Sivutiellä

Lucia Osborne-Crowley: I choose Elena The Indigo Press 2019 Kävin Instagramissa yksityisviestein hyvää keskustelua siitä, miten vaarallista ja mitätöivää voi olla, että kohtusairauksista puhutaan traumaperäisinä, käsittelemättömän mielen myötävaikuttamia ongelmina. Keskustelut saivat minut pohtimaan, olisiko Lucia Osborne-Crowleyn pitänyt vielä tarkentaa keskeisintä väitettään trauman ja autoimmuuni- sekä kohtusairauksien välillä. Varmaankin.  Siitä huolimatta, että endometrioosin syntyprosessi esitetään epäluotettavasti, I choose Elena kuvaa endometrioosiin sairastuneen naisen kipukamppailua. Lukijalle ei jää epäselväksi, miten invalidisoivasta ja kivullisesta sairaudesta on kysymys. Osborne-Crowley vuotaa, Omalla tarinallaan Osborne-Crowley kuvaa, miten huonosti kohtusairaudet tunnetaan, miten häntäkin tutkitaan lähinnä neuroottisena naisena ja miten diagnoosi viivästyy vuositolkulla, jolloin endometrioosi on ehtinyt vallata sisäelimet kokonaan. Osborne-Crowleyn sairautta kuvataa...

  Raisa Lardot: Pikku äiti  WSOY 2003 Pikku äiti alkaa äidin hautajaisista. Romaanin minäkertoja aistii, ettei äiti edes haudan takaa halua häntä lähelleen. Suru ja kauna kietoutuvat toisiinsa. Pikku äiti on yritys hahmottaa tarinaa edesmenneelle äidille, joka oli yhtäältä väkivaltainen ja pelottava, toisaalta vakavasti traumatisoitunut, muiden kaltoinkohtelema nainen. Lardot käsittele romaanissaan taitavasti sekä äitiyttä että tyttäryyttä. Tyttäryys painottuu teoksen ensimmäisessä osassa, jossa minäkertoja kuvaa tuntojaan väkivaltaisen, vähättelevän, mitätöivän äidin lapsena. Tähän osioon uskon monen voivan samastua. Minä laitoin muistiin lukuisia kohtia, mm. tämän: Jo romaanin alussa ilmenee, ettei minäkertoja tiesä äidistään paljoakaan. Tämä on vain ynähdellyt yksittäisiä asioita elämänhistoriastaan. Niinpä minäkertoja ottaa kuvittelun osaksi historiansa hahmottamista. Tapahtuiko näin vai näin? Minäkertoja haluaisi tietää ja muistaa, mutta äiti vetää suun viivaksi. Romaanin...

  Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki WSOY 2022 "Me painimme Kajan kanssa eri sarjoissa, hän oli ylivertainen, ja minä purin häpeästä poskeani. Odotin, milloin asia valkenisi hänelle." Olin jo palauttaa Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki -romaanin (WSOY 2022) kirjastoon, mutta haikeankaunis kansi (graafinen suunnittelu: Anna Makkonen) sai minut jättämään kirjan hyllyyn. Olihan minulla kaunis kuvakin otettu, ehkä kannattaisi siis lukea kirja, jonka takakansi mainitsee vaietut asiat ja valtasuhteet. Sukella silmät auki on useassa aikatasossa etenevä romaani. Nykyhetkessä Maria on kirjoittamassa teosta kuolleesta isästään. Maria ja tämän tytär Inka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi Tanskaan, jossa meri velloo lähellä eri tavalla kuin sisävedet kotona. Tanskassa Marian mieleen juolahtaa outoja kuvia ja tuntemuksia siitä, että hän on ollut siellä aiemmin. Entä kuka on se toinen lapsi, jonka edesmennyt isä päiväkirjoissaan mainitsee? Lähteenmäen kieli on herkkää ja kaunista...

  SV: väkivalta, trauma, r/iskaus Édouard Louisin romaani Väkivallan historia käsittelee traumaa ja raiskausta, sitä, miten uhrin tarinaa kerrotaan ja miten uhrin läheiset ja yhteiskunta väkivallasta puhuvat. Tämä kirja on raaka ja triggeröivä, en suosittele herkimmille, mutta silti siitä tuli yksi lempikirjoistani, niin taitavasti Louis traumasta kirjoittaa. Minulle Väkivallan historiassa tärkeää oli se, miten se käsittelee traumaa ja väkivallan merkitystä yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Jo romaanin alkupuolella Louis kirjoittaa, miten oikeusprosessi pakottaa uhrin kertomaan tarinaansa yhä uudestaan, ja samalla, kun hänet määritetään tarinansa kautta, hän ei pääse osalliseksi tarinan todellisuuden arvioinnissa. Louisin romaanissa äärimmäisen kiinnostavaa ovat sen kertojavaihdokset. Kuka puhuu ja kuka kertoo? Teos alkaa kohtauksella, jossa Édouard salakuuntelee siskoaan, joka puhuu veljensä raiskauksesta. Sisko onkin äänessä yhtenään: toisaalta siskon ääni tuntuu sijaisstraumatisoit...

Kun tapahtuu trauma, ihmisen mieli ja persoonallisuus hajaantuvat. Persoonallisuus saa erilaisia osia: on ulkoisesti tavalliselta näyttävä persoona (apparently normal part of personality, ANP) ja trauman rikkoma emotionaalinen persoona (emotional part of personality, EP). Osat eivät ole toisistaan tietoisia - välillä ihminen ja psyyke toimivat normaalisti, välillä EP astuu kehiin ja  ohjaa ihmisen toimintaa, toisinaan hyvin voimakkaasti. Persoonallisuuden jakaantuminen on selviytymiskeino: EP on ihmisen yritys selviytyä tilanteesta, joka on liian vaikea kestää.Terapian avulla osia voidaan yrittää yhdistää niin, että molemmat olisivat osa ihmisen elämäntarinaa.  Nämä lähtökohdat on hyvä tietää, kun alkaa lukea Tiina Laitila--Kälvemarkin romaania H2O. Se kertoo Hesteristä, traumatisoituneesta 30-vuotiaasta naisesta, jonka arjessa kolme eri EP:tä ovat läsnä. Kirjassa persoonallisuuden osia kutsutaan sivupersooniksi, mutta käsite on - ainakin terapeuttini mukaan - vanhentunut. Nyk...

Petri Tamminen:  Meriromaani Otava 2015 Kansi: Piia Aho 142 s. Pisteitä: 5/5 Ei käyne kieltäminen, että koronavirus on aiheuttanut maailmanlaajuisen kriisin. Jälkeenpäin voinee puhua myös jonkinlaisesta sukupolvitraumasta. 90-luvun lamaan syntyneenä tuntuu hurjalta, että oma lapsi syntyy tällaiseen pelottavaan maailmantilaan. Epätoivon, huolen ja pelon keskellä on pitänyt määrätietoisesti etsiä lohtua, ja yksi paikka, josta olen sitä löytänyt, on tuttu kirjallisuus.  Petri Tammisen pieni Meriromaani  on minulle Muumilaakson marraskuuhun  rinnastuva lohtukirja. Meriromaanin elämänviisaus ja lyhyet, toteavat virkkeet tuovat, jos eivät toivoa niin ainakin turvaa tilanteeseen, jossa maailma myrskyää ja ihmisiä uppoaa myrskyjen mukana. Meriromaani  on myös monella tapaa ajankohtainen kirja: se kertoo kriiseistä ja niistä selviytymisestä.  Meriromaanin  päähenkilö on Vilhelm Huurna, josta kasvaa kapteeni. Merionnea Huurnalla ei ole, va...

Kuvakaappaus Storytelista:  Beth O´Learyn  Kimppakämppä WSOY 2020  Suomentaja: Taina Wallin Lukijat: Kati Tamminen ja Anssi Niemi Paljon kehuttu Beth O´Learyn Kimppakämppä  jätti minuun kaksijakoisia tunteita.  Kimppakämpän keskiössä ovat Tiffany ja Leon, jotka jakavat asuntonsa niin, että toinen nukkuu siellä päivisin, toinen öisin. Post it -lapuilla kommunikoiminen johtaa ihastumiseen ja romanssiin; Kimppakämppä  onkin monella tapaa chick litiä tyypillisimmillään. Siinä on ilmiselvä romanssi, josta jo alun alkaen tietää, että se päättyy hyvin, on jännitettä ja sivujuonia.  Sivujuonia O´Leary kuljettaa romaanissa tiiviisti ja pitkään ihan hyvin. Tässä postauksessa keskityn kuvaamaan niitä ajatuksia, joita yksi keskeisistä sivujuonista herätti. Jos haluat välttää spoilerit, lakkaa lukemasta - teksti paljastaa väistämättä keskeisiä tapahtumia.  Romaanin yhtenä teemana ovat keskushenkilöiden aiemmat ihmissuhteet ja niiden ...

Riina Mattila: Eloonjäämisoppi Kosmos 2019 207 s. Pisteitä: 5/5 Tuolloin muistin traumastani jotakin, ääriviivat ja lyijykynällä raapustetun pohjapiirustusmaisen kehikon, en sen oikeaa sisältöä. Tarkemmin sanottuna en tuntenut traumaani: välillä jopa ajattelin, ettei sitä koskaan ollut tapahtunutkaan. Koska muistoni ei tuntunut todelta, käytin sitä jonkinlaisena tekosyynä pahaan olooni: sen illan yksi hajanainen muisto oli ainut konkreettinen asia, jonka kivulleni keksin, siksi sitä sopivan tilaisuuden tullen käytin. Helppoa se ei ollut. Haluaisin lähettää kirjailija Riina Mattilalle terveisiä: kiitos, että kirjoitat. Eloonjäämisoppi  on ehkä ensimmäinen suomenkielinen teos, josta löydän traumatisoituneen itseni - se kuvastaa todella monin tavoin sitä, mitä PTSD (posttraumaattinen stressi) on, miten se oireilee ja millainen prosessi traumasta toipuminen on.  Eloonjäämisoppi on Mattilan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos, joka yhdistelee informaatiota, muist...

Edwidge Dandicat: Breath, Eyes, Memory Abacus 1994 234 s. Pisteitä: 4/5 Edwidge Danticatin romaani Breath, Eyes, Memory (1994) ei ehkä ole kovin tunnettu teos Suomessa, mutta ansaitsee kyllä paikkansa modernien klassikoiden parissa. Haitilaissyntyinen, varhaisteininä Yhdysvaltoihin muuttanut Dandicat käsittelee romaanissaan äitien ja tyttärien välisiä suhteita, juurettomuutta ja seksuaalista väkivaltaa.  Romaanin keskiössä on Sophie, joka on kasvanut lapsuutensa tätinsä luona - äiti on muuttanut jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen poissaolon jälkeen äiti kutsuu tyttärensä asumaan luokseen, ja Sophien on hylättävä tuttu haitilainen kulttuuri ja rakastava, lempeä täti. Uudessa maassa vastassa on äiti, joka näkee öisin painajaisia raiskauksestaan ja jota Sophien on opittava rauhoittelemaan.  Breath, Eyes, Memory  rakentuu neljästä osiosta: romaanissa seurataan Sophien elämää lapsuudesta äitiyteen saakka. Siirtymät eivät Dandicatin teok...

Laura Lindstedt:  Ystäväni Natalia Teos 2019 200 s. Pisteitä: 4/5 Urologini auttoi minua myös näkemään oman sukuelimeni uudella tavalla. Aloin ensimmäisen kerran ymmärtää vitun voimaa. Se alkoi melkein pelottaa minua. Kuinka typerästi tuosta elimestä on runoiltu, kuinka väärässä kaunosielut ovat! Minun urologiltani he olisivat voineet saada persikkojensa ja aprikoosiensa tilalle jännittävämpiä juttuja. Ei nimettömien alla odota posliini, ei puutarha, ei kissimirri, ei simpukka. Siellä odottaa julma kostaja, nurin käännetty rukkanen, hikinen tappaja. Ur-pillu, jota on mahdotonta panna. Terapiassa käyvänä ihmisenä Laura Lindstedtin uusin romaani Ystäväni Natalia  on kiinnostava teos. Se kertoo erään terapeutin ja hänen erikoisenpuoleisen asiakkaansa terapiasuhteesta. Romaanin keskiössä on Natalia, joka saapuu terapiaan hillitäkseen seksuaalista aktiivisuuttaan. Terapeutti puolestaan pääsee hyödyntämään psykoanalyyttista menetelmäänsä, jonka hän on kehittänyt osana...

Viisi naista, sata elämää. Tarinoita dissosiaatiohäiriöistä  on teos, joka purkaa trauman ja dissosiaation käsitteitä ja esittelee sitä, miten dissosiaatiohäiriöt vaikuttavat ihmisen mielenmaisemaan ja arkeen. Teos on saanut alkunsa muutamista ihmisistä, jotka ovat halunneet jakaa tarinansa ja tarttua projektiin, jonka tavoitteena on vähentää mielenterveyteen liittyvää stigmaa ja kertoa, mitä dissosiaatiolla oikeasti tarkoitetaan. Projektin jälkeen on perustettu myös Disso ry, Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys.  Kirjan johdanto-osan on laatinut Anssi Leikola, psykiatrian erikoislääkäri ja kokemusasiantuntija. Leikola avaa trauman ja erityisesti dissosiaation käsitteitä. Jälkimmäisellä viitataan siihen, että kun ihminen kokee trauman, hänen personaallisuutensa jakaantuu ainakin kahteen osaan. Yksi osa, emotional part of personality , muodostuu traumakokemuksesta ja puolustautumisreaktioista. Toinen osa, jota kutsutaan englanniksi nimellä apparently normal part of pers...

Pasi Pekkola:  Huomenna kevät palaa Otava 2018 343 s. Kansi: Piia Aho Pisteitä: 3/5 Pasi Pekkolan romaani Huomenna kevät palaa lupaa lukijalleen kiinnostavan lukukokemuksen: romaani käsittelee sitä, miten Suomen sisällissota vaikutti lapsiin. Romaanin keskiössä on sisaruspari, Eeva ja Eino, jotka joutuvat Hennalan vankileirille. Kun isä on poissa ja äiti ei kykene huolehtimaan lapsistaan, joutuu Eeva isosiskona kantamaan vastuun veljestään.  Pekkolan proosa on kaunista ja kieli tunnelmallista. Lapsen ymmärtämättömyys ja toisaalta tarkkanäköisyys ovat romaanissa läsnä. Eeva yrittää upottaa veljensä satujen maailmaan, selittää pahaa maailmaa pikkuveljelleen, mutta Hennalan tapahtumat uhkaavat riistäytyä käsistä eikä sanoja pahuudelle löydy. Sisarusten aikuisvaiheita kuvatessaan Pekkola osoittaa, että sotatraumat vaikuttavat ihmiseen vielä vuosikymmeniä myöhemminkin ja että suomalaissukupolvet kantavat menneitä tapahtumia kitkerinä arpina rinnoissaan,  ...

Nina LaCour: Välimatkoja Karisto 2018 (2017) Suom. Leena Ojalatva Kansi: Samira Iravani / Sakari Tiikkaja 232 s. Pisteitä: 5/5 Kaunis kansi ja kustantajan markkinointi yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta saivat minut epäröimättä varaamaan Nina LaCourin romaanin Välimatkoja kirjastosta. Vastikään suomeksi julkaistu teos kertoo Marinista, joka on menettänyt isoisänsä ja paennut muita läheisiä ihmisiään. Hyvälle ystävälleen Mabelille hän ei ole vastannut kuukausiin. Tarina lähtee liikkeelle hetkestä, jolloin Marinin ja Mabelin on jälleen aika kohdata, mutta olennainen osa teoksen rakennetta ovat myös takaumat edelliseen kesään ja sen tapahtumiin.  Välimatkoja  käsittelee ihmissuhteita, niiden läheisyyttä ja niistä etäytymistä. Isoisän kuolema ja sen myötä paljastuneet asiat ovat olleet Marinille niin kova kolaus, ettei hän ole pystynyt lähestymään ystäväänsä. Surutyö on kesken, ja se heijastelee koko romaanista: Marin ei ole pystynyt sulautumaan osaksi opis...

Roxane Gay (toim.) Not that bad Harper Perennial 2018 350 s. Pisteitä: 5/5 Tätä lukukokemusta ei ole helppo sanallistaa. Se, mitä ajatuksia ja, ennen kaikkea, mitä tunteita Not that bad - Dispatches from Rape Culture  minussa herätti, ei ole kuvattavissa sanoin. On vaikea yhdistää kaikki ajatukset, kokemukset, muistot, mielikuvat, pelot ja tarinat yhdeksi postaukseksi, jossa käsittelee sitä, miten raiskauskulttuurista kertova esseekokoelma palauttaa lukijan omien traumojensa äärelle.  Not that bad on Roxane Gayn toimittama esseekokoelma, jonka kirjoittajat lähestyvät raiskauskulttuuria kukin omasta näkökulmastaan. Teos käsittelee raiskauksen uhriksi joutumista, traumoja, seksismiä, raiskaamisen sallivia yhteiskunnallisia rakenteita, sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja eri-ikäisten valta-asemia.  So Mayer toteaa esseessään Floccinaucinihilipilification:  Rape was and is a cultural and political act: it attempts to remove a person with agency, a...

Älä anna anteeksi. Ei jumalauta: mistä tällaiset miehet mistä tällainen väkivalta? Kaikki anteeksi  saa minut voimaan pahoin se tekee minut vihaiseksi ja sitten suutun siitä että oikeasti vihaan todellisuutta ja sitä mitä me naiset joudumme kokemaan. Juuri nyt haluaisin heittää romaanin seinään ja repiä paperit irti muotoilla niistä Mikon jonka päälle voisin sitten sylkeä ja jonka voisin rutistaa ja pilkkoa samalla voimalla jolla Mikko on rutistanut Lauran. Mitään  ei saa anteeksi jos on satuttanut noin jos ensin hurmaa ja sitten raatelee epäilee, haukkuu, syyllistää työpaikan pihalla istuminen on sairasta miten veistä voi käyttää toista vasten mikä helvetti siihen ajaa? Lauran haluaisin kutsua kahville pyytää vertaistukea ja vähän aikaa olen saanut kuulla selviytymistarinan ja haluan keskustella siitä miksi yhteiskunta on ollut Lauraa vastaan. Miksi lastensuojelu ei puhu Lauralle miksi kukaan ei selvitä, miten lapset voivat miksi kukaan ...

Rikkinäisen mielen kuvat -sarjakuvakokoelma on osa RIKKI - taidetta mielenterveydestä -projektia. Teos koostuu mielenterveyttä käsittelevistä sarjakuvista, ja se ottaa kantaa mieleltään sairastuneiden oikeuksiin. Rikkinäisen mielen kuvat  on väreiltään ja tyyleiltään monipuolinen ja houkutteleva. Mielensisäiset ongelmat ovat toisinaan kirjavia ja jopa ahdistavan räikeitä; toisinaan elämä muuttuu mustavalkoisiksi viivoisiksi ja pelkistetyiksi figuureiksi. Mieli ahdistuneine ajatuksineen toistuu kaikissa sarjakuvissa: olennaista kokoelmassa on, että jokainen sarjakuva esittelee mielenterveyttä ja mielen sairauksia. Teos on todella koskettava ja puhutteleva, ja siitä on helppo löytää samastuttavia ajatuksia. Aloitussarjakuvassa neitsyt Marian kaltainen pyhä äitihahmo sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Kokoelma tekeekin selväksi sen, että kuka tahansa saattaa sairastua mieleltään. Perhe-elämää käsittelee myös Taina Hakala sarjakuvassaan Uupumus ja rakkaus, jossa perhe-...

Toiset tarinat kulkevat mukana lapsuudesta saakka, toisiin törmää yllättäen. Angie Thomas on kirjoittanut nuortenromaanin, jonka ilmestymiseen en ollut varautunut, mutta josta kuultuani tiesin, että tämän kirjan haluan lukea. Viha jonka kylvät  oli paitsi puhuteltavaa luettavaa myös keinoni päästä irti lukujumista.  Angie Thomaksen nuortenromaanissa Viha jonka kylvät  on kaikki, mitä hyvältä kirjallisuudelta voi toivoa: uusi, kiinnostava näkökulma, poliittinen ja ajankohtainen sanoma, kehittyvä, monimutkainen (nais-)päähenkilö, kiinnostavia sivuhahmoja, puhutteleva kerrontatapa, opettavaisuutta, toimintaa ja kaunis loppu. Tämä nuortenromaani, jossa äänen saa yhdysvaltalaisessa ghetossa kasvanut rodullistettu tyttö, on yksi tärkeimpiä kirjoja, joita nykyajan lukijalle voi suositella.  Viha jonka kylvät  on hätkähdyttävän ajankohtainen. Romaanin alkuasetelma on seuraava: Starr istuu autossa lapsuudenystävänsä Khalilin kanssa, kun poliisit pysäyttävät heid...

Roxane Gay: Hunger. A Memoir of (My) Body Harper 2017 306 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Au. Tekee kipeää. "Regardless of what you do, your body is the subject of public discourse with family, friends, and strangers alike. Your body is subject to commentary when you gain weight, lose weight, or maintain your unaccetable weight. People are quick to offer you statistics and information about the dangers of obesity, as if you are nost only fat but also incredibly stupid, unaware, delusional about the realities of your body and a world that is vigorously inhospitable to that body. This commentary is often couched as concern , as people only having your best interest  at heart. They forget that you are a person. You are your body, nothing more, and your body should damn well become less." Uusimmassa teoksessaan Hunger  Roxane Gay kirjoittaa omasta kehostaan. Hunger on kertomus siitä, miten Gaysta tuli vakavasti ylipainoinen, miten hän kohtasi traumaattisen tilanteen j...

Hanya Yanagihara:  Pieni elämä Tammi 2017, Keltainen kirjasto Suom. Arto Schroderus 939 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh. Ikimuistoinen. Häntä oli nolottanut. ”Miksi?” Willem oli kysynyt häneltä. ”Minusta se on hienoa. Luojan kiitos sinä pidät lukua tällaisista jutuista.” Mutta se oli kuitenkin saanut hänet tuntemaan itsensä haavoittuvaiseksi; taas saatiin lisää todistusaineistoa siihen ylipursuavaan kansioon, johon oli koottu koko hänen pihistelevä pikkutärkeytensä, hänen perimmäinen ja parantumaton kyvykkyytensä olla sellainen ihminen, joka hän muille uskotteli olevansa. Olen kiitollinen siitä, etten lopulta säikähtänyt, kun sain tietää Hanya Yanagiharan Pienen elämän  sivumäärän. Tämä romaani on hyvä tarina, ja hyvät tarinat kannattaa aina lukea. Pieni elämä on runsas kertomus ystävyydestä, perheistä, traumasta, menneisyydestä, pelosta, ahdistuksesta ja selviytymisen pakosta. Se kuvaa neljää ystävystä mutta keskittyy erityisesti yhden tarinaan: lapsena...