Orvokit ja ompelua

Ajattelen aina, että orvokit ei ole mun lempikukkia. Mutta kyllä ne vaan taitaa olla. Mä en voisi ajatella kesää ilman orvokkeja. Ne on vaan jotenkin niin peruskukkia, että ei muut yllä samaan. Nyt täällä kukkii nuo itse kasvatetut ja on ne kyllä kivempia, kuin taimena ostetut. Niin kuin kaikki kasvit: ne ei tunnu niin tärkeiltä, jos ei ole nähnyt koko sitä elinkaarta. Sekoituspussista tuli tänä vuonna eniten keltaisia, jonkin verran violetteja, muutama valkoinen ja loput niiden sekoituksia. Isossa ruukussa kasvavien seassa on myös ruohosipuleita ja ne näyttää kyllä kivoilta siellä seassa.

You grow Girl -blogi on mun suosikkeja. Ja siellä on sellaisia orvokki-ideoita, että pakko saada tänne Helsinkiinkin ensi vuonna. Mitäs sanoisitte esimerkiksi mustista orvokeista?

Ihan mielettömiä! Ja sitten nämä laiheliinit! Niin herkkää ja suloista!

Meidän orvokeille kävi muutama päivä sitten huonosti ja meinasi käydä tosi huonosti. Samoin tomaatit ja muutamat yrtit ovat kohdanneet pahimman viholaisensa, nimittäin Lapsen. Lapsi kasteli - hyvää hyvyyttään ja aloitekykyä osoittaen - joitakin kukkia sumutepullon vedellä. Mutta sepä ei ollutkaan vettä vaan mäntysuopaa, jolla oli tarkoitus hätyytellä krassista ötököitä. En tiedä tarkalleen kuinka paljon kasvit sai saippuaa ja minkä vahvuista se oli. Orvokin kukista kuihtui suuri osa, mutta muille ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään. Erityisen huolissani olen tomaateista, joissa on nyt tosi paljon jo raakileita ja todella haluaisin päästä niitä pian syömään! Toivotaan, että ne eivät pienestä saippuaannoksesta hätkähdä.

Uusia tomaatin kukkiakin riittää!

Viime aikoina on pidellyt niin kiirettä (esim. piknikkejä) että en ole juuri kerennyt kasvikuulumisia päivitellä. Mutta hyvin siis menee. Tänään keräsin persiljasatoa jo pakkaseen, kun nuo on ihan villiintynyt.

Mangoldi on ehkä tämän kesän suosikkini. Sitä on riivitty jo salaattiin ja tänään tein siitä keittoa. Mangoldi kasvaa hurjaa vauhtia pienessäkin ruukussa ja yhdessä kassissa korianterin kanssa. Sitä voisi ehkä laittaa vielä tulemaan lisää, niin saisi syksyllä ehkä säilöttyäkin tai ainakin riittäisi ruokiin. Se on meinaan herkkua!

Perunapellon antimia ei vielä olla maisteltu, mutta luulen, että ne alkavat olla jo kohtalaisen valmiita. Ainakin kasvusto on jo niin valtaisaa, että kohta parvekkeella ei mahdu oleilemaan. Lapsi on hieman katkerana, koska tänä kesänä ei partsilla voi nukkua, kun kasvit vie niin paljon tilaa. Tai voisi, jos joku jaksaisi kantaa ne pois tieltä.

Helle on ihanaa, minä ja kasvit tykätään paljon! No, ehkä tämä veden kantelu alkaa jo tuntua puuduttavalta ja tillisato piti korjata, kun se alkoi kellastua paahteessa, mutta muuten tämä on juuri sellainen kesä, kuin kesän pitää olla! Tässä kuumuudessa ei tietenkään kannata hirveästi pukeutua, mutta naapurien vuoksi on puutarhassa hyvä pitää edes housut jalassa. Siksipä ommella hurautin tänään tällaiset puutarhashortsit. Mukavan tuntuiset on. Taskuun mahtuu joku kuokka tai joku muu ja aurinko saa porottaa.

Edellisen kuvan etualalla on muuten chilit, jotka jaksaa vaan kasvaa pituutta, haaroo vähän ja ei tee millään kukkia. Mitähän ne oikein haluaa?

Voi onnen päivää!

Ihanaa oli lomalla ja ihanaa palata kotiin kasvien pariin! Nimittäin täällä on tapahtuynut paljon poissa ollessani! Ensinnäkin muutama sana kastelujärjestelmästäni: Kapillaarilangat eivät oikein toimineet kunnolla. En tiedä mikä meni pieleen, mutta arvelen, että villalanka olisi toiminut paksua puuvillalankaa paremmin. Tullessani tomaatit oli jo nuupahtaneet, muut hyvin lähellä sitä. Eli edelleen vanha hyvä tapa hoitaa kastelu on pyytää naapuria käymään tai laittaa kaikki rohkeasti sateen armoille varjoisaan paikkaan.

Toiseksi: Kuinka paljon voi tapahtua puolentoista viikon aikana? Paljon! Tomaatin taimeen on tullut viisi tomaattia!

Perunat ovat vallanneet parvekkeen totaalisesti. Voiko ne kasvaa näin isoiksi?

Minttu on ihan villinä. Tule kylään, niin saat mojitoa. Persiljat taustalla voi myös ihan hyvin.

Laventeli tuoksuu huumaavalta. Harmi, että tuoksua ei voi mitenkään välittää blogin kautta. Mutta huomatkaa ihana avautuva, hieman sinertävä kukka.

Olenkohan kertonut vielä meidän sitruunapuusta? Sitruuna on saanut alkunsa noin neljä vuotta sitten Kruununhakalaisessa asunnossa. Emositruuna ostettiin kaiketi Hakaniemen Elannosta, se syötiin ja siemen laitettiin multaan. Lapsi hoiti pientä taimea niin huolella, että nykyään ystävämme on suoristettuna 88 cm korkea ja kaksihaarainen. Toinen haara on tämän kesän tulokas. Noin kaksi-kolme viikkoa sitten huomasimme pienen alun paksussa varressa.

Olimme jo pitkään odottaneet haaraa vastapainoksi alaspäin kasvavalle latvalle. Onnellisena suihkuttelimme alkua joka päivä ja iloksemme huomasimme sen kasvavan vauhdilla.

Ja yhä nopeampaa syntyi uusia lehtiä.

Kunnes tänään lomalta palatessani huomasin haaran venähtäneen valtavaksi! Katsokaa kasvun ihmettä! Yhdeksän uutta lehteä ja muutama alku. Mieletöntä!













Sitten kukkia. Omat orvokit kukkii. Katsokaa kuinka kauniita! Ja lisää nuppuja on aukeamassa.

Keijunmekkoköynnös kukkii myös yli odotusten.

Pitäisköhän tillinkukat napsia pois, jos haluaa lehtiä koko kesäksi?

Lopuksi mun kukkakissa Kari, joka oli äärimmäisen onnellinen, että tulin taas kotiin (ja nyhdin sen turkista neljä punkkia). Seurana on kasvi, jonka tunnistuksesta saa blogini kunniavieraan-tittelin. Laitan joskus paremman kuvan; kilpailu jatkuu, kunnes voittaja löytyy.

7. Epäonnistumiset

Tillit ei taida viihtyä nyt mun hoidossa. Ruukullinen pikkutaimia näyttää kuolemansairailta. Eli edelliseen kirjoitukseen viitaten, lopullinen tulos onkin ehkä plusmiinusnolla. Olen pettynyt ja häpeissäni. Miksi ne kuolevat?

Miten ihmeellistä, kuinka paljon tunteita kasvien kasvattaminen aiheuttaa. Iloa ja onnea enimmäkseen, ylpeyttä, niin kuin omista lapsista tunnetaan, toivoa, odotusta ja sitten pettymystä, häpeää ja kärsimystä kun tillit kuolee. Tämän tunnepuolen vuoksi puutarhurointi ehkä onkin niin terapeuttista. Tietenkin tässä vaiheessa täytyy mainita myös flow-ilmiö, joka kasvien kanssa puuhaillessa on hirmu voimakas, samanlainen kuin käsitöiden parissa. Ja flow taas on parasta hoitoa mielelle! You Grow Girl -sivuilla on Gayla Trailin kirjoittama aika hyvä juttu aiheesta, mikä tekee hyvän puutarhurin. Neljän kohdan listalta viimeinen on suosikkini: "More importantly, you learn more when you are willing to take chances & give yourself space to screw up. It’s often in those failures that we have the biggest AHA! moments." 
 Annan siis itselleni anteeksi. Mutta en kehtaa laittaa kuvaa kuolevista ystävistäni tänne.

4. Tillien muutto

Tärkein uutinen tällä haavaa on se, että tillit ja basilika viihtyvät eri olosuhteissa ja siksi tillien oli pakko muuttaa basilikoiden ruukusta. Yrttitarha on hyödyllinen sivusto, sieltä löytyi tämäkin tieto, että tilliä ei kannata kasvattaa auringossa. Basilikoiden ruukussa on nyt sitten muutaman taimen mentävä kuoppa. Espanjanmatkan jälkeen siihen voisi ostaa jonkun taimen, esimerkiksi timjamia. 


Tilleillä on oma ruukku, joka on nyt sijoitettu hieman varjoisampaan kuin aikaisemmin. Mutta näyttävätkö nuo varret jotenkin valjuilta? Ne on hyvin pitkät ja heikot. Laitoin ne nyt multaan hieman syvemmälle. Jospa ne vahvistuisivat uudessa ruukussa ja oikeissa olosuhteissa. 

Viimekertainen aihe feng shui puhutti ompeluseurassakin. Käsityöystäväni miettivät, että mitä jos laittaa makuuhuoneeseen luonnonkukkia, saisiko sitten jonkun luonnonlapsihipin? Sehän olisi loogista. Ompeluseuran jälkeen illalla kotona mietin vielä asiaa ja hieman huolestuin: yrttitarhani on yhdistetyssä olo-makuuhuoneessa, niin että mikähän yrttikasvattaja siitä sitten seuraa? Hieman kyllä alkoi nyt jännittää Kumppanin näkeminen torstaina, mikä siitä on Espanjassa tullut.


Taimien kasvussa on jännittävä vaihe se, kun sirkkalehtien jälkeen tulee ensimmäinen lehtipari. Niistä heti näkee mikä kasvi on kyseessä, eikä enää haittaa, vaikka ei muistaisi mitä missäkin ruukussa on. Siis, tunnista taimi:

1. 

2. 

3. 

4. 










Yrttitarhani alku näyttää kohtalaisen hyvältä, vaikka kasvu onkin hitaampaa kuin olen odottanut.  Suurta huolta aiheuttaa matka. Taimien pitäisi pärjätä neljä päivää kissanhoitajan kastelulla ja sitten neljä päivää Kumppanin ja Lapsen hoidossa. Katsotaan miten käy.