Villa Emmassa

Muistellaanpa vähän vanhoja.  Joskus voisi sanoa, että "sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa." Mutta nyt kun vesi tippuu räystäästä ja lumet saisivat jo kohta väistyä, niin saapi vanhojakin muistella. Viime kesä oli lämmintä aikaa. Ainakin minulla oli koko kesän kuuma ison mahani kanssa. Loppukesästä oli suorastaan jo ihan pönäkkä olo. Ja miten pian tuosta onkaan aika mennyt. Poikanen tuli tänään jo 7kk. ♥ Joka päivä muistan olla kiitollinen tämän hetkisestä elämästä.  Ihan niistä arkisista aherruksista, pyykinpesusta, astioiden laittamisesta koneeseen ja kaappiin ja taas toisinpäin. Aina uudelleen ja uudelleen.  Joka kerta, kun vedän Poikasta pulkassa tunnen onnellisuutta ja rauhallisuutta. Nyt on hyvä olla. ♥ Kun oikein kovasti jotain asiaa odottaa ja vihdoin sellaisen saa, elämän arvot ja asioiden mittasuhteet kääntyvät päälaelleen ja sitä ikäänkuin aukeaa uusi ikkuna omaan elämään. Keräsin tähän kuvia asioista, jotka ...

Kun lahjan antaa, niin lahjan saa... Tonttulassa on annettu hyvää joulumieltä vauvan vaatteiden ja äitiysvaatteiden muodossa. Meille ylimääräiset vaatteet pääsivät toiseen tonttuperheeseen tuomaan iloista mieltä. Meidänkin pikkutontulle annettiin paljon, laitetaan nyt hyvä kiertämään. Tänään lahjoitin myös tarpeellisia ruokatarvikkeita kauppakäynnin yhteydessä seurakunnan diakonityöhön. Seurakunta lahjoittaa ne sitten eteenpäin tarvitseville ja taas laitetaan Joulumieltä liikenteeseen. Joinakin vuosina olemme osallistuneet myös MLL:n Joulupuu-lahjoitukseen. Millaista Joulumieltä sinä olet antanut eteenpäin?

Kierrätys kunniaan! Täällä on huhkittu useampi päivä vaatehuoneen epätäydellisen sekasorron saattamiseksi järjestykseen. Ja nyt vaatehuoneeseen jo mahtuu sisään emäntä sekä jakkara! Vauvan vaatteet on lajiteltu nyt ihan pieniin, kierrätettäviin ja pois annettaviin. Isommat vaatteet löysivät oman laatikkonsa ja äitiysvaatteetkin jäivät vielä odottamaan, josko niitä vielä joskus tarvittaisiin. Hyvin maltillinen olin vauvan vaatteiden hankinnoissa, uusia en montaa ostanut. Hankin vaatteita kirpputoreilta sekä ystäviltä. Nyt kuitenkin huomasin, että ihan niitä pieniä menee kovin vähän ja niistäkin mukavimmat tulivat enimmäkseen käyttöön. Tämän hetkinen koko 62-68 on eniten "pestyin." Pyykkikone pyörii tämän tästä.  2 pientä laatikkoa kuitenkin löytyi myytäviä ja poisannettavia vaatteita. Huomenna pistän niitä nettiin, niin saapi pois nurkista. Omalla laillaan vaatteiden poislaittaminen on haikeaakin, vaikka samalla olen iloinen siitä miten iso poika meill...

Tänään ajattelin kirjoittaa mieleni päällä olevasta ihmetyksestä sisustamisen sijaan... Tässä raskaana olen törmännyt hyvin usein lauseeseen "ihan sama kumpi on, kunhan on terve."  Lause on tullut heti sen jälkeen, kun on kysytty tiedämmekö syntyvän lapsen sukupuolta.  Emme tiedä. :) Tuo lause on mietityttänyt minua useasti ja ehkä eniten olen ihmetellyt sitä, kun olen kuullut sen hoitohenkilökunnan tai kehitysvammaisten kanssa työskentelevien suusta. Entäpä, jos lapsi ei olekaan.  Entä, jos hänellä onkin jokin erityispiirre? Entä jos sinä itse sairastut elämäsi matkalla?  Oletko silloin enää terve ja yhtä tärkeä? Itse olen ollut aina kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. Niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin omassa työssäkin. En osaa pitää ihmisiä eri kasteissa, vaan kaikki ovat minulle ihan yhtä tärkeitä. Puuttui heiltä jokin taito, olivat he erilaisia tai ei. Olipa heillä jokin vakava sairaus tai ei. Minua on oikeasti ihan ...