Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nita. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. marraskuuta 2015

Viiden kysymyksen haaste x 2

Haasteista nyt jostain syystä innostuneena kaivelin tuota luonnosarkistoni ja bongailin sieltä tällaisen Viiden kysymyksen haasteen, johon meidät oli (helmikuussa... :D) haastettu ainakin kahdessa eri blogissa. Vastailen näihin kahteen haasteeseen tässä samalla kertaa, niin saan purettua edes hieman tuota meidän suhteellisen mittavaa rästihaastepinoamme. :)



(kissoille)



1. Mikä olisi unelmiesi saalis?


Pätkis

Ruoka, ruoka, ruoka.


Sinni

Ihan mikä vaan syötävä. Mun maharöllykkä on 
vetoisuudeltaan pohjaton, vaikka pieni kooltani oonkin.



2. Millainen on täydellinen, kissaystävällinen olohuone?


Pätkis

Se on täynnä helposti painimisen tiimellyksessä myttääntyviä räsymattoja ja lattiaan 
saakka laskeutuvia verhoja, joiden uumenissa voi hepuloida ja möykätä kuin 
järkensä menettänyt.


Sinni

Siellä ois takka, jonka päälle vois kiivetä nukkumaan.



3. Oletko koskaan hajottanut mitään? Jos olet, niin mitä (kaikkea)?


Pätkis

Joskus parivuotiaana tykkäsin raapia yhden joustinpatjasängyn päätykulmaa. Viherkasveja on tullut maisteltua myös toisinaan ja kynsilläni oon kans saattanu jotain verhoja ja muita kankaita vähän kutkutella, mutten mitenkään usein ja aktiivisesti.


Sinni

Joo se vanha sängynkulma oli kyl aika kiva ja viherkasvitkin silloin tällöin. Leivillä, leivonnaisilla ja muilla sellasilla täytettyjä muovipusseja on tullu rapisteltua, revittyä ja viskeltyä pitkin lattioita jonkin verran tän vuoden kuluessa. Mitäs pitävät aina nälässä eivätkä tarjoile naksuja aina esillä olevasta kupista, niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Itepä kerjäävät, ihmisperhanat...



4. Mitä ihmisten sisustusjuttua et ymmärrä?


Pätkis

Kasveja, joita ei saa ikinä yhtään maistaa. YHTÄÄN! Voitteko kuvitella?


Sinni

Joo, sama! Ihan outoa on tollanen.



5. Millaisista ihmisistä tykkäät?


Pätkis

Sellasista, jotka ei tykkää musta. Ja jos joku allerginen sattuu paikalle, 
nii aivan varmasti tungen siihen iholle kehräämään.


Sinni

Kaikista, joilla on lämmin syli ja jotka ei möykkää, riehu ja metelöi.



(kaikille eläimille)



1. Mikä on lempi nukkumapaikkasi?


Pätkis

Ei semmosta voi valita, hei! Kaikki kissatelineet käy. Ja sohva. Ja rahit. Ja tuolit. Ja matot.


Sinni

Joku lämmin! Syli se varmaan on, jos sinne vaan päästetään. 
Väittävät, ettei se muka koko aikaa käy... Omituista.


Caro

Ihan mikä vaan viileä kohta lattialla tai pihalla on paras. En oo niin nirso ton homman kanssa. Poikkeuksena on tosin pakko mainita ihmisten sänky. Erityisen mukava paikka silloin, jos ne ovat jättäneet päiväpeiton levittämättä ja voin kylvää karvaani petivaatteisiin ihan just niin paljon kuin mieli tekee.



2. Mikä on lempiruokasi?


Pätkis

Tonnikala!


Sinni

Kaikki. Tai en ainakaan näin äkkiseltään muista, mikä ei nykyään maistuis.


Caro

Lihapulla! Tyhmää kyllä, saan niitä pelkästään nameina enkä pääruokana. 
Voikohan tosta valittaa jonnekin? Eläinsuojeluun, esim.?



3. Mikä on lempilelusi?


Pätkis

Tällä hetkellä semmonen oranssi kissanminttua sisältävä porkkana (tosi yllättävää muuten, että se porkkana on just oranssi!), jonka emäntä osti kuultuaan, että jotkut toisetkin kissat oli hullaantunu vastaavista. Jaaaaaa, emäntä huutelee tuolta taustalta, että sen ois tarkoitus kertoa siitä porkkanasta lisää myöhemmin, joten se siitä ny sitte tällä erää.


Sinni

Joku hyönteinen. Siis elävä ja mielellään lentävä kans. Ne nimittäin muuttuu ihan pirun tylsiksi, jos lakkaavat liikkumasta.


Caro

HEPPAPALLO!!!!!!



4. Mitä et voi sietää?


Pätkis

MITÄÄN! No okei, joskus siedän, jos siltä tuntuu. Jos jotain tiettyä pitäis ny valita, niin mm. suihkuun joutuminen, liian pitkään (yli puoli minuuttia) kestävä kynsien leikkaus ja Caro on aina vahvoilla tässä.


Sinni

Ulkoilua valjaissa, kylmää ja sitä, ettei päästetä syliin.


Caro

Ärrrrr, tää on NIIIN helppo: naapurin sakemanniurosta! Se pääs kerran käytävässä mun kimppuun ja vaikkei mitään karvojen pölinää vakavampaa käynykään, nii en ikinä unoha sen rumaa uhoavaa naamaa enkä varsinkaan ääntä. Se nimittäin huutaa mulle törkeyksiään aivan raivona joka kerta, ku me lähetään ulos tai tullaan takas kotiin. Oon oppinu esittämään, etten kuule mitä se huutelee, mut aina toisinaan se pääsee ihon alle ja mun on ihan pakko huutaa sille takaisin. Emännän mielestä mä oon silloin yhtä tyhmä ku se toinen, mut hei, ei kai munkaan tartte aina ihan kaikkea kestää?!

Emäntä huutelee taustalta, että kyllä mun vähän niin ku tarttis. Emäntä on ihan pöljä.



5. Kuka on paras kaverisi?


Pätkis

Minä ite! Nyt, aina, ikuisesti: MINÄ ITE.


Sinni

Varmaan se toi emäntä on, ku sen sylissä mä saan nukkua enemmän ku kenenkään muun ja 
yleensä se vaan tykkää, ku oon siinä. Se on sanonu, että lämmitän kivasti, ku sekin palelee 
aina niin herkästi.


Caro

Saako tähän vastata "heppapallo"? Ai ei. No hitto. En mä sitte oikein osaa sanoa. Ei mulla oo sellasia ihan parhaita kavereita ollenkaan. Oli mulla siellä Oulussa Nita ja erityisesti Nana, joka jakso leikkiä mun kanssa tosi usein, mut ne jäi sinne, ku me muutettiin eikä me olla löydetty täältä etelästä mulle uusia samanhenkisiä kavereita. Tai löydettiin me se yks tosi söpö Mila, mut sille kävi pahasti karkumatkallaan ja meiän leikit loppu siihen. Että kai mun parhaat kaverit on sitte isäntä ja emäntä ja Sinni, joka aina joskus jopa puskee mua. Se taitaa olla tommoselta kissalta aika iso kiintymyksen ele, joten vissiin se mun hyvä kaveri sitten on. Ois sellanen samanhenkinen koirakaveri silti aivan mahtava, ku tykkään kummiskin painia ja leikkiä hippaa ihan tosi paljon. Pitää toivoa, että me bongataan sellanen vielä joskus jostain. Todistetusti vaikeaa, muttei mahotonta!


torstai 21. toukokuuta 2015

Nita on täällä taas!

Yksi taannoisen Oulu-reissun ehdottomista kohokohdista oli päivä, jona pääsin näkemään Caron vanhan leikkikaverin, nyt jo seitsemänvuotiaan Nitan. Moni pidempään tämän blogin mukana roikkunut lukija varmasti Nitan hyvin muistaakin. :) Ja niinpä se muisti Nitakin meikäläisen, kun pitkästä aikaa kohdattiin: tytsy teki nimittäin hihnassaan oikein kunnon kenguruloikkaa päästäkseen äkkiä moikkaamaan, kun kauempaa jo tervehdyksiä tulijoille huutelin. Voiko liikuttavampaa vastaanottoa olla!? No ei voi. :D Eivät nuo mokomat vaan tuttuja tyyppejä unohda, vaikka miltei pari vuotta (aivan liikaa) ehti edellisestä näkemisestämme kulua.

Nitan ja tämän emännän kanssa suuntasimme siitä sitten vanhoihin tuttuihin lenkkimaisemiin tuoreimpia kuulumisia vaihtelemaan. Hassua oli kuulkaas se, mikään kun ei oikeastaan ollut parissa vuodessa mainittavasti muuttunut. Ei maisemat eikä Nita, joka edelleen rakasti aivan pöljänä keppejä ja ihmisten jaloissa innoissaan kiehnäämistä. Vaan kukapa niihin kauhean - tai kauhian - jänniin keppeihin kyllästyisikään? ;) Nitan kämppis Nana jäi muuten nyt tällä kertaa näkemättä, mutta sekin elää ja voi kuulemma edelleen oikein hyvin. Toivottavasti näen Nanankin seuraavalla kerralla Oulun päässä reissaillessamme.

Mutta mitäpä tässä nyt suotta enempiä höpisemään, kun on kerran kuviakin tarjolla. Tähtenä yksinoikeudella suloisista suloisin Nita, olkaas hyvät! :)
































tiistai 1. lokakuuta 2013

Meidän kesä 2013

Nyt, kun tuo syksyn perhana on edennyt kaltaiseni kesäihmisen näkökulmasta katsottuna aivan liian (kamalan!!!) pitkälle, lienee sopivan katkeransuloinen hetki hoitaa pois alta Johannalta saatu haaste nimeltä "Meidän kesä 2013". Eli luvassa seitsemän kuvaa menneestä kesästä, yhden sanan mittaisin kuvatekstein varustettuina. Nyyh, ihana kuuma hellekesä, tulepas heti takaisin! Okei, ei sitten...

Olipahan muuten tosi vaikeaa tiivistää kolmen kuukauden ajanjakso vain seitsemään kuvaan, niin paljon kaikkea kun erityisesti juuri tämän vuoden kesänä ehti tapahtua. No, tässä nyt tällainen setti. :)

Kesään 2013 kuului...


Nita


Helle


Vesileikit


Nana


Hölmöily


Muuttohulinat


Vinttipojat


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Keskikesän arkea ja juhlaa

Kesä. Koiruudet. Aurinko. (HYTTYSET PERHANA, AAAARGH!!!) Siinäpä ne tärkeimmät tällä erää. Näiden viime viikolla viisi vuotta täyttäneen iki-ihanan Nitan sekä Caron tuoreimpien treffikuvien myötä tämä blogipahanen jää pidennetylle juhannustauolle. Viettäkäähän juhannus rennoin mielin hymy korvissa, hyvässä seurassa kesästä nauttien ja niille rakkaille karvakorvillenne erityisellä hartaudella rapsutuksia jaellen, jos vain suinkin mahdollista. :)



















Palaillaan! :)


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Reissua reissun perään

Otetaan yksi kappale puolisokeita valokuvaajia ja isketään yhdet aurinkolasit vahvuuksilla sen nokkaan kiikkumaan. Lisätään keitokseen aurinkoinen päivä ja kamera. Saadaan tyyppi, joka ei näe kameransa näytöltä ilman laseja oikein mitään ja lasit silmillään se näkee ottamiensa kuvien värit aivan päin prinkkalaa. Että ei se nyt taaskaan mennyt ihan putkeen se kuvausreissu, mutta onnea on kuvankäsittelyohjelman tarjoama ensiapu, huh ja hah! Niin, ehdittiin kuin ehdittiinkin sitä Nitaa vielä tälle viikolle nähdä, joten pitäähän nämä kyseenalaiset otokset tännekin näytille hutkia.

Huomisen ohjelmistossa meillä on tasan tarkkaan vain yksi ainoa juttu ja se on karvaisten turpiemme suuntaaminen kohti Hollolandiaa. Etelöidymme koko lauman voimin, siis. Ans kattoo mitä siitäkin reissusta tulee. Jos ei muuta, niin autossa istumisesta puutuneita arseja ja raajoja nyt ainakin. Perästä kuuluu!


















maanantai 8. huhtikuuta 2013

Narttumaisuuksia

Kuinka monta painikuvaa on liikaa? En tiedä, mutta tässä niitä tulee. MONTA! Nähtiin siis vaihteeksi Nanaa. Nitaa ei ihan hetkeen nähdäkään, sille kun iski se narttujen vitsaus, juoksuaikahommat. Caron ja Nitan pölkkypäägeenien yhdistäminen kun ei todellakaan suunnitelmiimme kuulu, on parempi ottaa varman päälle ja nähdä vasta, kun keskinäinen kahinointi on jälleen turvallista. Johan se Caron nokka siihen malliin viime viikolla Nitan hiljaisempaa päätä ihmetteli, että tämä tilanne olikin aika arvattavissa. :p

Mutta nyt painia kera Nanan. Se oli taas menoa se!