Kiiruhia

Tällä hetkellä on ihan kamalaa kiirettä, niin töissä kuin kotonakin. Päällimmäisenä on ehkä tytön tulevat synttärijuhlat. Leipomuksia varten onkin taas haettu munia suoraan paikallisesta kanalasta. Ehdin leipoa aika harvoin, joten silloin kun jotain teen haluan kokeilla jotain uutta. Nyt ajattelin kokeilla synttärikakuksi tätä. Toivottavasti tyttö ei vain sairastu, sillä aivastuksia kuuluu yläkerrasta...

Oman maan herkkuja

Nyt se on alkanut. Nimittäin sananmukaisesti lähiruuasta nauttiminen! Ensimmäiset oman maan mullassa kasvaneet potut on herkuteltu ja esikoinen söi jopa 23 ja kuopus 11 kpl:tta ;) Eivät tainneet siis olla vielä kovinkaan kookasta kokoluokkaa meidän perunat... Pikkuruisen uuden sadon sipulinkin otin jo maasta, tillit voivat hyvin ja salaattia kasvaa ihan ylituotannolle saakka. Muutama mansikkakin on jo naposteltu. Hernemaan antimia odotellaan sekä kasvihuoneen tomaatteja. Pian ei haittaa vaikka tulisi ylläri ruokavieraitakin, kun kasvimaalta loihtii vaikka minkälaisen maalaismenyyn. Hauskaa, ekologista ja vieläpä todella maittavaa perusruokaa siis.

Keittiöfiiliksiin kun pääsin, niin nappasin köökistä vielä muutaman kuvan. Ikkunoihin olen laittanut kesäksi kevyet salusiinit, jotka ovat oikeasti tosi vanhat. Ainakin isäni mamman ellei vanhemmat. Pitsikin on siis luonnollisesti käsintehtyä. Pariin ikkunaan sitten ommeltiin alkuperäisiä salusiinejä mukaillen samanlaiset, jotta saatiin yhtenäinen ilme koko keittiöön. Pöydällä on aittasta löytynyt vanha hurmaava liina. Olen niihin nyt erityisen ihastunut.

Kesälomalle

Joskus sitä tuntee, että on minulla sitten mukava työ. Viimeisinä työpäivinä olin nimittäin mukana järjestämässä lapsille seikkailuradan luonnon helmaan. Suosikkikukkani Vanamo oli metsässä ihanassa kukassa ja muutenkin päivä tuli vietettyä leppoisasti polkuja tallaten. Tuulikin vielä sopivasti, niin metsän ötökät eivät kiusanneet oloa. Nyt onkin sitten neljän viikon loma alkanut!

x x x

Minun on jo monta kertaa pitänyt laittaa tänne maailman parhaan raparperipiirakan ohje. Tein sitä pojankin synttäreille ja muutamalle lupasin reseptin lähettää. Joten tässä tämä:


Ritvan raparperipaistos

Pohjalle:
1 l raparperipaloja
1,5 dl sokeria
2 tl perunajauhoja

Päälle:
2 munaa
1 dl sokeria
1dl voisulaa
1 tl vanilliinisokeria
1tl leivinjauhetta
1 dl kookoshitaleita
1,5 dl vehnäjauhoja

Pinnalle: raesokeria

Levitä raparperipalat voideltuun vuokaan. Sekoita keskenään sokeri ja perunajauhot, ripottele ne raparperipalojen päälle. Peitä vuoka foliolla tai kannella ja anna raparperien hautua uunissa 175 asteen lämmössä 15-20 min.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon voisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina vuokaan raparperien päälle. Ripottele pinnalle raesokeria. Paista leivonnaista 175 asteen lämmössä 25-30 min. Tarjoa paistos vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Ja on takuu hyvää!

Suppilovahverometsässä

Kävimme lasten kanssa metsäretkellä ja tuliaisiksi keräsimme korillisen suppilovahveroita. Paikka on meille entuudestaan tuttu ja saman kaatuneen puunrungon päällä nytkin söimme eväät. Loput eväsleivistä lapset jättivät kannon päälle herkuiksi metsäneläimille. Lapsista on hauskaa aina miettiä, että pian kettu ja linnut tulevat napsimaan meidän makkaravoileivät ;)

Tällä kertaa sienet päätyivät pakastimeen, mutta tässä vinkki yksinkertaiseen, mutta minusta ihan parhaaseen suppilovahverokeitto-ohjeeseen:

2 dl suppilovahveroita
1 sipuli
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
2 lihaliemikuutiota
valkopippuria
2 dl kermaa

Kuumenna voi kattilassa ja kääntele siinä paloitellut sienet ja silputtu sipuli. Anna ylimääräisen nesteen haihtoa ja ripottele sitten joukkoon vehnäjauhot. Lisää vesi ja sekoittele kunnolla. Murenna joukkoon lihaliemikuutiot ja anna keiton hautua noin 15 minuuttia. Mausta ja lisää kerma. Anna keiton vielä kiehahtaa ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa nestettä ja koristele halutessasi persiljasilpulla.

Omppuhilloa

Tänä vuonna tuli mukava omppusato ja suurimmasta osasta tein omenahilloa. Nyt on vihdoinkin kaikki hillot tehtynä ja säilöttynä. Oli siinäkin urakkaa, mutta ihanaa on omia hilloja syödä sitten vuoden mittaan. Tämä hillo on poikani suurta herkkua ja sen myötä iso puuroannos syödään iltaisin nassuun ihan heittämällä. Tämä omppuhillopurnukka viedään huomenna viemiseksi äitikaverille :)