Eräs Caturday

Kajsa: Tapahtuipa eräänä lauantaiaamuna (siis tänään) ihan järkyttävä juttu!

Räpsy ei liity tapaukseen, mutta kuvaa hyvin aamun fiiliksiä.

Makoilin ihan rauhassa sängyllä nauttimassa Caturdaysta ja mun Ykkösorjan kivoista jaloista. Vähän hurruuttelinkin - eli kehräsin kovaa - kun oli niin mukava olla. Kunnes...

... yhtäkkiä sänkyyn hyppäs toinen kissa, ihan mun viereen! Siihen se kuriton kakara vaan jäi istumaan ja kerjäämään MUN orjan huomiota itselleen. 

MITEN SE KEHTASI?!?!

Nää nyt ainakin on MUN.

Onneksi mun ykkösorja nousi aika pian sängystä, jolloin se musta isottelija lähti sen perään keittiöön; sain itselleni Ykkösorjan TOOOOSI kivat yöhousut.

Vähän myöhemmin sain myös oikein hyviä rapsutuksia. Autto vähän, vaikken ole vielä antanutkaan sille kakaralle anteeksi. 

Miksi sä lopetit! Lisää, lisää rapsutuksia!

Mites teidän muiden Caturday on mennyt?

Pahoittelen Kirjoittajaorjan ottamia kuvia, väittää ettei tilannekuvissa aleta availemaan verhoja ja etsimään järkkäriä. Pöh sanon minä.

Se toinen herätyskello

Siis se, josta on jo kerrottu täällä.

Devi: Mamilla on nykyään tapana herätä 6.15, jotta se ehtisi lukea rauhassa kissablogeja ja selailla muita nettijuttuja ennen töihin lähtöä. Tänään se ei ollut kuitenkaan hereillä vielä puoli seiskaltakaan, joten mä hiivin varovasti herättämään sitä - pussailin vähän ja tökin märällä nenänpäällä. Mami oli siitä oikein riemuissaan, koska sen herätyskello ei ollutkaan soinut silloin kun piti, joten ilman mua ois jäänyt blogit väliin! Ja arvatkaa mitä? Kiitokseksi mä pääsin vartiksi ulos! Oli tosi kiva kesäaamu, kuten kuvista näkyy:

Mä ehdin käydä hiekkakylvyssä, tähystellä puunlatvassa...

...harjoitella puusta puuhun -hyppyjä...

... ja käydä tsekkaamassa Mamin ja Iskän uuden auton. Näytti ihan varteenotettavalle matkustusvälineelle. Sitä vaan mietin, että kun kuulemma Mami opettelee ajamaan ton kanssa (Iskän äidin avustuksella), niin uskaltaakohan Mamin kyydissä sitten joskus olla?

Kajsa aktivoitui sisällä ruokapallon kanssa.

Sitten mietin sitäkin, et jos mä herättäisikin Mamin huomenna vaikka vartti ennen herätyskelloa, niin pääsisinköhän metsälenkille?

(Instailu jää blogi puolella tässä kuussa väliin, koska ei siellä Insta-tililläkään ole kesäkuulta kuvia...)

Kajsa seikkailee

Viime viikonloppuna Arvon Valtiatar innostui juoksentelemaan Mummilassa. Syitä arvailtiin täällä, mutta kukaan ei osunut oikeaan, koska syy juoksentelulle oli varsin yksinkertainen:

VAPAUS. 

Mummilassa Kajsa pääsi ulos pääsi ilman valjaita, peräti kaksi kertaa! Sellaisesta vapaudesta ei luovuta noin vain, joten kun Ykkösorja yritti lähestyä Kajsaa tarkoituksena viedä kissa sisälle, lähti Arvon Valtiatar juoksemaan karkuun - sisälle ruokakipon luokse :D Ei tosin sillä, että Kajsa olisi edes päässyt juoksemaan kaksijalkaisia nopeammin arvokkailla ylimistötassuillaan, mutta sellaista ei ikimaailmassa sanota ääneen. ;)

"Onko sun pakko seurata sen kameran kanssa joka paikkaan?"

Juoksentelun lisäksi ulkona tuli tutustua ruohotuppo-menun tarjontaa ja ihmeteltyä milloin mitäkin.

Esimerkiksi lampi oli jännä

Ja kahisevat lehdet pohdiskelun arvoisia.

Herkkukättäkin piti käydä katsomassa.

Ja sitten oli vielä jotakin. Niin ja kävi Kajsa myös takapihalla tarkistamassa puutöiden tilan, vaikkei tilanteesta kuvia olekaan. Saunan kuistin allakin tuli ryömittyä (totta kai, kun kissa kerran oli pesty paripäivää aiemmin).

(Devi-ressukka puolestaan joutui tyytymään valjasteluun, sillä tyttö olisi juossut vauhkona jonnekin lähimetsään piiloon, jos olisi päässyt vapaaksi. Toisaalta hyvitykseksi Devi sai lähteä seikkailemaan pihan ulkopuolelle, Kajsa puolestaan ei.)

Tosin pakko on Arvon Valtiattaren pyynnöstä mainita, että pihalla kulki myös maailman hurjin vaanija-Kajsa:

Muistakaa klikata video HD-laadulle! 

Rakas tassupäiväkirjani - Kajsa edition

Se tapahtui ihan yhtäkkiä ja salakavalasti. Kaikki alko siitä kun odotin olkkarissa ruokaa, mutta kun Kirjoittajaorja istui vain lukemassa, päätin ryhtyä kiipeilemään sohvalla ja tsekkailemaan elämää ikkunan ulkopuolella. Sain huomiota ja kehuja, mikä on hyvä juttu, koska jos orjat on hyvällä tuulella, ne saattaa antaa ruuan 10 minuuttia etuajassa.

Tällä kertaa se homma tais kuitenkin mennä pahasti pieleen, sillä hetken päästä löysin itseni vessasta syömästä herkkuja. Kuulemma olin niin reippaalla tuulella, että oli sopiva aika jollekin Kirjoittajaorjan keksinnölle. Tiesin, että siinä jutussa oli jotain tosi epäilyttävää, mutta koska mulla oli nälkä, niin seurasin perässä. 

Ei olis pitänyt, sillä näin siinä kävi - mä jouduin pesulle! Yritin kovasti huutaa kurkku suorana naapurin kissoja tai ihmisiä tai ketä tahansa apuun (Rääpäleestä ei ollut hyötyä, se vaan katseli kiinnostuneena vierestä, kun mua kidutettiin ja nöyryytettiin), mutta kukaan ei tullut. Säikäytin sentään Kirjoittajaorjan ryhtymällä huohottamaan, se luuli että saan sydänkohtauksen järkytyksen takia. En mä nyt niin heikko sentään oo, mutta ihan oikein sille. Lopuksi se vielä yritti kuivata mua hiustenkuivameilla. HIUSTENKUIVAMELLA! Jotain rajaa sentään.

Ai miksi noin tapahtu? Kuulemma haisin pissalle. Saattoi olla totta, mutta musta se on mun oma asia, ei Orjien. En aio puhua Kirjoittajaorjalle ainakaan vuorokauteen. En edes katso sitä. Mur. 

Kajsa ♥ tunneli

Yhtenä päivänä Kajsa keksi, että pelottava tunneli onkin oikeastaan aika kiva, moneen juttuun soveltuva. Siellä voi leikkiä, nukkua, ärsyttää Deviä, katsella Kattimanian menoa ja sen läpi voi "oikaista". En todellakaan tiedä, mikä sai kissan muuttamaan mielensä, mutta kun Kajsa oli kerran kävellyt tunnelin läpi, ei tunnelittomaan elämään ole ollut paluuta - nyt siellä on pakko olla vähintäänkin kerran päivässä.

Devi on tietenkin hommasta vähän hämmentynyt, sillä tähän asti tunneli on kuuluneet pikkuprinsessalle. Mitä siis tehdä, kun Arvon Valtiatar päättää ottaa viattoman kissaparan paikan omakseen? Tappeluun ei voi ryhtyä, koska siinä jäisi heti alakynteen, mutta pelkkä kiusaaminen ja härnääminenkään eivät tunnu riittävän. Mamillekaan ei voi valittaa, koska Mamin mielestä on vain hyvä, että Kajsa on aktiivinen.

Ratkaisu: nopeuskisat. Se joka ehtii tunneliin ensiksi, saa pitää sen. Luonnollisesti kissalogiikka ei mahdollista vuorottelua, vaan molempien on pakko päästä tunneliin juuri sillä hetkellä, kun toinen on siellä. Suurimman osan päivästä tunneli on tyhjillään.

(Kajsasta on vaikka kuinka paljon tunnelikuvia, mutta jotenkin kummallisesti kaikki ovat kadonneet - korteilta ja koneilta löytyy vain otoksia, joissa tunnelissa on Devi. Ei kai pikkukissa ole oppinut käyttämään tietokoneita?)

Edit: näköjään tunnelin kanssa on tehty tuttavuutta myös vuosi sitten!

Nokosilla

Lokoisaa sunnuntaita kaikille!

Kuukauden ja vuoden vaihtumisesta

Sekä kuukausi että vuosi vaihtuivat. Uuden kuukauden kunniaksi ensin ne kahdeksan Insta-otosta, jotka lupasin jatkossa joka kuukausi postata edellisen kuun saldosta. Tulipa muuten kuvia valitessa huomattua, että julkaisuissa on ollut kaksi selkeää teemaa: lämpimän patterin päällä ulkoilusta haaveileva Devi sekä ulkoilevat kissat. Ei ole ollut mitenkään tarkoituksellista, sen voin paljastaa heti.

Kävi varmaankin selväksi, missä Devi vietää mieluiten aikaansa? :) Ensimmäisessä kuvassa patterin päällä lämmitellään ulkona jäätyneitä varpaita, valjaat vielä päällä.

Joulukuun alussa oli vielä vehreää ja melko lämmintä. Sitten tulivat lumi ja pakkaset, eikä ulkona enää ollut yhtään kiva olla - varsinkaan silloin, kun Kirjoittaja jäi kuvailemaan palelevia kissoja sen sijaan, että olisi ollut avaamassa ovea. Kylmyys ei kuitenkaan ole lopettanut "mä haluun ulos! -valituskonsertteja, sillä kissat tuntuvat kerta toisensa jälkeen uskovan, että ilma muuttuu tarpeeksi lämpimäksi, kunhan vain malttaa odotella muutaman tunnin sisällä. Kissat...

Niin, vuosikin vaihtui - sen kunniaksi extrana kuva Kajsasta uudenvuodenaattona. Kuten kuvasta näkee, ei Arvon Valtiatar ollut ollenkaan innoissaan ihmisten tavasta juhlistaa vuoden vaihtumista. Toisaalta kuka nyt pitäisikään tuntikausia jatkuvasta, ukkosta muistuttavasta paukkeesta (paitsi Rääpäle, jonka mielestä raketteja on kiva katsella)? Kajsan onneksi kotona oli tänä vuonna kaksi palvelualtista orjaa sekä kaikkitietävä Google; ahdistavan ravaamisen ja pelkäämisen sijaan Kajsa sai viettää suurimman osan illasta sohvalla elokuvamusiikkia kuunnellen. Täytyy myöntää, että olin vähän skeptinen Googlen tarjotessa avuksi musiikkia, mutta yllättäen rauhallinen musiikki toimikin erittäin hyvin.

Meilläkin on muuten luvassa juttua teemalla "uusi vuosi, uudet kujeet". Kirjoittelen siitä sitten seuraavassa postauksessa jossain vaiheessa ;) 

***

Kissamaisen loistavaa uutta vuotta 2015 kaikille!

Kajsamainen arvostelu

Kaikessa ylhäisyydessään: Catit Design Senses Massage Center.

Kajsa: Maaaaau pitkästä aikaa arvon ihailijat! Toi Kirjoittajaorja sai tänään vihdoin muokkailtua muutaman nätin kuvan musta, joten tulin sitten kertomaan, mitä niissä kuvissa tutkailen.

"Mitä mun ois tarkotus tän kanssa tehdä?"

Silloin kun oli vielä valoisaa ja lämmintä - olisikohan se nyt ollut se heinäkuuksi kutsuttu kausi - ostivat orjat mulle sieltä Zooplussasta tollasen hieromakeskuksen. Tai ei ne tainnu siitä mitään maksaa, vaan olivat tienanneet meidän ruokaostoksista (ja vähän muusta) niin paljon pisteitä, että saivat tilattua sen jutun ilmaiseksi. Joka tapauksessa se oli siis ihan kokonaan MULLE, koska orjat oletti ihan oikein, ettei se rääpälettä kiinnostaisi.

"No kyllä tää tuoksuu ihan hyvälle..."

":..eikä tän kiehnääminenkään tunnu hassummalle."

Totta kai mä sen keskuksen sitten kilttinä kissana testasin. Oli montaa jännää juttua (hierovia harjaksia, ienten puhdistavaa, akunpunktiopisteitä stimuloiva matto ja aaltoileva hieromapiste) ja paljon kissanminttua. Kyllähän toi ihan kiinnostava vekotin oli; varsinkin tossa ylhäällä olevaa tappia oli mukava kiehnätä, eikä aalto-osassakaan oo valittamista. En mä silti tota montaa päivää jaksanut ihastella, mitä nyt orjien mieliksi välillä vähän kiehnäsin. Sitä paitsi jos kerran rehellisiä ollaan, niin noi piikit oli mun mielestä liian kovia. Aaltokin sopi vain kiehnäämiseen, en mä siinä olisi pyörimään alkanut -  mun vanhat luut ja nivelet ja lihakset vaatii pehmeämpiä alustoja.

"Siinäkö se oli? Kaivapa mulle kaapista enemmin ruokaa."

Ai lopullinen arvio? No en mä ainakaan haluaisi löytää tätä uudestaan paketista jouluaattona, ei oo ihan hintansa väärti. Tosin joku toinen oli selvästi eri mieltä mun kanssa, sillä Kirjoittajaorja löysi tälle heti uuden ostajan. Ei siis jäänyt keskus nurkkaan pölyttymään. Niin ja kuten aiemmin jo sanoin, niin Rääpälettä tää juttu ei kiinnostanut yhtään, paitsi silloin kun Kirjoittajaorja piilotti tonne aaltojuttuun herkkuja.

 Mites seuraajat, ootteko testanneet tätä? Löytyykö tykkääjiä?

Arkipäivähaaste: Iltatoimet

Kissankujeita-blogissa meidät haastettiin varmaan kaikille tuttuun 5 päivää, viisi kuvaa -arkihaasteeseen. Lisäksi pitäisi jakaa haaste viidelle uudelle tyypille, mutta minä teen sen vasta viimeisenä päivänä ;)

Päivä 1

Tässä siis meidän normi-iltaa:

 "Ai sä aattelit tulla nukkumaan? Sori, tää paikka on jo varattu."

Paikkavaraus

Kajsa: Mäkin päätin tulla moikkaamaan! Oon vietelly tän kaiken hälinän keskellä hiljaiseloa, koska oon vanha tekijä muutossa ja tiiän nää kaikki jutut. Tavaroita siis pakkaillaan ja siirrellään ees taas niin vanhassa kodissa, vanhan ja uuden kodin välillä kuin uudessakin kodissa. Kissan on siis vaan parasta mennä jonnekin nurkkaan nukkumaan, ettei oo tiellä. Tosin mua harmittaa muutoissa se, että oma nukkumapaikka saattaa olla välillä ties missä eikä ruoka-ajoista pidetä kunnolla kiinni. Mutta muuten muuton voi ottaa ihan rennosti.

"Tää on ihan selvästi tehty mua varten, joten älä yritä."

Lisäksi joskus muuton aikana hankitaan uusia huonekaluja samalla, kun vanhoja myydään pois.Silloin kissan kannattaa olla tarkkana, sillä kissoilla (tää ei koske rääpälettä) on aina etuoikeus tarkastaa ne ja päättää, kenelle ne kuuluu. Mä esimerkiksi päätin Valtiattaren etuoikeudella, että kirjoittajan ostama tuoli sopii parhaiten mulle.

Löhöilijät

Kruununperillinen löhö-vartiopaikallaan...

...ja Valtiatar juuri siellä missä haluaa (muiden mielipidettä ei kysytä).

Näin Kattimaniassa vietettiin sunnuntaita. Tai ainakin kaikki muut viettivät, minä opiskelin Teresa de Laurentisin ajatuksia (ja katselin vähän Hart of Dixietä).

Translation: Sunday loungers.

***

Tervetuloa lukijaksi, Lahna Kissa!

Cityshopparia hopottamassa.

Taas on pienen mainostamisen ja vinkkailun aika ;) Tällä kertaa olen mukana Hopottajat.fi-suosittelu/testimedian Cityshoppari-kampanjassa. Itselleni kortti ei ole mikään uusi tuttavuus, sillä olen jo useamman vuoden saanut sen kesän jälkeen jonkin lehtitilauksen mukana tilaajalahjana, mutta nyt on ensimmäistä kertaa mahdollista hyödyntää korttia heti vuoden alusta alkaen. Cityshopparia saisi myös mobiilisovelluksena, mutta itse en valitettavasti päässyt sitä testaamaan.

Kuva täältä

Cityshopparin ideana on siis tarjota erilaisia alennuksia mm. vaateliikkeistä, kauneudenhoitopalveluista, ravintoloista ja kulttuurijutuista Turku-Tampere-Helsinki-seudulla. Toki jotkut tarjoukset ovat voimassa koko Suomessa, mutta tällaisia etuja ei ole kovin montaa. Hintaa kortilla on yli 30 euroa, mikä itselleni ainakin tällä hetkellä olisi aivan liikaa, koska en ostele ja käy ulkona niin paljoa, että alennuksien summa ylittäisi kortin hinnan. Mutta mikäli tapana on käydä pari kertaa vuodessa ulkona syömässä, ostaa parilla sadalla eurolla vaatteita suosituimmista ketjuliikkeistä sekä käydä vielä kahviloissa ja kampaamolla, niin kortti maksaa itsensä kyllä aika nopeasti takaisin.

Pakko tyytyä tähän ihanaan kännykkäkuvaan, kun kumpikaan kissoista ei suostunut poseeraamaan, eikä aurinkokaan kauheasti päivällä pilkistellyt...

Ilmaisena Cityshopparikortti tarjoaa minulle kuitenkin tänä vuonna herkutteluhetkiä. Rakastan intohimoisena kotikokkina uusia makuelämyksiä, mutta kahden henkilön opiskelijabudjetilla ei tehdä ruokaa kalliista raaka-aineista tai käydä ravintoloissa, joissa tarjotaan sellaista ruokaa mitä söisin. Tämä vuosi tulee kuitenkin olemaan poikkeus, sillä Cityshopparikortilla saa monesta kaupunkimme tasokkaammasta ravintolasta kaksi ateriaa yhden hinnalla!Tarkoituksena onkin siis käydä juhlapäivinä (molempien synttärit + vuosipäivä) testaamassa noita paikkoja. Minun pitäisi myös jossakin vaiheessa matkustaa Helsinkiin kuvauttamaan viisaudenhampaani (kaksi poistettu, kaksi jäljellä...), joten sillä reissullakin tulee käytyä varmasti jossakin edullisemmassa, mutta hyvässä hampparipaikassa.

"Hei, sanoit sä et siel on hyvää murkinaa?"

Luultavasti korttia tulee näytettyä myös muutamassa kahvilassa ja biljardi/keilapaikassa nyt, kun ennen 100 metrin päässä asunut ystäväni muutti toiselle puolelle kaupunkia. Ilman korttia valitsisin kuitenkin paikat, joista saa opiskelija-alennusta, joten teehetkien ja pelaamisen suhteen kortin olemassaololla ei ole suurtakaan merkitystä. Toki olisin voinut poikennut kortin kanssa myös eläinkaupassa, mutta yllätys yllätys, ainoat tarjoukset ovat Helsingissä, eli kissat eivät ainakaan tule kortista hyötymään.

Toinen kortin suuri ongelma on siinä, että isoa tarjousvihkosta ei tule aina kannettua mukana, mikä tarkoittaa, että osa alennuksista jää käyttämättä, kun ei muista, mistä kaikkialta tarjouksia saikaan. Sinänsä siis mobiiliversio olisi paljon parempi (plus se säästää luontoa). Mutta kuten sanoin, testituotteeksi kortti tulee tuottamaan paljon iloa ja säästettyjä euroja seuraavan vuoden aikana :)

"Ai sei ei koskenu mua? No meepä haistelee vaikka kissankarkotinta."

(Jos joku miettii, mitä hyödyn tästä sepustuksesta, niin vastaus on pisteitä. Mitä useamman hopotuksen tuotteesta teen, sitä enemmän saan Hopottajat.fi-palveluun pisteitä, mikä taas edistää uusiin kampanjoihin pääsemistä. En siis yritä tyrkyttää mitään, kunhan kerron kokemuksia :) Niin, ja jos Hopottajiin liittyminen kiinnostaa, niin mukaan voi rekisteröityä esim. tästä.)

Kaksijalkaisilla leikkimistä

"Osaan mäkin sisseillä!"

Hei ihailijat! Ei, mä en ole vahingoittanut mun alamaisia, vaan pitänyt tänään hauskaa hämmentämällä kaksijalkaisia - rääpälettä matkimalla. Kannattaa kokeilla teidän muidenkin, jotka asustatte toisen kissan kanssa, se meinaan toimii! (Siis älkää matkiko rääpälettä, vaan sitä kamuanne.)

Ensin mä kokeilin päivällä, millaista on kiipeillä lipaston päälle, Deviä meinaan nostetaan jatkuvasti alas sieltä. Kivat näkymät siellä oli, tykkäsin. Kirjoittajaorja kysyi tosin heti, miten mä tonne olen päässyt, mutta mä en aio kertoa!

Sitten mä päätin testata illalla Devin tapaa haluta syliin pussailemaan silloin, kun kirjoittajan pitäisi opiskella. Tietenkin pääsin sinne, koska a) olen Valtiatar ja b) en yleensä suostu sylissä olemaan. Kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla. Ai niin, nää kuvat on mun ykkösorjan ottamia.

Loppuun vielä kirjoittajan ottama kuva, jossa rääpäle katselee upeaa videota musta. Oon selvästikin vaikuttava, vai mitä?

Mukavaa viikonlopun alkua, ja tervetuloa lukijaksi Sofia!

Translation: When Kajsa is trying to be Devi.

Kattimanian Valtiatar

Kaikessa kirjaimellisuudessaan. 

Kuka nyt rohkenisi häiritä arvon Valtiattaren unia niin pienen seikan kuin sängyn petaamisen takia?

Translation: Who´s the Boss?