Max Seeck: Varjeltu

 

Vaasankadulla sijaitsevan yksiön ikkunat antoivat sisäpihalle, jonka hailakat valot eivät kantaneet sisään kuudenteen kerrokseen. Tuuli ujelsi seinien välissä kuin etsien pääsyä asuntoon. Ääni oli melankolinen mutta jollain tapaa rauhoittava. 

Max Seeckin Varjeltu dekkarin tapahtumat sijoittuivat syksyiseen Helsinkiin. Päähenkilö Milo Perho oli sairaalassa hoidettavana, ja Marko Rehnin työryhmä sai erikoisen itsemurhatapauksen hoidettavakseen, sillä tapaus laajeni yllättäen vuosia kestäneeksi rikosryppääksi. Varjeltu on Milo-sarja kolmas osa. Kirjassa sukelletaan masentuneiden ja psykoterapiaa saavien henkilöiden maailmaan, jotka kaikki tekivät itsemurhan.

Mustat hiukset olivat sateen kastelemat, ja ne peittivät osan poskista. Kasvot olivat silmiinpistävän kalpeat, aivan kuin nainen olisi levittänyt niille valkoista puuteria. Pimeässä rajussa  sateessa seisovan naisen kasvoissa ja silmissä oli jotakin pelottavaa.

Max Seeck on luonut kirjan pääpahiksesta pelottavan hahmon, Blackswanin. En todellakaan haluaisi kyseistä henkilöä oven taakse kolkuttelemaan mihinkään aikaan vuorokaudesta. Blackswan oli saanut tehdä ikäviä rikoksiaan jo pitkään. Oli ne tietysti pistäneet poliisien silmiin jo aiemminkin, joten rikoksista löytyi materiaalia mm. tietyn mallisia kaulakoruja.

Hän tiesi ettei isä ollut siellä. Ja silti hän saattoi nähdä tämän synkän hahmon nojatuolissa. Muisto oli liian elävä. Hänen olisi päästävä ulos tästä talosta. Hänen olisi saatava jotakin muuta ajateltavaa.

Joistakin vanhemmista kehittyy todella pahoja tyyppejä, ja heidän lapsistaankin voi kehittyä pahoja tyyppejä, niin kuin Varjeltu kirja näyttää. Kirja on kuitenkin fiktiota, mutta hyvin ja sujuvalla ja todella koukuttavalla tavalla kirjoitettu. Miten päähenkilölle Milolle kävi sairaalassa. Ainakin hän ehti profiloida hyvin tarkasti rikollisen. Tapaus kosketti kovasti Miloa, sillä myös hänen isänsä oli tehnyt itsemurhan, Milon ollessa teini- ikäinen. Milon mielessä pyöri edelleen kysymys, miksi isä teki itsemurhan. 

Max Seeckin Varjeltu dekkarissa selvitettiin ihmismielen synkkiä pohjavirtoja.

 

 

Max Seeck, Varjeltu *****

Tammi 2026

s. 351

Dekkari

Milo-sarjan 3. osa

Mielenterveys

Psykoterapia 

 

Max Seeck: Merkitty

Max Seeck: Petetty  

Siri Hustvedt: Haamutarinoita

 

Olen elossa. Mieheni Paul Auster on kuollut. Hän kuoli 30. huhtikuuta 2024 kello 6.58 täällä Brooklynin talossa, jossa nyt kirjoitan.

Yhdysvaltalaisen Siri Hustvedtin Haamutarinoita on muistelmateos hänen miehestään Paul Austerista (1947-2024). Mies sairasti syöpää, ja hän halusi kuolla kotonaan vaimonsa Sirin, tyttärensä Sophien, vävynsä Spencerin ja lapsenlapsensa Milesin seurassa. 

Tiesin Paulin tekevän kuolemaa tai ainakin aavistin sen jo kuukausia ennen kuin lääkärit julistivat hänet parantumattomasti sairaaksi.

Paul Austerin syöpäsairaus oli rankkaa aikaa hänelle itselleen hoitoineen, mutta se oli rankkaa myös läheisille ja tietysti myös hän ihailijoilleen. Paul Auster oli julkisuuden henkilö, sillä hän oli kirjailija, kriitikko, kääntäjä, elokuvakäsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. 

Mitä minä oikein voin tehdä? Paulilla oli tapana kysyä minulta hetkellinen hymy kasvoillaan. Heristää nyrkkejäni Jumalalle?

Syöpä on todella epäinhimillinen sairaus ja syöpiin kehitetyt hoidot ne vasta epäinhimillisiä ovatkin.  Paulin sairauden ja sen hoidon aikana, 16 kuukauden aikana diagnoosista kuolemaan, Sirin kalenteri oli täynnä lääkärikäyntejä, osastohoitoja, päivystyskäyntejä. Pariskunta istui odotushuoneissa aina käsi kädessä. Heillä oli yli 40 vuoden avioliitto yhdessä, läheisyys ja rakkaus nousi kirjan sivuilta esille herkän surumielisellä tavalla. 

Me kirjoitimme unelmamme ylös työpöytiemme ääressä ja luimme nuo unelmat toisillemme ääneen vihreissä tuoleissa istuen.

Siri Hustvedtin Haamutarinoita on muistelukirja hänen puolisostaan ja heidän yhteisestä elämästään, mutta myös elämästä kuoleman jälkeen surun muuttaessa muotoaan. 

 

Siri Hustvedt, Haamutarinoita

Suom. Cristina Sandu

Otava 2026

s. 345

Chost Stories 2026

Muistelukirja 

Syöpä

Yhdysvallat 

 

Siri Hustvedt: Vapiseva nainen 

Paul Auster: Talvipäiväkirja 

Paul Auster: Mr Vertigo 

Clare Mackintosh: Valheiden virrat

 

Kajakkia oli ollut vaikea kääntää, koska se oli ollut jumissa kivien välissä, mutta myös siksi, että se painoi todella paljon.

Brittikirjailija Clare Macintoshin uusin dekkari Valheiden virrat on kolmas osa Ffion Morgan-sarjassa. Kirjan miljöönä toimi edellisten kirjojen tapaan Walesin ja Englannin raja. Walesin rikosetsivänä toimi Ffion Morgan ja Englannin puolella rikosylikonstaapeli Leo Brady. Parin suhde oli kiihkeä ja yhteen muuttoakin harkittiin puolin ja toisin. Ffion iso koira toi lisäväriä tapahtumiin.

Hemmetin Allie. Leo ei ole koskaan ollut entiselle vaimolleen yhtä vihainen: ei silloinkaan, kun sai tietää tämän syrjähypystä, eikä edes silloin, kun Allie yritti estää häntä tapaamasta Harrisia. 

Tällä kertaa Leon ex-vaimolla Alliella oli iso rooli, sillä hän asui perheineen Leon tutkiman murtosarjan läheisyydessä. Itse asiassa Allie halusi itsekin muuttaa Hillin upeisiin taloihin. Hän tutki somesta kuvia talojen sisustuksista ja teki kotonaan samantyyppisiä sisustusratkaisuja, tosin halvemmalla. 

Koska Allie ei käynyt töissä, oli rahaa hankittava jostakin muualta. Allie oli myös yrittänyt ystävystyä Hillin asukkaiden kanssa. Valitettavasti hänen nykyinen miehensä ei sopinut hienostopiireihin, mutta hänen ja Leon yhteinen poika Harris oli sopiva erään Hillillä asuvan pikkutytön seuraan. Hillillä tapahtui ikäviä juttuja, mutta niistä käänteistä voit lukea lisää Valheiden virrat dekkarin sivuilta.

Taisit voittaa vetosi, Ffion. Ainakaan tämä nainen ei hukkunut joessa.

Ffion tutki erään naisen oletettua hukkumiskuolemaa, kun selvisi, että nainen oli surmattu.  Yllättäen juttu laajeni ja sai yhtymäkohtia Leon tutkiman murtosarjan kanssa. Kuka ja miten rikostutkimuksia tutkittiin jatkossa, sen voit lukea kirjasta.

 

Clare Mackintosh, Valheiden virrat

Suom. Päivi Pouttu-Deliére

Gummerus 2025

s. 408

Other People´s Houses 2025

Dekkari

Ffion Morgan-sarjan 3. osa 

 

Clare Mackintosh: Vuorten varjo 

Clare Mackintosh: Tummat vedet 

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet

 

Nuori naiskonstaapeli seisoi huoneen nurkassa. Koruttomat kalkitut seinät, raskas ovi, puinen pöytä ja kaksi tuolia sekä yksi pieni huurrelasi-ikkuna tekivät huoneesta sieluttoman. Iltapäivä oli kylmä, ja nainen oli pysytellyt nurkassa siitä lähtien, kun saapui töihin kaksi tuntia aiemmin, seuranaan vain seinään käännetyllä tuolilla kumarassa kyyhöttävä suttuinen tyttö.

Englantilaisen Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet  on jo kolmas osa historiallisessa sotien väliseen aikaan sijoittuvassa dekkarisarjassa, jossa pääosassa on psykologi-etsivä Maisie Dobbs. Maisiella oli oma toimisto Lontoossa, jossa hän otti asiakkaita vastaan, ja Billy oli hänen alaisensa. Rikoskomisario Stratton oli pyytänyt Maisieta vankilaan puhuttelemaan murhasta epäiltyä nuorta tyttöä, joka ei ollut suostunut puhumaan heille mitään. 

"Haluaisin teidät edustamaan neiti Avril Jarvisia oikeudenkäynnissä."

Maisie oli kauhuissaan, kun hän totesi vangitun nuoren tytön  olevan vasta 13-vuotias, ja ilman ketään tukemassa häntä. Poliisit olivat varmoja, että tyttö oli murhaaja, koska hänet oli löydetty uhrin viereltä. Maisie halusi kuitenkin tutkia tapausta tarkemmin, mutta poliisit pitivät tapausta jo selvitettynä.

"Mutta tarina vaikuttaa kyllä liiankin tutulta: köyhä tyttö lähtee kotoa etsimään onneaan Lontooseen, joutuu ahdinkoon ja sutenöörin leipiin, ja tässä tapauksessa joutuu maksamaan synneistään." 

Maisie tutki myös toista tapausta, jossa pyydettiin varmistamaan, että eräs sodassa kaatunut henkilö oli varmasti kuollut. Koska pyytäjä oli lakimies, Maisie halusi tämän edustavan nuorta tyttöä oikeudessa. 

Maisie matkasi sillä aikaa etsimään kadonnutta lentäjää Ranskaan. Samalla hän tapasi siellä ystävättärensä, Priscillan, joka myös oli pyytänyt etsimään veljensä. Maisiella oli kädet täynnä töitä, lisäksi häntä ahdisti palata Ranskaan, koska hän oli sodan aikana toiminut siellä sairaanhoitajana, kokenut sodankäynnin ja nähnyt todella paljon pahaa - haavoittuneita, verta, kuolemaa.

"Halusin äidin luo."

"Sinne sinä pääsetkin. Älä huoli, sinne sinä pääset."

Maisie Dobbsin työhön liittyi kadonneiden sotilaiden etsintää, mutta myös murhajuttu, jossa todella nuorta tyttöä syytettiin erään sutenöörin murhasta. Kadut vilisivät itseään kauppaavia lapsia ja nuoria, joista suurin osa kuului ihmiskauppiaiden väkivallan piiriin. Lapset pidettiin pakolla kaduilla myymässä itseään, ja rahat veivät sutenöörit. Todella ilkeää puuhaa, ja ihmiskauppiaita on edelleen, joka maassa. Valitettavasti myös Suomessa.

Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet sijoittui 1930-luvun syksyiseen  Lontooseen ja Ranskaan. 

 

Jacqueline Winspear, Maisie Dobbs ja välttämättömät valheet *****

Suom. Maria Lyytinen *****

Tammi 2026

s. 391

Pardonable Lies 2005

Historiallinen dekkari

Maisie Dobbs-sarjan 3. osa

Lontoo ja Ranska

1930-luku

Ihmiskauppa

Ensimmäisen maailmansodan kaatuneet 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus 

Jørn Lier Horst: Kuiva maa

 

Vesi oli laskenut edelliskerrasta yli metrin. Vanha rikkinäinen soutuvene oli tullut esiin. Se lojui kyljellään puoliksi mutaan vajonneena, peräosa sameassa vedessä.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Kuiva maa on jo 18. osa William Wisting-sarjassa. Kuuman kesän seurauksena monta metriä kuivuneen Farris-järven rannalta löytyi kaikenlaista rikoksiin viittaavaa materiaalia, ja jopa vuosia kadonneena ollut nuorukainen moottoripyöränsä kanssa. Wisting ymmärsi, että taustalla voisi olla jotain epämääräistä, salaisuuksia, joita voisi hieman selvitellä.

Paikallislehden toimittaja kehotti häntä pitelemään ruosteista polkupyörää että saisi hyvän kuvan. Kicki Dalberg työnsi kielellä purukumin kitalakeen, tarttui molemmin käsin ohjaustankoon ja otti vakavan ilmeen. He olivat löytäneet padon edestä peräti kahdeksan polkupyörää ja neljä sähköpotkulautaa. Kasassa oli myös autonrenkaita, ostoskärryjä, leirintävarusteita ja muuta romua.

Jørn Lier Horst on ottanut kirjassaan kantaa, sekä ilmaston lämpenemiseen, että siihen, miten ihmiset roskaavat vesistöjä. Toiset roskaavat ja toiset siivoavat heidän jälkiään. Roskilla on tapana ilmestyä esille, samoin veteen tai maahan piilotetuilla uhreilla.

Aamun tuntien aikana tapaus oli kääntynyt yllättävään suuntaan. Wisting huomasi ajatelleensa yksioikoisesti, hän ei ollut miettinyt muita mahdollisia tekijöitä kuin Solifer-miestä ennen kuin metallinpaljastusmiehen lanko tuli kuvaan mukaan. Hänen olisi pitänyt käsittää, että mahdollisuuksia olikin paljon enemmän.

Poliisin työ on uhrien ja rikosjälkien löytämistä, selvitystyötä ja salaisuuksien esillekaivamista. Tärkeää on myös saada ihmiset puhumaan, ja se taito Wistingillä on. Kuiva maa dekkarissa Farris-järven rannalta löytyi lisäksi eräs nuori uhri, joten tarina laajeni nopeasti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Mutta kuka oikein olikaan tekijä? Ja yllättävän nopeasti tapahtui myös eräs kuolemantuottamus, mutta saisiko Wisting tekijän avautumaan?

Jørn Lier Horstin Kuiva maa nosti esille vanhoja rikosmysteerejä järven pohjasta. 

 

Jørn Lier Horst, Kuiva maa *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2026

s. 334

Tort land 2024

Norja

Kesä 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi 

Jørn Lier Horst: Kuiva maa

DEKKARISYKSY 2026

 

Mitähän jännää syksyn dekkarit tuovatkaan lukijoilleen. Siitä on hyvä ottaa hieman selkoa, vai mitä? Olen varannut hyvissä ajoin kirjaston varauslistalle uutuusdekkareita ja -jännäreitä, mutta syksy näyttää löytyykö niitä vielä lisää. Ja syksyisin tykkään lukea dekkareita, joissa on mukana yliluonnollisia juttuja, kiitos 🎃

 

 

 

Agatha Christien Sysipimeä syksy sisältää 12 novellia, joissa Christien tunnetuiksi tekemät salapoliisit etsivät ja ratkovat hämäräperäisiä juttuja. Viimeksi olen lukenut tänä vuonna Christien Kuolema keskitalvella-novellikirjan ja Salaperäiset rukiinjyvät sekä Tuijottava katse Miss Marple-sarjan dekkarit.

 

 

Amanda Palon Kreikan pääkaupunkiin sijoittuvalla Ateenan kaunein mies trillerillä on kiinnostava nimi. Tulipa heti omat Kreikan matkat mieleeni, mutta Ateenassa en ole käynyt.

 

 

 

Myös Tuire Malmstedt on antanut Jehki dekkarilleen kiinnostavan nimen. Kirjassa liikutaan Jäämerellä, niin kuin kansikuvasta näkyy. Päähenkilö Ninan mies, nimeltään Jehki, katosi Tenovuonolla vuosia sitten, joten Nina halusi selvittää, mitä oikein oli tapahtunut miehelle. 5 osaa on tulossa tähän Jäämeri-sarjaan.

 

 

Irlantilaisen Liz Nugentin trillerin Totuus Ruby Cooperista tapahtumat sijoittuvat Bostoniin ja Dubliniin. Blogista löytyy hänen aikaisemmin julkaistu psykologinen jännityskirja Särmikäs Sally Diamond, josta pidin kovasti. Saapas nähdä, mikä se Rubyn salaisuus onkaan.

 

 

Ruotsalaisen Sara Bergmark Elfgrenin Saari trilleri  on hänen ensimmäinen aikuisille kirjoitettu romaaninsa. Päähenkilö on kutsuttu viettämään siskonsa syntymäpäiviä saarelle, jossa he ovat viettäneet lapsuutensa kesälomia. Mukana on myös ripaus goottikauhua, yes, se sopii hyvin syksyyn.

 

 

Norjalaisen Jo Nesbøn Armonlaukaus jatkaa supersuosittua Harry Hole-dekkarisarjaa 14. osallaan. Harrylla on suruaika läheisen kuoleman johdosta. Toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä armonlaukaus kohdistu häneen. Sarjan 13. osa oli nimeltään Verikuu.

 

 

Ruotsalaisen Mikael Hjorthin ja islantilaisen Bjarni Thorssonin Väkivallan saari sijoittuu Islantiin ja aloittaa uuden Helga Bjarki-dekkarisarjan. Tykkään kovasti näistä "saari"-nimistä ja varsinkin Islantiin sijoittuvista dekkareista. Islantihan on oikeasti maa, jossa tapahtuu todella vähän rikoksia, mutta kirjoissa sitäkin enemmän. Parempi niin 👮.

 

 

Turkulaisen Eeva Kiviniemen dekkari, nimeltään Konnanleinikki, sijoittuu tietysti Turkuun. Odotan aitoa kaupungin tuntemusta tämän kirjan päähenkilöltä, arkeologina työskentelevältä Lyydialta. Ihana nimi päähenkilöllä. Konnanleinikki on oikeasti tosi myrkyllinen kasvi, joten mieleeni hiipivät sanat myrkky ja myrkytys ja mitä niistä voikaan seurata esim. myrkytystila.

 

 

S. K. Tremaynen Leskenpeili jatkaa psykologi Karenza Braysta kertovaa Roseland-mysteerit-kirjasarjaa. Karenza kutsutaan auttamaan äitinsä menettänyttä nuorta tyttöä, joka käyttäytyy oudosti. Edellinen kirja oli nimeltään Hylynryöstäjän tytär. Traumoja vai yliluonnollisia juttuja, siinä pulmaa kerrakseen.

 

 

Alexandra Benedictin Joulun karamellimurhat kuulostaa vekkulilta mysteeriltä. Kirja ilmestyy lokakuussa, joten voi olla, että en ehdi saada sitä luettavaksi vielä tänä vuonna, johtuen pitkistä varausjonoista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat syrjäiselle skotlantilaiselle saarelle ja siellä olevalle hotellille, ja tapausta ratkoo eräs ristikkorouva. Itse tykkään enemmän kryptoista, sekä ristikoiden ja kryptojen yhdistelmistä. Benedictin Joulun pikajunan arvoitus oli oikea suljetun paikan mysteeri.

 

       Lukuiloa dekkarisyksyyn 👀 

 

ps. Alussa oleva valokuva on meidän viimeiseltä illalta mieheni kotisaarelta. Olipa heinäkuussa upea verenpunainen taivas. Kiva oli viettää saarella työntäyteisiä viimeisiä päiviä.  Nyt siellä jatkavat uudet asukkaat.

 

Anna Pihlajaniemi ja Lotta Lehtikari: Elämäni ilman sinua

 

Siskoni Pipsa hyppäsi katolta tyttärensä yhdekänvuotissyntymäpäivänä. Sitä ennen hän oli leiponut suklaakakun valmiiksi jääkaappiin.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin teos Elämäni ilman sinua on surumielinen tositarina Lotan isosiskon  itsemurhasta, suuresta surusta ja elämän jatkumisesta. Siskolla oli todettu jo vuosia aiemmin mielenterveysongelmia. Hän ei jaksanut elää manian, masennuksen ja psykoosien pyörityksessä, kun ei itse pystynyt hallitsemaan omaa käyttäytymistään, ja hoitoonpääsy oli aina hankalaa tai se tapahtui joka kerta liian myöhään. 

Suurin syyni inhota äitiä ei ollut se, mitä hän teki minulle. Eniten vihasin äitiä siksi, että hän oli niin epäreilu sinua kohtaan.

Lotan ja Pipsan äiti oli hammaslääkäri. Hyväkään koulutus ei vaikuta siihen, miten vanhempi kohtelee lapsiaan. Äiti oli ilkeä ja väkivaltainen tyttäriään kohtaan. Hän määräsi perheen asiat, mitä tehdään ja milloin tehdään. Lotta vastusti äitiään, mutta Pipsa vetäytyi kuoreensa. Aikuisena Pipsa ei halunnut olla samanlainen äiti omille lapsilleen. Mutta äidin mielenterveysongelmat olivat siirtyneet myös Pipsalle, joten hän ei pystynyt hillitsemään itseään.

Äiti ja sinä, te molemmat käytitte psyykenlääkkeitä kuollessanne. Tutkin kuolemanne jälkeen lääkkeiden pakkausselosteet huolellisesti. Teidän molempien lääkkeissä oli haittavaikutuksena kohonnut itsemurhariski.

Lotan äiti ja isosisko tekivät itsemurhan. Molemmilla oli takana vuosien mielenterveysongelmat. Mietin miten toiset pystyvät elämään kaksisuuntaisen mielialasairauden  kanssa, mutta toisille se on paljon hankalampaa? Lotan ja Pipsan äiti jaksoi elää pitkän elämän, ennen itsemurhaansa. Kirje odotti pöydällä tyttöjä, ja siinä luki anteeksipyyntö. Pipsa lähti lopulliselle matkalleen lentäen.

Ehkä minuun ei tarvitse antaa anteeksi äidille tai oppia rakastamaan häntä. Tärkeämpää on nähdä äiti sellaisena epätäydellisenä ihmisenä kuin hän oli. Katsoa hänen kärsimystään ja kipua, kaikkea sitä mitä hän kantoi. 

Molemmat kantoivat kärsimystä ja kipua, Lotan äiti ja isosisko. Läheisen on vaikea hyväksyä itsemurhaa ja sen lopullisuutta, mutta sen jälkeen on kuitenkin elettävä ja jatkettava eteenpäin. Lotta sai omiin traumoihinsa lopulta apua rosenterapiasta, ja sai siitä kimmokkeen opiskella itsekin terapeutiksi.  Lopulta hän tarvitsi itsekin psykoterapiaa. Elämästä oli tullut liian kuormittavaa ja muiden auttaminen vei itseltä voimia.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin Elämäni ilman sinua vei syvälle  mielenterveysongelmista kärsivän perheen elämään.

 

Anna Pihlajaniemi & Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua

Wsoy 2026

s. 246

Muistelmat

Perhetraumat 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Itsemurha