Kesäkurpitsaa kahdella tavalla

Vaikka tykkään kausiruoka-ajattelusta, menee ainakin osa sesongeista minulta ohi. Syksyisen satokauden korjaamiseen vaikuttaa lähinnä se, että olen kesäisin töissä, yleensä sen verran syksyn puolelle että muutos työntekijästä opiskelijaksi tapahtuu ilman hengähdystaukoa. Tänä vuonna työsopimukseni Hämeen linnalla päättyy elokuun lopussa, jonka jälkeen siirryn harjoitteluun Turkuun. Asuinpaikkani on kuitenkin edelleen Tampere, joten varsinaista suhaamista tulee tämäkin syksy olemaan. Vastoin kaikkia odotuksia sain poimittua useamman litran mustikoita, syksyn mehut on jo keitetty ja sienikautta odotellaan.

Helpointa on kuitenkin päästä sellaiseen satokauteen mukaan jonka tuotoksia voi ostaa kaupasta. Nyt on ilmeisesti käsillä parhaat hetket korjata kesäkurpitsaa, ja minäkin tuohon tarjoukseen tartuin. Tilasin luomuruokapiiriltä kilon kesäkurpitsaa, jossa oli yllätykseksi mukana myös keltaisia kurpitsoja. Lisäksi poikaystäväni sai synttärilahjaksi ison kesäkurpitsan (?).

Osa sadosta päätyi kasvispihveiksi fetan maustamana. On muutes hyvää! Mutta miksi alkuperäinen, jostain Pirkka-lehdestä nappaamani resepti ehdottaa, että näitä tarjoiltaisiin kinkunsiivujen kanssa? Etenkin kun kyseessä on kasvisruokajuttu, jossa kerrotaan, miten voi ruveta kasvissyöjäksi. Ehkä ne yrittää tarjota pehmeän laskun? En ole koskaan syönyt näitä lihan kanssa, vaan ihan sellaisenaan. Ehkä salaattia kylkeen. No tähän laitoin kans vähän salsaa ja pestoa.

Kasvis-fetapihvit


pari kesäkurpitsaa
pari porkkanaa
punasipuli
oikeaa fetaa (ei siis mitään salaattijuustokuutioita, ainakin Patrosta saa useimmista kaupoista)
½ dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
4 munaa
suolaa, pippuria, muita mausteita (esim. minttua ja oreganoa)

Raasta kesäkurpitsat ja valuta niitä n. 15 min (tai josset malta, taikinasta tulee vetisempää, lisää silloin jauhoja). Kuori ja raasta porkkanat, pilko punasipuli ja feta. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Nostele kuumalle pannulle taikinasta pihvejä ja paista kypsäksi.

Kasvis-fetapihvit on aika varma nakki, mutta halusin kokeilla myös jotain uutta. Varsin sopivasti Uudessa mustassa tarjoiltiin muffinssiohje, joka lähti tänään kokeiluun:


Muffinsseista tuli vähän liian pieniä, kun en muistanut sitä, että taikinasta pitäisi tehdä vain kymmenen tai ettei tällainen taikina oikeasti nouse. Näitä joutuu sitten syömään aika monta. Varioin reseptiä kaappini sisällön mukaisesti, sitruunamehua ei ollutkaan, spelttihelmet jätin pois, cashewpähkinät rouhin veitsellä ja rusinat söin jo eilen. Mausteista heitin mukaan kardemummaa ja kanelia, ja vaikka vähän pelkäsin pullataikinafiilistä, oli ratkaisu kuitenkin oikea.

Mustaherukkahillo sopii kuin nenä päähän, mulla oli sitä tosin valmiina enkä lähtenyt kokeilemaan mitään mikrohilloa. Nämä sopisivat luultavasti paremmin illanistujaisiin, välipalaksi tai kello viiden teelle kuin ruoaksi. Maku on hyvä, eikä taikinassa nyt mitään kovin epäterveellistä ole, mutta kun ovat kovin pieniä. Ei näitä nälkäänsä viitsi laiska syödä. Mutta hyvä ohje silti!

Osa kesäkurpitsoista on käytetty pastakastikkeeseen ja muuhun perushuttuun, ja nyt ne alkavat olla lopussa. Pitäisiköhän tilata seuraava kilo? Jos joskus saan oman kasvimaan, haluan sinne kyllä kesäkurpitsaa kasvamaan. Samaa toivoi Sivumaun Jani, joka oli huomannut, ettei kesäkurpitsankukkia saa kuin Italiasta tai itse kasvattamalla.

Luomuruokapiiriltä tuli myös impulssiostoksena kilo kyssäkaalia, mitä minä siitä?

Jämäkokki hakusessa

Edellisessä blogauksessa kerroin Uuden mustan Jämäkokkikisasta, ja kunnon opiskelijana osallistun siihen tietysti viimeisenä mahdollisena päivänä. Lähetin kuvat ja reseptin ohjeiden mukaan sähköpostilla, mutta ajattelin laittaa kokkauksen tännekin näkyville. Itse kokkauksen suoritin jo viime viikolla.

Kuten mainittu, pidän itseäni kohtuullisen hyvänä jämäkokkina. Hamstraan kotiin hyvin säilyviä ruoka-aineita, enkä juuri koskaan heitä ruokaa pois. Haluan, että minulla on aina edes jotain ruokaa odottamassa sitä juhlapyhää, jolloin kaikki kaupat ovat kiinni tai olo on niin kamala, ettei voi lähteä edes lähikauppaan. Tähteet voi jatkokäyttää työpaikkaeväinä silloin, kun on töissä, tai iskeä pakastimeen odottamaan sitä, että tarvitsee annoksen nopeasti. Kotonani järjestettiin usein jääkaapintyhjennyspäiviä, jolloin pannulle heitettiin kaikki yhden-kahden annoksen jämät, joita kaappiin oli kerääntynyt: samassa jämäpyttiksessä saattoi olla riisiä, makaronia, perunaa, vihanneksia, lihapullia, kastiketta, nakkeja ja kanaa. Ketsuppia päälle ja njam.

Kaapistani löytyy aina jauhoja, ohrasuurimoita, riisiä, makaronia, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, linssejä ja tomaattimurskaa. Myös muita säilykkeitä ja ateriakastikkeita ostan usein. Porkkanat ja sipuli ovat lähes päivittäisessä käytössä, ja tomaattimurskan kanssa niistä saa jo oikein pätevän pastakastikkeen. Jämäkokkikisan ehtona oli, ettei annosta varten saa käydä kaupassa, enkä niin tehnytkään. Kaikki raaka-aineet löytyivät nurkista pyörimästä. Varsinaista tähderuokaa minulla ei kuitenkaan ollut jatkojalostettavaksi poissaoloni takia.

Kuten mainittu, vietin pääsiäisen alusviikon Roomassa. Tulin takaisin Suomeen pitkäperjantaina, jonka jälkeen suuntasin perheeni kanssa mökille. Kotiuduin sieltä maanantaina. Äitini halusi varmistaa, että lapsiraukalla on kotonakin syötävää ja antoi minulle mukaan lähes kaikki jämät, mitä mökkiviikonlopusta jäi. Tähän ruokaan jatkokäytin ylijääneet ruusukaalit. Tofua minulla oli jo valmiiksi kotona, siinä on niin pitkä säilyvyysaika että sitä voi ostaa hätävaraksi. Muut raaka-aineet ovat sellaisia, jotka säilyvät jää- tai kuivakaapissa pitkään, toiset vuoden, toiset maailman tappiin. Sipulit ja porkkanat säilyvät useita viikkoja hyvänä, eikä minua ainakaan haittaa, vaikka porkkana vähän nahistuisi.

Joten, olkaapa hyvä:

Mökkipupun pyttipannu

paketti tofua

Marinadi:
soijakastiketta
sitruunamehua
vähän itänyttä valkosipulia
kastelemattomuudesta kärsinyttä oreganoa

puoli pakettia ruusukaalia
pari porkkanaa
sipuli
(suolaa, pippuria)

Tarjoiluun:
kurpitsansiemeniä
oliiveja

Paloittele tofu haluamallasi tavalla ja iske se tunniksi marinadiin. Käytä kannellista purkkia ja ravistele sitä välillä, niin tofu marinoituu tasaisesti.

Huuhtele ruusukaalit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 5 min. Pese, kuori ja pilko porkkanat, lisää ne keitinveteen ja keitä molemmat vihannekset kypsäksi. Aika riippuu lähinnä porkkanapalojen koosta.


Kun kasvikset kiehuvat, ota pannu ja kippaa tofu marinadeineen paistumaan. Lisää sipuli, itse pidän aika isoista paloista. Kun kasvikset ovat melkein kypsiä, valuta ne ja lisää pannulle saamaan vähän väriä.

Suolaa ja pippuroi halutessasi, mutta muista, että soijakastikkeessa on jo suolaa. Kun sipuli on sopivan kuullottunutta ja vihannekset hyviä, on ruoka valmista! Ripottele valmiin annoksen päälle oliiveja ja kurpitsansiemeniä. Syö.

Njam!