Kanttorila hiljenee

Kanttorilaan kuuluu nyt kummia. Emäntä on sairastunut vaikeaan sähköyliherkkyyteen. Vajaan parinsadan metrin päässä pihasta tököttävä kännykkätorni aiheuttaa niin voimakkaita oireita, ettei pihalla pysty enää olemaan ja sisällä talossakin olo on tosi tukala, vaikka sähkölaitteet olisivat suljettuina. Ulkoa tuleva säteily kun ei lupaa kysele, vaan tulee läpi seinien.. 

Ilmeisesti parin viime vuoden aikana ilmaantuneet oudot oireet (huimaus, uudenlaiset sydänvaivat, ihon pistely, hiirikäden kivut, kova päänsärky jne.) ovat kaikki peräisin sähkömagneettisesta säteilystä. Nyt on tilanne jo niin vakava, että sähkölaitteiden lähellä pettää jalat alta. Muu ei auta kuin etsiä uusi koti. Näinkään ei voi elää.

Kanttorilan puutarha -blogi siis vaikenee nyt lopullisesti. Emäntä kun ei kykene enää tietokonetta käyttämään.

Aurinkoista kevättä, ihanaa puutarhakesää ja kaikkea hyvää teille blogiystäville. Pysykäähän terveinä, älkääkä notkuko liikaa netissä, ettei käy niin kuin minulle.

Joko saa ruveta hötkyilemään?

Joko pian saa ruveta hötkyilemään keväisiä puutarha-asioita? ...Ehkä ei vielä kannata, kun piha näyttää tuolta. Puutarhablogeja ja -lehtiä tekee silti jo mieli vilkuilla ja kylvömultaakin voisi tietysti hankkia ajoissa. Tosin se on parasta teljetä toistaiseksi ajastetun lukon taa. Muutoin voi siemenet lipsahtaa kylvöpotteihin ennen aikojaan ja taimista kasvaa honteloita aneemikkoja.

Tositoimiin pääsemistä odotellessa voi aina suunnitella ja unelmoida. Häivähdykseltä Kotipoluilta-blogista sain tämmöisen mukavasti virittelevän haasteen. 11 kysymystä vastattavaksi ja seuraaville haastettaville voi tehdä omat kysymykset:

 1. Mitkä ovat lempikukkiasi?
Unikot miellyttävät silmää kaikissa kasvuvaiheissaan

2. Mikä on parasta/kauneinta puutarhassasi?
Suuret, vanhat puut

3. Mitkä ovat lempipuuhiasi pihapiirissäsi?
Istuttaminen puhtaaseen multaan on aina toivoa täynnä :)

4. Mitkä tehtävät ovat pahimpia pakkopullia?
Juolavehnän kitkeminen kasvimaasta. Grrrr....

5. Mitä haluaisit puutarhassasi muuttaa?
Toivoisin jaksavani pitää sen paljon siistimpänä

6. Kumpaa olet enemmän, spontaani kasvien keräilijä vai huolellinen suunnittelija (vai jotakin muuta)?
Keräilijä, ehdottomasti. Mahdollisesti jopa ajattelematon hamstraaja.

7. Mikä on mukavin puutarhamuistosi?
Lapsuuteni 9 ensimmäistä vuotta sain ihailla vanhojen puutalojen puutarhoja naapurustossa. Niistä jäi mieleen käkkyräiset omenapuut ja luonnonkivien reunustamat kukkapenkit.Sitä vaikutelmaa yritän jäljitellä nykyisessä puutarhassani.

8. Mitä uutta haluaisit kokeilla tulevana kasvukautena?
Olen viimeisten kolmen vuoden kuluessa vasta perustanut (melkein) kaikki tämän talon istutukset ja hankkinut satoja kasveja. Ensi kesän suurin kokeilu taitaa olla yritys saada kaikki hoidettua, pysymään hengissä ja kasvamaan. Ai, niin. Jännittävin kokeilu on sittenkin yritys kasvattaa kärhöjä siemenistä.

9. Mistä pidit viime kesänä niin paljon (tai mikä onnistui niin hyvin), että aiot toistaa sen tänäkin kesänä? Kasvihuonekurkku onnistui yli odotusten. Aion myös taimikasvattaa paljon kukkia tänäkin vuonna.

10. Mitä toivot tai odotat ensi kesältä? Enemmän aurinkoa kuin viime kesänä, kiitos.

11. Parhaat puutarhavinkkisi? Lienevät jo kaikille tuttuja: Kolme koota: kompostointi, kohopenkki ja kateviljely takaavat kokemukseni mukaan parhaan kasvutuloksen.

En nyt haasta ketään erityisesti, kun niin monet ovat jo tämän saaneet. Poimi toki nämä Häivähdyksen kysymykset mukaasi, jos tekee mieli vastata.

Talviunilla

 Joka vuosihan se on tähän saakka tullut, talvi. Tuli tänäkin vuonna ja kävi kirpakkana kunnon pakkasilla kimppuun heti, kun alkuun pääsi.

Onhan talvinenkin puutarha omalla tavallaan kaunis..Väriäkin löytyy - ainakin, jos kukkapenkkiin tyhjennetyt tomaattiruukut kantoivat vielä satoa, kun ne kipattiin tyhjiksi.

Itse en ole toipunut sateisen kesän aiheuttamasta harmituksesta, vakituisten lisäksi ilmaantuneista ylimääräisistä krempoista ja suruista, joita tässä iässä alkaa hiipiä kimppuun suunnasta ja toisesta.

Elämän kiertokulkuun kuuluu väistämättä loppuminen, luopuminen ja kuolema. Miksi se on silti niin vaikea hyväksyä, vaikka sitä on tähän ikään mennessä jo ehtinyt runsaasti harjoitella?

No, joulu tulee... ja pariin blogihaasteeseenkin on vastaamatta. Jospa tästä nyt hieman terhakoidun, kun sain itseni, ainakin väliaikaisesti, ravistettua talviunilta hereille

Talvi ja äkillinen paskartelukohtaus

 Talvi tuli. Niin kai sen kuuluukin, mutta ei minun silti tarvitse siitä pitää.

 Ensimmäistä kertaa tänä syksynä maa jäätyi yön aikana kunnolla. Eilen vielä istutin yhden perennan. Talvirenkaat autovanhukseeen Aviomies kävi (kovasti patisteltuna) vaihdattamassa eilen. Onneksi työmatka on useimpina päivinä lyhyt. Autoa ei tarvitse läheskään joka aamu kaivaa ja raaputella jään ja lumen alta esiin.

 Illat käyvät yhä pidemmiksi ja pimeämmiksi. Valoisaa aikaa pihalla puuhailuun ei kovin paljon jää, kun ei ulos huvita mennä ennen kello kahta, jolloin suurin osa aitamme takana tupakoivista ammattikoululaisista lähtee kotiin.

Eilen illalla iski äkillinen paskartelukohtaus ( onneksi niitä ei tule usein. huusholli on muutenkin tarpeeksi täynnä turhanaikaista tilpehööriä, enkä minä tosiaankaan ole kätevä käsistäni). 

Halloween lähestyy. Siitä muistin ne monet, mukavat pippalot, joita tuli nuorempana "pimeänkarkotuspippaloiden" nimellä järjestettyä. Siihen aikaan Halloweenin vietto teki vasta tuloaan Suomeen. Tuunasin vanhan kynttiläjalan mielestäni semmoisiin kekkereihin sopivaan kuosiin. Kurpitsajuhlan väreihin sopivia kristalleja en varastoistani löytänyt, mutta menee se noinkin (kuva vaan ei ole hyvä, kun perheen pääasiallinen kamerankäyttäjä ei nyt jouda kuvailemaan). Harmi, etten löytänyt kaapista tarpeeksi montaa mustaa kynttilää..

 Kissa tykkäsi kovasti. Saa nähdä kuinka kauan lasiprismat säilyvät sen käsittelyssä ehjinä.                     

HERTTINEN!! NYT VASTA HUOMASIN KIRJOITTANEENI TÄNÄN TEKSTIN VÄÄRÄÄN BLOGIIN. EN JAKSA KORJATA. HEITÄN KUMMINKIN PERÄÄN PARI PUUTARHAPUOLELLE PAREMMIN SOPIVAA KUVAA (OMIANI TÄLLÄ KERTAA -VALITETTAVAASTI)

Vielä on muutama ruostekukan sipuli kaivamatta talteen. Daalian mukulat näyttävät maassa monistuneen. Osa niistä myös kasvoi kehnosta kesästä huolimatta liian isoiksi ämpäriin tungettavaksi. Onhan meillä tilava kellari, mutta ennen kuin olin saanut niistä raaputeltua multapaakut ja kastemadot pois, häilähti kyllä mielessä epätoivoinen kysymys: minne ihmeeseen minne ihmeeseen minä nämä kaikki saan mahtumaan? 

Syksyn viimeinen tango

Parista pakkasyöstä huolimatta kirsikkapuun juurella avasi viimeisenkin nuppunsa  "Last Tango" -ruusu.

 Useimmat perennat ovat jo paleltuneet.

 Kauniita rikkaruohoja sentään pukkaa..

Nämäkin pallurat ovat niin somia, ettei niitä poiskaan raaskinut repiä, vaikka tiedän, että ensi kesänä tulen sitä katumaan..

Salaatti se vaan kasvaarohjottaa. Ei olla enää viime aikoina maisteltu. Lienee jo kitkerää.

 Tilhet palailevat vielä silloin tällöin tarkistamaan olisiko pihlajiin jäänyt jotain.

  

Eivätköhän nekin kohta suuntaa lämpimämpään ilmanalaan. Lähtisin minäkin, jos voisin. Pitkästä aikaa saatiin pari aurinkoista päivää. Sen verran jaksoin, että sain daalian mukulat ylös kuivamaan ja pari riviä valkosipulia maahan. Vielä olisi paaaaaljon tehtävää, ennen kuin talvi saisi tälle pihalle tulla, mutta ei ole säiden herra piitannut meikäläisen toiveista ennenkään.

Ministeri kainalossa

Taivaalla vilkkuu harvinainen valoilmiö. Vilkkumiselta se lähinnä tuntuu, kun tunnin välein sataa ja paistaa. Juuri kun olet saanut kiskottua kumpparit jalkaan ja villaista niskaan, peittyy sininen taivas harmauteen ja sylkäisee sadekuuron niskaan. Pah.

Viimeiset kukkasipulit sain sentään maan multiin äsken. Mikä siinä onkin, että joka vuosi päätän, että tänä syksynä en enää osta lisää, tilakin jo loppuu, mutta aina vaan iskee himo ja hinku puutarhamyymämälöiden mainoslehtiä selaillessa.

Tällä kertaa kävi vielä niin pöhkösti, että kun oltiin palailemassa siskon luota , naapurikaupungista, Korpikankaan sipulit mukana, bongasin paikallisen kukkakaupan pihalla Blomqvistin taimiston myyntiauton.

 Eikun apukuskin paikalta ääniohjauksella jarrut pohjaan ja ostoksille. Kotiin tulin Ministeri kainalossa (kärhö) ja Korpikankaalta tilattujen liljojen sekä kultasahramien lisäksi Annelinde ja Black Hero tulppaaneita & mustan persianpikarililjan sipuli kassissa. Pitihän ne ostaa, kun olivat tarjouksessa.. Kun nyt vaan keväällä muistaisin minne ne kiireessä kuoppasin, kun en ollut lainkaan moisia istutuksia suunnitellut. Ei olisi enismmäinen kerta, kun kitken pois jotain vahingossa.

Vielä olisi paljon hommia ennen talven tuloa. Haravoimisesta en haaveilekaan ja ruohokin saa jäädä pitkäksi, kun ei sen paremmin leikkurilla kuin emännällä ole voimia pitkäksi venähtäneen, alati märän, heinikon leikkuuseen.

Valkosipulit pitäisi vielä saada maahan ja ruukut tyhjiksi. Tuntuu vaan niin keljulta riipiä täyttä päätä kukkivista daalioista varsia pois. Meillä kun ei ole halla haukannut vielä edes kesäkurpitsoita. Pakkanen ja lumi voi silti iskeä yhdessä yössä. Niinhän sillä on tapana.

Syys ei oo sun syys...

 Valtava lintuparvi parkkerasi puutarhaamme pariksi viikoksi. Kaikki 16 pihlajaamme ja muutama (itsekylväytynyt) punaherukkapensas perattiin marjoista perusteellisesti. Joukossa oli tilhiä, rastaita, talitiaisia ja ties mitä. Keskustelua käytiin puiden latvoissa niin äänekkäästi, että tuntui kuin oltaisiin tropiikissa. Ihmetellä täytyy myös sitä, kuinka taitavia lentäjiä nuo höyhenpukuiset ovat. Kolareita ei näyttänyt tulevan, vaikka siivekkäitä singahteli puusta toiseen ilma sakeanaan.

 Tomaattisadosta tuli lopulta ihan kiitettävä, vaikkei sää sitä lajia tänä kesänä hellinytkään.

 Ompputarha ei enää näytä tuollaiselta. Kuva on viikon vanha. Sataa silti edelleen, kuten yhtä lukuunottamatta joka ikinen päivä niin kauan kuin muistan. Nyt ovat lehdet jo kellastuneet ja melkein kaikki punakanelit pudonneet maahan. Mattoteline kuvassa muistuttakoon ankeasta arkitodellisuudesta. Iloisesti kukkiva daalia puolestaan siitä, että ehkä se ensi kesäkin vielä tulee. Siitä sopii nyt kylminä talvikuukausina unelmoida.

Osa kukkasipuleista on vielä istuttamatta ja kellarissa talvetettavat daaliat, gladiolukset ja ruostekukat nostamatta talteen. Mitenkähän tuonne kylmään ja sateeseen vaan tarkenisi mennä..