Turkulainen nainen tyrmistyi, kun hän näki isänsä yhteisöllisestä asumisesta tulleen laskun: liki 11 euron maksu siitä, että hoitaja oli vienyt ruoan isän huoneeseen.
95-vuotias asukas oli tuntenut itsensä huonovointiseksi, eikä hän ollut jaksanut mennä yhteisiin tiloihin ruokailemaan.
– Iso hinta tarjottimen kantamisesta 30 metrin päähän, nainen paheksuu.
Oululaisnaisella on vastaavia kokemuksia yhteisöasumisesta.
– Kun iäkäs äitini hälytti turvarannekkeella apua vessassa käyttämiseen, siitä tuli 12,50 euron lasku. Yksi kuukausi oli katastrofaalinen. Silloin ylimääräisiä, kotipalveluun kuulumattomia käyntejä oli 23. Niistä 19 oli vessa-apua, hän kertoo.
Yhden kuukauden vessakäynneistä kertyi siis maksettavaa yhteensä 237,50 euroa.
Sama 12,50 euron summa oli peritty myös siitä, kun äiti oli pyytänyt petaamaan sänkynsä paremmin, ei päässyt omin avuin nojatuolista ylös tai oli palellessaan halunnut lisää vaatetta päälleen.
96-vuotias äiti oli jo kotona asuessaan tottunut siihen, että turvarannekkeen nappia painetaan silloin, kun on hätä. Sitä hän ei ymmärtänyt, että yhteisöllisessä asumisessa lähes jokaisesta kutsusta tulee erillinen maksu. Äiti piti turvaranneketta hoitajan kutsuna.
– Äidin paikka ei ollut yhteisöllisessä asumisessa, oululaisnainen sanoo.
Hän kertoo olevansa huojentunut, koska on saanut ”huolien ja valvottujen öiden” jälkeen äitinsä ympärivuorokautiseen hoivaan.
Yle ei julkaise haastateltujen naisten nimiä heidän omaistensa yksityisyyden suojaamiseksi. Yle on nähnyt tapauksiin liittyvät laskut.
Pohjanmaalla maksetaan yhteisistä astioista
Ikääntyvien yhteisöllinen asuminen on vielä varsin uusi, mutta vauhdilla yleistyvä asumismuoto Suomessa.
Se on tarkoitettu ikääntyville, jotka eivät enää pärjää omassa kodissaan mutta jotka eivät hyvinvointialueiden kriteerien mukaan vielä tarvitse ympärivuorokautista hoivaa.
Arki on osoittautunut toisenlaiseksi.
THL:n tuoreen selvityksen mukaan yhteisölliseen asumiseen on sijoitettu liian huonokuntoisia vanhuksia. Selvitys osoittaa, että joka toisella yhteisöllisen asumisen asiakkaalla on dementiadiagnoosi. Myös Yle on uutisoinut yhteisöasumisen epäkohdista.
Jotta huonokuntoinen vanhus pärjää yhteisöllisessä asumisessa, hän tarvitsee runsaasti lisäpalveluja – ja ne maksavat. Usein lisämaksut tulevat asukkaalle ja hänen omaisilleen yllättäen, oli kyse sitten yksityisen toimijan tai hyvinvointialueen ylläpitämästä paikasta.
Pohjanmaan hyvinvointialueella on otettu käyttöön 37,40 euron kuukausittainen tarvikemaksu, josta kertyy vuodessa liki 450 euroa. Summa kattaa muun muassa astioiden, laitteiden ja huonekalujen käytön yleisissä tiloissa.
– Asukkaat saavat käyttää yhteisiä tiloja ja siellä olevia varusteita. Tätä ei ole laskettu mukaan vuokraan. Sosiaalisesta toiminnasta meillä ei peritä maksua ollenkaan, hyvinvointialueen kotiin annettavien palvelujen päällikkö Monika Björkqvist perustelee maksupolitiikkaa.
Hänen mukaansa tarvikemaksu veloitetaan asukkailta kaikissa Pohjanmaan hyvinvointialueen asumisyksiköissä. Hyvinvointialueella on liki sata yhteisöllistä asukaspaikkaa.
Valvira ei valvo maksuja
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen ikäihmisten palvelujohtaja Mervi Koski myöntää, että yhteisöllisen asumisen kustannukset voivat nousta korkeiksi.
Hänen mukaansa Pohde onkin valmistelemassa yhteisölliseen asumiseen uusia asiakasmaksuja, joissa kiinnitetään huomiota pienituloisten asiakkaiden asemaan.
Koski kertoo, että aluehallitus saa vielä ennen joulua käsiteltäväkseen esityksen muun muassa siitä, että pientuloisille yhteisöasujille ei tulisi jatkossakaan maksua osallistumisesta sosiaalista kanssakäymistä edistävään toimintaan. Tämä on tyypillinen yhteisöllisen asumisen maksu.
Kosken mukaan hyvinvointialueet voivat käyttää omaa harkintaansa sosiaalihuoltolain mukaisissa tukipalveluissa, joita ovat esimerkiksi ateria- ja turvapalvelut. Hän onkin havainnut, että hyvinvointialueilla on maksukäytännöissä kirjavuutta.
Myös Valviran ylitarkastaja Mervi Lukkarinen pitää tärkeänä, että yhteisöllisen asumisen maksuista ja maksuperusteista keskustellaan asiakkaan ja hänen omaisensa kanssa jo etukäteen.
Samalla asiakkaalle on tärkeä kertoa myös oikeudesta hakea maksuihin hyvinvointialueelta alennusta, jos kokee, että maksut vaarantavat toimeentulon.
Valvira ja aluehallintovirastot valvovat yhteisöllisen asumisen palveluja, mutta palveluista perittäviä maksuja ei Lukkarisen mukaan ole valvottu.
”Eläke ei riitä”
Turkulaisnainen kertoo, että hänen 95-vuotiaan isänsä asuminen yksityisen palveluntuottajan yhteisöllisessä asunnossa maksaa noin 2 300 euroa. Siitä jää palvelusetelin jälkeen isälle maksettavaa 1 800 euroa. Eläke ei riitä edes kaikkiin peruskuluihin.
Nainen on huolissaan niistä ikääntyneistä, joilla ei ole omaisia tai sukanvarressa säästöjä pahan päivän varalle.
– Asumisessa joka askel maksaa. Täällä pitäisi kulkea taskulaskimen kanssa. Onneksi isälläni on tyttäriä ja omaisuutta.