Me ollaan vielä täällä!

Kuluu päivä, kuluu kuukausi. Yhtäkkiä hups vaan yli vuosi edellisestä postauksesta blogiin. Mutta me ollaan täällä vielä kaikki, aivan kuten ennenkin: Caro, Sinni, Pätkis, Dalton ja meikäläinen. :) Nyt on pitkästä aikaa sellainen fiilis, että blogiakin voisi jälleen päivitellä. Ei varmastikaan siihen tahtiin, mitä vilkkaimpina vuosina, mutta aina välillä! Joten palaillaan olennaisimpien kuulumistemme kera, toivottavasti hyvin pian! 

Instagramia koitan päivitellä taas aktiivisemmin myös, joten kurkkikaa Karvahelvettiä sitäkin kautta, mikäli kuulumisemme edelleen kiinnostavat. Se puoli päivittyy suunnitelmieni mukaan ahkerammin kuin blogi, kuvia kun on sitä kautta niin nopeaa julkaista. :)

Mukavaa kesää kaikille! :)

Illan hämyssä

Toukokuun viimeisen illan hämyssä, kesän ensimmäisten hyttysten inistessä ja lämpötilan viiletessä, hiipi metsän laidassa jokin pien... ei enää niin pieni ja pörröinen. Saalistaja, sehän se oli. Pian sen tiesivät nuo epäonniset hyttysetkin.

USKOMATONTA! Kolmistaan metsässä! KATSO KUUMAT KUVAT!!!

Eilen oli taas kuuma. KUUMA. Juuri sopivan kuuma, jos multa kysytään, mutta jos eläimiltä, niin pikkuisen vähemmän riittäisi kyllä. Outoja ovat... Tätä taustaa vasten uskaltauduin metsäretkelle ekaa kertaa ihan vaan kolmistaan poikien kanssa, sillä kun tyypit käyvät normaalia hitaammalla (kerrankin!), on oikein hyvä aika harjoitella kokonaisuuden handlaamista. Yllättävän paljon siinä aina kaikkea säätämistä on, vaikkei heti uskoisikaan. Isäntä auttoi meidät kotoa autoon ja autolta takaisin sisään, koska näillä keleillä ketään ei voi jättää autoon omaa kuskausvuoroaan odottamaan ja yksinään mennessä ei oikein tahdo kädet kaikkeen kantamiseen ja ovien availuun riittää.

Mitään isompaa kävelyä ei toki voitu ajatellakaan noilla lämmöillä, joten ns. retkemme oli yhtä kuin rentoa hengailua luonnossa. Hengailupaikan valitsin ajatellen, että saisin ite nautiskella auringosta, mutta pojille riittäisi varjoa. Dalton ei vaan tuntunut millään käsittävän, että päästäkseen sinne varjoon olisi ensin vähän niin kuin käveltävä sinne eikä vain jäätävä läähättämään keskelle sitä pahinta paahdetta. Tarjouduin minä kantamaankin, mutta se nyt vasta huono idea oli. "Hyi, et muuten varmana kanna!" ja äkkiä sätkien sylistä pois. Olin tosin aika inhottava akka ja kannoin silti vähän matkaa, koska meilläpäin pitää joskus kestää inhottaviakin juttuja enkä ole koskaan erityisemmin välittänyt lämpöhalvauksen saaneista perheenjäsenistä. Jännä!

Meillä on Caron kanssa aina kuumahkoina päivinä yhteiseen käyttöön tarkoitettua vettä mukana urheilujuomapullossa ja Daltonia ajatellen olin ottanut mukaan pienen muovikipon, josta sillekin voisi virvoketta tarjota. Arvatkaa kelpasiko se vesi? No ei tietenkään. ;) Carohan senkin lopulta oiiiikein mielissään joi, joten ei se sentään hukkaan mennyt.

Ja nyt niihin otsikossa lupailemiini kuumiin kuviin. Yksinoikeudella vain Karvahelvetissä, klik klik! ;)

Pojat loskassa

Mökkijuttuihin jälleen, että päästään joskus niistäkin. Kaikki se maaliskuun loputon loska tuntuu tässä vaiheessa vuotta suht utopistiselta, täällä meilläpäin kun on ehtinyt olla jopa jo muutama oikea hellepäivä. Toista se oli tuolla mökillä! Sinne saapuessamme satoi vielä uutta lunta, mutta lomamme edetessä eteni myös kevät ja lumen tilalle saatiin aimo annos loskaa, joten etukäteen suunnittelemamme kävelyretki lumisen järven jäällä typistyi lopulta yleiseen hönöilyyn ja loskassa pärskyttelyyn rannan tuntumassa. Kivaa sekin oli, ei sillä.

Daltonia ei raahattu järvelle asti kastumaan, sillä tassut sai kasteltua oikein kivasti jo siinä mökin nurkilla. Kakara ei kammonnut loskaa ja vettä mitenkään erityisen paljon, mutta ei se kyllä osoittanut mainittavaa kiinnostustakaan veden kanssa lutraamiseen. Maine coonien sanotaan usein pitävän vedellä leikkimisestä, mutta yksilöt ovat tunnetusti yksilöitä, eikä tuo yksilö tunnu innostuvan vedestä keskivertokissaa enempää. Huolettomammin se kyllä tassujaan kastelee kuin Sinni tai Pätkis, joten voi olla, että vesileikitkin alkavat kiinnostaa jossain myöhemmässä elämänvaiheessa. :)