Eläinsuojelukeskus Tuulispää vol. 2

Tässä siis kuvia Tuulispään asukkaista. Itse Tuulispäästä voi lukea lisää edellisestä postauksesta täältä. Ihan alkuun sanottakoon, ettei Tuulispäässä eläimiä saa ruokkia tai tarjota niille herkkuja - jokainen asukas tulee siis omaa uteliaisuuttaan tai sosiaalisuuttaan tapaamaan vieraita, jos tulee. Ketään ei pakoteta sosialisoimaan.  

Tämä kaveri on muuttanut alkujaan opiskelijatytön ja tämän koiran luokse soluasuntoon kanana. Yhteiselo sujui hyvin, kunnes Agna alkoi aamuisin kieukumaan - siinä vaiheessa tytön kämpikset ilmoittivat, että linnun olisi aika löytää uusi koti. Sellainen löytyi onneksi Tuulispäästä. Kavereita Agna ei kuitenkaan ole muista kanoista (tai kukoista) saanut, ilmeisesti siksi, että sen "sukupuoli" on hieman epäselvä - ei ole varmaa, onko lintu myöhäinen kukko vai kana, joka on muuttunut kukoksi. Oli miten oli, niin Agna on oikein suloinen tapaus, jolla on erittäin upea sulkapeite :)

Sitten on Osku The Villisika, joka ei oikein tunnu tietävän millainen maine sen lajitovereilla on. Osku on siis erittäin huomionkipeä tapaus, muistuttaa varsin paljon koiraa tässä suhteessa - seuraa perässä ja kerjää rapsutuksia. Iso ja lempeä jätti siis <3 

Paikan toinen röh-eläin on minipossu Sulo. Sulo on vähän ärtsympi tapaus, vaikka sekin tykkää rapsutuksista ja huomiosta.

Osku ja Sulo eivät ole varsinaisesti mitään sydänystäviä (Osku viihtyy kai enemmän hevosten kanssa, sillä ne nuolevat Oskua, jos tämä heittäytyy maahan niiden eteen), mutta ne tulevat toimeen keskenään, kunhan Sulo muistaa kuka on pomo.

Sikojen nukkumapaikka. Seinät ovat Åbo Svenska Teatterin lavastajien maalaamia (muistaakseni). Tuonne on varmasti hyvä rakentaa pesä! Ovi on lähes aina auki, joten siat pääsevät kulkemaan vapaasti suojan ja ulkotarhan välissä.

Sikojen kanssa samassa aitauksessa asustaa siis myös heppoja. Näitä en itse juurikaan rapsutellut, sillä hevoset eivät olleet erityisen sosiaalisella tuulella - tyydyin siis ihastelemaan kaukaa. 

Useimmat hevosista ovat vanhoja tai muusta syystä "raihnaisia", joten niillä ei ratsasteta; liikuntaa tarjotaan kävelylenkkien muodossa.

Myös hevosille löytyy muuten suojaa lämmitetystä rakennuksesta, sisään pääsee silloin kun itse haluaa (=pihatto-ratkaisu). Alunperin hevosille rakennettu talli on kanojen ja pupujen valtakuntaa - tosin pupuille on tulossa myös oma tarha, jossa ne pääsevät kaivelemaan ja hyppimään raittiissa ilmassa silloin kun itse tahtovat.

Uusin (?) tulokas, sinikettu Otto. Otollakin on iso tarha ja mahdollisuus vetäytyä sisätiloihin. Otto on ilmeisesti peräisin turkistarhalta, mutta Tuulispäähän se päätyi (muistaakseni) löydyttyään kaupan pihalta. Tilan ujoimpia tapauksia.

Toisen aitauksen asukkaita, kaksi valkoista vuohta (puskijamestari Anselmi sekä Aprilli), lehmiä ja lampaita. 

Sorsia, joiden mielestä uiminen on yliarvostettua.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: vuohivanhukset Milla ja Olviira (tosin epäilen, että molemmissa kuvissa on Olviira, aivan varma ei ole)! Varsinkin Olviiralle menetin ihan kokonaan sydämeni, sillä tämä vanhus käpsytteli perässä, kiehnäsi jaloisssa ja nautti kovasti rapsuttelusta. Myös Milla on sosiaalinen tapaus, mutta Olviiran rauhallisuus sai minut ihastumaan. Kurrur! <3 

(Kyseinen kaksikko viettää useimmiten aikaansa hevosten ja sikojen kanssa.)

Talkootyönä keräsimme risuja poltettavaksi metsätarhasta. Tuli kuuma! :D Mutta ihan vakavasti ottaen on hienoa, että näinkin isoa toimintaa voidaan pyörittää täysin vapaaehtoisvoimin. Oli mukava päästä itsekin auttamaan, vaikka kovin paljoa reissulla ei ehtinytkään tehdä.

Kissoja ja kissamaista asiaa. Kissoja on kaksi tai kolme, mutta me pääsimme tapaamaan vain kuvassa näkyvän Nupun, tämänkin pikaisesti. Lisäksi tilalla asustaa koiria, mutta niistä moni puree uhkaavissa tilanteissa, joten vieraat eivät niitä yleensä pääse tapaamaan.

Kiitokset vielä Dewille mukavasta jäsenmatkasta ja Tuulispäälle ihanasta talkoopäivästä!

Lisää kuvia Tuulispään eläimistä löytyy mm. keskuksen fb-sivuilta. 

Kajsa seikkailee

Viime viikonloppuna Arvon Valtiatar innostui juoksentelemaan Mummilassa. Syitä arvailtiin täällä, mutta kukaan ei osunut oikeaan, koska syy juoksentelulle oli varsin yksinkertainen:

VAPAUS. 

Mummilassa Kajsa pääsi ulos pääsi ilman valjaita, peräti kaksi kertaa! Sellaisesta vapaudesta ei luovuta noin vain, joten kun Ykkösorja yritti lähestyä Kajsaa tarkoituksena viedä kissa sisälle, lähti Arvon Valtiatar juoksemaan karkuun - sisälle ruokakipon luokse :D Ei tosin sillä, että Kajsa olisi edes päässyt juoksemaan kaksijalkaisia nopeammin arvokkailla ylimistötassuillaan, mutta sellaista ei ikimaailmassa sanota ääneen. ;)

"Onko sun pakko seurata sen kameran kanssa joka paikkaan?"

Juoksentelun lisäksi ulkona tuli tutustua ruohotuppo-menun tarjontaa ja ihmeteltyä milloin mitäkin.

Esimerkiksi lampi oli jännä

Ja kahisevat lehdet pohdiskelun arvoisia.

Herkkukättäkin piti käydä katsomassa.

Ja sitten oli vielä jotakin. Niin ja kävi Kajsa myös takapihalla tarkistamassa puutöiden tilan, vaikkei tilanteesta kuvia olekaan. Saunan kuistin allakin tuli ryömittyä (totta kai, kun kissa kerran oli pesty paripäivää aiemmin).

(Devi-ressukka puolestaan joutui tyytymään valjasteluun, sillä tyttö olisi juossut vauhkona jonnekin lähimetsään piiloon, jos olisi päässyt vapaaksi. Toisaalta hyvitykseksi Devi sai lähteä seikkailemaan pihan ulkopuolelle, Kajsa puolestaan ei.)

Tosin pakko on Arvon Valtiattaren pyynnöstä mainita, että pihalla kulki myös maailman hurjin vaanija-Kajsa:

Muistakaa klikata video HD-laadulle! 

Reissussa

Viikonloppuna meidän laina-auto lastattiin kissantarvikkeilla sekä kissoilla ja nokka suunnattiin kohti Mummolaa.

Devin yllätykseksi automatka ei kuitenkaan tarkoittanut häkkiä, vaan tyttö sai matkustaa etupenkillä Mamin sylissä. Oli jännää!

Kajsa matkusti tavalliseen tapaansa takapenkillä. 

Niin, toimi Devi myös autontarkastajana Iskän käydessä kaupassa. Kaikki oli kunnossa.

Mummilassa tuli tietenkin seikkailtua ulkona ja sisällä. Lisäksi treenattiin erilaisia kiipeilytyylejä. 

Uusia nukkumapaikkojakin tuli etsittyä.

Paluumatka ei ollut ihan yhtä kiva kuin menomatka, sillä häkki heilahti levottomalle kissalle. Ei auttanut edes söpöily.

Myöhemmin tällä viikolla on luvassa Kajsan reissukuulumisia järkkärillä otetuilla kuvilla höystettynä. Reissu sisälsi muun muassa riehakasta juoksemista. Osaako kukaan arvata, mikä yllytti Arvon Valtiattaren moiseen hassutteluun?

Viikonloppureissu

Viikonloppuna käytiin taas tekemässä töitä vierailemassa Kirjoittajan lapsuudenkodissa. Kissat eivät erityisemmin innostuneet autoilusta, esimerkiksi ajotyylistä piti antaa muutama huomautus - kunnon kuskin kun ei pitäisi kiihdyttää, hidastaa eikä kääntyä. Tosin menomatkalla takapenkillä oli niin hiljaista, että pari kertaa piti tarkistaa molempien kissojen todella olevan mukana.

Seikkailupuisto. Tikapuita pitkin kiipeämisestä olisi pitänyt ottaa video, sillä Devi oikeasti kapusi niitä ylös tikapuutyylillä :)
(Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.)

Yläparvella - oikein hyvä lötkättelypaikka. 

Huomatkaa myös pölyinen lattia ja tassunjäljet; pienen kissan tassut muuttivat kummallisesti tuon reissun jälkeen väriä.

Toinen hyvä löhöilypaikka, parvisänky meinaan. 

Raosta saattoi katsella sekä maisemia että alhaalla hyörivää Mamia.

Arvon Valtiattaren ikioma paikka. Yökin piti viettää siellä, Mummin vieressä.

"Mummolassa" sen sijaan oli taas niiiiiiin kivaa, ettei sieltä olisi haluttu lähteä pois. Kajsa esimerkiksi osoitti heti autosta ulos päästyään muistavansa minne olimme saapuneet; kissa suuntasi rivakoin askelin suoraan sisälle ja siellä valjaista vapauduttuaan lempipaikalleen sängylle. Devi sen sijaan oli aluksi harvinaisen ahdistunut ja peloissaan, eikä ensimmäiseen puoleen tuntiin suostunut tulemaan pois sängyn alta. Iltaan mennessä kissa oli kuitenkin oma utelias itsensä, ja seuraavana päivänä neiti oli keksinyt jo monta uutta seikkailurataa itselleen (niistä yksi näkyy kuvissa).

Ai niin, Mummilassa oli myös lunta! Kylmää ilmestystä piti tietenkin käydä aamulla ihmettelemässä ihan suuren suuressa ulkomaailmassa (asiaan ei liittynyt mitenkään se, ettei Devi suostunut olemaan hetkeäkään hiljaa, vaikkeivat Mummi ja Iskä olleet vielä heränneet). Tai jos tarkkoja ollaan, niin vain Mami ihmetteli lunta (kotona kun lumi kesti maassa vain yhden päivän), pieni kissa lähinnä ihmetteli ympäristöä ja manaili mielessään tassujensa jäätymistä.

Maailman suloisin sohvanvaltaaja <3

Kissamaisia aattoja

Kattimaniassa uusivuosi vaihtui salaperäisissä merkeissä. Kaksijalkaiset lähtivät aattona naapurikaupunkiin ja jättivät kotiin tappelevan kissaparin, mutta tänään kotona odottivatkin nälkäiset kaverukset, joilla on ollut tänään enemmän pussailu ja nuuskutteluhetkiä kuin normaalisti yhden kuukauden aikana. Mitäköhän täällä siis on mahtanut tapahtua?

Sillä aikaa kun me kaksijalkaiset pohdimme vastausta, te lukijat voitte katsoa, mitä jouluaattona ja joulupäivänä tapahtui. Pahoittelut harmaista kuvista (ainakin täällä) muutenkin harmaiden päivien jälkeen, mutta valitettavasti laiskuus iski huonolaatuisia salamakuvia muokatessa (se valonpuute...).

Joulun suuri seikkailu alkoi jo Kattimaniasta, kun aamulla suuri tavarakasa ilmestyi eteiseen. Tavaroiden joukosta löytyi myös Kajsan häkki, ja koska hetkeä aiemmin lähtöä funktioiviin valjaisiin puettu Valtiatar ei ole tyhmä kissa, oletti se häkin olevan sitä varten ja suuntasi häkkiin odottamaan lähtöä. Hämmästys oli suuri, kun koppaan päätyikin Valtiattaren sijaan Devi. Valjaista ja automatkasta saittekin lukea edellisessä postauksessa, joten kerrotaan matkasta vain se, että kaikesta aamutouhusta uupunut Devi nukkui alkumatkan, joten saimme kuulla "päästäkää mut jo pois täältä häkistä!"-lauluesityksen vasta hieman ennen perillepääsyä.

Mamin lapsuudenkodissa kaikki oli tietenkin uutta ja jännää. Kajsa vietti ensimmäisen puoli tuntia ainoassa tutussa paikassa eli kissanvessassa, minkä jälkeen pienen pohdinnan jälkeen tukikohdaksi vallattiin sängynalus. Devi puolestaan tutki ympäristön turvallisuutta, kartoitti riiviöinmahdollisuuksia sekä käpälöi muutamia potentiaalisia hiirenkoloja.

Parin tunnin päästä molemmat olivat kuitenkin - kaksijalkaisten yllätykseksi- varsin tyytyväisiä ja aivan kuin kotonaan. Kajsa valtasi kunnon Valtiattaren tapaan talon pehmeimmäin paikan, kun taas Devi otti ilon irti loistavista kiipeilypaikoista, joita olivat esimerkiksi parvisänky sekä...

... takan vieressä oleva suuri puupino. (Kirjoittajan äidin selkä on sen verran kipeä, että naapurin avustuksella sisälle kannetaan muutaman päivän puutarpeen sijaan muutaman viikon puut, joten pino on suuri.) Ylisuojeleva Mami tietenkin pelkäsi nukkumaan mennessä, että saisi yöllä herätä valtavaan kolinaan ja haavoittuneen kissan naukunaan, mutta onneksi yön aikana vain muutama puu tuli alas, eikä kukaan muu kuin olohuoneessa kissojen kanssa nukkunut "Mummi" herännyt.

Ai niin, se takan tulihan oli Deville todella jännä juttu, Kajsa puolestaan rakastui takan lämpöön ja nukkui sängyn (ja kirjoittajan tyynyn) sijaan koko yön takanedustalla.

***
Jouluiseen seikkailuun kuului tietysti myös joululahjojen avaamista sekä niillä leikkimistä. Varsinkin "Mummi" oli huippuleikittäjä, ja leluksi kelpasivat myös villasukkien peittämät varpaat.

***

Kaiken kaikkiaan Jouluseikkailumaassa oli niin kivaa, ettei seuraavana aamun lähtö ollut läheskään yhtä sujuva kuin edellisenä aamuna Kattimaniassa. Devi jatkoi "Mummin" kanssa leikkimistä sekä juoksenteli ympäri taloa piilopaikkoja etsien, Kajsa puolestaan linnoittautui sängyn alle. Kun kirjoittaja sai kaivettua vastahankaisen kissan esiin valjaiden laittoa varten, osoitti Arvon Valtiatar mielsttän vaihtelevasti uhkaavasti muristen tai surkeasti maukuen. Kummallakaan ei siis ollut vielä ikävä kotiin Kattimaniaan.

***

Kun Arvon Valtiatar vihdoin luovutti ja suuntasi ovelle, yritti Devi vielä kiskoa kaveriaan takaisin olohuoneeseen. Asiaa ei auttanut myöskään umpirakastunut "Mummi", joka muuttikin mielensä sen suhteen, ettei halua enää lemmikkejä. Hänen mukaansa kissat olisivat selvästikin jääneet paljon mieluummin maalle, eikä Devin hurmaavuudella ja Kajsan majesteettisuudella ollut mitään tekemistä asian kanssa... Me kaksijalkaiset tosin epäilemme vahvasti, että "Mummin" mieli olisi todennäköisesti muuttunut, kunhan hän olisi katsellut pari päivää kissojen riiviöintiä. Emme kuitenkaan halunneet ottaa riskiä, vaan pakotimme kissat autoon ja suuntasimme kohti kotia, jonne loppujen lopuksi oli ihan mukava palata. ;)

"Hei, ei mennä vielä!"

Translation: A Big Christmas Adventure and Happy New Year 2014!