Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vaatii lisää keinoja työnantajille selvittää lasten parissa työskentelevien taustoja.
Pekkarinen on hyvin huolissaan lasten ja nuorten nykytilanteesta, kun esimerkiksi seksuaalirikoksista tuomitut voivat olla työssä tai harrastustoiminnassa lasten kanssa.
Hän sanoo, että rikostaustan selvittäminen rekrytointitilanteessa on riittämätön toimenpide.
Työntekijän rikostaustaa ei voi selvittää työsuhteen aikana, vaikka olisi vahvoja epäilyjä, että henkilö on syyllistynyt rikokseen.
Pekkarisen mukaan rikostaustaote pitäisi pystyä tekemään säännöllisin väliajoin.
– Valtaosa ihmisistä, jotka syyllistyvät tämän tyyppisiin rikoksiin, eivät koskaan jää kiinni siitä työpaikoilla. Lapset ovat hyvin suojattomia.
Jyväskylän tapaus nosti esiin huolen
Kun Keski-Suomen käräjäoikeus vangitsi viime viikolla alakoulunopettajan epäiltynä törkeistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, se herätti huolta lasten ja nuorten turvallisuudesta.
Poliisi epäilee jyväskyläläistä 43-vuotiasta miestä kahdesta törkeästä lapsenraiskauksesta, kahdesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.
Teot eivät poliisin mukaan liity opettajan työhön tai työpaikkaan. Jyväskylän kaupunki on pidättänyt opettajan virantoimituksesta.
Jyväskylän kaupungin sivistyksen toimialajohtaja Eino Leisimon mukaan opettajan rikosrekisteri tarkastettiin rekrytointivaiheessa ja se oli puhdas.
Leisimo pohti Ylen haastattelussa, pitäisikö opettajien taustat pystyä tarkastamaan vielä paremmin ja jos, niin miten se tapahtuisi.
Aika puhdistaa rikosrekisterin
Vuoden 2003 alussa tuli voimaan laki, joka velvoittaa työnantajaa selvittämään lasten kanssa työskentelevien rikostaustan.
Lasten kanssa tehtävään työhön valittu henkilö selvittää rikostaustansa työnantajalle itse hankkimallaan rikostaustaotteella.
Kaikki tuomiot eivät kuitenkaan näy rikostaustaotteessa. Suomessa tuomiotiedot poistetaan rikosrekisteristä tietyn ajan kuluttua. Poistoaika vaihtelee 5–20 vuotta rangaistuksen ankaruudesta riippuen.
Yli viiden vuoden vankeusrangaistuksista jää pysyvä tieto. Myöskään vanhat tiedot eivät poistu, jos rekisterissä on uudempia merkintöjä, joita ei voida poistaa.
Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistukset ovat viime vuosina koventuneet.
Esimerkiksi lapsenraiskauksesta, eli alle kuusitoistavuotiaaseen lapseen kohdistuvasta sukupuoliyhteydestä, vähimmäisrangaistus on kaksi ja enimmäisrangaistus kymmenen vuotta vankeutta.
Törkeässä lapsenraiskauksessa asteikko on vähintään neljä ja enintään kaksitoista vuotta vankeutta.
Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäen mukaan tiedot poistuvat rekisteristä siinä vaiheessa, kun tuomioistuimet eivät enää tarvitse niitä antaessaan rangaistuksen.
– Rikosrekisteri on luotu ensisijaisesti oikeusjärjestelmän sisäisiä tarpeita varten, ja jos oikeusjärjestelmä ei tarvitse enää tietoja, ne poistetaan.
Onko uusi erillinen seksuaalirikosrekisteri tarpeen?
Julkisuudessa ei juurikaan ole käyty keskustelua, että pitäisikö lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista jäädä pysyvä tuomiomerkintä.
Kimpimäen mukaan joissain maissa on käytössä erillinen rekisteri seksuaalirikoksille. Jos Suomeen halutaan kyseinen rekisteri, sen perustaminen on poliittinen ratkaisu, joka vaatii lakimuutoksen.
Kimpimäen mielestä rekisterin perustaminen vaatisi tarkkaa harkintaa. Pitäisi miettiä, mitä rekisteriin merkitään ja ketkä voivat käyttää sen tietoja.
– Jos henkilö esimerkiksi syyllistyy hyvin nuorena yksittäiseen seksuaalirikokseen, pysyvä rekisterimerkintä voi olla varsin ankara lisäseuraamus.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo, että jos erillinen seksuaalirikosrekisteri haluttaisiin perustaa, se vaatisi laajaa yhteiskunnallista keskustelua.
Tilanteet ovat niin monenlaisia, että rekisteri olisi iso perusoikeuskysymys.
– Ihminen ei välttämättä ole pedofiili, vaikka syyllistyy seksuaalirikokseen esimerkiksi hyvin nuorena, Pekkarinen sanoo.
Erillisen rekisterin sijaan Pekkarinen lisäisi työnantajan valtaa. Hänen mielestään työpaikoilla pitäisi olla mahdollisuus puuttua ihmisen käytökseen nykyistä paremmin, jos se on jollain lailla erikoista.
Myös lapsia ja nuoria sekä heidän kokemuksistaan pitäisi kuunnella herkällä korvalla.
– Eniten minua järkyttää näissä vakavissa seksuaalirikoksissa, että lapset ja nuoret eivät ole uskaltaneet tai ymmärtäneet kertoa läheisilleen niistä tapahtumista.
Pekkarisen mukaan rekrytointivaiheessa myös puhelut työnhakijan aiemmille työnantajille ja kyselyt hakijan luvalla harrastustoiminnassa auttaisivat taustojen tarkastamisessa.
Olisiko psykologisista testeistä apua?
Toisinaan työnhakijoille tehdään psykologisia testejä. Voisivatko ne auttaa seksuaalirikosten ehkäisemisessä?
Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettaja, oikeuspsykologi Niina Nurminen Rikosseuraamuslaitokselta avaa rekrytointia.
Nurmisen mukaan rekrytointia, jossa tehdään henkilöarviointia ja soveltuvuusarviointia, ohjaa lainsäädäntö.
Jos halutaan arvioida, kuinka todennäköisesti joku henkilö syyllistyy seksuaalirikokseen, se on riskiarviointia, jota saa tehdä ainoastaan lainsäädäntöperusteisesti.
Esimerkiksi poliisissa ja Rikosseuraamuslaitoksessa tehdään riskiarviointia.
– Siihen täytyy olla kestävät juridiset perusteet. Työhaastatteluissa ei voida arvioida tällaista riskiä, Nurminen arvioi.
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä kieltää työhaastattelutilanteissa kysymästä asioita, jotka eivät liity työsuhteeseen, kuten esimerkiksi perhetilannetta, uskonnollista tai poliittista vakaumusta tai seksuaalista suuntautumista.
Onko sinulla meille uutiskuva, -video tai juttuvinkki?
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella ja lähettää alla olevalla lomakkeella vinkkisi, uutisvideosi tai -kuvasi meille.