Pakkasen paukkuessa ja tuulivoimaloiden siipien huurruttua paikoin liikkumattomiksi pörssisähkön hinta on ollut ajankohtainen puheenaihe. Tämä koskettaa monia: kuluttajien 3,3 miljoonasta sähkönkäyttöpaikasta 1,1 miljoonassa on pörssisähkösopimus.
Toisaalta hinnan nousu on laittanut sivuun keskustelun sähkönsiirron hinnoittelusta. Näin vaikka Energiavirasto on lähiaikoina antamassa asiasta määräyksen.
Kiistelyn ydin on hinnoitteluvaihtoehto, jossa siirretyn kilowattituntimäärän lisäksi asiakasta veloitettaisiin suurimman huipputehon perusteella. Älyverkkotyöryhmän ehdottamassa mallissa tehomaksua veloitettaisiin 5 kilowatin ylittävän tehon osalta. Ehkä ei yksittäisen tehopiikin perusteella, vaan esimerkiksi tietyn jakson keskitehon perusteella.
Vaikka mallille on toki perusteensa, sitä voi olla vaikea selittää tai lobata kuluttajille parhain päin. Etenkään kulutustaan ajoittaville pörssisähköasiakkaille.
Yleisimpiin kuuluva 3 x 25 A liittymä sallii noin 17 kilowatin tehon. Eli esimerkiksi pakkaspäivänä kaiken tuon tehon käyttämisestä ei siirron osalta nykyisin tule useimmille ylimääräistä maksettavaa.
Toisaalta, sähkökustannusten säästämien huipputehoa kuristamalla ei ole uutta.
Muun muassa 1980-luvulla yrityksissä ja taloyhtiöissä pienennettiin pääsulakkeita, koska sähkölasku määräytyi sekä kulutetun energian että sähköliittymän sulakekoon mukaan. Mitä pienempi sulake, sitä pienempi kuukausimaksu – ja säästöä syntyi.
Jos tehdään pieni ajatusleikki, niin pääsulakkeiden pienentäminen olisi tehomaksujenkin aikana tapa varmistaa, ettei raja ylity.
Kolmivaiheliittymässä 3 x 6 A pääsulakkeet pitäisivät tehon aika varmasti alle älyverkkotyöryhmän rajan. Yksivaiheliittymässä 20 A sulake toimisi samoin. Mutta jos et ole sähköalan ammattilainen, älä kokeile.
Pienet sulakkeet estäisivät kodin sähkönkäyttöä merkittävästi. Pienenkään 6 kW sähkökiukaan käyttö ei onnistuisi lainkaan. Liedessä ei ehkä saisi laittaa kaikkia levyjä päälle yhtaikaa, puhumattakaan uunista.
Tehomaksun käytön laajentaminen näyttää Ruotsista kopioidulta asialta. Muistakaamme, että Suomessa sauna on kansalliseen identiteettiin liittyvä kysymys.
Samaan aikaan, kun koteja ohjataan säästämään, rakennetaan datakeskuksia, joiden tehontarve mitataan megawateissa.
Järkevä ratkaisu olisi vähintään nostaa ehdotetun tehomaksun alarajaa, ja ohjata tehojen hallintaa sinne, missä vaikutus sähköverkkoon on suurin.