Kendare Blake: One dark throne

Kendare Blake: One dark throne

HarperCollins, 2017

äänikirja BookBeatista

One Dark Throne on toinen osa "Three Dark Crowns"-nuorten fantasiasarjaa. Sarja kertoo kolmesta sisaruksesta, joista yhdestä tulee kuningatar - tapettuaan kaksi muuta sisartaan. Ensimmäisessä osassa käynnistyi sisarusten välinen the Ascension Year eli kruunajaisvuosi ja taistelu kruunusta sitä kautta. Toinen osa jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa, Three Dark Crowns jäi.

Sisarukset omaavat jokainen jonkinlaisen taikavoiman, jonka avulla he koettavat pärjätä hengissä ja samalla toisaalta saada tapettua toisensa. Nämä voimat ovat "luonnonvoimat" (Arsinoella), alkuaineiden (sään, tulen, veden) hallinta (Mirabellalla) sekä myrkytyksen voima Katharinella. Jokainen tuleva kuningatar on kasvanut eri puolella saarta, ja heillä on omat tukijoukkonsa, jotka toivovat oman kuningattarensa voittavan.

Pidin ensimmäisestä osasta, vaikka siinä tuntui olevan paljon päähahmoja ja liikaa ihmissuhdevatvontaa henkilöiden välillä. Se jäi kuitenkin niin hurjaan cliffhangeriin, että toinen osa oli kuunneltava lähes samantien. Kirja on pääosin maagista nuorten fantasiakirjallisuutta, jossa on jonkinverran viitteitä dystopioihin. 

Mielenkiintoista on se, että tässä sarjassa naiset ja tytöt todellakin määräävät ja miehet jäävät lähes pelkästään statisteiksi. Usein näissä fantasia/dystopiakirjoissa on rohkea tyttö päähahmona, mutta joka vaatii 2-3 ihastuksen kohdetta, joita ilman ei kykene mihinkään. Vaikka Blake on saanut sekoitettua paljon ihmissuhteita, on miehet kuitenkin selkeästi sivuosassa. Sarja on myös todella tummasävyinen ja tämä toisen kirjan loppu myös pisti kuuntelemaan tarkasti, tapahtuiko nuorten kirjassa äsken tosiaan juuri noin. 

Suosittelen, jos synkähkö nuorten fantasiakirja sisaruksista, jotka taistelevat kuolemaan asti kiinnostaa! Ainakin BookBeatista nämä löytyi äänikirjoina. 

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar & Lasinen miekka

 

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar & Lasinen miekka

Aula & Co, 2016 ja 2017

"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa."

Punainen kuningatar aloittaa saman nimisen dystopiatrilogiasarjan, jonka päähenkilönä on 17-vuotias Mare Borrow. Luin syyskuussa trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja kolmas osa, Kuninkaan kahleet, odottaa yöpöydällä lukemista tällä hetkellä. Punainen kuningatar-trilogia jatkaa Nälkäpelin innoittamia fantasiasarjoja rohkeasta ja taitavasta tytöstä, joka nostetaan jonkinlaisen vallankumouksen keulahahmoksi. 

Maren maailmassa ihmiset jakautuvat hopeisiin ja punaisiin, joista punaiset ovat toisarvoisia. Hopeisilla on erilaisia voimia kuten tulivoimat, mielenhallintaa, metallin sulattamista, jne kun taas punaiset ovat "tavallista kansaa". Mare kuitenkin on poikkeava - hänellä on punainen veri, mutta hopeisia suuremmat taikavoimat. Tarinaan on sekoitettu myös kuninkaita, prinsessoja ja prinssejä. Paikoitellen kirja on myös todella raaka, sillä sota ja taistelu ovat julmaa myös näin nuorten aikuisten genreen kuuluvassa teoksessa. 

Joissakin kohdin mietin, onko kirja selvästi fantasiaa vai meneekö osittain jopa dystopian puolelle. Jonkin verran "ilmassa kulkevat metalliputket" muistuttavat lentokoneita ja joen varren kaupungit saattaisivat kuvata tiettyjä alueita Pohjois-Amerikasta. Selkeää historiaa ja viittausta kuitenkaan nykyiseen todellisuuteen ei kirjoissa ollut ja kirjasarja on useissa luokiteltu vain fantasiaksi. Ehkä tämä on kuitenkin sellaista sekoitusta. 

Viimeistä kirjaa odotellessa täytyy todeta, että itse olen näistä kahdesta kirjasta nauttinut kyllä ja ovat erittäin lajityypilleen uskollisia teoksia. Suuria yllätyksiä juonessa ei siis tule, mutta Aveyard on taitava kirjoittamaan vetävää tekstiä. 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Atena, 2013, Elisa e-kirja (kirjan tarjonnut Elisa e-kirja)

"Sairaanhoitaja Judit havahtuu elämän rajallisuuteen, jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään ”hiukan tavanomaista enemmän”, ja palkka on sen mukainen.

Juditin uusi työ ei ole kuitenkaan ihan sitä mitä hän odotti. Juditin on vakoiltava uutta asiakasta, ateisti Leo Moreauta, jolla on firman tarvitsemaa tietoa. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kolmas romaani Sielut kulkevat sateessa yhdistää kauhukertomuksen ja psykologisen trillerin. Kirja vie perimmäisten kysymysten äärelle: Mihin uskot? Ketä rakastat? Kenellä on oikeus päättää tulevaisuudesta?"

Elisa e-kirjalla oli Blogatissa kampanja scifistä ja fantasiasta syksyn pimeyteen. Tarkoituksena oli valita kaksi kirjaa scifi ja fantasia-kategoriasta ja lukaista marraskuun loppuun mennessä. Itse valitsin toiseksi tämän Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksen. En ole kovin suuri kauhun/scifin/fantasian ystävä, mutta koin, että tässä kampanjassa on pieni mahdollisuus vähän laajentaa näkemystä. 

Ja noh, olihan se luettava. Ei minusta silti saa tämän tyylisen kirjallisuuden ystävää. Kirja lähti hitaasti käyntiin, mutta kun Judit pääsi työntouhuun ja Moreaun kanssa työskentelemään, sujui lukeminen paremmin. Eniten häiritsi SIVUHUOMAUTUS-tekstit, joilla tosin oli oma paikkansa tarinassa oikein hyvin. En pidä siitä, että kaikki selvitetään lukijalle suoraan. 

Saatan silti lukaista vielä Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät-kirjan, jota kirjablogeissa on paljon kehuttu. 

Arvostelu: ★★