Suomalais-virolaisen kirjailijan Aino Kallaksen lapsuuden kesäpaikka on avautumassa laajemmin kulttuurivierailijoille. Lopen Syrjän talo on yksi yli 350 kulttuuriperintökohteesta, jotka löytyvät nyt digitaalisesta Suomen paikallismuseot -verkkokartasta.
Paikallisten ja kesäasukkaiden tekemä remontti valmistuu neljän vuoden kuluttua. Lattiat on jo uusittu. Seuraavaksi rakennetaan uusi kuisti, korjataan tulisijat, seinät pinkopahvitetaan ja huoneet tapetoidaan.
Yhteen huoneeseen tulee Aino Kallaksen muistohuone, jossa on esillä kirjoja, esineitä ja tarinoita.
Syrjän talon ajoista on säilynyt runsaasti kirjeitä, karttoja, dokumentteja ja paikalla on myös esineitä kuten vanha talonpoikaiskeinu.
Virolaisia tutkijoita Syrjään
Lopen Syrjä-seuran puheenjohtaja Erja Noroviita uskoo, että Syrjän talolla on kasvava merkitys. Paikallisten tapahtumien lisäksi hän toivoo siitä kirjailijoiden ja tutkijoiden kohtaamispaikkaa ja yhteyttä Viron ja Lopen välillä. Taiteilijaresidenssi on mahdollista, kun uunit saadaan lämmityskuntoon.
– Kaikki sanovat, että täällä on hyvä olla. Vierailija voi kulkea Ainon jäljillä.
Esimerkiksi Lydia Koidulan sukulaiset ovat jo vieraileet talossa. Aino Kallas kirjoitti elämäkerran tästä virolaisesta näytelmäkirjailijasta ja kansallisrunoilijasta.
Kallaksen kirjoja käännetään yhä uusille kielille. Esimerkiksi viime vuonna julkaistiin italiankielinen La vendetta del fiume sacro eli Pyhän joen kosto (1930). Se kertoo ilmastonmuutoksesta.
– Hänen kirjansa ajattomat teemat löydetään yhä uudellen. Esimerkiksi Pyhän joen kostossa on kyse siitä, mitä ihminen voi tehdä luonnolle ilman, että luonto kostaa.
Kallas tutkii ihmisen mielen daimoneita, ja arvoja eli mikä on oikein, mikä väärin. Ja tietysti mukana on kielletty rakkaus ja intohimo, kuten Sudenmorsiamessa vuodelta 1928.
Aino Kallaksen suloiset kesäpäivät
Aino Kallas vietti lapsuutensa 1887–1899 kesäpäivät Lopella äitinsä ja sisarensa Aunen kanssa. Isä Julius Krohn oli juuri kuollut traagisessa veneonnettomuudessa Kiiskilässä. Toisessa paikan asuinrakennuksessa viettivät kesiään kulttuurivaikuttajat Ida ja Fredrik Godenhjelm (Aino oli Idan sisaren tytär). He testamenttasivat kesäpaikan Ainon perheelle.
Aino toi myös omat lapsensa Loppijärven rannoille vielä vuonna 1914. Päiväkirjoissaan Kallas kuvaa Syrjän kesäisiä tunnelmia.
Kesäpäiviin kuului uiminen Loppijärven hiekkarannalla.
– Hietapohja ja vesi ovat edelleen yhtä pehmeitä. Ainolla oli myös tapana ajelehtia veneen kanssa järvellä. Hän kirjoittaa kirjeessään, että helteet yhä jatkuu ja vesi heilimöi vihreänä.
Syrjän talon muidenkin asukkaiden tarinat ovat paikallista kulttuuriperimää. Esimerkiksi Lopen kansallispuvun aihioita on tallennettu talossa.
– Täällä on ollut sivistynyt isäntäväki, joka on ollut tietoinen paikan ja esineiden arvosta. Syrjän aittojen aarteita, kuten pitsejä löytyy muun muassa Hämeenlinnan museosta.
Syrjä palautetaan 1920-luvun asuun. Onnekseen talon katto korjattiin aikoinaan, joten rakennus ei päässyt huonoon kuntoon.
– Vanhat rakennukset ovat aina arvokkaita hiilivarastoja, joten jokainen vanha hirsi kannattaa suojata, Noroviita sanoo.
Museoväki tukee Aino Kallaksen lapsuudenkodin korjausta
Restaurointiasiantuntija Anne Räsänen pitää Aino Kallaksen lapsuuden kesäpaikan kunnostusta tärkeänä kulttuurihistoriallisena projektina koko Suomelle.
– Kallaksen tuotanto ja elämä liittyvät vahvasti tähän paikkaan. Tämä on yhteistä kulttuuriperintöä.
Hän korostaa, että restauroinnissa on tärkeää välttää ylikorjaamista ja säilyttää alkuperäisiä piirteitä, kuten tapettikerroksia.
Paikallismuseoilla on tärkeä merkitys yhteishengen ja paikallisidentiteetin vahvistajina. Räsänen kannustaa nuoria osallistumaan talkoisiin.
– Siellä oppii vanhoja taitoja, kuten hirsien kengitystä ja savirappausta.
Aino Kallaksen ihailijoiden suosima vierailukohde tarjoaa jo nyt lukuisia tapahtumia vuoden mittaan. Esimerkiksi Aino-Kallas seura järjestää siellä joka kesä tilaisuuksia.
