ETEINEN UUDESSA ISKUSSA

Hei pitkästä aikaa! 

Miten nämä päivät vilahtavatkin ohi näin nopeasti. Viimeisestä postauksestani on vierähtänyt jo monta viikkoa, melkein kuukausi. Vihdoinkin pääsen kertomaan eteisen remontin valmistumisesta ja näyttämään miltä pintaremontoitu eteinen näyttää. Remontin loppusilaus eli vanhojen listojen, ikkuna- ja oviaukkojen viimeistelymaalaukset sekä verannalle vievän oven maalaus kesti tuhottoman kauan, niin kauan että oikein alkoi harmittamaan. Maalailin niitä pikkuhiljaa Lillin päiväunien aikaan, välillä ehdin ottaa siveltimen ja maalin esiin kun neiti jo heräsi, välillä sain maalata jopa tunnin. Vihdoinkin on valmista ja voin huokaista helpotuksesta!

Auringonvaloa pääse eteiseen vain vähän, joten valitsimme tumman hirsiseinän kaveriksi vaaleampia sävyjä. Entinen mustanpuhuva aikakausi on selätetty ja tilalla on seesteinen ja siisti eteinen, joka on niin paljon tilavamman tuntuinen että itseäkin ihmetyttää. Ei enää naulakossa ja koukuissa roikkuvia takkiröykkiöitä, reppuja ja koko seinän mittaista kenkätelinerivistöä. Nyt kaikki tarvittava löytyy kaappivanhuksen sisältä.

Eteisestä kuljetaan ulos verannalle, keittiöön, olohuoneeseen, vessaan, kylpyhuoneeseen ja yläkertaan, joten se on kotimme vilkasliikenteisin tila. Meillä oli ennen eteisessä kaksi kuramattoa peräkkäin ja ne toimivat hyvin pikkukivien ja kuran kerääjänä. Halusin nyt hieman vaihtelua ja toin yläkerran aulasta suuren juutti/puuvilla maton eteiseen. Se toimii eteisessä loistavasti, sillä pikkukivet jäävät matolle eivätkä kantaudu ympäri taloa. Siinä ei myöskään kurajäljet näy, joten se on kerrassaan näppärä matto. 

Portaiden alle on vielä tulossa jonkinlainen vetolaatikko kenkiä ja reppuja varten, mutta sillä ei ole kiire. Hankkimamme vanha kaappi toimii myös kenkien säilytyksessä hyvin, kun siellä majailevat vain tällä hetkellä käytössä olevat kengät. Lupailin jo aikaisemmin näyttää miten teimme hyllykaapista meille toimivan vaatekaapin. Nyt pääsette kurkkaamaan kaapin sisään.

Poistimme ensin ylintä hyllyä lukuunottamatta kaikki hyllyt ja alaosan vetolaatikot. Ylinpään hyllyyn kiinnitimme vaatekoukut takkeja verten, sillä henkarikaappia tästä ei pienen syvyyden vuoksi voinut tehdä. Lisäsimme koukkuja myös sivu- ja takaseinään eri korkeuksille, sijoitettuna käyttäjien pituuksien mukaan. Leikkasin vanhasta kuramatosta sopivat palaset alahyllyyn sekä vetolaatikoiden kolosiin kenkäsäilytystä varten. En millään tavalla halua pilata upeaa vanhaa kaappia kuraisilla kengillä, joten kuramatto on ihan ehdoton. Pipot ja hanskat mahtuvat alahyllylle koreihin ja ovat siellä helposti saatavilla. Kaappi on todellinen monitoimikaappi, joka kätkee sisäänsä kaiken ennen näkyvillä olleen. Se oli todella loistava ostos!

Vertailun vuoksi tässä tulee muutamia ennen-jälkeen kuvia, joiden avulla muutosta on helpompi hahmottaa.  Minä niin tykkään näistä ennen-jälkeen kuvista, joita katsellessa muistuu mieleen että mitä sitä tulikaan tehtyä. Pääset myös lukemaan aikaisempia postauksiani eteisen remontista täältä ja täältä. 

 Mitä tykkäät? Onko tämä sinun mielestäsi seesteinen, siisti ja tilavampi eteinen?

Eteisen värimaailma koodeineen:

seinät ja portaiden käsijohteet - Tikkurila Shaali Y467
portaat, kynnykset ja ovi - Tikkurilan vanhan ajan värikartan perinteinen puulattiaväri 0401
pariovet ja keittiön ovi - Tikkurilan Neito X420

KAAPPIVANHUS KARKKILASTA

Kerroin teille aikaisemmin kuinka metsästän eteiseen sopivaa vanhaa kaappia. Sellaista jonka sisään mahtuvat kaikki ulkovaatteemme kätevästi piiloon. Eilen löysin etsimäni Torista ja lähdimme nopean pähkäilyn jälkeen noutamaan kaappia Karkkilasta. Vuokrasimme läheiseltä huoltoasemalta peräkärryn, sillä kyseessä oli sen verran iso kaappi ettei se meidän autoon olisi mahtunut. Pieni roudtrip aurinkoisessa vappusäässä oli oikein onnistunut ja palasimme kotiin onnellisina kaapin omistajina.

Nyt eteisessä seisoo upea kaappivanhus, jolla voi hyvinkin olla ikää yhtä paljon kuin talollamme. Ainakin se on talomme ehdottomasti vanhin kaappi. Haastattelin myyjää kaapin historiasta ja selvisi että hän oli ostanut kaapin aikoinaan antiikkiliikkeestä valkoiseksi maalattuna. Maalit oli poistettu pian oston jälkeen soodapuhalluksella ja kaunis vanha puupinta saatu näin esille. Kaappi ei sopinut enää hänen uuteen kotiinsa, mutta meidän eteiseen tämä on täydellinen. Kukkaro ei tästä hankinnasta juuri köyhtynyt, sillä olen jo jonkin aikaa kerännyt kaappirahoja myymällä ylimääräisiä tavaroita ja huonekaluja facebook-kirpparilla. 

Kaapin mitat ovat juuri oikeat ja tämän takia se on kuin tehty tuohon paikallensa. Sen kunto on ikäisekseen hyvä ja ulkonäkö mielestäni silmiä hivelevä. Kaapin päällä oleva koukeroinen koriste on irtonainen ja aluksi luulin ettei se mahdu paikallensa. Ilokseni huomasin että tilaa jää vielä ylikin, nimittäin muutama sentti! 

Kaapissamme on sisällä kuusi hyllyä ja kaksi vetolaatikkoa, joten aivan tällaisenaan se ei sovellu ulkovaatteiden säilytykseen. Kerron myöhemmin miten saamme tästä hyllykaapista meille toimivan vaatekaapin. Eteisen remonttikin on pääosin tehty, mutta palataan siihen joku toinen kerta. 

Nyt fiilistellään uutta kaappia ja tätä ihanaa auringonpaistetta! 

ETEISEN REMONTTIKUULUMISIA

Eteisessä kuljetaan edelleenkin väistellen remppavehkeitä, sillä remontti etenee tällä hetkellä hidasta vauhtia. Seinät ja korkealla katonrajassa oleva liukuovikaapisto on kuitenkin vihdoinkin maalattu ja niiden sävyksi valikoitui Tikkurilan Shaali Y467. Tämä lämpimän maanläheinen sävy on ihanan pehmeä entisen kliinisen valkoisen sijaan.

Liukuovikaapiston maalaus on ollut tehtävät listalla jo kaksi vuotta, mutta jotenkin se on aina jäänyt maalaamatta. Kolmen metrin korkeudessa keikkuminen ei ole nimittäin lempiasioitani, sillä kärsin aikamoisesta korkeiden paikkojen kammosta. Maalaus sujui kuitenkin mukavissa merkeissä, sillä mieheni maalasi siellä korkealla katonrajassa ja minä turvallisesti lattian rajassa. Tuolla korkealla liukuovien takana säilytetään asioita, joita ei ihan joka päiväisessä elämässä tarvita. Pitkäaikaisessa säilytyksessä ne ovatkin tosi kätevät. Joulukoristeet, joita viime joulun aikana ilmeistyi meille aikaisempaan verrattuna iso kasa, säilytetään tuolla korkeuksissa. 

Viime viikonloppuna maalasin uusia listoja, jotka nyt odottavat oikeisiin mittoihin sahaamista ja paikalleen laittoa. Olemme päättäneet uusia talon listoja aina kun teemme hieman suurempaa remonttia. Yli sata vuotias talomme ansaitsee vanhaan taloon kauniisti sopivat ja näyttävät listat, sellaiset jotka uusimisen jälkeen jäävät taloon pysyvästi. Vanhat oviaukkojen listat määrittelivät uusien listojen mallin, joskin ne poikkeavat hieman toisistaan, mutta ovat kuitenkin tarpeeksi lähellä samaa tyyliä. Näitä oviaukkojen listoja ei tietenkään vaihdeta, mutta ainakin eteisessä ne vaativat uuden maalin.

Portaiden mustat käsijohteet tulevat vaihtamaan väriä piakkoin. Mustana ne eivät enää sovi tähän tilaan. Seinien pehmeä shaali tulee olemaan myös niiden uusi väri. Maalasin seinämaalilla pienen pätkän käsijohdetta ja mielestäni väri näyttää siinä hyvältä. Kalustemaali on valmiina odottamassa aikaa jolloin voin rauhassa maalata. Käsijohteiden maalaus vaatii sitä tikkailla korkealla keikkumista jonkin verran, joskin ihan tuonne katon rajaan ei onneksi tarvitse mennä.

Viimeinenkin Basilikan värinen ovi on talossamme historiaa. Eteisen ja keittiön välinen ovi muuttui kauniilla Neidolla (X420) hieman odotettua hempeämmän eteisen sävyihin sopivaksi. Tuolla samalla Neidolla maalasin tuossa taannoin eteisen ja olohuoneen väliset vanhat pariovet ja ihastuin sävyyn ihan tosissaan. Luulenpa että Neito jatkaa matkaa myös yläkertaan. Tämä on täydellinen sävy sinisen makuuhuoneen oveen, sen punaisen Tomaatin tilalle. Huoneesta tulee todennäköisesti joku päivä pienen neidin huone, joten värivalinta ei voi tältä osin mennä pieleen!

Metsästän kuumeisesti vanhaa vaatekaappia eteiseen ulkovaatteiden säilytystä varten. Selailen Toria päivittäin, sillä se on tällä hetkellä todennäköisin paikka löytää etsimänsä. Hinnat ovat vain nousseet päätä huimaaviksi, eikä meidän budjetti anna periksi sellaisiin summiin. En ota tästä sen suurempia paineita, sillä uskon sen oikean kaapin kyllä löytyvän. Jossain vaiheessa.

Mitä muuta eteisessä vielä tapahtuu? Lisää maalausta ja kenkien säilytysratkaisun kehittämistä. Tämä eteisen remontti on hyvin pitkä prosessi!

Sää on mitä ihmeellisin, joten toivotan aurinkoisen sateista, 

räntä- ja raekuuroilla höystettyä ukkosviikkoa kaikille!

JOS MÄ KURKKAAN ETEISEN PANEELIN ALLE?

Otsikon kysymys käynnisti viikonloppuna eteisen remontin. Jos mä kurkkaan eteisen paneelin alle ja tarkistan missä kunnossa hirsiseinä on siellä alla? Pohdin josko paneloinnin avulla on peitetty hirsiseinän huonokuntoinen osuus, sillä en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta tässä tilassa. Muilta seiniltä ei paneeleja lödy, joskin ne ovat levytetty eivätkä hirsipinnalla. Mielestäni kokonainen hirsiseinä on näyttävämpi kuin osittain piiloon paneloitu, joten päätin aloittaa purkutyöt.

Pari vuotta sitten maalasin paneelit mustiksi, samalla myös portaat saivat osittain mustan ilmeen. Se toimi mielestäni hienosti silloin, nyt oli aika uusille tuulille. Ensimmäisen paneelin alta pilkistävä hirsiseinän pätkä näytti olevan kunnossa, joten huokaisin helpotuksesta. Paneloinnin irroitus kävi nopeasti ja paljasti altaan hyväkuntoisen hirsiseinän. Väriero päivänvaloa saaneeseen osaan oli kuitenkin sen verran näkyvä, että teimme nopean päätöksen maalata hirsiseinä kuultomaalilla tummemmaksi. Keittiöstä löytyy musta hirsiseinä, mutta tämän halusimme maalata ruskeaksi. Sopivaa kuultomaalia löytyi omasta varastosta, joten pääsin heti hommiin.

Olen pitkään haaveillut portaiden maalaamisesta vaaleammiksi. Lakatut ja kovin kellastuneet mäntyportaat näyttivät tunkkaisilta, joten päätin maalata ne samalla raikkaammiksi. Hirsiseinän maalauksen jälkeen hioin ja pesin portaat ennen niiden maalausta. 

Portaiden väriksi valitsimme Tikkurilan Vanhan ajan värikartasta perinteisen puulattiavärin 0401, jota löytyy meiltä ennestään alakerran kynnyksistä. Haaveenamme on maalata tällä kyseisellä sävyllä yläkerran lautalattiat ja halusin saman värityksen jatkuvan sulassa sovussa alakerrasta yläkertaan. Olin hankkinut ison maalipurkin kynnysten maalausta varten, josta oli jäljellä suurin osa. Tämä 2,7 litrainen maalipönttö riitti siis kynnysten, portaiden, hirsiseinän yläpaneloinnin ja portaiden päätyseinän maalaamiseen kahteen kertaan. Portaiden käsijohteet jätin nyt mustiksi, mutta mietin vielä niiden lopullista kohtaloa. 

Tähän asti eteisen remontti on ollut lähes ilmainen, mutta tämä ei jää tähän. Lattialistat uusitaan, katto ja muut seinät maalataan. Portaiden hirsiset tukipilarit kuultomaalataan todennäköisesti myös ruskeiksi. Vaatesäilytykseen on tulossa muutos, sillä pieni naulakko ja seinäkoukut eivät enää palaa hirsiseinälle. Sen sijaan suuri peili löysi paikkansa portaiden alta. Etsinnässä on nyt vaatekaappi tuonne peilin kautta näkyvälle seinälle. Portaiden alle suunnitellaan vetolaatikkoa, jonne saisi säilytykseen reput ja kengät. 

Ja kaikki tämä lähti liikkeelle yhdestä kysymyksestä; Jos mä kurkkaan tonne eteisen paneelin alle?

Eteisen remontti on luultavasti valmis joskus kesällä, sillä joka viikonloppu ei löydy tällaista äitiyslomalaisen omaa remppa-aikaa.  Se on harvinaista herkkua! Tähän mennessä tehdyt maalivalinnat sointuvat mielestäni yhteen kauniisti. Seuraavaksi minä ryhdyn pohtimaan seinien väriä. Vaihtoehtoja on vain aivan liikaa! 

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille.

ALAKERRAN NÄKYMIÄ HUONEESTA TOISEEN

Blogiini on pikkuhiljaa kertynyt mukava joukko lukijoita, uusia ja ihan blogin alkutaipaleesta asti mukana olleita. Tästä olen oikein iloinen ja kiitollinen. Ajattelin että on aika esitellä yli 100-vuotiaan hirsitalomme alakerran näkymiä huoneesta toiseen. Uudet lukijat saatte näin paremmin käsityksen talostamme ja täällä kauemmin viihtyneet pienen kertauksen. Nämä näkymät huoneesta toiseen ovat talomme parasta antia ja haluan jakaa ne nyt kanssanne.

Koko alakerran pääsee kiertämään ympäri, joten oviaukkoja ja ovia löytyy paljon, yhteensä kymmenen kappaletta. Tämä tuo omat haasteensa sisutukseen, mutta olemme mielestäni luoneet suhteellisen toimivan kokonaisuuden jo remontoiduissa huoneissa. Kun ovien lisäksi alakerrassa on suuria ikkunoita kahdeksan kappaletta, haastetta todellakin löytyy. Olen ottanut nämä haasteet innolla vastaan, tämä on hieno tilaisuus kehittää itseäni hankalien tilojen sisustajana. Kun heitimme soppaan vielä sen, että koti sisustetaan sohvaa lukuunottamatta täysin kierrätetyillä huonekaluilla, luovuuden sai ottaa täydellä teholla käyttöön.

Pidän siitä miten kauniisti vain yhdellä silmäyksellä näen ruokahuoneesta olohuoneen kautta suoraan makuuhuoneeseen. Koko talon pituinen näkymä huoneesta toiseen on alakerran rikkaus. 

 

Myös toisinpäin katsottuna tämä huoneiden välinen suora näkymä on herkullinen. Ruokahuone tulee esille olohuoneen oviaukosta kuin värikäs taulu. Oranssi pirtinpöytä ja Marimekon tummansininen verho ovat luotuja yhteen ja luovat kokonaisuuden, jota ei rikota pitkään aikaan. Hyvää ei kannata mennä muuttamaan. 

Ulko-ovelta näkymä lasiverannan ja eteisen kautta olohuoneeseen kertoo heti ensisilmäyksellä miten korkeat huoneet alakerrasta löytyy. Vaaleasta lasiverannasta astutaan sisälle tummempaan maailmaan, jossa hirsiseinä on alkuperäisvärityksessään ja rappuset osittain mustat. Basilikan vihreät pariovet tuovat kivasti väriä eteiseen.

Eteisestä keittiöön kurkistaessa mustan värin saanut hirsiseinä kiinnittää katseeni heti ja sen keskellä oleva oviaukko vanhoine listoineen avaa näkymän ruokahuoneen liinavaatekaappiin. Keittiön musta hirsiseinä on huoneen ainut valmis seinä, muut saavat uuden asun tulevaisuudessa.

Keittiöstä avautuu ruokahuone, joka onkin todellinen väripilkku tästä suunnasta katsottuna. Värikästä tapettia on vain yhdellä ruokahuoneen seinällä, joskin joku päivä toivottavasti toisellakin. Olohuoneesta näkyvää näkymää en halua muuttaa, sillä pidän siitä miten erilaiselta tämä huone näyttää eri oviaukoista katsottuna.

Osa alakerran huoneista odottelee vielä remonttia. Keittiö ja kylpyhuone saavat kunnolla päivityksen kuten myös vessa, jonka remonttisuunnitelmat ovat vihdoinkin edistyneet ja suunnitelmissa onkin toteuttaa remontti ennen vauvan tuloa.

Ruokahuoneesta katsottuna väliaikaisen pikaremontin saanut keittiö näyttää aika riisutulta, olenhan jo irroittanut osan kaapeista ja myynyt ne eteenpäin. Odotan innolla uutta keittiötä ja sitä kuinka tämäkin näkymä muuttuu meidän näköiseksi, kauniiksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Sitten joku päivä.

Kylpyhuone ja vessa jäivät pois tästä näkymien esitellystä, mutta muuten sain mielestäni kivan ja aika kattavan kuvasarjan aikaiseksi.

Haluan vielä toivottaa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi Rautatieläistaloon ja kiittää ahkeria lukijoitani yhteisestä yhdeksästä kuukaudesta. Kommenttinne piristävät päivääni ja niitä otan ilolla vastaan jatkossakin. Blogimaailman vuorovaikutteisuus on todellinen rikkaus.

Sunnuntai vaihtuu pian uuteen viikkoon, joten tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille mukavaa alkavaa viikkoa!         

LEMPIMAUSTEENI ON LEMPIVÄRINI

Se on lempimausteeni, joka ilahduttaa ja piristää keittiötä kauniilla värillään.

Sitä löytyy Tikkurilan upeana värisävynä keittiön senkin ovista.

Vanhoista eteisestä olohuoneeseen vievistä pariovista.

Ruokahuoneen aurinkoisesta tapetista. 

Keittiön ja eteisen välisestä ovesta.

Apilapeltoa kuvaavasta herkän kauniista tapetista. 

Alakerran työtasosta. 

Samaa väriä löytyy kotimme monista viherkasveista.

Vanhasta pappilasta haetuista vihreistä nojatuoleista.

Yläkerrastakin pieninä annoksina. Nimittäin poikien huoneen seinähyllyistä ja säilytyskoreista.

Tämä on yksi lempiväreistäni. Kaunis basilikan vihreä <3