Sodankylän elokuvajuhlille tullaan paitsi elokuvien äärelle, myös luonnon helmaan. Kaupunkilainen voi nähdä matkallaan elämänsä ensimmäisen poron.
Yksi Sodankylän elokuvajuhlien ensi-iltaelokuvista kertoo ihmisen ja luonnon yhteiselosta, ja on tällä tapaa kuin koko festivaali pienoiskoossa.
Juha Suonpään ohjaama Ilveskuiskaaja sai Sodankylässä riemukkaan vastaanoton. Kotimainen dokumenttielokuva täytti Sodankylän Ison teltan ja sai yleisöltä väliaplodit.
– Ensi-iltakokemus oli hillitön. En olisi voinut ikinä kuvitella niin innostunutta vastaanottoa, Suonpää kuvailee.
Elokuvan juliste tuo mieleen kotimaisen koko perheen klassikon Poika ja ilves. Molemmissa elokuvissa on kyse ilveksen ja ihmisen välisestä ystävyydestä.
Ilveskuiskaaja kertoo raumalaisesta Hannu Rantalasta, joka löytää yhteyden ilveksiin riistakameroiden välityksellä.
Ilves elokuvantekijänä
60-vuotias Suonpää on taiteen, ympäristön ja luontokuvauksen dosentti Tampereen ammattikorkeakoulussa. Ennen Ilveskuiskaajaa hän on ohjannut elokuvat Vuores (2000) ja Hukkamies (2013).
Ilveskuiskaajan tekemisen Suonpää aloitti vuonna 2015. Kahdeksaan vuoteen mahtui 200 000 riistakameran videoklippiä. Suonpää kokee olevansa kuvanveistäjä.
– Lähden ensin keräämään materiaalia ja sitten naputan pienellä vasaralla siitä muotoa esiin.
Suonpää haluaa kuitenkin korostaa, että tässä elokuvassa elokuvantekijöitä ovat myös ilvekset. Eläimet ovat itse ehdottaneet elokuvaan kohtauksia.
– Tekijän oma mielikuvitus ei riitä edes arvailemaan, mitä voi tapahtua, Suonpää kertoo kuvauksista.
Ilvekset esimerkiksi taputtelivat ja läpsivät kameroita, jolloin ne kääntyivät kuvaamaan eri paikkaa kuin mitä tekijät olivat suunnitelleet. Nämä muutokset ruokkivat käsikirjoitusta.
Elokuvaa tehdessä Suonpää ei nähnyt ilveksiä kertaakaan kuin kameran välityksellä. Ilvekset kuitenkin näkivät hänet – esimerkiksi kun hän kävi vaihtamassa riistakameroihin kortteja.
– Yleensä ajatellaan, että me katsomme eläimiä, mutta tässä elokuvassa he katsovat myös meitä. Se on reilua.
Lajien välistä vuoropuhelua
Ilveskuiskaajassa Suonpää pyrkii ihmisen ja eläimen väliseen vuoropuheluun. Hänelle oli kuitenkin tärkeää, ettei eläimiä kesytetty elokuvan kuvauksia varten. Ilvesten ja elokuvan ihmistekijöiden välillä säilyi siis tietty etäisyys.
– Heidän paikkansa on siellä villinä ja vapaana. Kamera on kohtauspaikka heidän ja minun välillä.
Vaikka eläimiä ei kesytetty, annettiin niille inhimillisiä ominaisuuksia. Suonpää uskoo, että eläinten inhimillistäminen voi lisätä lajien välistä ymmärrystä.
– Inhimillistämisessä on valtava voima. Kun opit tuntemaan ilveksiä, tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta lähteä tappamaan niitä.
Keskeistä on eläimen näkeminen vertaisena. Elokuvassa ihmispäähenkilö Hannu pystyy samastumaan ilveksiin. Hannun tapaan myös ilvekset joutuvat kamppailemaan roolistaan ympäristössä, jossa ne elävät.
– Hannu joutuu määrittämään oman arvomaailmansa uudelleen työtapaturman jälkeen, kun taas ilvekset joutuvat kamppailemaan luontaisen elintapansa puolesta, Suonpää kuvailee.
Elokuva tuo luonnon näkyväksi
Ilveskuiskaajaa on esitetty elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa. Maailmanensi-illan se sai CPH:DOX-festivaalilla Tanskassa ja Yhdysvaltain ensi-illan Toronton Hot Docs -festivaalilla. Elokuva saapuu Suomessa teatterilevitykseen 1. syyskuuta.
Festivaali- ja teatterikierrosta on vielä jäljellä, mutta Suonpään katse on jo seuraavassa projektissa. Tulevaa elokuvaansa Suonpää käsikirjoittaa yhdessä rottien kanssa – erityisesti Reiska-rotan, joka muutti hänen kanalaansa lokakuussa. Hän kuvaa rottia riistakameralla ja odottaa, että ne tarjoavat kohtauksia tulevaan elokuvaan.
– Saa nähdä, kuinka monen vuoden päästä on niin paljon aineistoa, että tiedän, että tästä tulee elokuva, Suonpää pohtii.
Eläimen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tutkiminen siis jatkuu. Aihe on Suonpäälle palkitseva – tämän hän huomasi jälleen Sodankylässä, kun hän pääsi esittämään elokuvansa uusille katsojille.
– Olemme koko ajan luonnon keskellä täällä, mutta harvoin todella näemme sen. Nuo vaaksiaiset, jotka lentävät tai kalat veden alla. Suuri osa luonnosta on näkymättömissä.
Elokuvan aikana tuo näkymätön osa luonnosta tulee näkyväksi. Katsoja näkee ilvekset, jotka yleensä viihtyvät katseilta piilossa.
Festivaalikävijät, jotka valuvat pois Isosta teltasta, voivat Ilveskuiskaajan näkemisen jälkeen katsoa metsää uusin silmin. He voivat kuvitella ilveksen kiipeämässä puuhun – ja nähdä Sodankylän luonnon ympärillään.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella artikkelista 18.6. klo 23 asti.