Mountain Fortress

As we were planning our move to the new store premises, Ollie had a great idea for an unused draught lobby situated at our miniatures section. Instead of building shelves in front of the door and the windows, we decided to turn the glass box into a display cabinet, creating a custom scenery piece to fit the entrance's measurements. We had a couple of days to make it happen, so we gathered our tools and begun to work...

Ollin hyvästä ideasta päädyimme suunnittelemaan käyttämättömän uloskäynnin tuulikaappiin mittojen mukaan rakennettua displayta, joka tukisi myymäläosastomme aavikkoteemaa ja hyödyntäisi isojen ikkunoiden potentiaalin - olisi tuntunut vähän haaskaukselta peittää eteinen hyllyillä. Korotimme hiukan pöydistä rakentamaamme alustaa ja veistelimme sitten kaksi finnfoam-levyä tuulikaapin pohjapiirroksen mukaan, tehden esimerkiksi kolot sen seinustalla oleville putkille.

Mittaillen kriittiset seinämitat ja haluamamme korkeuden, kiinnitimme ensiksi pahvista niin sanotun backdropin erilliseen finnfoam-pohjaan. Tämän jälkeen perustaan teippailtiin kiinni erikokoisia pahvilaatikoita, joihin alettiin sitten kuumaliimata kiinni erilaista runkoainesta - pahvilevikkeitä, finnfoam-paloja, limsatölkkejä ja niin edelleen. Osan perustuksista saattoi vain teipata kiinni ja säästää liimapuikkoja, sillä tärkeimpänä raaka-aineena toimiva polyuretaanivaahto kyllä sitoisi kaiken kiinni.

Työn edetessä mietimme, missä olisi hyvä olla tasoja miniatyyreille ja miten display kertoisi tarinaa - vuoressa tuli tietenkin olla pari isompaa luolaa ja kallionkielekettä, joihin tärkeimmät johtajat saataisiin poseeraamaan. Tässä vaiheessa rakennettiin siis isoja linjoja ja ikäänkuin luuranko kallionmuodoille.

Kun perusta oli valmis, kuorrutettiin koko setti polyuretaanilla, johon painoimme kaarnanpaloja, korkkia ja pikkukiviä lisätekstuuriksi. Massa piti tietysti myös tässä vaiheessa hakata kalliomuotoon, mikä oli yksi projektin pitkäkestoisimpia työvaiheita vieden muutaman tunnin taltan ja veitsien kanssa, Lisäksi pahvisille tasanteille, joihin joukot lopuksi laitettaisiin, tehtiin korkkilevystä vähän lisäyksityiskohtaa, jotta kielekkeet eivät olisi ihan tasaiset. Nämä teksturoitiin myös kevyesti saumauslaastilla, jotta saatiin tarttumapinta kuivaharjaukselle.

Kun massat olivat kuivuneet, vuori pohjamaalattiin mustaksi spraymaalein. Tätä seurasi zenithal-periaatteella yläviistosta tehtyjä valkoisia korostuksia sinne tänne ja erityisesti eniten ulkoneviin kallionosiin. Mustavalkoinenkin väriteema tekee jo tosi paljon kokonaisuuteen, kun raaka-aineisiin tulee "materiaalintuntu" ja silmä alkaa havaita, miltä lopputuloksen olisi tarkoitus näyttää.

Kylmästä yleisilmeestä päästiin eroon sprayaamalla kielekkeet ja luolasta lähtevä tie ensiksi Leather Brownilla ja lopuksi Desert Yellow -korostuksella, jota suihkittiin myös ympäri kallioita levinneeksi hiekkapölyksi. Tässä vaiheessa myös kuvassa oikealla olevat finnfoam-levyt oli saumauslaastikäsitelty, ja ne maalattiin samoin sävyin vuoren kanssa.

Kun koko spraytyövaihe oli valmis, kuivaharjattiin koko setti luonnonvalkoisella talomaalilla, mikä sitoi kokonaisuutta vielä hiukan enemmän yhteen - sama sävy sopi myös alustalevyjen hiekan korostukseksi. Maalauksen jälkeen seurasi hauskin vaihe, eli palmupuiden, ruohotupsujen ja muun kasvuston kiinnitys - lehvästöihin sprayattiin vielä vähän hiekansävyä poistamaan puiden muovisuutta ja sitomaan niitä kokonaisuuden kuivaan yleisilmeeseen.

Valitsimme Ollin Imperial Fistit ensimmäiseksi displayarmeijaksi - B'rakkan vuoristolinnoitus oli nyt valmis ja palvelee tällä hetkellä Rogal Dornin joukkojen paraatikenttänä ennen marssia kohti Terraa.

Tuulikaapin suurten ikkunoiden ansiosta displayta ja joukkoja pääsee tarkastelemaan kahdesta suunnasta rakennettuamme maaston takanurkkaa vasten. Toisella seinustalla on ovi, josta pääsemme asettelemaan figuja tarvittaessa.

Ollin uusi Leviathan Dreadnought ja Phalanx Warder -erikoisjoukot ottivat yhden kielekkeistä haltuun.

Taistelukomppanian taktiset ryhmät järjestyvät paraatikentälle odottamaan Rhino-kuljetusta.

Ylpeä Primarch seuraa mobilisaatiota vuoren huipulta, joka on display-maastossamme suunnilleen keskimittaisen guardsmanin katseen korkeudella.

Kokonaisuus tunnelmavalaistuna uudella myymäläosastollamme. Tervetuloa tsekkaamaan setti livenä!

Regroup

Kesä koittaa! Triadin jälkeen ollaan latailtu henkisiä figuakkuja rakentelujen ja komissioduunien kanssa. Viikko-ohjelmiin ovat kuuluneet tietysti myös tiistaiden Fight Clubien järjestely ja uuden 40K:n seiskaedikan huhumyllyn seuraaminen. Fight Clubin kausi on muuten taas kesäkuussa tulossa päätökseen, jolloin saadaan jälleen tavata kevään aktiivisin soturi (aiempi juttu täällä) ja nähdään uudet statit sesongin taistelujoukoista; nähtäväksi jää kuinka dramaattisia muutokset on aiempiin tilastoihin!

Vaikka figutouhut onkin useimmiten sisällä nysväämistä, tuovat kesä ja aurinko aika paljon energiaa myös harrastuksiin. Eilen fiilistelin myös yhtä henkilökohtaista virstanpylvästä käydessäni ammattikorkean viimeisessä tentissä! Koulupäivien jäädessä pois pääsee keskittymään täysillä "sodan ja rakkauden kesään", kuten me se Hesen kanssa leikkisästi nimettiin! Tentin jälkeen kävin palkitsemassa itseni kenkäshoppailulla ennen kuin palattiin Fight Clubille työstämään display boardeja.

Games Workshopin Fang-maalauskilpailu starttaa tänään stadin myymälässä ja myös War Head ottaa osaa skabaan usein töin. Olli voitti viime vuonna Armies on Parade -kategorian, joten me koetetaan puolustaa mestaruutta. Lisäksi Eric on tehnyt jälleen LotR-aiheisen työn ja Ollin harteille jäi edustaa meitä single-tasolla. Fang-kisatöitä on näkyvillä jo tänään ja Armies on Parade -kokonaisuuksia huomenna, joten paikan päällä kannattaa käydä pistäytymässä ja antamassa oma yleisöääni kilpailuihin. Ainakin viime vuonna entryjen määrä ja laatu oli huikeat mihin tahansa kotimaiseen maalauskilpailuun verrattuna.

Seuraavaksi seuraa pintaraapaisu WIP-projekteista, jota War Headilla on työn alla. Fight Clubille tuli vastikään kenttäpäivitys vinyylimatoille printattujen taistelukenttien muodossa. Olimme sitä mieltä, että lakanamaiset kankaat ja vähän hengettömät ruohomatot oli aika laittaa reserviin ja panostaa aktiivisten Fight Club -kenraalien pelimiljööseen. Tarkoitus on myös tehtailla pian uutta maastoa erityisesti Fantasy Battlen tarpeisiin. Printtikentät toimitti Sotavasaran käyttäjä nabirthefirst, kiitokset!

Ollin Armies on Parade -työ on tänä vuonna Imperial Fists -armeija ja sotajoukoilla on ehditty pelata Fight Clubilla jo pari peliäkin. Viime viikolla pääasiassa bolter-marineista ja Contemptoreista koostuva keisarillinen taistelujoukko menetti asemansa verivihollisiaan Iron Warrioreita vastaan... Kosto elää!

Armeijan vaunuissa on klassiset rungot.

Edu taas puuhasteli hiljattain kasaan kaaosteemaisen Mordheim/Path to Glory -warbandin.

Orjuuttajia ja villimiehiä johtaa haarniskoitu kaaossoturi.

Asiakkaan ajatuksena oli, että joukon johtaja aloittaisi taipaleensa vasemmanpuoleisena figuna, ja mikäli kokemusta ja kultarahoja kertyisi riittävästi, saisi johtajan päivitettyä myöhemmin raskaaseen haarniskaan ja figu vaihtuisi.

Sama viitta kulkeutuisi kuitenkin mukana siirtymävaiheenkin yli.

Eric on myös kova Dogs of War -fiilistelijä ja Lustrian palkkasoturiarmeija saa pian vahvistuksia merkkariogreista. Figut ovat mainioita sculpteja Titan Forgen mielikuvituksellisesta valikoimasta.

Hese taas jatkaa vihernahkojen parissa hämähäkkiteemaisen "Araknofobia"-projektin kanssa. Armeijan teemana ovat Wood Elfien muinaiset rauniot vallanneet ja häpäisseet hiidet hämähäkkilaumoineen.

Armeijan jalkaväki on taas koottu eri vuosikymmenten klassikkogoblineista. 

Lisää upeita Titan Forgen figuja, jotka saimme mukaan Essenin Spiel-messuilta viime vuonna. Hienot kaoottiset möykkyhirviöt menisivät hienosti Spawneista myös 40K:ssa, vaikka näillä yksilöillä onkin kantikkaat alustat.

Olli maalasi figut valkoiseen teemaan, jotta splatterit näyttäisivät mahdollisimman groteskeilta.

Tosi makeita ja fyysisen tuntuisia figuja.

Lipunkantaja samasta sarjasta.

Tästä tulisi siisti BSB demoneille tai kuolevaisille kaaossotureille.

Mun aika taas on mennyt Space Sharkien Armies on Parade -displayn pystyttämisen kanssa. Ehdin tosin viime tiistaina pelaamaan armeijalla yhden kivisen matsinkin ja nyt odotellaan seiskaedikkaa tulevaksi. Eiköhän sieltä taas nouse esiin uusia mullistuksia, toivottavasti pakka taas vähän sekoittuu.

Pikku sneak haijoukkojen tämänhetkiselle operaatioalueelle. Aavikko palaa, jengii kuolee ja rokki soi kuten totuttua!

The River Cove

Viikko sitten Noppakerhon karpaasit Tuomas, Mika, Timo ja Juha käväisivät Fight Clubilla pelaamassa hulppean 2on2 Apocalypse-matsin klassisella "hyvyys vastaan pahuus" -teemalla. Napsin matsista kuviakin, mut ne ovat toistaiseksi jääneet kameraan muiden kiireiden ohessa. Massiivista, maalatuilla figuilla pelattua matsia oli hauska seurata, joskin mulla ja Ollilla oli päivän aikana myös tuore projekti työn alla...

Koska lupauduin sunnuntaina Fight Clubille availemaan ovia ja päivystämään enkä aikonut itse pelata, ehdotin Ollille jos laitettaisiin pitkästä aikaa jotain uutta maastoa kasaan. Haaveenamme on ollut alkaa kasata Calgaropolis-työnimellä kulkenutta cityfight-maastohanketta, mutta se tuntui toistaiseksi vähän massiiviselta, vielä kun edellisestä maastonrakennuskerrasta on jo aikaa. Päätimme siis lähteä seikkailuun tutulla ja turvallisella aavikkoteemalla ja sketchailimme pizzalaatikoiden kanteen vähän kaavoja ja suunnitelmia.

Pöydällä olisi muutama käytännön sanelema vaatimus. Halusimme tehdä siitä "kiinteän" niin, että maastoon saisi pysyvien elementtien kannattelemina vähän perusmaastoa näyttävämpiä juttuja, kuten kunnon korkeuseroja. Toisaalta pöydän piti myös olla kerättävissä pois esimerkiksi isojen pre-release-turnausten tieltä, sillä maasto tulisi asiakaskäyttöön Fight Clubille. Halusimme myös, että käytettävyys olisi mahdollisimman laaja-alainen; että pöydällä voisi pelata nelkkaria, fabaa ja historiallisiakin pelejä. Pohjana oli kolme muotoon sahattua vanerilevyä, jotka oli tarkoitus kuorruttaa maastolla siten, että levyjen rajoista tulisi "saumattomat". Ja sitten rautakaupan kautta työpöydän ääreen!

Rakentelu alkoi päätykulissin pystytyksestä. Kuumaliimasimme ensiksi pohjalevyyn pahvilaatikoita, joiden varaan saatoimme kiinnittää karateiskulla kahtia lyömäni vanerilaatat. Näiden varaan voisi sitten pystyttää lisää pahvia, finnfoam-kielekkeitä ja muuta maastonmuotoja kuvaavaa. Vähän helpompaa, kuin kaiken maaston rakentaminen elementeistä (vie myös vähemmän materiaalia) ja lookki jää siistiksi myös ulkoapäin katsottuna, kun päädyt ei ole vain foamilevyjä päällekkäin.

Kuumalankaleikkureita ei tietenkään taaskaan ollut käytettävissä kun maastoprojekti startattiin vähän yllättäen, mutta perinteisen kivikautinen vasara + kirosanat -menetelmä toimi aika hyvin. Todellisuudessahan murjomalla kalliotekstuurista saa aika paljon realistisemman näköisen, lankaleikkuri jeesaa lähinnä erikosempien muotojen, kuten kaarien ja terävien kulmien tekemisessä. Yhdistelemällä saanee parhaan jäljen! Vasaralla hakkaamisessa on kyllä sekin kätsä puoli, että irtoavat lohkareet voi käyttää sellaisenaan muualla maastossa. Tärkeintä on palikkamaisuuden eliminoiminen, mihin kannattaa käyttää vasaran molempien iskupäiden lisäksi myös veistä.

Kahden aluslevyn väliin veisteltiin Ollin toimesta kivisilta, joka yhdistyy "lukkopalaan" toisella levyllä. Kun levyt vetää irti toisistaan, irtoaa myös silta kielekkeestä. Levyjen irtonaisuus helpottaa pöydän varastointia, mutta maasto pitää sitten itsensä kasassa pelikäytössä tällaisin piilotetuin lukitusmenetelmin. Koko kalliorinne tuli myös levyjen välisen rajan "päälle", jolloin saavutettiin hakemamme saumaton lookki. Esimerkiksi Realm of battlet ovat ihan kivoja pelipöydänpohjia, mutta levyjen väliset rajat on aina pistäneet mun silmään.

Kun kielekeraakileet alkoivat kohota korkeuksiin, taittelimme pahvisiivuista tällaisia "tikapuita" rinteille. Ajatus oli, että kun finnfoam-kalliota jatkettaisiin uretaanipursotteella, vaahdolla olisi mahdollisimman paljon tarttumapintaa, eikä se vain valuisi kasaksi kuilun pohjalle. Pahvista erkanevat "levikkeet" antoivat tähän lisätukea. Finnfoam-kielekkeiden ja maanpinnan väliin saattoi jättää aika paljonkin tilaa, sillä pursote on melko riittoisaa ja turpoaa aika rajusti kuivuessaan.

Kun Juha sai Apocalypse-pelinsä päätökseen, veteraani ohjeisti meitä hiukan kapalevyrakennusten tekemisessä. Juha ja Mikahan ovat tehneet huikean aavikkokaupungin samalla menetelmällä, noita taloja on pelikäytössä Fight Clubillakin. Juha piirteli ensin pari kaavaa näyttääkseen miten talon saa kasaan, mutta vanhan fiilistelijän vaistot taisivat viedä mennessään, kun mies ei malttanut poistua paikalta ennen kuin pöydän kaikki viisi kämppää olivat kasassa! Kiitti Juhalle taas jeesistä ja näkemyksestä, on kunnia kuulua samaan figujengiin!

Vanhasta pizzerian ruokalistakyltistä tuli tällaisia simppelin ajattomia rakennuksia isoille 28-millisille. Pelattavuus oli koko ajan mielessä maastoa suunnitellessa, sillä figujen on esimerkiksi ihan kiva pysyä pystyssä sotiessa. Näinollen turhan jyrkät rinteet piti jättää väliin ja myös portaista piti tehdä sellaisia, että niihin mahtuu about beissi kuhunkin. Kämpistä saa muuten katot irti, jotta myös sisätiloissa voi pelata. Tämän johdosta niihin jätettiin kattoluukku, josta saa sormen läpi ja katon saa vedettyä pois. Työvälineiksi riittivät terävä mattoveitsi, viivotin ja leikkausalusta.

Pieni vuoristokylä alkaa ottaa muotoaan. Portaikkokujat johtavat aina seuraavalle tasanteelle, mutta vuoren sisässä kulkee epäilemättä myös tunneleita ja salareittejä...

Pienet lovet ja ikkunat rakennuksissa tuo niihin hiukan yksityiskohtia. Saatamme vielä myöhemmin tehdä taloihin lisää meininkiä, kuten lippuja, pyykkinaruja, ovenkarmeja ja sen sellaista, nehän voisi myös kalustaa kun sisätiloihin pääsee käsiksi. Idis kuitenkin oli, että talojen perusmalli olisi simppeli juuri yleiskäytettävyyden vuoksi, eikä niissä olisi esimerkiksi aikakauteen tai peliin sidonnaisia yksityiskohtia.

Kotkanpesästä on matkaa alas.

Sitten talot rapattiin saumauslaastilla, josta tulee hauska väri ja mikä tärkeintä, siisti pintatekstuuri. Laastia saa myös vähän vaikka missä vain värissä, joten sitä voi käyttää suoraan pohjamaalina! Loistavaa tavaraa, tosi riittoisaa ja aika edullista. Myös kolot kielekkeiden ja rakennusten välissä tursutettiin tässä vaiheessa täyteen uretaanipursotetta joka muodosti näppärästi epätasaista vuorenrinnettä, josta voisi tavaran kuivuttua veistellä puukolla liian pyöreyden veks. Pursote on siitäkin näppärä matsku, että se kuivuu aika nopeasti ja kestää spraymaalausta, toisin kuin käsittelemättömät finnfoam- tai styrox-levyt.

Kun olin pursottanut uretaania ympäriinsä, työnsivät Olli ja Juha mössöön muusta maastosta ylijääneitä finnfoam-lohkareita. Tämä tehtiin siksi, että vaahtokallion lookki matchaisi foam-kallioihin ja kielekkeisiin, eikä tekstuuri näyttäisi liian erilaiselta. Jos sinne tänne jäi pieniä koloja, se ei juuri haitannut, sillä niihin saattoi vielä myöhemmin laittaa foam-kiviä tai sitten täyttää viimeistelyvaiheessa kasvustolla.

Kun matskut oli about kuivat, aloimme pohjamaalata pöytää ammentaen kalliosävyjä valtavasta maalipurkista, jonka pelastimme Poromagian muutosta. Loppumaton talomaalipurnukka täyttää meidän pohjamaalaustarpeet varmaan seuraavat kymmenen vuotta, eikä tarvitse kaapia pigmenttejä Citadel-purkkien pohjilta. Uretaanin kannattaa kyllä antaa kuivua kunnolla, sillä se tarttuu aika ikävästi siveltimiin, käsiin ja vaatteisiin eikä sit hevillä irtoakaan. Otin mössön kanssa aika varovasti tällä kertaa, sillä Forgestar-setin jälkeen mulla oli uretaaniskraidut sormissa melkein viikon rakentamisen jälkeen, kun ei ne oikein tunnu lähtevän saippuallakaan pois.

Kaikki kallio maalattiin siis harmaalla ja maanpinnan hiekka-alueet kellertävällä maalilla, jonka Olli autoili rautakaupasta paikalle saapuessaan. Talot jätimme vielä tässä vaiheessa ruskeiksi, mutta loppujen lopuksi nekin tuli spraymaalattua ensin harmaaksi ennen lopullisen väriteeman lyömistä lukkoon.

Sekoitimme muuten paksuun pohjamaalimössöön ohuen ohutta chinchillahiekkaa ja vähän niin ikään eläinkaupasta hommattua sahanpurua, jolloin maali täytti paremmin koloja ja onkaloita ja teki myös tekstuuria hiekkaa esittävään maahan. Sahanpuru oli ehkä tällä kertaa vähän liian karkeaa, seuraavalle kerralle pitää ottaa hienompaa tavaraa.

Schäää! Aavikkorotat työn touhussa; toisella rakentelukerralla jatkettiin maalausta ja viimeistelyä. Kannoimme Johanneksen kanssa pöydät ulos ja maalailimme toista tuntia eri osia Army Painter- ja Maston-spraymaalein vähän joka vinkkelistä. Kallioihin maalattiin ensiksi varjostuksia mustalla ja sitten sävytyksiä tumman ruskealla, jonka jälkeen ne "ylisuihkuteltiin" harmaalla vähän kuin korostaen. Samalla tummanruskealla maalailtiin puusälettä, sillat ja muuta kalliosta ja hiekasta erottuvaa. Myös dyyneille suihkuteltiin aavikonkeltaisella spraylla lämpimämpiä sävyjä, vaikka Army Painterin spray ei oikein suostunutkaan yhteistyöhön ilmeisesti jonkin maanantaikappalemaisuuden vuoksi. Se pitää palauttaa Fantasiapeleihin.

Messiin tulivat myös vapaapäiviään viettäneet Edu ja Hese. Neljästään maastoa oli tosi hauska rakentaa, sillä työnteko sujui vikkelään ja samalla suu kävi figu- ja leffajuttuja fiilistelessä. Illan puheenaiheina olivat esimerkiksi soundtrackit, Hobitti-leffat ja kaikki ne pelit ja skenaariot, mitä uudella pöydällä tultaisiin pelaamaan!

Mega-Hese alkoi brushailla taloihin harmaata lämpimämpiä sävyjä. Halusimme tehdä niistä aika samansävyisiä kuin Fight Clubin muista hiekkarakennuksista, jotta niitä voisi tarvittaessa yhdistellä samalle pöydälle yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä ei oikein tuntunut aluksi onnistuvan ja pytingeistä tuli turhan vihreitä ainakin pelihuoneen valaistuksessa. Brushasimme ne sitten aika kellertäviksi ja washasimme sitten ruiskulla ja isolla pensselillä litkutettua shadea huiskien punertavimmiksi. Kun tämän päälle kuivaharjasi puhdasta valkoista, päästiin tosi lähelle ideaalitulosta.

Johannes maalasi ensiksi kaikki puuosat ja sillat Khemri Brownilla ja washasi sitten jokaisen tikun ja palikan erikseen Rhinox Hide -litkulla. Sitten puupinnat saattoi brushata about samoin sävyin kuin kalliotkin ja ne erottuivat juuri sopivasti ympäristöstään. Samalla brushattu korostus sitoi ne muuhun maastoon, kuin sama tuulen kuljettama hiekkapöly olisi peittänyt nekin alleen.

Kallioita kuivaharjatessamme sekoitin vain epämääräisissä suhteissa kallioiden pohjamaalina käytettyä harmaata ja maan pohjavärinä toiminutta keltaista. Sävyjen vaihtelut siellä täällä toivat vain kivaa, luonnollista epäsymmetrisyyttä eikä maalien suhteista tarvinnut ottaa stressiä.

Kallionkielekkeitä ja talojen harjanteita yhdistivät siellä täällä askeettiset sillat. Nämä ovat Hobbit-figuboksien Goblin Town -maastoseteistä, joskin käänsimme ne ylösalaisin jotta luurangot ja muut koristeet jäivät piiloon. Jatkoimme myös levyjä vähän jätskitikuista tehdyillä laudoilla ja maalasimme ne sitten samoihin sävyihin. Näissä on sellainen vanhan ajan fabafiilis, mutta ne käy ihan hyvin myös seikkailullisiin historical-peleihin, kuten Zorro-Meksikoon tai vaikka merirosvomeininkeihin.

Kallioita ja savimajoja. Siinä missä kaariovista ja etenkin keskusrakennuksesta tulee vähän mieleen Helmin syvänne, oli sillassa vähän Khazad-Dum-vibaa... LotR-aiheet on inspiroivia ja mun taitaa olla pakko tehdä tammikuussa mun Goblin-armeija viimein valmiiksi, pääsi sillä pelaamaan ikinä tai ei.

Talojen sävy alkoi muuttua vähän lämpimämmäksi.

Parikin kokkia saman sopan ääressä ja ihan hyvähän siitä tuli.

Johannes sijoitteli taktisesti ruohosirotteita sinne tänne pikku väriläiskiksi. Vaikka GW:n viidakkokasvit on vähän muovisia, niillä saa kuitenkin tosi nopeasti vähän näyttävämpiä kasvustoelementtejä kehiin ja päätimme käyttää niitä pöytään muutaman. Neonvärinen sävy sai kuitenkin väistyä ja sprayasin puskat ensiksi ruskealla ennen niiden kiinnittämistä foamiin hammastikuin.

Näistä tasoista on saattanut muinoin lähteä siltoja kanjonin yli...

...tai sitten niissä on kuivatettu julmasti vankeja auringossa.

Kova jätkä voi hypätä alas kalliolta, mutta marssivan rykmentin on vain kierrettävä kauempaa. Pöydältä vie ulos pari kanjonia, jotka on siistejä tarinajuttuja tai reservien saapumispisteitä.

Pelipöydän halkaisee joki. Vaneriset aluslevyt on sahattu kaarevaan muotoon, jolloin ne voi halutessaan työntää yhteen, tai sitten erottaa joeksi, jolloin rajasta tulee taas "saumaton". Meillä ei toistaiseksi ollut levyä johon maalata vedenpintaa, joten laitoimme pöydän alle ruohomaton ylösalaisin. Mietimme, että ehkä joen voisi spray- ja ruiskumaalata maton kääntöpuolelle, jolloin sitä voisi käyttää kummin päin vain.

Sinne tänne voi myös laittaa palmuja, joita meillä on Fight Clubilla jokunen. Kaiken kaikkiaan maasto on nyt hyvä pohja, jonka päälle voi alkaa rakentamaan rekvisiittaa ja skenaarioelementtejä sitä mukaa, kun aikaa tai suunnitelmia siunaantuu. Esimerkiksi taloihin tulee varmasti vielä lisää weatheringia, sisätilojen elementtejä (Johannes halusi kaakeloida koko keskusrakennuksen) sekä sellaisia putkenpätkiä, joihin voi sitten työntää eri peleihin sopivia lippuja (Haradrimien tunnukset, Death Kopsien viirejä, brittien siirtomaalippuja, liskomiesten toteemipaaluja ja niin edelleen) riippuen siitä mihin käyttöön maaston tuleekaan muuntautua.

Esimerkiksi tynnyrikasoja, ammuslaatikoita ja sen sellaisia olisi hauska tehdä, rakennuksien katolle voisi myös maastomielessä tehdä tykkiasemia. Ne on sitten helppoja lisäyksiä, joita voi tehdä pikku hiljaa, tai sitten yhdessä projektiluontoisesti vaikka jotain suunniteltua megabattlea varten. Heitin muuten nää kuvat vaan nopsaan filtterin läpi kun jäivät paikan päällä vähän synkiksi, saturaatiot on tästä syystä todellisuuteen verrattuna vähän turhankin aurinkoiset.

Kiinteiden elementtien kylkiäisiksi tuli tehtyä myös pari tällaista siirrettävää kalliota, joilla saa vähän losblockia muuten avoimeen keskikenttään. FaBapelien onnistumisen vuoksi keskusta piti kuitenkin jättää aika tyhjäksi, jotta rykmentit mahtuvat manööveräämään dyynien päällä. Näillä vuorenlohkareilla saa myös tarvittaessa pilkottua pari reunakaistaletta pienemmiksi kanjoneiksi.

World Eaterien edustajat saapuivat tähystämään kallionkielekkeelle.

Muinainen Terminator ylittää kivisiltaa. Kelatkaa nyt, miten siistejä tilanteita sillalla voi tulla vaikka vähän Siege-teemaisessa valtausskenaariossa, kun kapealla sillalla mahtuu taistelemaan vain pari figua kerrallaan massojen venaillessa kärkkäästi vuoroaan.

Pöytä tuleekin varmasti yhdeksi teemapöydäksi tulevassa Hammerhead: Alliances -fluffiturnauksessamme.

Mariinit scouttaavat kapeita vuoristokujia hylätyiltä vaikuttavien hiekkarakennusten lomassa. Watch those corners, brothers...

Myös Space Shark Carcharodonit perustivat tukikohtia vuorenrinteille.

Kallioista ja kuivasta kasvillisuudesta saa hyvää suojaa.

Estalian kardinaali hikoilee auringossa ja kelailee, että mistäköhän sitä juomavettä löytyisi... Palkkismusketöörien katse kuumottaa esimiehen niskassa.

Cetorinos-taistelijapari ylittää huteran sillan tarkka-ampujan kotkanpesään.

This we'll defend!

Luolasta kivikaaren alta saapuu solaan Kriegin panssarijoukkoja ja tiedustelijoita.

Toisaalla Mortifactorien Combat Squad etenee kanjonista taktisesti kohti läheistä keidasta.

Kriegin sadanpäämies on jo nimittänyt porttivartion keskusrakennukseen.

Pöytä onnistui suunnitelmien mukaan, sillä se on yhtenäinen ja saumaton kokonaisuus, on tarvittaessa siirrettävissä sivuun ja se sopii areenaksi aika monenlaisille joukoille! Hauska setti ja samalla historiallisesti eka pöytäprojekti, jossa War Headin kaikki jäsenet ovat olleet mukana. Joukossa on voimaa ja dynaaminen progress inspiroi jatkamaan rakentelua!

Uusi pöytä on sotakondiksessa Fight Clubissa tiistaina. Tuokaahan makeita figuja valloittamaan vuoristokylää!