuuteen, mutta niiden kanssa täytyy olla jotain, mikä peittää pyrstön kunnolla. Pienen ideoinnin ja kangasvarastojen kaivelun jälkeen piirtelin kaavat tähän supersimppeliin huppumekkoon.  

Keskellä yötä kun kaavoittaa ja ompelee, ei voi olla turhan kranttu kankaiden suhteen. Loppumattomista varastoistani (oikeesti, mulla on ihan järjetön vuori kaikenlaisia kankaita ja matskuja) löytyi kivan vihreää (kökkö peiliselfie ei nyt tee oikeutta mahtavalle värille) ohutta trikoota, joka oli lojunut laatikossa varmaan kohta 10 vuotta. Sitä oli juuri sopiva pala tähän ja jäljelle jäi todellakin vaan pienet leikkuujämät. Hupun kanssa piti vähän kikkailla, mutta kaavaa pienentämällä sain kankaan jotenkuten riittämään. Koeversiohan tää on ja kaavaa pitää vielä kikkailla, mutta tääkin on mainio. Sopii kovin hyvin kotona hengailuun ja kyllähän tää päällä voi kaupungillakin käydä. Eikä edes varmaan tarvitse mainita, että jättihuppu on parhautta! About kaikki pitäis saada isolla hupulla.

Tää on mun metsänpeikkomekko, vaikka näin keskustassa metsässä hyppely on vähän ööö haasteellista.

Mites muuten, oisko kiinnostusta kaavalle ja tutoriaalille tällaiseen mekkoon?

Pikakuulumiset

Heeiii! Hengissä ollaan, vaikka blogissa on ollut hiljaista. Oon ollut about tässä kuukauden jotenkin kipeenä ja sen takia ei oo ollut hirveesti juteltavaa. Kipeilystä huolimatta oon myös juoksennellut siellä täällä keikoilla ja näkemässä kavereita joten joo. Blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Mutta täällä ollaan taas. :)

Pari ompelujuttua oon saanut nyt valmiiksi, joten niistä tuun tässä postailemaan, kunhan saan kuvat kasaan. Pienen kurkistuskuvan teille heitän tähän, koska oon intoillut liikaa. Tilasin tässä alkuvuodesta itselleni ns. brändilappusia vaatteisiin ommeltavaksi ja nyt vihdoin sain ensimmäisen lappusella varustetun korsetin tehtyä. 

Tällä viikolla on tulossa vielä jänniä juttuja (ja niiden myötä ehkä asukuvia). Perjantaina mut löytää Hylätystä Huvipuistosta, Turun oma pieni burleskitapahtuma, häärimässä kirppispöydän takana. Tulkaa moikkaamaan, jos satutte olemaan paikalla.

Lauantaina taas on fabulous masquarade dance party eli juhlitaan erään kaverin synttäreitä ISOSTI. Kuvia saattaa ilmestyä sieltä, koska luvassa on isoja pukuja, naamioita ja huikea juhlatila. Jep, ajattelin pitkästä aikaa raahata kameran mukaan. 

Palaillaan taas, tuurilla ensi viikolla jo! :)

Like a Queen

Tässä joskus taannoin (okei, myönnetään, kesällä) tuttu asiakas Lady Winkheart kiikutti mulle The Girl King -elokuvan puvustuskirppikseltä löytämänsä aamutakkiraakileen. Hakaneuloilla kasassa oleva takki jäi yhteisestä sopimuksesta myöhempään ajankohtaan, kun mulla oli muutto tulossa ja kaikkea muuta mahdollista sekavaa.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen saimme kuitenkin homman alkuun ja päätökseen. Takki on upeaa tyllikangasta, joka on järjettömän raskasta ja sitä muuten oli PALJON. Ihan ongelmitta takin kanssa ei selvitty, koska se oli puolivalmis ja massiivinen, rakenne oli mystinen. Mainittakoon myös, että en mitenkään kilju riemusta, kun pitää hypätä puikkoihin johonkin osittain valmiiseen. Työssäoppiessa korjailin ja säädin aika paljon edellisten harjoittelijoiden tekemien kaavojen parissa ja sain siitä tarpeekseni hetkeksi. 

Kankaan raskaus ja määrä asetti oman haasteensa, koska käsittely ei ollut sen takia helppoa. Mun pöytä tuntui hylkivän tätä ja jatkuvasti se oli karkaamassa jostain suunnasta. Ja sit kun se pääsi karkaamaan, sehän oli kokonaan lattialla painonsa takia. Muutamia kirosanoja siinä kyllä lenteli, kun yritti syöksyä pelastamaan koneessa jostain kohti kiinni olevaa vaatetta, jonka kangas oli herkkä. Hajotin tätä tehdessä myös 3 neulaa, well done me. Rypytetty helma oli ihan järkyttävän paksua kankaan koristeluista johtuen. Ensin neuloista meni kärki ja heti perään kuului naps. Kolmannen neulan kohdalla päätinkin sit vetää koko homman käsipyörällä. Toki se vei enemmän aikaa, mutta säästi neuloja ja hermoja. Selvittiin kuitenkin. :)

Kaikesta säädöstä ja hankaluudesta huolimatta, rakastan tällaisia överidramaattisia juttuja ihan älyttömästi. Mun suosikkiasioita on tehdä jotain mustaa, isoa ja dramaattista. Can't help it. :)

Tässä on nyt tiedossa jos jonkinlaista projektia ja oon kovasti yrittänyt aikataulutella juttuja, että pysyn edes jotenkin kartalla. Mulla on tässä viimeisen vuoden aikana ollut todella paljon ongelmia motivaation, ihan yleisesti elämässä,  kanssa enkä oo sen takia pystynyt tekemään töitä niin hyvin ja tehokkaasti kuin haluaisin. Kovasti yritän aikatauluttamalla vähän parantaa tilannetta, mutta saas nähdä. Toivotaan parasta. :)

Jos ei muuten, niin bloggausmotivaatio ja -into on palannut. Päätin kuitenkin, että en aseta blogin suhteen mitään aikatauluja ja postaustahtia, koska luulen, että se aiheuttais tietyllä tasolla painetta ja stressiä, mitä en nyt tarvii yhtään enempää.

Mites muuten, onko teillä jotain, mistä haluisitte lukea? Mitä pitäis olla enemmän, mitä vähemmän?

Jäistä ja liehuvaa

Pääsin aloittamaan tämän ompeluvuoden (ei kerrota kenellekään, että tää prokkis alkoi jo viime vuoden puolella) melko isosti ja juhlavasti. Ensimmäisenä työnä valmistui iltapuku tiistaina olleeseen Urheilugaalaan. Asiakkaana oli vuoden naiskaratekaksi valittu Helena Kuusisto (FB).

Pukukoodiltaan urheilugaala on hieman rennompi, joten päätimme leikkiä helman pituudella sekä näyttävyyden, että jatkokäytön kannalta. Alusta asti oli selvää, että yleislinja pidetään kapeana ja se oli varsin mainio ratkaisu. Ainakin omaan silmään.

Edestä puku on melko simppeli ja näyttävimmät yksityiskohdat päätettiin laittaa puvun selkäpuolelle.

Helena siskonsa Hennan kanssa

Värien kanssa seilattiin hetki suuntaan jos toiseenkin, mutta lopulta jäänsininen satiini ja turkoosi sifonki veivät voiton. Lisäksi ihan sattumalta löytyi mahtava turkoosi paljettikoristenauha, joka sitten päätyikin vyötärölle koristamaan sekä peittämään liitossaumaa. Tummempaa sifonkia haluttiin tuoda myös yläosaan, joten siitä taiottiin laskostetut, ja irrotettavat, olkaimet.

Kuten tuolla aiemmin sanoin, näyttävimmät yksityiskohdat sijoitettiin puvun syvään uurrettuun takaosaan. Puvun kiinnityksenä on nyöritys, koristenauha laskeutuu takana V:n muotoisesti ja olkaimet risteävät selässä.

Vaikka sifonki onkin upea materiaali, sen ompelu ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Huolittelut vaativat useamman testauksen, että miten se näyttää parhaimmalta. Vinkkinä ompelijakollegoille, jos ei ole rullapäärmäysmahdollisuutta kapea siksak toimii nätisti, kun kääntää ensin reunaa pari milliä.

Tämän puvun seurauksena tuli muuten katsottua Urheilugaala ensimmäistä kertaa ikinä ja se kannatti, koska pukuhan vilahti, yläosastaan vain, telkkarissa ja meikähän ehkä hieman hihkui typerästi ja hyppeli seinillä.

Puvun liehuva helma kuulemma oli herättänyt huomiota ja ihastusta. Sekä asiakas, että tekijä olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja voiko sitä muuta enää toivoa? Ehkä ei.

Suuritöisten iltapukujen tekeminen on mahtavaa ja niitä olisi kiva päästä tekemään useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkäpä näitä nyt tässä alkaa jossain vaiheessa tipahdella. :) 

Kaiken kaikkiaan hieno alku ompeluvuodelle, tästä taitaa tulla loistava! 

22m & 18 kerrosta

22 metriä ja 18 kerrosta tylliä, puolisen metriä vuorikangasta ja sopiva pätkä leveää kumpparia. Noilla materiaaleilla syntyi illassa valmis tyllihamonen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. (Ei puhuta siitä, että hajotin tän about heti, kun keikuin korkkareissa ja korko jäi jumiin.)

Tää on tehty siitä karkeasta ja paksummasta tyllistä, kun sitä kotoa löytyi riittävästi. Ohuempi tylli tosin toimis varmaankin paremmin, sillä se laskeutuu kevyemmin ja pehmeämmin. Pitänee kokeilla, koska lyhyempi versio houkuttaa kovasti. Ehkä siinä samalla tutoriaali tällaiseen? Mitäs mieltä ootte?

Jätetään tää nyt lyhyeksi, sillä kirjoittaminen takkuaa nyt niin pahasti, että en edes tajua. Palaillaan taas!

Let it Roar!

Pari postausta takaperin mainitsin superjännän projektin, joka oli siinä vaiheessa vielä puolisalainen. Tässä jo hetken aikaa se ei ookaan ollut enää niin salainen ja nyt on siis hyvä aika tarinoida siitä. Oon liekehtinyt tästä projektista helmikuusta asti ja voi että, mahtavuutta! 

Aloitetaan siitä, että yksi mun ammatillisista unelmista toteutui. Iso sellainen. Yläasteella päätin, että haluan jossain vaiheessa tehdä jollain tasolla töitä musajuttujen parissa. Ammattikoulussa, jo cateringin aikaan, keksin, mitä se olisi. Artistipuvustus. Oon aina keikoilla käydessäni kiinnittänyt paljon huomiota lavapukeutumiseen, erityisesti naisten. Se oli siis täysin luontevaa tajuta, että sitä mä haluan tehdä. (Jorisen tästä aiheesta ehkä oman postauksen.) Iso unelma toteutui ja tällä hetkellä on fiilis, että sitähän pystyy ihan mihin tahansa.

Joku saattaa muistaa Heinon Pekalle tehdyt liivit, mutta ne on pientä tähän verrattuna. Ainakin omasta mielestä. 

Asiakkaana Battle Beastin upea vokalisti Noora Louhimo. 

Tietyllä tasolla idea tähän lähti jo 2012, kun vähän verta itkien katselin Nooran lavakorsettia. Ajattelin, että olispa siistiä hänelle moinen tehdä. Pitkään jäi ajatuksen tasolle, mutta se palaili mieleen aina toisinaan. Täysin omaa ansiota tämän työn saaminen ei ollut, sillä A näki Nooran ja heitti ajatuksen ilmoille. Noora innostui ja sitten olikin mun vuoro laittaa asiasta viestiä ja koko homma lähti vireille. Toukokuussa nähtiin mittojen ja suunnittelun puolesta ja homma pääsi kunnolla alkuun. 

Suunnittelu oli yllättävän kivuton. Tulevan levyn teemaväri oli punainen. Nahkaremmeillä tuotiin iso kasa rokkia mukaan. 

1-layer vyötärökorsetti kalanruotocoutilista. Värjäsin kankaan itse kahdella värillä ja siitä tuli kyllä jännittävä. Plansetti, sirkat, nyörit ja kanttaukset ovat mustia. Ääliö unohti ottaa kunnollisen kuvan valmiista korsetista, joten nyt pitää tyytyä promokuvaan sekä musavideoon.

Kyllä muuten oli pieni ompelijatar innoissaan, kun kuuli, että oma tekele päätyy promokuviin eli järjettömän laajaan levitykseen musavideosta puhumattakaan. Ja hyvältähän se näyttää ainakin omaan silmään. Mitä mieltä te ootte?
Tällä hetkellä on työn alla toinenkin lavavaate Nooralle. Siitä sitten lisää kunhan valmistuu.

Nyt kun ensimmäinen artistipuvustusduuni onnistui mainiosti tästä sai ison annoksen itsevarmuutta. Ja oon ehdottomasti ylpeä itsestäni ja siitä, että toteutin yhden suurimmista ammatillisista unelmistani. Hihkun tästä innoissani varmaan vielä pitkään

Madness -videolta näkee lisää korsettia. Pienenä varoituksena, videolla on paljon tissejä ja pyllyjä.

Battle Beastin Unholy Savior julkaistaan 16. tammikuuta. 

Something Wicked...

Alkuvuodesta sain asiakkaakseni turkulaisen burleskineidon. Nyt syksyllä valmistui jotain siistiä toiselle burleskileidille. Miss Charming Daisy kääntyi mun puoleen korsettia halutessaan.

1-layer vyötärökorsetti irrotettavilla sukkanauhoilla ja leveällä plansetilla. Kangas on värjättyä kalanruotocoutilia. Luut ovat spiraalia ja suoraa teräsluuta.

Vaikka täysin vihreä korsetti olisikin ollut mahtava, päädyimme kaksivärisyyteen ja luukujat sekä kanttaukset on tehty mustalla. Myös nyörit ovat mustat. Itse tykkään kontrastijutuista ja näillä väreillä korsetti tuo mieleen Luihuisen ja Elphaban. 

Ongelmitta tän kanssa ei selvitty. Korsetti tehtiin niin pitkällä aikavälillä, että kaavat ja asiakkaan mitat eivät lopulta ihan olleet kohdillaan. Täysin valmista korsettia onkin aina yhtä iloista lähteä purkamaan ja pienentämään, mutta eipä sille mitään mahda. Lopulta saatiin koko kohdilleen ja sekä asiakas, että ompelijatar olivat tyytyväsiä. 

MCD kysyi multa eräässä sovituksessa, että miten mä pystyn tekemään korsetteja muille, enkö haluais itselleni niitä… Arvatkaapa huviksenne sitä jatkuvaa korsettihimotuksen määrää, kun näitä tekee. Ehkä tässä kohtajoskus sais aikaan jotain mahtavaa itsellekin. Oma korsetti on kyllä kiva, mutta pientä häikkää kaavoituksen suhteen on havaittavissa. Ja se kun on kiireessä ommeltu, että ehti päälle valmistujaisiin. Ulkonäöllisesti ei ihan paras mahdollinen, kun tikkaukset menee vähän miten sattuu. Nykyään tuleekin käytettyä korsettia enemmän alusvaatteena, kun alkuun käytin korsettia poikkeuksetta päällimmäisenä. Ehkä tässä pian jaksaa istua alas ja kyhätä uudet, toimivammat kaavat. 

Somewhere close to tea time

Ei niin pitkä aika sitten väsäilin pitkästä aikaa osan kaverini cosplay-asuun. Joskus vuosia sitten askartelin pari cossia, mutta siitä on tosiaankin aikaa. Olin semisti innoissani, kun S kyseli, josko ehtisin hänelle tehdä bloomersit Traconia varten. 

Mun on jo pitkään pitänyt kokeilla bloomersien tekemistä, aina lolitainnostukseni alkuajoista lähtien, ja nyt vihdoin sain senkin aikaan. Kiva ja nopea ommeltava, helppo tehdä näyttäväksi ja omaan tyyliin sopivaksi. Ehkä nyt vihdoin saisin tehtyä moiset pöksyt itsellenikin. Uskoisin niiden lämmittävän mukavasti talvipakkasilla hameiden alle. Mutta joo, pidemmittä löpinöittä…

Pöksyt on tehty ihan simppelisti peruspuuvillasta ja puuvillapitsistä. Captain Vecona -cossia ajatellen kirkas valkoinen ei ollut paras vaihtoehto joten teemaan sopien värjäsin pöksyt teellä. Uitin housumyttyä kuumassa teessä about tunnin ja jätin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen kiinnitin värin ihan vaan silittämällä. Tähän väliin pitää muistuttaa, että jos harrastatte teevärjäystä ja värjäätte valmiin vaatteen ison kangaspalan sijaan, peskää kangas ensin, ettei valmiille vaatteelle tapahdu hassua ja epäkivaa kutistumista. Pesemätön puuvilla meinaan kutistuu.

Vyötäröllä ja lahkeissa on kuminauhat. Väriä tuotiin lisäämällä lahkeisiin myös rusetille sidottavat satiininauhat. 

Ylläolevassa kuvassa näkyy teellä aikaansaatu väri. Vahvemmassa teessä pidempään uittamalla väristä olisi saanut vielä hitusen tummemman, mutta kyllä tällä haaleallakin pärjää aika pitkälle. 

Traconin jälkeen sain kuulla, että pöksyt palvelivat tarkoitustaan loistavasti ja mukavatkin olivat. Yay! 

Kesä meni pitkälti velloessa ties missä kuopissa ja ojissa, mutta nyt oon vihdoin taas löytänyt intoa asioihin ja ompelu tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaan. Ehkä kesän kestänyt tauko teki hyvää ja nyt oon vaan innoissani tekemässä kaikkia uusia projekteja ja rästijuttuja pois alta. Korsetteja on valmistunut pari ja siistejä yhteistyökuvioita on kehitteillä. Palaillaan niihin vähän myöhemmin, kun hommat etenee. Yksi on jo valmis, mutta siitä jutellaan enemmän tällä tietoa maaliskuulla. Ehkä tällä menolla saadaan blogiakin taas virkistymään! 

Pilkkuja

Palataan taas hetkeksi vanhojen ompelusten pariin. Ja nyt on kyllä kyseessä ihan oikeasti vanha tapaus. Kuvassa näkyvä pilkkupaita on ihan ensimmäinen vaate, minkä tein koulun käsityötuntien ulkopuolella ja tätä ennen taisin ehtiä jopa yhdet pyöräilyshortsit, joita ei enää taida olla olemassa, tekemään. 

Marimekon pallopaidat oli iso juttu silloin, kun mä olin viidennellä tai kuudennella luokalla. Totta kai halusin sellaisen, mutta jostain mystisestä syystä äiti ei ajatukselle lämmennyt. Ilmoitin sitten, että haluan tehdä sellaisen itse. Kipiteltiin mummun kanssa Eurokankaaseen ja käytiin ostamassa kangas. Kaavat etsittiin Suuresta käsityölehdestä ja niitä sitten mummu muokkaili mun toiveiden mukaan. Eli alkuperäisestä mallista säilyi ainoastaan venepääntie. Mummun avustuksella sain paidan kasaan ja se on kuulkaas yhä edelleen käyttökelpoinen (kuva on napattu pääsiäisenä). Mä pääsin ala-asteelta 2005 enkä just nyt muista, onko paita tehty vitosella vai kutosella. Melkein kymmenen vuotta se on kuitenkin käytössä kestänyt. Pakko myös vähän hehkuttaa tuota kangasta (ei mitään käsitystä sen koostumuksesta, mutta jotain jämäkkää trikoota se on), koska se on kestänyt todella hyvänä miljoonasta pesusta ja monesta partioreissusta huolimatta. Musta on edelleen musta, vaikkakin haalistunut, mutta ei siniseksi. Valkoiset pallot ovat myös valkoisia. Yhtään reikää en oo siitä löytänyt, en kankaasta enkä saumoista. Villi veikkaus, että jos näyttäisin sen jollekin ja sanoisin, että se on mun ensimmäinen tekele, tuskin kukaan uskoisi. Se on hämmentävän siististi tehty, mitä nyt käänteet ja päärmeet on tikattu miten sattuu.

Joku varmaan ihmettelee, että miten ihmeessä mä mahdun tuohon paitaan yhä edelleen. Olin jo ala-asteella pitkä ja tukevanpuoleinen. Paita on malliltaan löysä ja suora. Kyllä siihen hyvin mahtuu, mitä nyt hihat ovat liian lyhyet, mutta sekin on ratkaistavissa hihojen käärimiselle. Toimii näppärästi korkeavyötäröisten alaosien kanssa, kun voi viritellä sen tuollaiseksi pussittavaksi versioksi. Tykkään edelleen kovasti tuosta paidasta, vaikka äiti ei voi uskoa, että se on edes enää käyttökelpoinen. On se, en heitä pois ennen kuin menee oikeasti rikki. Ehkä se kestää vielä toiset kymmenen vuotta. :)

Pari vanhaa tekelettä mulla on vielä varastossa tähän ompeluhistoriaosastoon. Cateringin aikaisia ompeluksia löytyy jo sekä täältä, että vanhan Snowfallin puolelta. Pitää selailla ulkoisen kovalevyn sisältöä, kun selviän taas joskus Turkuun.

Add some flirt

Pari postausta takaperin juttelin teille työn alla olevasta korsetista ja joku protokuvakin taisi vilahtaa. Korsetti on ollut kasassa ja asiakkaan hellässä huomassa jo jonkin aikaa, mutta nyt sain vihdoin kuvaa käytössä. 

Kuva: Eeva Snygg

Kuvan leidi ja asiakas on turkulainen burleskitar Lady Winkheart (blogi, FB-sivu). Korsettia tullaan luultavasti näkemään Sophien esityksissä ja siitäkös tämä pieni ompelijatar on kovin innoissaan. :)

Peruspertsaa eli musta satiininen vyötärökorsetti. Lähdettiin ihan hifistelylinjalle ja valkattiin materiaaliksi kunnon coutil, kahdessa kerroksessa. Miehusta on satiinicoutilia ja vuori on kalanruotocoutilia. Edessä on leveä plansetti ja sisäänsä korsetti sai spiraaliluut. Sukkanauhat on irrotettavat. Ilman ongelmia tästä prokkiksesta ei selvitty, mutta kaikki saatiin kuitenkin kuntoon. Sekä minä, että asiakas taidamme olla kovin tyytyväisiä. 

Nyt mulla on parin kuukauden tauko tilaustöiden suhteen, mutta kesää on jo buukattu aika hyvin. Tulee jännää. Ja paremmalla ajalla tuun läpisemään vielä työssäoppimisjaksosta, joka alkoi reilu viikko sitten. 

Ei enää ikinä...

… tai no, ei olla ihan noin dramaattisia. Ihan viimeisiä koulujuttuja esittelyssä. Ykkösellä tehtiin miesten liivi, kakkosella prässihousut ja tänä vuonna oli sitten vuorossa miesten bleiseri. Ihan älytön homma ja me kuitenkin käytettiin hyvin pitkälti teollisia työtapoja. Kaikki rispektit vaattureille. 

Tällä hetkellä tuntuu, että jätän miesten vaatteet suosilla muiden tehtäväksi, mutta eipä sitä koskaan tiedä, jos laajentaisi oppejaan vaatturiksi. 

Takki piti tehdä asiakkaalle, joten lainasin siskoni poikaystävää. Kaavamuutosten suhteen pääsin helpolla, mutta liiallisen motivaationpuutteen takia takin valmistumisessa kesti, kesti ja kesti. Nyt se on kuitenkin valmiina ja odottaa noutoaan.

Materiaaliksi valikoitui tumman harmaa villasekoite, joka on armeijan ylijäämää. Viime vuonna tehtiin housut samasta kankaasta samalle asiakkaalle, joten tää oli luonnollinen valinta. Takissa on kansitaskut, rintatasku ja povitasku molemmilla puolilla.

Lopputulos on kyllä särmä ja tästä jäi hyvä fiilis. Vaikeuksien kautta päädyttiin kuitenkin voittoon. 

Pahvikangasta ja ällöoranssia

Tänään kulutin aikaani erään korsetin parissa ja päätin nyt tulla höpisemään vähän aiheesta. Ihan vaan making of -hömppää. Oon käyttänyt aikaani alkuvuodesta aika paljon korsetin kaavoituksen sisäistämiseen ja mielestäni oon onnistunut ihan hyvinkin. Tällä hetkellä työn alla oleva korsetti tulee olemaan perusmusta satiininen vyötärökorsetti. Ehkä näppärin mahdollinen korsetti, ainakin mun mielestä (ja itsehän en edes omista toimivaa korsettia tällä hetkellä). Materiaalina käytetään ihan kunnollista korsetticoutilia, kahdessa kerroksessa. Eteen leveä plansentti, sisäänsä se saa spiraaliluut. Lisäksi irralliset sukkanauhat.

Yllänäkyvä materiaalikasa on tässä lähinnä lisäkuvituksena. Pahoittelen semisurkeaa puhelinlaatua. Coutilin käsittely on julmetun hauskaa, koska se tuntuu enemmän pahvilta kuin kankaalta. Ihanaa se on joka tapauksessa. Satiinicoutil on ainakin mun silmään todella kaunista. Keväämmällä varmaan tuun juttelemaan aika paljon korsettijutuista, kun Belle Modeste kutsuu. 

Korsetin kakkosproto, se luutettu versio, näytti tältä. Kauniin oranssi se ainakin oli. Pieniä muutoksia tehtiin ja nyt on kankaat leikattu. Ompelu joutuu odottamaan ensi viikon puolelle, koska lähdetään A:n ja E:n kanssa keikkaseikkailemaan. Ensi viikolla on luvassa myös ns iltapukuyläosan taikominen. Kiirettä pitää ja ompelukone pörrää ahkerasti. Viikonloppu seikkaillaan, palaillaan ensi viikolla! 

Hihat palaa

Meillä kaikilla on varmaankin se yksi, tai useampi, vaate, jonka tunnearvo on suuri. Lopulta se kuluu lähes käyttökelvottomaksi joltain osin ja sitten pitäisi keksiä, mitä tehdään. Mulla yksi näistä vaatteista on Stratovariuksen huppari, jonka iskä osti mulle melkein viisi vuotta takaperin, kesällä 2009. Bändipaidat ja -hupparit livat pääosassa omassa pukeutumisessa monta vuotta ja sen myötä niiden tunnearvo on noussut älyttömäksi. Tästä aiheesta voisin naputella ihan omankin postauksen. Pysytään nyt vain tässä hupparissa. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, hupparin hihat olivat aika heikossa hapessa. Alkuun meinasin vaihtaa vain uudet resorit, mutta luovuin ideasta, koska huppari on haalistunut niin ruskeaksi, että mustat resorit olisivat vain sattuneet silmiin.

Äiti on jo pari vuotta yrittänyt saada mua heittämään tän hupparin pois, mutta ei onnistu. Päädyin ehkä hiukan radikaaliin ratkaisuun rakkaan hupparini kannsa, mutta näin uusittuna se sai taas lisää käyttövuosia. Tartuin siis saksiin ja leikkelin hihat kokonaan pois. Ihan mielivaltaisesti en kuitenkaan leikellyt vaan tutkailin peilin ja nuppineulojen kanssa hyvältä näyttävän kädentien. Huolittelu saumurilla ja käänteet ompelukoneella. Nopeaa ja näppärää.

Hihattomana käyttömahdollisuuksia on paljon, etenkin kesällä. Tää huppari on pitkään ollut mulle myös tavallaan lohtuvaate. Jos on huono päivä ja kaikki menee päin seiniä, turvaudun aika helposti kyseiseen huppariin. Huppu päähän, kuulokkeet korville ja maailma ulkopuolelle. Eikä muuten toimi parilla muulla bändihupparilla, jotka kaapista löytyvät. Sen pitää olla juurikin tämä.

Oon saanut pari muutakin juttua tän hupparin lisäksi pois ikuisuusompeluprojektilistalta ja se tuntuu varsin mukavalta. Isompana juttuja on työn alla korsetti eräälle turkulaiselle burleskitähtöselle ja se etenee mukavasti. Sain tänään kankaat ja muut tarvikkeet postissa ja pääsen ompeluhommiin kunnolla näin loman päätteeksi. 

Postaustahti on tällä hetkellä hyvin epämääräinen, koska ollaan tiistaihin asti puhelimien nettiyhteyksien varassa, kun korpuroin yhden oleellisen piuhan rikki. Lisäksi mulla on kone käytössä vähän heikosti, koska A tarvitsee töissä läppäriä ja minä ystävällisesti omaani lainaan. En oikeen tuu toimeen A:n pöytäkoneen kanssa, joten käytän pitkälti iPadis, joka on nyt mun käytössä väliaikaisesti. Oon saanut paljon enemmän tai vähemmän tärkeitä juttuja aikaan, kun ei tuu jumitettua koneella puolta päivää. Koulua on jäljellä kuukauden verran ja lähtö kohti Helsinkiä ja työssäoppimisjaksoa lähestyy. Höpistään näistäkin aiheista vähän myöhemmin lisää. Palaillaan pian toimivamman nettiyhteyden kanssa ja ehkä pääsen postaamaan korsetista ja opinnäytetyöstä.

Oujea!

Täällä on kuulkaas pienimuotoiset bileet käynnissä tällä hetkellä. Pari tuntia takaperin sain opinnäytetyöni kansiin ja palautettua opettajalle. Perjantaina olisi edessä vielä opparin esittäminen ja ensi viikolla vielä mahdolliset korjaukset tekstiin. Mutta valmista on silti. Ilon määrä on uskomaton. 

En nyt tässä ala hirveästi vielä opparista tarinoimaan, kunhan tulin huutelemaan, että voitin pelin ja selvisin hengissä tästä projektista. Vähän myöhemmin saatte sitten ihan kunnon postauksen kunnollisilla kuvilla opparista. Tähän loppuun vielä muutama biisi, joiden voimalla tätä opparia tehtiin. 

Viittatehtailua

Leffojen tuijottelun lisäksi oon ollut tänään ahkera ja ommellut kaksi erilaista viittaa. Kuvassa, joka on harmillisen huono ja tärähtänyt, näkyy pieni osa molemmista viitoista. 

Vaalean violetti yksilö on lähinnä koeversio kotoa löytyneistä materiaaleista ja huomenna olisi tarkoitus tehdä ihan kunnollinen vuoritettu versio. Palataan näihin viittoihin jossain vaiheessa, kun saan nää kuvattua kunnolla.

Onko teillä jotain postaustoiveita? Kaikki ehdotukset otetaan huomioon. :)

La Opera Comiqué

Esittelyssä kovin kiva hamonen, jonka sain valmiiksi tänään. Hame on tehty tilaustyönä kaverille ja siitä tuli kyllä oikein mainio. Kangas on upea ja lisämausteeksi laitettiin vielä mustaa puuvillapitsiä. Melkein teki taas mieli pitää hame itsellä, mutta tää lähti kyllä jo postin matkassa kohti Joensuuta.

Varmaan muistatte vielä tämän vintagelehtiprinttikangashamosen keväältä. Malli on periaatteessa sama, hieman kapeampana versiona kangaan leveydestä johtuen. Näitä perushameita on kyllä ihan kiva ommella, ne kun eivät vaadi sen kummempaa ajattelua. Tällaiseen hameeseen voisin joskus naputella ihan vaikka tutoriaalinkin, jos joku niin tahtoo.

Jos koulussa yrittää kuvata jotain vaatetta ja luokkakaverit pörrää ympärillä, voi käydä näin.

Aina joku urpo on juoksemassa hameen alle tai jotain muuta yhtä nerokasta. Tämänkertainen urpo oli Hanni.
Nyt mun pitää hypähdellä bleiserin sovituksen ihmeelliseen maailmaan (lue: katsomaan leffaa).

Punaista

Askartelin tässä eräänä päivänä pitkästä aikaa jotain lolitaan liittyvää. Ompelin elämäni ensimmäisen headdressin ja olenkin siihen melko tyytyväinen. Toivon, että asiakaskin on. Sain muutaman mallikuvan ja väritoiveet, mutta periaatteessa mulla oli täysin vapaat kädet tämän suhteen. 

Päätin pysyä perinteisissä kuorrutuksissa ja omaan silmään tää kyllä näyttää ihan kivalta. Materiaaleina punainen perus puuvilla, paria erilaista valkoista puuvillapitsiä sekä valkoista satiininauhaa. Kapeampaa koristeena, leveämpää solmimisnauhoina.

Aikaa tämä vei reippaan tunnin ja oli kyllä kivaa tehdä välillä jotain pientä, söpöä ja nopeaa. Kuvassa näkyvä pieni epäsymmetrisyys ja vinous johtuvat muuten sitten kuvakulmasta, ei se oikeasti oo vino.

Pidetään lyhyenä taas, etten jaarittele ihan turhia. Palaillaan taas piakkoin, ehkäpä korsetin parissa. Nauttikaa marraskuun vikoista päivistä!