KRANSSIHOMMIA JA JOULUN VÄREJÄ

  

Hei! Täällä on nyt aloitettu joulukoristelut kranssin teolla. Se on kyllä niin kivaa puuhaa, eikä kranssin teko vaadi mielestäni tekijältään kummoisia käsityötaitoja. Innostuin kranssien teosta nelisen vuotta sitten ja viime joulua lukuunottamatta olen tehnyt joulun alla useamman kranssin kotia koristamaan. En todellakaan ole näiden teossa mikään expertti, joten omaan ehkä enemmän intoa kuin taitoa. Mielestäni se riittää. Joka tapauksessa tykkään tästä lopputuloksesta ihan kympillä.

Metsään en ole ehtinyt, joten keräsin kranssin materiaalit omasta pihasta. Napsasin korallikanukkapensaasta tummanpunaisen oksan, josta tuli kranssi runko ja saksin kesäksi ruukkuun istutetusta puksipuusta kaikki vihreät oksat. Puksipuu oli lähdössä kesäistutusten hautausmaalle, joten näin se sai vähän jatkoaikaa meillä. Puksipuut ovat ihania kesäistutuksissa, mutta haisevat mielestäni ihan kissan pissalle. Joten eipä ole tullut mieleenkään tuoda niitä sisälle. Jotenkin se haju kuitenkin lieveni syksyn myötä lopetettuani kastelun ja uskaltauduin hyödyntämään kauniin vihreinä säilyneitä oksia kranssissani. 

Ruskean keinonahkanarun löysin säläkaapistani, johon säilön kaikenlaista pientä ja nättiä eli sellaisia tarvikkeita, joita voi joku päivä tarvita, vaikkapa kranssin teossa. Tämä naru taisi olla jonkun torkkupeiton ympärillä sen ostaessani. Pätkäisin siitä kranssin ripustuslenkin ja samalla taiteilin pienen rusetin. Lisäksi tarvitsin ohutta rautalankaa ja sakset. 

Kranssi näyttää niin hyvältä keittiön mustaa hirsiseinää vasten. Ripustettuani sen hirsiseinälle, innostuin jouluisen stailauksen teosta. Kaivoin kaapista luumun värisen pellavalakanan, jonka ostin kesällä Finlaysonin alesta ihan pöytäliinakäyttöön ja vaihdoin pöydän pinnatuolit antiikkituoleihin, joista kerroin edellisessä postauksessa. Sitten kaivoin Iittalan mustat nappulat, vanhat kynttilänjalat ja kynttilät kaapin kätköistä. 

Tämä kuvien värimaailma on juuri sellainen, josta innostun tänä jouluna. Ja kovasti muutenkin! Tuo tumman luumun ja vihreän yhdistelmä on nimittäin täydellinen. Kuvista tuli mielestäni kauniita ja olisi mahtavaa katsella tätä näkymää myös arjessa. Mutta todellisuus on täynnä leivänmuruja ja pöydälle kaatuneita maitolaseja. Ehkä sitten jouluksi taas.

Mistä väreistä sinä olet innostunut tänä jouluna? 

NO SITÄ JOULUA, 1-VUOTIS KUVAUKSET JA YKSI LÖYTÖJEN LÖYTÖ

  

Hei! Osuipa yksi päivä silmiini ehkä yksi kauneimmista lastensängyistä, joita on vastaani tullut. Ajoin pari viikkoa sitten paikallisen kierrätysmyymälän ohitse ja sieltä sivusilmällä bongasin koristeellisen sängynpäädyn, jonka toivoin kuuluvan vanhaan jatkettavaan sänkyyn. Ajan tämän paikan ohitse pari kertaa päivässä, sillä se on Lillin hoitopaikan ja työpaikkani välissä, sopivasti tien vieressä isoine näyteikkunoineen. Vierähti muutamia päiviä ennen kuin ehdin kaupoille ja toivoin hartaasti, että sänky on siedettävässä kunnossa ja ainakin 70 cm leveä, jotta siinä mahtuu nukkumaan pidemmän aikaa. No nappiin meni, sillä sänky on juuri sellainen kuin toivoinkin ja pienellä laitolla valmis käyttöön. Hintakin saatiin sopivaksi pienellä tinkauksella, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tähän ostokseeni. Sänky on 80-vuotiaan isoukin 1-vuotis lahja Lillille, sillä sain hankkia hänen antamallaan lahjarahalla jotain hyödyllistä ja tarpeellista. Onko ihanampaa lahjaa kuin tämä, sillä näin kaukana asuva isoukki on neidin lähellä aina.

Lilli rakastaa tulevaa sänkyään, joten sehän oli mitä otollisin paikka ottaa 1-vuotis kuvat. Kannoimme sängyn pariovien eteen olohuoneeseen itsenäisyyspäivänä, joka oli pitkästä aikaa edes himpun verran valoinen päivä. Kiitos hennosti paistavan auringon ja lumen, joka pysyi jopa yhden kokonaisen päivän maassa. Tämän ikäisen lapsen kuvaaminen on tosi haastavaa, sillä eihän meidän neitiä kiinnostanut poseerata paikoillaan nätisti istuen, nyt kun seisominen ja ensiaskelten ottaminen on päivän sana. Kukkapanta lensi päästä lattialle heti kun silmä vältti, mutta kahden viiden minuutin mittaisen kuvauskokeilun aikana sain kuitenkin napattua aika ihanat 1-vuotis kuvat. 

Joulua on meille tuotu kotiin aika minimaalisesti, mutta minun makuuni juuri sopivasti. Olohuoneessa pariovia koristaa havuköynnös, johon kiinnitin lisäksi muutamia valkoisia joulupalloja.  Oviaukon koristeelliset listat, vanhan roosan väriset pariovet ja niiden ympärillä kulkeva havuköynnös näyttävät vaan kerrassaan hyvältä yhdessä. Ikkunalaudalla on viime jouluksi hankkimani Konstsmiden kynttelikkö, jonka sain tuolloin puoleen hintaan. Se oli nimittäin edellisen vuoden mallistoa ja myytiin ennen joulua alennuksella pois. Jäi vähän harmittamaan, kun en tajunnut ostaa useampaa samalla kertaa. Seuraavalla kauppareissulla ne olivat tietentenkin jo loppuneet. 

En tykkää liian rönsyilevästä joulusisustuksesta vaan rauhallisesta tunnelmasta, joka syntyy muutamilla jouluisilla koristeilla, valoilla ja kynttilöillä. Tänä vuonna taitaa perinteiset kranssitkin jäädä tekemättä ja se vähän harmittaa. Aina aika ei vaan riitä kaikkeen. 

Suuri tähti valaisee ruokahuoneen ikkunaa ja kynttilät palavat pöydällä. Nämä ja kaikki muut edellä mainitut asiat tuovat jo kivasti jouluista tunnelmaa rautatieläistaloon. Kuusi hankitaan vielä ennen aattoa, mutta sen laitamme todennäköisesti tänä vuonna lasiverannalle. Ja koska olen niin innoissani olohuoneen havuköynnöksestä, hankin todennäköisesti vielä toisenkin samanlaisen.  Niin ja ainakin yhden kranssin teen, jos vain suinkaan ehdin. Mutta stessiä en joulusta ota, se sujuu ihan omalla painollaan ja on selllainen kun sattuu olemaan :)

 

Mukavaa sunnuntaita ja leppoista joulunaikaa kaikille! 

KARSIMISTA JA MENETETTY HIENOHELMA

Pienoisen tavaraähkyn seurauksena minulle tuli pakottava tarve karsia hieman makuuhuonetta. Muutoksen koki toisen ikkunan edusta, joka tuntui liian täyteen tupatulta. Katosta roikkuva hienohelmani oli mielestäni tullut tiensä päähän, joten jouduin hieman haikein mielin siitä luopumaan. En yksinkertaisesti enää jaksanut siivoilla jatkuvasti sen tiputtamia neulasia, joita varisi iso kasa alas ihan vain kukkasta hipaisemalla. Tästä syystä ikkunassa oleva rullaverho oli usein kiinni. Nyt vuoden pimeimpänä aikana halusin sisälle taloon ne pienetkin valon rippeet, joten hienohelman oli aika lähteä. Samalla kun hienohelma poistui talosta, tyhjensin sen alapuolella olleen lipaston ja kannoimme sen jälleen yläkertaan. Se ei ole vieläkään löytänyt sitä täydellistä paikkaa, enkä ole varma tuleeko se koskaan sitä löytämäänkään. Lipasto osoittautui turhaksi makuuhuoneessa, sillä sain sijoitettua sen sisältämät vaatteet ja vauvatarvikkeet kätevästi muualle. 

Ikkunan edusta tyhjeni ja mieleni keveni kummasti. Mustat pellaivaiset verhot roikkuivat kuitenkin karsimisen jälkeen rumasti ikkunassa, joten naputin ikkunalistoihin muutamat naulat ja sidoin verhot mustalla narulla niihin kiinni. Näin verhot ovat huomattavasti kauniimmat. En ymmärrä miksi en tätä aikaisemmin keksinyt! Näyttävät verhotampit ovat vielä hankintalistalla, mutta niiden hankinnalla ei ole kiirettä. Nappaan sellaiset mukaan kun ne tielleni osuvat. Tämä muutos oli niin onnistunut että verhotamppeja voisi ilmestyä muihinkin ikkunoihin. Joskin se tarkoittaisi aika monien uusien verhojen ostoa! Rakastan näitä ylipitkiä runsaita verhoja, jotka roikkuvat lattialla valtoimenaan. Joskin se lisää aina vain verhojen pituutta yli kolme metriä korkeissa alakerran huoneissa. Tästä syystä meillä ei ole vielä kertaakaan vaihdettu verhoja uusiin. 

Rullaverho on jälleen päivittäin auki, eikä sen avaaminen aiheuta pakollista neulasten siivoamista ja kasvavaa ahdistusta. Asetin vielä ikkunalle kynttelikön, jonka löysin alennuksesta joulusesongin alkaessa. Etsin pitkään tämän tyyppistä vanhaa kynttelikköä kirpputoreilta, mutta päädyin kuitenkin ostamaan sellaisen uutena. Voitteko muuten kuvitella että nyt makuuhuoneessa ei ole yhtään viherkasvia. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä huone ei ole niitä varten. Monta menetettyä yksilöä sen todistaa. 

Aika rientää ja päivät vain vilisevät ohitse. Pian on jo jouluaatto! Lumi suli, joten valkeaa joulua emme valitettavasti saa. Sisällä talossa on onneksi enemmän joulutunnelmaa.

Mukavia viime hetken valmisteluja ja rauhallista mieltä jokaiselle! 

ASTETTA HEMPEÄMMÄT KRANSSIT

Jouluinen koti on täydentynyt tekemilläni kransseilla. Tänä vuonna tein perinteisen mustikanvarpukranssin lisäksi jotain aivan uutta. Kransseista tuli astetta hempeämmät, sillä luonnonmateriaalien lisäksi käytin niiden teossa satiininauhaa sekä vanhoja kuusenkynttilän pidikkeitä kynttilöineen. Viime vuonna käytin kransseissa ainoastaan luonnonmateriaaleja, sillä pelkistetyillä kransseilla oli mielestäni helppo aloittaa. Nyt halusin ottaa mukaan muitakin elementtejä. 

Vanhat kuusenkynttilän pidikkeet löytyivät pihatalon mummolle ostamani vanhan emännankaapin laatikosta. Vanhojen kaappien ja senkkien laatikkojen kätköistä löytyy usein pieniä yllätyksiä, joita edellinen omistaja on sinne unohtanut. Pussillinen kuusenkynttilän pidikkeitä oli ehdottomasti pistettävä talteen. Itse en uskalla polttaa näitä vanhan ajan kynttilöitä joulukuusessa, joten keksin hyödyntää niitä tämän vuotisissa kransseissani. Joskin niissäkin nämä ovat vain koristeena, eikä kynttilöitä sytytetä palamaan. Kynttilät tuovat kransseihin ihan uudenlaisen ilmeen, josta pidän kovasti. 

Mustikanvarpukranssista tuli lähes samanlainen kuin edellisenä vuotena. Kehitystä on hieman havaittavissa, sillä tämä versio on selvästi symmetrisempi kuin aikaisempi. Tämän kranssin paikka on tietenkin olohuoneen kakluunin kyljessä, niin kuin sen edeltäjänkin. Lisäsin satiininauhasta tehdyn rusetin tuomaan kranssiin hempeyttä. Lillin mukana taloon on tullut aimo annos tyttömäisyyttä ja hempeitä värejä. Se saa näkyä nyt myös kransseissa. 

Aion tehdä kranssien teosta itselleni perinteen, sillä niin suunnattomasti nautin näiden teosta. Siispä aina joulun alla ryhdyn innoissani kranssien tekoon. Kranssien lisäksi tutustuin viime vuonna himmeleiden kiehtovaan maailmaan ja yllätin itseni olkihimmeleiden teosta. Tällöin totesin perinneaskartelun olevan minulle omiaan. Yllätyin itsekin miten kärsivällisesti jaksoin tehdä pientä ja tarkkaa työtä, jota yleensä välttelen viimeiseen asti. Niin kovin himmeleiden teko vie mukanaan ja suorastaan koukuttaa. Himmelit saivat jäädä esille joulun jälkeenkin, ne roikkuvat paikoillansa vieläkin. Kranssitkin jäävät paikoillensa joulun jälkeen, joskin ne eivät pysy yhtä pitkään kauniina himmeleiden tapaan. Aika pitkään niitä kuitenkin voi ihailla. 

Mukavaa loppuviikkoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

P.S. Jos et aikaisemmin ole lukenut miten yllätimme pihatalon mummon emännänkaapilla, niin sen pääset lukemaan täältä. 

JOULUKORTTIKUVAUS JA RIPAUS JOULUA

Hei rakkaat lukijani! 

Ihan ensimmäiseksi palaan edelliseen postaukseeni pikaisesti. Ihania vauvaonnitteluja tuli teiltä tänne blogiin kuin myös instagramiinkin valtava määrä. Yhteiskiitos on enemmän kuin paikallaan, joten lämmin kiitos onnitteluista koko meidän perheeltämme! 

Rautatieläistalossa voi jo aistia ripauksen jouluista tunnelmaa. Olohuoneen kakluuni ja suuri viherkasvi on koristeltu joulupalloin ja vihreälle nojatuolille on aseteltu pehmeä talja. Nämä valmistelut tein elämäni ensimmäisiä joulukorttikuvauksia varten. Tähän somistukseen kun lisätään suloinen vauva, niin joulukorttiainekset ovat kohdillaan. Jos siis onnistuu kolmen päivän aikana saamaan yhtään onnistunutta kuvaa. Kyllä, muutaman onnistuneen kuvan saamiseen meni monta päivää, sillä vauvan kuvaaminen on jopa koomisen haastavaa, eikä pimeä marraskuu ja vain muutaman tunnin valoisa aika edesauttaneet yhtään asiaa. Joulukorttikuvat sain viimein napattua tänä aamuna, kun pitkästä aikaa olohuoneeseen tulvi edes hieman valoa ja neiti oli ruokailun jälkeen tyytyväinen olotilaansa. Kuvien joukossa on muutama aika onnistunut otos, joten onneksi en lannistunut yrityksissäni. 

En ole lähettänyt yhtään joulukorttia moneen vuoteen, mutta tänä korjaan tilanteen ja postitan jokusen kortin. Joulutervehdyksissä pieni tonttuni matkaa postin kautta toivottamaan hyvää joulua kaukana asuvillekin sukulaisille. 

Joulu on saanut aivan uuden merkityksen vauvan myötä ja minusta alkaa selvästi kuoriutua jonkinlainen jouluhöperö. Uusin jouluinen hankintani on muovinen havuköynnös, jonka ripustimme keittiöstä ruokahuoneeseen johtavan oviaukon päälle. Parempaa paikkaa köynnökselle emme olisi voineet keksiä, sillä niin kauniisti se asettui mustan hirsiseinän, vanhojen listojen ja olkihimmelin joukkoon. Lisäsin köynnökseen vielä muutaman valkoisen joulupallon tuomaan raikkautta tummien värien joukkoon. 

Joku vuosi haluan kokeilla havuköynnöksen tekoa oikeista havuista. Tänä vuonna ei ole oikea aika suuritöisille askarteluille, mutta ehkä ensi jouluna. Viime joulun alla tein elämäni ensimmäiset kranssit, joiden teosta innostuin oikein kunnolla. Jos haluat kurkata millaisia kransseja sain aikaiseksi niin klikkaa tänne. Kranssien teosta voit lukea täältä. Ehdoton suosikkini oli mustikanvarvuista tekemäni kranssi, jonka ripustin olohuoneen kakluunin kylkeen. Toivottavasti ehdin pian tekemään samanlaisen tuolle samaiselle paikalle. Viime vuotisen kranssin otin irti vasta muutama viikko sitten, kun se oli todellakin kuivunut kasaan. En kuitenkaan aikaisemmin tohtinut siitä luopua, sillä se jotenkin kuului kakluunin kylkeen. 

Pirteä pakkaskeli on saapunut Hämeeseen. Hyvin ohut lumikerros peittää maan ja kaikki näyttää taas kivemmalta. Otan hetkellisen valoisuuden vastaan mielelläni. Sisällä talossa sytyttelen kynttilöitä, kynttelikköjä ja ikkunoissa roikkuvia valotähtiä. Näin pimeys ei haittaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

JOULULAHJAT KOVAAN KÄYTTÖÖN

Jouluaattona kävi niin hassusti, että aikuisetkin saivat lahjoja. Olen niin onnekas, että sain lahjoja joista olin jo kauan haaveillut ja joita jokapäiväisessä arjessa tulee varmasti käytettyä. Nämä lahjat ovat laadukkaita suomalaisia tuotteita, merkeiltä joita arvostan ja käytän. Minulla ne pääsevät kovaan käyttöön.

Poikkeuksellisesti blogini sisältöä ajatellen, esittelen teille lahjaksi saadun täydellisen nahkalaukun. Tämän jälkeen hypätäänkin heti takaisin sisustuksen pariin ja makuuhuoneen puolelle. Pieni hyppy asusteiden maailmaan tuskin ketään haittaa.

Omistan vain yhden laukun, jota käytän aina. Se on Marimekon olkalaukku. Edellisen kankaisen olkalaukkuni ostin kirpputorilta lähes käyttämättömänä hintaan 12 €. Parin vuoden jokapäiväisen käytön jälkeen laukku on tiensä päässä, se on kovasti kulahtanut ja likastunut. Olikin jo aika uudelle olkalaukulle.

Hirsiseinää vasten roikkuu nyt tuo lahjaksi saatu unelmieni laukku. Se on Marimekon ruskea nahkainen olkalaukku. Se kestää varmasti monet monituiset vuodet kanssani, sillä nahkalaukkuhan vain paranee vanhetessaan. Hieman sitä kannattaa suoja-aineilla varmasti suojata, mutta samanlaista kankaisen laukun kulahtamista tuskin tämän laukun kanssa tulee eteen. 

Olkalaukku on osoittautunut maailman kätevimmäksi ja toimivimmaksi laukuksi. Sellaiseksi jota en halua vaihtaa toiseen. Siinä kulkee mukana kaikki tarvittava, sateenvarjo ja kauppakassikin aivan huomaamattomasti sinne sujahtavat. Ja nahkaisena tämä laukku on mielettömän ihana. 

Kurkataanpas sitten makuuhuoneeseen ja tutustutaan kauan toivottuihin pussilakanoihin. Vihdoinkin nämä Finlaysonin Maisema pussilakanat ovat kotona ja sängyssä asti. Näihin ihastuin jo kauan sitten. 

Suomalaista luontoa ja järvimaisemaa kuvaavia pussilakanoita kävin viime keväänä hiplailemassa Finlaysonilla useaan eri otteeseen. En niitä tietenkään raaskinut silloin ostaa. Sitten kävi niin, että nämä pussilakanat hävisivät myynnistä kuin tuhka tuuleen. 

Alennusmyynneistä Maisemia etsiskelin ja sain kuulla näiden loppuneen jo aikoja sitten. En kuitenkaan luovuttanut ja jatkoin etsintääni. Joulun alla ilokseni huomasin, että pussilakanat olivat jälleen myynnissä ison kauppaketjun liikkeissä, ja vieläpä alennettuun hintaan. Joululahjaksi sain lopultakin omat kauniit Maisemani. Niin kuin mielessäni kuvittelinkin, ne sopivat täydellisesti sinisen tapetin syleilyyn. 

Nämä ihanat lahjat ovat jo kovassa käytössä. Ne ovat käytännöllisiä ja tarpeellisia, niin kuin lahjojen mielestäni kuuluukin olla.

Kaunis kiitos näistä <3

MAAILMAN YKSINKERTAISIN JA HELPOIN KUUSENKORISTE

 

Tänään kotiin kannettiin pieni joulukuusi. Se on juuri sopivan kokoinen tuohon vitriinin eteen. Koko perheen voimin se aamulla koristeltiin ja todettiin iloisina, että jokainen meistä on valmistanut tähän kuuseen jonkun koristeen.

Tänä vuonna kuustamme koristaa myös maailman helpoimmat ja yksikertaisimmat kuusenkoristeet. Jokainen osaa näitä valmistaa ja aikaa näiden tekemiseen menee muutama sekunti. Tarvitaan vain lahjanarua ja sakset.

Solmin kiiltävää lahjanarua kuusenoksiin tuomaan hohtoa ja väriä kuuseen. Meillä kun muuten joulukuusenkoristeet ovat kovin neutraaleja valkoisia ja mustia. Kiiltävä naru tuo ihan oman tunnelmansa kuuseen. Helposti kaunista, vai mitä?

Täytyy todeta, että joulumieli tuli taloon kuusen mukana. Vaikka ulkona sataakin vettä ja on ankean harmaata, sisällä kotona alkaa olla joulu. Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivottaapi Rautatieläistalo.

"ONNI ON TAATTU, KUN HIMMELI LIIKKUU"

Tämän paremmin en osaa asiaani ilmaista:

"Himmeli liikehtii hiljaa. Avotakassa rätisee tuli lähettäen lämpöään pitkälle huonetta. Kynttilä tekee oman pienen ilmavirtansa. Tuvan ovi käy, naapuri tulee tervehdyskäynnille. Nyt himmelin osaset liikehtivät entistä vinhempaan. Onni on talossa taattu, kun himmeli liikkuu."

Eija Koski, Himmeli-kirja, 2012

Tänäänkin kirjoitan himmeleistä, sillä jäin niihin koukkuun. Sain juuri valmiiksi tämän himmelin, noudatin ohjetta ja hieman sovelsin omia juttuja väliin. Himmeli roikkuu nyt ruokahuoneen katossa, liinavaatekaapin päällä, peikonlehden seurana. Se täyttää kauniisti tämän korkean nurkan, joka aikaisemmin näytti niin kovin tyhjältä. Se selkeästi vain odotti omaan himmeliään.

Perinteitä kunnioittaen käytin materiaalina jälleen olkia, jotka kyllä tuovat haastetta himmeleiden tekoon. Himmeli valmistui vauhdikkaasti ja oljet loppuivat samalla. Uusia hankitaan varmasti, sen lupaan. Niitä tosin täytyy hakea kaukaa suuresta maailmasta, kun niitä ei meidän pienessä kaupungissa myydä.

Himmeleiden kiehtova maailma on vienyt minut mukanansa. Suuri kiitos kuuluu Eija Koskelle ja Himmeli-kirjalle. Pidän sen vielä hetken itselleni, sitten joku toinen himmeleihin hurahtanut saa lainata sen kirjastosta. Toivon saavani tämän kirjan joskus ihan ikiomaksi <3

HIMMELIN PAIKKA

Himmelin paikka on keittiössä, mustaa hirsiseinää ja muurattua valkoista seinää vasten. Siinä pienen ruokapöydän päällä se on arvoisellaan paikalla, sen nimittäin huomaa heti keittiöön astuttua. Tämä keittiön ainut valmis ja lopulliseen muotoonsa remontoitu seinä on ehdottomasti yksi lempinäkymistäni kotonamme.

Himmeli ja hirsiseinä edustavat minulle vanhaa aikaa, perinteitä ja historiaa. Vielä kun paikallaan olisi vanha puuliesi, niin näkymä olisi täydellinen. Harmi kun se on joskus aikanaan purettu pois modernin keittiön tieltä. Ja mitä me uudet talon asukkaat teimme, purimme tietenkin modernin keittiön ja kaivoimme alkuperäisen seinän esille. Jos talo osaisi ajatella, se varmasti pyörittelisi päätänsä meidän ihmisen päättämättömyydelle.

Muurattu seinä, jonka edessä vanha liesi on sijainnut, sai jäädä alkuperäiseen asuunsa. Isoimmat reijät saivat pakkelia, mutta muuten saivat maalin alle jäädä rösöisyys ja elämänjäljet esille. Hirsiseinä sai mustan värin, sen ainoan mietityn ja oikeaksi todetun värin. 

Puunväriset pinnatuolit, 50-luvun valkoinen pyöreä pöytä sekä astiahyllynä nykyään toimiva kirjahylly sopivat väriensä puolesta täydellisesti seinän edustalle. Valkoinen, musta ja vaalea puu. Kaunis yhdistelmä mielestäni. Tätä värimaailmaa tullaan näillä näkymin jatkamaan myös keittiön vastapäiselle seinälle sitten joskus. Mikäli haluat lukea tarkemmin hirsiseinän remontista, sinne pääset nopeasti tästä (klik).

Ruokahuoneeseen vievästä oviaukosta avautuu toinen kaunis näkymä. Minulle rakas 50-luvun liinavaatekaappi ja sen taustalla hohtava Marimekon tummansininen verho. Liinavaatekaapin päällä on kokelma viherkasveja, jotka tuovat vihreää väriä tähänkin näkymään. Erityisesti pidän vanhoista koristeellisista ovilistoista, jotka saivat hieman kunnostusta osakseen sekä uutta maalia pintaan. 

Nyt kaiken tämän kruunaa olkihimmeli, jonka olen talon emäntänä itse tehnyt. Himmeli on todellakin löytänyt arvoisensa paikan. 

Oikein mukavaa torstaita kaikille!