Eduskuntapuolueet neuvottelevat parhaillaan hallituksen ehdottamasta velkajarrusta – eli rajasta sille, paljonko Suomi voisi jatkossa velkaantua.
Kiistellyssä ehdotuksessa on yksi kohta, joka muuttaisi kuvaa Suomen taloustilanteesta synkemmäksi.
Eläkerahastojen ylijäämiä ei enää otettaisi huomioon, kun lasketaan onko julkinen talous plussalla vai miinuksella.
Muutos kuulostaa tekniseltä mutta kiristäisi julkisen talouden ruuvia selvästi.
Tässä ei ole kaikki.
Suomessa on jo aiemmin tehty kaksi päätöstä, jotka ovat heikentäneet kuvaa julkisen talouden tilasta huomattavasti.
1. Velkasuhde pomppasi kerralla lähes 6 prosenttiyksikköä
MITÄ TAPAHTUI? Vuonna 2022 tehtiin tilastomuutos, joka nosti Suomen velkasuhdetta kertaheitolla 5,9 prosenttiyksikköä.
Vuonna 2021 velkasuhde eli julkisen velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 66,7 prosenttia. Kun tilastoa muutettiin, luku pomppasi 72,6 prosenttiin ja jäi pysyvästi korkeammalle tasolle.
Nyt velkasuhde on yli 86 prosenttia – ilman tilastointimuutosta se olisi 80 prosentin tuntumassa eli selvästi alempi.
MIKSI NÄIN KÄVI? Valtion takaukset niin sanotuissa ara-lainoissa alettiin laskea mukaan julkiseen velkaan. Ara-lainoilla tuetaan kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista.
Lainojen takaukset eivät kuitenkaan ole oikeaa velkaa, jota valtion pitäisi maksaa takaisin.
Valtio on ara-lainoissa vain takaajana, ja itse lainan myöntää esimerkiksi pankki tai Kuntarahoitus. Korkeiden korkojen aikana valtio maksaa lainanottajille lisäksi pieniä korkotukia, mutta ne ovat näkyneet tavallisina menoina luvuissa aina ennenkin.
Muutos lähti EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin kehotuksesta. Eurostat koordinoi kaikkien EU-maiden velkatilastointia ja ohjaa päätöksentekoa siinä, mitä lasketaan julkiseksi velaksi ja mitä ei.
– Eurostat ohjasi vahvasti, että korkotukilainat pitää laskea mukaan julkiseen velkasuhteeseen, Tilastokeskuksen yliaktuaari Teemu Koskiniemi sanoo.
Mutta Eurostat ei sanellut muutosta. Koska kyse on kansallisen tulkinnan muuttamisesta, se tehdään EU:ssa aina vuoropuhelussa jäsenmaiden kanssa.
ONKO ASIA RISTIRIITAINEN? Takauksista koituu valtiolle maksettavaa vain, jos lainaa ottanut vuokrataloyhtiö kaatuisi.
Se on hyvin pieni riski.
– Takaukset kaatuvat valtion syliin vain poikkeustapauksissa, sanoo Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren tutkimusohjaaja Ilkka Kiema.
Kiema on tutkinut tilastointimuutosta. Hän vertaa ara-lainoja esimerkiksi selvästi korkeariskisempiin telakkatukiin, joita ei tilastoida mukaan julkiseen velkaan. Niitä on maksettu etupäässä saksalaiselle Meyerille, joka rakentaa loistoristeilijöitä Turussa.
– Niihin on liittynyt todellisia riskejä. Korona-aikana näytti siltä, että miljardiristeilijöiden kysyntä hiipuu ja varustamot saattavat olla pian konkurssissa. Siinä tapauksessa Meyerin luotot olisivat kaatuneet valtion niskaan, Kiema vertaa.
Suomi ei taistellut aiemman tulkintansa puolesta vaan hyväksyi muutoksen.
Tilastokeskuksen mielestä tämä oli perusteltua. Eurostatin mandaatti on vahva, ja asiasta oli ennakkotapaus Irlannista.
Myös Tanska toimi viime vuonna samoin: paikallinen kuntarahoitusyhtiö Kommunekredit siirrettiin julkisen velan piiriin, ja maan velkasuhde hyppäsi yli neljä prosenttiyksikköä ylöspäin.
Mutta parhaillaan Hollannissa käydään vääntöä, jossa Eurostat vaatii tuetun asumisen rahoituksen laskemista julkisen velan tilastoihin ja Hollanti vastustaa.
Määräysvalta on Eurostatilla, mutta Hollanti voi yrittää haastaa sen.
– Eurostatin tavoitteena on mahdollisimman yhdenmukaiset julkisen talouden tiedot, mutta kellään ei ole näissä asioissa lopullista totuutta. Lopulta kyse on aina perusteluista ja tulkinnoista, Koskiniemi sanoo.
Olennaista on, että muutos ei heikennä julkisen sektorin luottoluokitusta tai vaikuta valtionvelan korkoihin. Se kuitenkin työntää Suomea kauemmas EU-sääntöjen vaatimuksesta ja tuo Suomelle kovempia sopeutusvaatimuksia.
2. Suomi pyysi itse kiristystä velkojensa mittaamiseen
MITÄ TAPAHTUI? Vuonna 2024 tehtiin uusi muutos. Tällöin muutettiin tapaa, jolla EU ennustaa Suomen velkaantumista.
Suomen työeläkerahastot tekevät ylijäämää, jota käytetään aikanaan eläkkeiden rahoittamiseen. Eurojäsenyyden alusta alkaen työeläkejärjestelmän ylijäämä on huomioitu velkaantuneisuutta keventävänä tekijänä EU:n velkalaskelmissa.
Nyt tämä ylijäämä jätettiin pois laskuista. Muutos ei vaikuta todelliseen velkamäärään, mutta heikentää Suomen ennustetta.
MIKSI NÄIN KÄVI? Muutosta EU-komissiolta pyysi Suomi itse, tarkemmin sanoen valtiovarainministeriö (VM).
VM:n mukaan eläkerahastot haluttiin pois velkalaskennasta, koska niiden mukana pitäminen antoi virheellistä kuvaa Suomen velkatason kehityksestä. Eläkevaroja voidaan käyttää vain eläkkeiden maksamiseen, ei valtion budjetin tilkitsemiseen.
– Lain mukaan sitä ylijäämää, mitä työeläkelaitokset tuottavat, ei saa käyttää muiden menojen rahoitukseen, VM:n finanssineuvos Seppo Orjasniemi toteaa.
Orjasniemen mukaan ministeriö oli huomauttanut asiasta EU:lle jo aiemmin. Muutos kuitenkin toteutui vasta, kun EU:n finanssipoliittiset säännöt uudistuivat vuonna 2024 ja niiden keskiöön tuli tulevien vuosien velkakehitys.
VM perusteli, että jos eläkevarat olisi pidetty mukana, uudella mittaustavalla ne olisivat kaunistaneet kuvaa Suomen velkatilanteesta entistä enemmän.
– Seurauksena olisi ollut, että sääntöjen Suomelta edellyttämä sopeutus ei olisi todennäköisesti estänyt velkasuhteen jatkuvaa kasvua, Orjasniemi sanoo.
Myös finanssipolitiikkaa valvova Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV oli vaatinut muutosta.
ONKO ASIA RISTIRIITAINEN? Tapaa, jolla Suomi toimi, voi pitää erikoisena.
Yleensä jäsenmaat haluavat, että EU-tulkinnat jättävät niille mahdollisimman paljon liikkumavaraa. Nyt Suomi halusi itse kaventaa omaa talouspoliittista liikkumavaraansa.
Laboren tutkimusohjaaja Ilkka Kiema pitää vaikutusta kahtalaisena.
– Ennustemuutoksena tämä on mielestäni ehdottomasti parannus.
Toisaalta Suomi sitoo muutoksella tiukasti käsiään.
Vaikutus näkyy Kieman Ylelle tekemästä esimerkkilaskelmasta.
Ero näyttää suurelta.
– Niinhän se on. Ja mitä isompaa velkaa meille ennustetaan, sitä tiukempaa kuria komissiosta myös tarjotaan, Kiema sanoo.
3. Velkajarruesitys: rahastojen kasvu pois tasoittamasta alijäämiä
MISTÄ ON KYSE? Tälläkin kertaa on kyse eläkerahastojen ylijäämistä.
Niin sanotun velkajarruesityksen mukaan niitä ei huomioida, kun julkisen talouden tasapainoa lasketaan Suomen omissa alijäämätavoitteissa.
EU-sääntöjen mukaan jäsenmaiden julkinen talous saisi olla vuosittain enintään kolme prosenttia alijäämäinen.
MIKSI TÄTÄ EHDOTETAAN? VM:n mukaan eläkerahastojen ylijäämiä ei tulisi huomioida, koska eläkevarat eivät ole hallituksen käsissä.
– Haluttiin, että tämä kansallinen tavoite on sellainen, jonka saavuttamiseen hallitus pystyy vaikuttamaan, EU- ja kansainvälisten asioiden sihteeristön päällikkö Marketta Henriksson VM:stä perustelee.
Ministeriöstä todetaan, että muutos vaikuttaisi vain Suomen kansalliseen alijäämätavoitteeseen. EU:n kolmen prosentin alijäämäsäännön noudattamisessa työeläkerahastojen varat yhä auttaisivat.
Muutos toisi Suomelle VM:n mukaan turvamarginaalia suhteessa EU-sääntöihin. Vaikka Suomi ylittäisi oman alijäämärajansa, se voisi hyvin silti pysyä EU-rajojen sisällä.
Muutoksen taustalla on myös VM:n halu saada velkaantuminen kuriin. Tässä VM vetää hallituksen kanssa yhtä köyttä.
– Kunnianhimoinen tavoitteenasettelu on välttämätöntä, jos velkaantuminen halutaan saada laskuun, Henriksson sanoo.
ONKO ASIA RISTIRIITAINEN? Muutoksen vaikutus alijäämälukuihin olisi suuri.
Kun VM arvioi alijäämäksi tänä vuonna 4,3 prosenttia, ilman rahastojen vaikutusta alijäämä olisi 4,7 prosenttia eli noin puoli prosenttiyksikköä suurempi.
Vuosina 2026–27 ero kasvaisi.
Euroina tämä tarkoittaisi tänä vuonna 1,1 miljardia euroa, ensi vuonna 2,7 miljardia euroa ja sitä seuraavana 2,6 miljardia euroa.
Ehdotus on mennyt ohi vähällä huomiolla, sanoo muutosta kritisoinut sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Soste ry:n pääekonomisti Otto Kyyrönen.
Vuosina 2010–24 Suomi ylitti EU:n kolmen prosentin alijäämätavoitteen vain kahdesti. Jos sääntö olisi ollut voimassa, kolmen prosentin raja olisi ylittynyt jopa kymmenen kertaa, Kyyrönen laskee.
Laskennallisesti, ilman niin sanottuja dynaamisia vaikutuksia, se olisi merkinnyt 27 miljardia euroa suurempia sopeutusvaatimuksia.
– Sosiaaliturvarahastojen ylijäämillä on hyvin merkittävä tasapainottava rooli. Niiden poistaminen julkisesta alijäämästä lisäisi sopeutustarvetta keinotekoisesti, Kyyrönen sanoo.
Muutokset sitovat käsiä ja siirtävät valtaa pois poliitikoilta
Muutokset tapahtuvat paperilla, mutta pelissä ovat oikeat rahat.
Mitä velkaantuneemmaksi Suomi katsotaan, sitä nopeammin ja tiukemmin sen on EU-sääntöjen aikana sopeutettava talouttaan.
Kolmen muutoksen euromääräistä yhteisvaikutusta on mahdotonta laskea. Muutokset vaikuttavat eri asioihin: velkasuhteeseen, EU-velkaennusteeseen ja alijäämän kokoon Suomen omissa laskuissa.
Yksi asia muutoksille on kuitenkin yhteistä: ne kaikki ohjaavat Suomea kireämpään talouden sopeuttamiseen.
Tämä syö valtaa tulevien hallitusten poliitikoilta. Muutosten jälkeen uusi tilannekuva ja sen vaatimat toimet ovat enää teknisiä muutoksia, eivät osa talouspoliittista keskustelua.
