there's a special place in the rhubarb fields underneath the leaves

Tove Jansson -teema jatkui vielä toisen kirjan kanssa. Kirjastosta löytyi Janssonin Kesäkirja, jota lueskelin myös melko pitkään. Tässä oli paljon hankalia asioita, paikoitellen kirjan henkilöt ärsyttivät paljonkin. Hyvä kirja siis: henkilöt olivat uskottavia. Kirjassa oli pieni surumielinen ote, vaikka kuvattiinkin isoäidin ja lapsen kesäseikkailuja saaristossa.

Fiilis: haikea. 4/5 tähteä.

Olin myös lainannut yhden Johanna Sinisalon kirjan, joka puuttuu omasta hyllystäni ja on jäänyt lukematta. (Täytyy tosin tunnustaa, että minulta on jäänyt vuosien varrella pari muutakin lukematta, mutta olenpa nyt päässyt niiden äärelle.) Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeille kujille sisältää paitsi vaellusaiheisia novelleja, myös Sinisalon kirjoittamia, kokemuksien kautta saatuja ohjeita vaellukseen (ulkomailla). Lisäksi mukana on muutama hauska tositarina.

Salattuja voimia oli hetken aikaa tauolla jostain syystä, mutta sitten urakoin sen loppuun. Täytyy myöntää, että se sytytti aivan pienen vaelluskipinän, tosin ihan vaan kotimaassa retkeilyyn. :D Samaan hengenvetoon totean kyllä, että kaikki se varusteiden määrä (ja siihen kuluva raha) hirvittää sen verran, että aion lykätä ainakin vuodella tätä innostusta. ;)

Fiilis: tahdon vaeltamaan! 4/5

Haruki Murakami on kirjailija, jonka teoksia haluaisin lukea enemmän. Olen tähän mennessä lukenut vasta 1Q84:n, joka lumosi minut täysin. Eräs ystäväni mainitsi kerran Suuren lammasseikkailun olevan yksi hänen lempikirjoistaan, joten kun se tuli kirjastossa vastaan, poimin lainaan.

Suuri lammasseikkailu oli lumoavan outo, vielä oudompi jopa kuin 1Q84. Pidän Murakamin tyylistä kuvata maailmaa ja henkilöitään, sekä siitä, ettei hän päästä lukijaansa helpolla. Kirjan luettuani olin pitkään aika ulalla, ennen kuin asiat järjestyivät päässäni oikein. Lisäksi harmitti, ettei muita osia Murakamin Rotta-trilogiasta ole suomennettu.

Fiilis: lumoutunut ja hämillään. 4/5

someone to fool us, some brave Apollo

Helmi-maaliskuun vaihteessa kävin viemässä kirjastoon Antautumisen takaisin ja poistuin "muutaman" (eli noin puolen tusinan) kirjan kanssa luottaen vähän liikaakin lukumojooni. :D

Hanna Haurun Paperinarujumala oli hieno pieni kirja uskonlahkosta, maailmanlopun ennustamisesta ja ihmisen mielestä. Ainoa miinus kirjassa on se, että se olisi voinut olla vähän pidempi. Toisaalta se toimi kyllä hienosti tällaisena runollisena pätkänä.

Fiilis: olisin voinut lukea enemmänkin. 4/5 ja menee kategoriaan 16.

Vähän toisenlaista tyyliä edustaa Laura Gustafssonin Huorasatu. Poimin tämän jo kevään ensimmäisellä retkelläni Metsoon ajatuksella, että "tämä se on varmaan hyvä kirja!"

No ei ollut. Feministinä aihe oli kyllä minusta hyvä ja henkilöhahmot kiinnostavia, mutta kirja tuntui olevan tosi huonosti kirjoitettu. Ilmeisesti tietoinen tyylivalinta. Tässä oli kuitenkin liikaa kikkailua: slangia, ikään kuin näytelmäkäsikirjoituksesta suoraan kopioituja repliikkejä (muotoiluineen), kummallisia, hätiköidyn oloisia ratkaisua ja muuten vain, liikaa. Meni niin yli ettei uponnut ollenkaan. :D

Fiilis: naaaah. 2/5, eikä edes mennyt mihinkään kategoriaan. Mutta tulipa luettua.

Tässä välissä lukuinnostukseni katosi hetkeksi, enkä tainnut oikein edes ehtiä lukemaan. Minulla on välillä tapana kuunnella nukkumaan mennessäni äänikirjoja, joten kun parina iltana ei meinannut uni tulla, ja Elisa Kirja -sovelluksesta löytyi yksi kuuntelematon muumikirja, turvauduin siihen.

Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia sisältää kaksi suosikkitarinaani, nimitarinan lisäksi Viimeisen Lohikäärmeen. Viimeksi mainitun kuuntelinkin varmaan viidesti, kun uni tuli aina kesken tarinan. :D Tämä ei kerro kirjan tai tarina tylsyydestä mitään, tällainen melko harmiton äänikirja vain on minulle parasta unilääkettä. <3

Fiilis: tämä ei petä koskaan. <3 5/5, menee kohtaan 18.

(Helmet-lukuhaaste 2016)

memory of a free festival

Maaliskuussa teemana tuntui olevan sarjakuva, joten esittelen erikseen lukemani (ja ostamani) sarjakuvakirjat.

Kuun puolivälissä Tampere-talo täyttyi monenmoisista sarjakuvan ystävistä, kun Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin pääohjelmisto järjestettiin siellä lauantaina ja sunnuntaina. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Kupliissa; aiemmin ovat joko menneet ohi tai sitten olen ollut niin rahaton, ettei ole tullut lähdettyä. Vaikka festari onkin pääsymaksuton, on siellä perinteisesti ollut kuitenkin myynnissä kaikenlaista kivaa.

Itselläni jäi parin muuttujan ja yhden päällekkäisyyden takia lopulta katsomatta/kuuntelematta varsinainen ohjelma, joten lähinnä pyörin ympäriinsä ja bongailin tuttuja. Ja ostosteluksihan se sitten meni. :D

Muistaakseni Bonnierin pöydässä oli WSOY:n sarjakuvakirjoja alennuksessa, ja sieltä lähti mukaan Muumiperhe Rivieralla. Pyörittelin käsissäni myös Muumit Klassikoita, mutten kyennyt muistamaan, montako meillä jo on, joten jäi ostamatta. Suuren Kurpitsan pöydässä taas oli Wolf Kankareen kirjoja mukavin hinnoin, ja nämä molemmat ovat olleet ostoslistalla jo tovin.

Tarrat tuntuivat olevan Kupliin juttu ainakin tänä vuonna. Bongasin Myrntain kojun suunnilleen ensimmäisenä, mutta palasin vasta myöhemmin ostoksille. Pitkän harkinnan jälkeen printeistä meille kotiutui aivan Momon näköinen kissa, ja sitten riehaannuin tarrojen kanssa... Sanatonta Varjokissa -sarjakuvaa en itse asiassa ole merkinnyt Goodreadsiin ollenkaan, mutta katselin sen läpi heti käydessäni kotona ostoksia läpi. <3 Myrntain tyyli uppoaa minuun täysin. Tumblr | DeviantArt | Etsy

JP Ahosen kirjoja ostaessani sain vinkin, että mies on tulossa myyntipöydän ääreen myöhemmin ja mielellään piirtäisi omistukset kirjoihinsa. Tämän vuoksi jätin yhden luennon väliin ja jäin kiertelemään myyntialueita. :)

Ensimmäisenä tartuin Puskaradioon, jonka kansilehdelle JP Ahonen piirteli pirun hienon satyyrin. ;) <3 En osannut sanoa mitään toiveita tähän kirjaan, joten tuli kuulemma jotain lihasmuistista. Puskaradio sisältää yhden sivun strippejä, joiden aiheet liittyvät niin kotimaan kuin ulkomaidenkin uutisiin ja politiikkaan. Monet stripeistä ovat edelleen yllättävän ajankohtaisia!

Fiilis: hyvin piirretty! 4/5, menee lukuhaasteen kategoriaan 11, luonnollisesti.

Seuraavaksi luettavaksi päätyi Villimpi Pohjola: Pelinavaus, joka aloittaa Villimpi Pohjola -sarjan. Kirjaan on koottu kaksi jo loppuunmyytyä omakustannetta. (Kansilehdelle pyysin jotain kissa-aiheista. :))

Olen itse lukenut Villimpää Pohjolaa teini-ikäisenä Aamulehdestä, jo silloin Ahosen kuvitusten tyyli miellytti silmää. En itse asiassa edes tiedä, miksen ole tullut hankkineeksi albumeita aiemmin, mutta parempi kai myöhään. Tai tiedä siitä (kts. seuraava kirja). VP uppoaa edelleen, ja tällaista tavallaan jatkuvaa, mutta myös ainakin osittain itsenäisinä strippeinä toimivaa sarjakuvaa on ilo lukea.

Fiilis: lievästi notalginen. 5/5.

Edelliseen viitaten, harmittavasti seuraava Villimpi Pohjola -kirja, Kypsyyskoe, tuntuu olevan täysin loppuunmyyty. Onneksi kirjasto palvelee (mutta haluaisin silti oman kappaleen hyllyyn; saa ilmoittaa, jos joku on valmis luopumaan omastaan!). Lainasin siis Kypsyyskokeen ja taisin lukea yhdeltä istumalta.

Fiilis: Jes! 5/5 tällekin, ja laitetaan se nyt vaikka lukuhaasteen kategoriaan 30 eli viihteellinen kirja. :)

Ester Pärbergin tarinoita ostin, koska se oli käytännössä ilmainen. Kirjan tekijöinä ovat olleet Ahosen lisäksi KP Alare, Jouni Nummela ja Markus Tynskä, ja taustaa kirjan sarjakuvien takana valotetaan JP Ahosen blogissa. Tämä tuli luettua pienissä osissa, ja vaikka konsepti olikin kiva ja piirrokset hauskoja, ei kirjan huumori aina täysin uponnut. Ihan hauska lisä kokoelmaan silti. :D

Fiilis: Hehe. 3/5.

Esterin kansilehdelle pyysin ketun tai karhun. Tuli molemmat. :D

(Helmet-lukuhaaste 2016)

listen to me

Kävin viime kuussa pitkästä aikaa kirjastossa. Pääkirjasto Metso on sopivasti pienen lenkin päässä töistä, ja poistuinkin sieltä muutaman kirjan kanssa. Ihan niin kuin kotona ei olisi lukemattomia (kirjaimellisesti :D) kirjoja! Mutta kirjastosta voi ottaa luettavaksi kirjoja, joita ei joko löydy enää kaupasta, tai jotka haluaa lukea, muttei tiedä, haluaako omistaa.

Anja Snellmanin uusin oli tosin ollut jo pitkään ostoslistalla, mutta ei ollut osunut eteen kirjakaupoissa. Niinpä, kun bongasin Antautumisen Sampolassa (jossa olimme viettämässä Viitapiirin 20-vuotisjuhlia) vippilainana (laina-aika yksi viikko), nappasin mukaani. Minulla oli pitkä ilta yksin kotona, joten luonnollisesti jätin baarijatkot väliin ja suuntasin kotiin. :D

Avasin Antautumisen, enkä voinut sulkea sitä ennen kuin olin lukenut koko kirjan. Olen huomannut itsessäni aiemminkin erityisherkän piirteitä, mutta kirjan lukeminen oli monilta osin kuin olisi peiliin katsonut. Kirja on kertomus ihmisestä, joka pyristelee erilaisten vaikeuksien kanssa kohti aikuisuutta ja tajuaa myöhemmällä iällään olevansa erityisherkkä. Tässä romaanissa on niin paljon Anja Snellmania itseään, että sen voisi sanoa olevan muistelmateos.

Törmäsin vielä seuraavan viikon aikana, ennen kuin ehdin edes palauttaa kirjaa kirjastoon, Antautumiseen Sokoksen alepöydässä, ja ostin pois. Kirja odottaa yöpöydällä, että tartun siihen vielä toistamiseen, ajan kanssa.

Fiilis: uskomattoman hieno. Löysin itseni. 5/5, sanoisin, että menee kategorioihin 26 ja 34.

Saara Henriksson oli Viita-akatemian luokkatovereitani, ja yksi ensimmäisistä julkaisseista meidän ryhmästämme. Linnunpaino on hänen toinen romaaninsa.

Linnunpainossa pääsin kurkistamaan balettitanssijoiden elämään, ja varsinaisen tarinan rinnalla kulki myös kertomus Siniparrasta. Romaani on kirjoitettu hyvin runollisesti, joissain kohti jopa turhankin. Mutta idea on hyvä ja tarina toimii.

Fiilis: hyvät fiilikset jäi, menee ostoslistalle. 4/5 tähteä.

Steven Hallin Haiteksti on kiehtonut minua jo kauan, joten nappasin sen mukaani Metsosta. Kirja yllätti minut outoudellaan, ja samalla koukutti niin, että sekin tuli luettua todella nopeasti.

Loppu olikin sitten sellainen, etten osannut muodostaa siitä oikein mielipidettä. Se oli joko todella hyvä tai sitten aivan paska loppu. :D Kirja oli kuitenkin hyvä lukukokemus, ja olen ehkä hiljalleen kallistumassa siihen, että loppu oli hyvä.

Pienenä outoutena vielä joku edellinen lukija oli ollut ilmeisen angstinen ja kielioppinilli. Kirjasta oli nimittäin raaputeltu pois mm. lauseita aloittavia "ja"-sanoja sekä repliikeistä "no"-sanoja...

Fiilis: WTF?! 4/5, täyttää lukuhaasteen kohdan 2.

(Helmet-lukuhaaste 2016)

there's a brand new talk, but it's not very clear

Jos tammikuussa luin runoja ja lyhytproosaa, helmikuu oli selkeästi romaanikuu.

Sain Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneironin mieheltä joululahjaksi. Minulla oli melko suuret odotukset kirjaa kohtaan, mutta on pakko myöntää, että petyin. Idea on erinomainen, ja naiset kaikki erittäin kiinnostavia, mutta olisin halunnut lukea enemmän kaikkien elämästä. Nyt kirja keskittyi aivan liikaa yhteen asiaan. Sinänsä tekstillä leikittely ei minua haitannut, mutta yhdessä kohtaa teki kirjasta haukotuttavan tylsän.

Loppufiilikset: Ihan kiva, 3/5 (pyöristetty 2,5:stä). Oneiron menee lukuhaasteen kohtaan 44.

Tänä vuonna lukupinossani on useampikin kirja, jonka luen toista tai viidettätoista kertaa. Anja Kaurasen Syysprinssin ostin viime keväänä(?) Lukulaarista (ihana divari, suosittelen), olin lukenut sen joskus teininä. Nappasin kirjan alkuvuodesta luettavaksi sellaisina hetkinä, kun ehdin lukea vain muutaman sivun, sillä Syysprinssin luvut ovat mukavan lyhyitä.

Mitä tästä voisi sanoa. Anja Snellman, ent. Kauranen, on luultavasti kotimaisista kirjailijoista suosikkini ja monellakin tavalla idolini (palaan tähän myöhemmin). Syysprinssi on ihana kertomus rakkaudesta, vaikka samalla surullinen. Sen toivoisi olevan hiukan pidempi. Itse olen niin nuori, että kirjan aikakausi on minulle jokseenkin vieras, mutta samalla hieno kurkistus lähihistoriaan.

Fiilis: Hurmaavan surullinen, 4/5. Lukuhaasteen kohdat 17, 37 ja 41.

Anni Nupponenkin liittyy hauskalla tavalla Anja Snellmaniin. Viime vuoden marraskuussa Snellman oli Roosalupilla keskustelemassa uusimmasta romaanistaan, ja ikään kuin lämmittelynä illalle Anni Nupponen luki pätkän romaanistaan Kauheat lapset. Kirja meni heti ostoslistalle, ja kotiutin sen tammikuussa Tulenkantajien kirjakaupasta.

Kauheat lapset kertoo Trillistä, jonka äiti oli edesmennyt ratasnero, eikä kovin mukava ihminen, ja Marikista, joka kärsii synkroniahäiriöstä. Romaani sijoittuu sodan runtelemaan dystopiaan, jossa hammasrattaat hallitsevat ihmistä, eikä kaikki ole ollenkaan sitä, miltä näyttää...

Kauheat lapset oli erittäin mukava lukukokemus. Olen lukenut aika vähän steampunk-kirjallisuutta, mutta olen muuten kiinnostunut genrestä, joten tarina upposi minuun. Ainoa miinus tässä(kin) kirjassa oli se, että olisin mielelläni lukenut vähän enemmän. Nyt loppuratkaisu tuntui paikoin hätäiseltä.

Fiilis: Tämä oli kiva! Mutta olisi kaivannut pikkuisen lihottamista. 4/5, eikä taida mennä mihinkään kohtaan lukuhaasteessa.

Välipalaksi luin hiukan novelleja. Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha oli ainoa Jääskeläisen kirja, jota en ollut vielä lukenut. Se oli jossain vaiheessa hyvässä tarjouksessa e-kirjana, ja satuin muistamaan kirjan miettiessäni, mitä lukisin seuraavaksi.

Reaalifantasia on yksi lempigenreistäni, ja pidän Jääskeläisen tavasta kirjoittaa. Tämä kokoelma oli siksi hyvä lukukokemus, joskin pari novellia meni hiukan yli hilseen. :D

Fiilis: Tykkäsin! 4/5, menee kohtaan 32.

(Helmet-lukuhaaste 2016)

one day I'm gonna write a poem in a letter

Viime vuonna ylitin lukutavoitteeni: en lukenut 25 kirjaa vaan 42. :) Tänä vuonna asetin riman vielä vähän korkeammalle, ja päätin lukea ainakin 50 kirjaa. Osallistun myös Helmet-lukuhaasteeseen.

Ensimmäiset kolme lukuhaasteen kirjaa olivat tänä vuonna runoteoksia. Ystäväni Minna Autio julkaisi esikoisensa, ja julkkareista tarttui mukaan myös Vilja-Tuulia Huotarisen Naisen paikka. Spiraali on hieno runokokoelma! Ja tämä ei ole maksettu mainos. :D Naisen paikan olen joskus lukenut, mutta luin nyt uudelleen, ja voin suositella sitäkin. :) Tämän enempää en nyt osaa sanoa kummastakaan, pitäisi lukea vielä uudelleen ja makustella.

Spiraali menee kategorioihin 7, 48 ja 49 lukuhaasteessa.

Bongasin Tulenkantajien kirjakaupalta muutaman muunkin kirjan, jotka jäivät odottamaan seuraavaa viikkoa ja tilipäivää. Palkkapäivänä tein siis lenkin töistä pysäkille kaupan kautta. Saila Susiluodon Ariadneen liittyy myös interaktiivinen runoteos/-sovellus Antikythera, jonka saa ostettua iPadille App Storesta. En ihan vielä raaskinut ostaa Antikytheraa, mutta Ariadnesta nautin, kuten aina Susiluodon kirjoista. Sekin jäi odottamaan uusintaottoa.

Neljäs vuoden 2016 kirja oli myös samasta kaupasta. Janica Branderin Lihakuun kansikuva herätti kiinnostukseni (no hei: petroolia, pinkkiä ja karhu, ei ihme). Lihakuu sisältää vahvoja novelleja, joiden aiheet sitoo toisiinsa niin vahvat ihmissuhteet kuin hienosti toteutettu maaginen realismi ja tietynlainen absurdius. Novellit laittavat miettimään.

Lihakuu menee lukuhaasteen kategorioihin 3 ja 8.

Tammikuun kirjojen yleisarvosana: 4,5/5. Hyvin aloitettu lukuvuosi siis! :)

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

viesti Hiirisaarelta

Huh, menipä tänäänkin myöhäiseksi. Mutta ei se mitään, koska mulla alkoi tänään ns. loma! :) Teknisesti ottaen teen kyllä vielä ensi viikon alkupuoliskon etätöitä, mutta luultavasti ei ole mitään kovin kiireellistä luvassa.

Vähän niin kuin loman alkamisen kunniaksi kävimme ystäväni kanssa vetämässä sushiöverit lounaalla. Suosittelen lämpimästi Sakura no Watamisushin lounasbuffettia! Nam.

Kauppareissun, ruuanlaiton yms. jälkeen ehdin viimein iltayhdeksältä neuleen pariin tänään ja illan neuleeksi valikoitui jämälankavillasukkajoulukalenterisukka B.

15. päivänä väri tuli valita lapsuuden lempikirjan mukaan. Mielessä kävi pari muutakin vaihtoehtoa, kunnes tästä sohvalta kirjahyllyä katsellessani bongasin sieltä Marja Luukkosen Tähtisumun vangit.

Kirjassa ei ole omistuskirjoitusta sen antajalta, mutta se on julkaistu vuonna 1990, jolloin olen ollut vasta 5-vuotias. Luulen saaneeni kirjan kuitenkin vasta lähempänä 10. ikävuottani. Kauan se minulla on ollut, sillä olen lukenut sen lapsena ja teininä monesti ja vielä pariin kertaan aikuisiälläkin. Tähtisumun vangit on siitä kiintoisa kirja, että siinä on paljon ns. maagista realismia - asia, joka minua kiehtoo kaunokirjallisuudessa vielä nykyäänkin. Tajusin asian vasta ihan äskettäin ja tajusin heti, miksi kirja on ollut minulle niin tärkeä ja pysynyt mukana lapsuudesta asti.

Sukan raita edustaa siis kirjan kansikuvaa. Turkoosina sama Keesin Open Waters ja oranssinkirjava on toki Lanitiumin Mad Max: Flameria, sillä se vain osui parhaimmin tähän kansikuvaan. Tämän raidan keskelle tuli myös kantapää; tein sukkaan samanlaisen ranskalaisen kantapään kuin muihinkin kärjestä aloittamiini teen.

(Kun bloggausta varten vähän pläräsin kirjaa, niin pakko myöntää, että tekee mieli lukea se taas uudelleen. :))

tutkin iltamyöhään hiljaisia kirjoja

50 asiaa minusta, osa 3: kirjat

Rakastan kirjoja, ja tietysti lukemista. Mutta ihan fyysisiä kirjoja on hyllyihini kertynyt mukava määrä vuosien varrella. Olisi enemmänkin, mutta hyllytila on varsin rajallinen ja aina välillä pitää karsia...

Luin paljon jo lapsena, kahlasin pienen kyläkirjaston lasten ja nuorten osaston läpi nopeammin kuin olisi ehkä ollut tarpeen, ja siirryin sitten sujuvasti ponikirjoista mm. Agatha Christieen ja Stephen Kingiin.

Aikuisempana lukeminen jäi pitkäksi aikaa, oli muka liian kiire. Opiskellessa luin monta kirjaa junassa matkustaessa, mutta opiskelun jälkeen päivässä ei yhtäkkiä tuntunutkaan olevan sopivaa hetkeä tarttua kirjaan. Jonkun aikaa keskeneräisten ja avaamattomien kirjojen pinoja katseltuani päätin kuitenkin järjestää aikaa. Yleensä luen illalla ennen nukkumaanmenoa, lähes joka ilta. Toisinaan raivaan oikein hyvälle kirjalle aikaa myös päivän muista jutuista.

Lempikirjailijani? On muutamia ehdottomia suosikkeja. Kotimaisista kirjailijoista suosikkini on varmasti Anja Snellman, jonka kirjoja kerään hyllyyni. Toinen kotimainen suosikkini on Johanna Sinisalo, ja lisäksi kolahtavat ainakin Tove Jansson, Sofi Oksanen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Laura Honkasalo ja Kari Hotakainen, noin muutamia mainitakseni.

Ulkomaisista olen lukenut ylivoimaisesti eniten Stephen Kingiä, jonka tuotantoa olen kahlannut läpi nuoresta alkaen. Kingin lisäksi olen tutustunut myös poikansa Joe Hillin tuotantoon - suosittelen! Muita ulkomaisia kirjailijoita hyllyssäni: George Orwell, John Irving, Haruki Murakami, Peter Hoeg, Neil Gaiman, Douglas Adams, Donna Tartt, Mikael Niemi, Lewis Carroll, Audrey Niffenegger...

Puhumattakaan edesmenneestä Terry Pratchettista. Lepää rauhassa. <3

Runoilijoista Pentti Saarikoski, A.W. Yrjänä, Susanna Taivalsalmi, Saila Susiluoto, Vilja-Tuulia Huotarinen ja monet monet muut ovat saaneet sijan niin sydämestäni kuin kirjahyllystäni.

Luen monenlaista, ja mitään tiettyä genreä en osaa sanoa. Pidän toki tietyistä genreistä tai niistä löytyvistä kirjoista, kuten reaalifantasia ja sci-fi, mutta luen paljon myös niiden ulkopuolelta. Toisaalta dekkareihin olen vähän kyllästynyt, vaikka esimerkiksi Agatha Christie varmaan maistuisi pitkän tauon jälkeen.

Äänikirjat ja e-kirjat eivät ole vähentäneet haluani kerätä ihan fyysisiä kirjoja hyllyyni. Toki on kätevää, että iPadilla tai puhelimessa kulkee mukana kirja, mutta yhtä hienoa on saada se kirja ihan hyllyyn asti. Joo, olen materialisti. :) Luin keväällä Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa e-kirjana, sillä kirjailija itse jakoi sitä jonkin aikaa ilmaiseksi. Luettuani kirjan tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan sen myös fyysisenä kappaleena hyllyyni. On muuten vieläkin hankkimatta, pitää korjata tämä vääryys!