Sivutiellä

Olen lukenut alkuvuonna hurjasti, mutta blogissa on näkynyt pääasiassa kaunokirjallisuutta. Nyt vuoron saa muutama tietokirja, johon tutustuin tammi-helmikuussa. Osa on ehdottomasti yleissivistykseen kuuluvia ja kannattaa laittaa mieleen, jos eivät vielä ole tuttuja! Hannah Fry: Hello World - Kuinka selviytyä algoritmien aikakaudella (Bazar 2019, suom. Jaana Iso-Markku) Sanoisin, että Fryn teos -ainakin sen aihe, algoritmit ja niiden valta - kuuluu moderniin yleissivistykseen. Hello World on yleistajuisesti ja sujuvasti kirjoitettu teos jossa algoritmien merkitystä lähestytäön havainnollistavien esimerkkien kautta. Piste lähtee siitä, että vaikka Fry viittaa useasti siihen, että algoritmit ovat usein rasisteja - suunnitteleehan niitä ennakkoluuloiset, rasistiset ihmiset - rasismia ei sanana taideta mainita kertaakaan. Myös viimeinen, taidetta käsittelevä osio jäi sisällöltään vähän irralliseksi ja tylsäksi. Kokonaisuutena kuitenkin todella hyvä, kaikkia koskevaa aihetta perk...

Jos etsit teini-ikäiselle, englantia taitavalle tytölle luettavaa, minulla on vahva suositus: tilaa Laura Batesin Girl up!  Tämä feministinen tietoteos on sellainen kirja, jota olisin itse nuorena kaivannut ja tarvinnut - kirja, joka auttaa nuorta naista selviytymään seksistisestä yhteiskunnasta. Laura Bates, yksi aikamme hienoimpia feministejä, taitaa sanankäytön ja huumorin, minkä lisäksi Girl up!  on visuaalisestikin kiinnostava teos (samalla siedättyy tanssiville vaginoille). Kaiken kaikkiaan Bates on kirjoittanut teoksen, josta huokuu lämpö nuoria lukijoita kohtaan ja joka kannustaa arvostamaan itseä sellaisena kuin on.  Girl up!  käsittelee teemoja, jotka koskettavat monien nuorten naisten elämää. Seksismistä paljon kirjoittanut Bates kirjoittaa teoksessaan yhteiskunnallisista rakenteista, jotka vaikuttavat siihen, etteivät sukupuolet ole keskenään samanarvoisia. Olen iloinen siitä, että Girl up!  lähestyy feminismiä, seksismiä ja naiskuvaa myös p...

Holly Bourne:  Mitä tytön täytyy tehdä? Gummerus 2018 (2016) Suom. Kristiina Vaara 400 s. Pisteitä: 4/5 Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? on kolmas osa Normaali-sarjasta, joka on feministinen nuorille suunnattu romaanisarja. Tässä osassa ääneen pääsee Lottie, joka ei pelkää tunnustaa olevansa feministi. Tapahtumat alkavat, kun Lottieta häiritään seksuaalisesti kadulla. Ikävistä kommenteista typertynyt Lottie päättää, että on aika toimia, ja avaa haasteen, jossa hän raportoi kuukauden ajan kaikista seksistisistä tapahtumista. Evie ja Amber ovat vahvasti mukana projektissa, ja samoin Will, anti-feministinen koulutoveri, joka lupautuu projektin kuvaajaksi. Mitä tytön täytyy tehdä?  on mielestäni Normaali-sarjan vahvin osa. Tässä romaanissa feminismi on pääosassa eikä sitä peitellä: Lottie toimii tehdäkseen maailmasta tasa-arvoisemman. Erilaisten juonenkäänteiden avulla Bourne nostaa esille monia tilanteita, jotka ovat pohjimmiltaan seksistisiä ja suosivat ...

Miehillä on paljon helpompaa, sillä mieheksi ei tarvitse naamioitua. Riittää, kun pukeutuu vain verkkahousuihin, istuu haarat auki ja polttaa tupakkaa. Tuijotain kuvaani ja tajuan elämän kylmät tosiasiat. Jotkut syntyvät kauniiksi ja toiset rumiksi. Kaikki rakastavat kauniita naisia. Kauniit naiset ovat hyviä, toisin kuin rumat, rumat ovat inhottavia ja pahoja. Rumaksi syntynyt voi yrittää olla kiltti ja tehdä hyviä tekoja, mutta ei se riitä. Mikään ei riitä, jos ei ole kaunis nainen, niin se vain on. Yksinäisen naisen kohtalo avautuu jälleen edessäni, hiljaiset iltapäivät, kissalauma ja mannalapsut, joita hypistelen itsekseni. Ja samassa näen jotain inhottavaa. Peilin uumenista minua tuijottaa lehmä. Saara Turusen esikoisteos, Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittanut Rakkaudenhirviö  on toinen hyllynlämmittäjä, jonka olen tänä vuonna ehtinyt lukea. Alemyynnistä ostettu teos on loikonut hyllyssäni muutaman vuoden: olemme kumpikin kääntäneet toisillemme selkämme joka ke...

Mihin hän, Kerttu, uskoo? Ei ainakaan Jumalaan, joka sallii kaiken tapahtua, antaa ejien, terveitten miesten kuolla, vaikka papit pauhaavat joka pyhä saarnastuolista, että suomalaiset ovat Jumalan valittu kansa, josta Jumala pitää huolen. Kerttua riepovat lehtijutut, joissa kaatuneitten äitejä ja vimoja ylistetään sankareina, jotka ovat antaneet uhrinsa isänmaan vapauden ja kristillisen uskon puolesta. Paskat! Kukaan äiti tai vaimo tai morsian tai sisar olisi sitä miestä antanut, jos olisi ollut jokin keino tapella vastaan Kukaan ei voinut tuntea oloaan yleväksi semmoisesta menetyksestä.  Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi luin vähän aikaa sitten Tuntemattoman sotilaan  - en ollut lukenut sitä sitten lukion, vaikka muistin pitäneeni romaanista. Kunnioitettavaan ikään päässeen Suomen lisäksi lukuintoani inspiroi se, että novellikokoelma Toinen tuntematon  oli juuri ilmestynyt.  Toinen tuntematon  on intertekstuaalinen kokoelma novelleja, joissa jatkosotaa...

Roxane Gay: Hunger. A Memoir of (My) Body Harper 2017 306 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Au. Tekee kipeää. "Regardless of what you do, your body is the subject of public discourse with family, friends, and strangers alike. Your body is subject to commentary when you gain weight, lose weight, or maintain your unaccetable weight. People are quick to offer you statistics and information about the dangers of obesity, as if you are nost only fat but also incredibly stupid, unaware, delusional about the realities of your body and a world that is vigorously inhospitable to that body. This commentary is often couched as concern , as people only having your best interest  at heart. They forget that you are a person. You are your body, nothing more, and your body should damn well become less." Uusimmassa teoksessaan Hunger  Roxane Gay kirjoittaa omasta kehostaan. Hunger on kertomus siitä, miten Gaysta tuli vakavasti ylipainoinen, miten hän kohtasi traumaattisen tilanteen j...

Lola Lafonin Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt  jätti minut pohtimaan, miten raakaa urheiluelämä voi olla. 70-luvun menestysurheilijasta, Nadia Comanecista, kertova romaani pohtii kriittisesti muun muassa sitä, miten naiskeho alistetaan voitonhalulle tuhoisin seurauksin. Lafon kirjoittaa Nadiasta, joka oppii pelkäämään ja itkemään kuukautisia, tuota kirottua sairautta. Naiseksi kasvamista ei romanialaisessa kommunistikulttuurissa katsottu hyvällä, vaan kuukautiset lopetettiin joko rajulla harjoittelumäärällä tai lääkätieteellisillä keinoilla. Helsingin Sanomissa tänään julkaistu artikkeli ( HS 11.7.2017 ) huomauttaa, etteivät kuukautiset ole vieläkään puheenaihe urheilumaailmassa. Jotakin paljastaa se, että jutussa haastatellaan ainoastaan uimari Jenna Laukkasta - joka on Libressen mainoskampanjan päätähti - sillä muut naisurheilijat eivät ole suostuneet kommentoimaan aihetta. Jutussa mainittu maratonari Kiran Gandhi ja kuukautisten alkamisestaan maininnut kiinalaisui...

Osana feminististä kesääni olen kantanut hyllyyni kassikaupalla feminististä tiedekirjallisuutta. Ilahduttavasti mukaan on päässyt joitakin suomenkielisiä teoksia, joista ensimmäisenä esittelen Mäkelän, Puustisen ja Ruohon toimittaman artikkelikokoelman Sukupuolishow.  Räväkän otsikoinnin takaa paljastuu monipuolinen teoreettinen oppikirja, joka johdattaa lukijansa feministiseen mediatutkimukseen.  Yksi tärkeimpiä syitä sille, miksi kiinnostuin feminismistä, on se, että olen viime vuosina tarkkaillut sitä, miten media toistaa, uusintaa ja rakentaa sukupuolikuvia. Minusta on kiinnostavaa analysoida sitä, miten mediatekstit puhuvat sukupuolista. Nämä lähtökohdat tukevat sitä, miksi kiinnostuin Sukupuolishow´sta  ja miksi koen, että teos on tärkeä kokoelma aiheesta julkaistua tiedettä.  Teos käynnistyy toimittajien kirjoittamalla artikkelilla, jossa käydään läpi perusteellisesti niitä keskeisiä käsitteitä, joita feministisessä mediatutkimuksessa tarvitaa...

Lola Lafon:  Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt Like 2017 (2014) Suom. Aura Sevón 304 s. Pisteitä: 4/5 "Jotkut salissa arvioivat hänen lapsekkuutensa astetta. Suorituksen aikana kasvot pysyvät täysin ilmeettöminä, se kylmähermoisuus, ja miten se kiskoo verryttelypuvun päälleen heti pisteiden selvittyä, merkillinen minivirkailija-akrobaatti! Kun törmäsin tyttöön olympiakylässä toissa aamuna - se oli käymässä lääkärintarkastuksessa - se ei silmäänsä räpäyttänyt, kasvot aivan elottomt. Mitä se osaa kertoa meille? Pitää jogurtista muttei syö leipää. Mahtavaa! Meillä on edessämme 40-kiloinen kommunistirobotti. Se on kyllä myönnettävä, että lapsessa on tiettyä sulokkuutta, mutta se on kylmää, tehokasta sulokkuutta. Nyt ollaan, kuulkaa, kaukana neuvostovoimistelijoiden lyyrisyydestä, voi kyllä, ei tietoakaan Tsaikovskista ja joutsenista, nämä romanilaistylleröt ovat koiranpentuja, jotka pannaan tekemään temppuja, ja ne onnistuvat ja palvelevat valtiota. Tässä on ky...

Meg Elison: The Book of the Unnamed Midwife 47North 2014 291 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Kiinnostava, pohdituttava. "Mission, mission, mission impossible, so stupid, FOR WHAT? Have a purpose. Guess that is the reason to go on. Pathetic. Define me. Always did always will. I AM, I AM, I AM MY JOB. Punch in, punch out, sign your name. THUMBPRINT here. Your name, your name, your name. Spin straw into gold, bring babies back from the dead, arise from the morgue, and walk, but never tell, never tell, never tell, anything, nothing, and I am nobody. Nemo. Nothing. A name is what you have for other people. Have nothing, be nothing, call my name, what is the echo of silence." Selviytymistarina maailmanlopun jälkeisestä ajasta, jolloin naiset ovat sukupuutossa eikä uusia lapsia juurikaan synny. Meg Elisonin The Book of the Unnamed Midwife  jäi mieleeni tästä haastattelusta, jossa paljastui, että Elison on kirjoittanut feministisen kirjan. Scifi ei ole minulle kovink...

Feministisellä lukumaratonillani tartuin viimein nuortenkirjaan, jota minulle on suositeltu monesti aiemminkin. Muistan lueskelleeni tätä joskus yläasteella mutta jättäneeni kirjan sitten kesken. Romaani kertoo Melindasta, hiljaisesta, arasta ja ahdistuneesta teinitytöstä. Lukio ei suosi häntä, ja yksinäisyys vaivaa. Taustalla on salaisuus, josta raotetaan lukijalle palasia kerrallaan. Kuvaamataidolla on keskeinen rooli Melindan elämän helpottumisessa, ja vähitellen menneisyyden tapahtumat alkavat paljastua kanssaeläjillekin. Pidin romaanissa eniten siitä, että se, Fangirlin tapaan, on ottanut päähenkilökseen tytön, joka ei ole sosiaalinen, suosittu tai loistava kaikessa. Ahdistus kuultaa Melindasta läpi, ja kiusaamisesta ja syrjimisestä Andersen kirjoittaa osuvasti. Kohtaus, jossa eräs henkilö ilmoittaa Melindalle, ettei ystävyys enää jatku, on yksi raastavimmista, joita olen lukenut. Andersenin puusymboliikka toimii hyvin. Kuvaamataidon tunnilla Melinda saa aiheekseen ty...

Minua on ahdisteltu. Minulle on lähetetty seksuaalisssävytteisiä viestejä, vaikka olen kieltänyt ottamasta yhteyttä. Minua on syytetty siitä, että olen joutunut ahdistelun kohteeksi. Minua on moralisoitu seksin ajattelemisesta ja sen harrastamisesta. Minulle on sanottu, että äidinkielen opettajaksi olen yllättävän hyvännäköinen. Olen kuullut raiskausvitsejä. Huonekalumyyjä on kutsunut minua ostotilanteessa "hoikaksi mutta muodokkaaksi". Puhelinkaupassa miesmyyjä sanoi, että olen tyhmä, jos en ymmärrä hänen kertomaansa asiaa. Miehet ovat katsoneet minua ja kehoani alhaalta ylös ja takaisin. Minua on koskettu luvattomasti baarissa. Naispuoliset tuttavat ovat sulkeneet minut "kuka on seuraava äiti tai avioituva" -keskustelusta ja markkeeranneet äitiyden ja avioliiton naiseuden ydinpylväiksi. Hoikkuuttani on kommentoitu. Miespuolinen ystäväni on sanonut minua lihavaksi (painoin korkeintaan 55 kiloa) ja todennut, että hänellä on oikeus sanoa niin. Humalassa ollut mies...

Kun Tuija Lehtisen Rebekka-sarjaa alettiin julkaista, olin jo kasvamassa yli kirjailijan nuortenkirjoista. Niinpä tämän punapäisen tytön seikkailut eivät ole tulleet minulle tutuksi. Blogistanian kesälukumaratonille - jota pidin feministiseen tyyliin - kirja kansineen tuntui olevan nappivalinta. Osallistun tällä postauksella myös kansikuvahaasteeseeni, sillä analysoin kuvaa etukäteen ja virittelen itseäni kirjan tunnelmaan.  Ennen lukemista: Tuija Lehtinen:  Rebekka ja kesäprinssi Otava 2007 Kansi: Aino Ahtiainen 206 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Aurinkoisen heppoinen. Minua ilahduttaa tässä Aino Ahtiaisen suunnittelemassa kannessa eniten se, että kuvan keskushenkilö, Rebekka, katsoo suoraan kameraan. Olen aiemmin valittanut monesti sitä, miten kansikuvien naiset katsovat usein poispäin, jos heidän kasvojaan tai silmiään ylipäätään näytetään. Rebekan asento on muutenkin voimauttavan vahva: kädet ylhäällä, iloinen ilme kasvoillaan tyttö näyttää vahvalta ja ...

Bad feministiä  suositeltiin minulle syksyn alussa. Tilasin sen verkkokaupasta ruotsiksi, koska hinta oli halvempi ja kieli motivoi minua englantia enemmän - nyt, kun teoksen olen viimein saanut luettua, on se käännetty jo suomeksikin. Olen lueskellut kokoelmaa pikkuhiljaa eteenpäin ja pitänyt tavasta, jolla Gay nostaa esiin erilaisia yhteiskunnallisia, naisiin ja rodullistettuihin liittyviä ongelmia. Kokoelma on antanut minulle paljon, vaikka postaus onkin hajanainen koonti ajatuksistani - ensimmäisten esseiden lukemisesta on todella aikaa. Saatan olla huono feministi - rotukysymyksen sijaan pohdin tässä postauksessa enemmän puhetta seksuaalisesta väkivallasta. Toivon, että toisaalla asiantuntevammat keskittyvät pohtimaan Gayn teoksen yhteiskunnallista merkityksellisyyttä rodun ja toiseuden kokemusten esiintuojana. Toiseuden kokemuksista Bad feminist on esseekokoelma, jossa äänen saa ja on ottanut itselleen rodullistettu kirjailija. Gay tuo vahvasti esiin sen, millaisiin vaik...

Kalle Veirto:  Ohut hauska kirja Karisto 2017 157 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Slurps. Tämän lukee äkkiä. "Iiro-Matias tosiaan oli rasisti seiskalla. Oli käärityt farkun lahkeet, maihinnoususaappaat ja vihreä pilottitakki. Silloin hän "vihasi apinoita" ja piti hakaristimerkkiä taskussa, mutta ei koskaan ommellut sitä hihaan. / Sitten sattui jotain ja puuska meni ohi. "Jotain" liittyi luultavasti siihen, että Iiron isän firmaan tuli töihin mies Irakista, hyvä tyyppi. silläkin saattoi olla vaikutusta, että ne kaksi muuta pilottitakkia olivat kahta luokkaa ylempänä ja saivat peruskoulutuksensa päätökseen." Kalle Veirton Ohut hauska kirja  osuu oivaan saumaan. Pojat lukevat yhä vähemmän, mikä näkyy heikkoina luku- ja kirjoitussuorituksina. Internet on korvannut kirjat, eikä heikkolukuisen ole helppo tarttua paksuihin, vaativiin kaunokirjallisuuden klassikoihin.  Ohuen hauskan kirjan  parhaana puoleena voikin pitää sen helppolukuisuutta. ...