Lapsista vanhin huolehtii pikkusisaruksistaan, koska vanhempi ei pääse sängystä ylös. Toinen murehtii tyhjän jääkaapin edessä ja laskee hädissään viikkorahojaan.
Tällaiset tilanteet eivät ole vain satunnaisia poikkeuksia – moni suomalaisnuori kantaa harteillaan vastuuta, joka kuuluisi aikuiselle.
Taustalla vaikuttavat suuret yhteiskunnalliset muutokset: Suomen työttömyysaste on Euroopan huonoin. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön Sosten köyhyysraportin mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä on kasvanut lähes miljoonaan. Pienituloisuus näkyy myös lapsiperheissä.
Maaliskuussa julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten tyytyväisyys omaan elämään on historiallisen matalalla.
Mistä sitten tietää, että nuori kantaa liikaa vastuuta? Entä miten aikuinen voi auttaa? Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja psykoterapeutti Laura Suomalainen antaa neljä neuvoa, joiden avulla voit tukea nuorta ja keventää hänen taakkaansa.
1. Anna vastuuta ikätasoisesti
Vanhemmuuteen kuuluu vastuun kantaminen, mutta myös sen antaminen.
– Tässä ajassa nähdään paljon ylihuolehtivaa vanhemmuutta, mikä johtaa herkästi siihen, että nuorten stressinsietokyky ja resilienssi ovat heikentyneet.
Oleellista on, että vastuu vastaa lapsen ikä- ja kehitystasoa.Yläkouluun siirtynyt on jo esimerkiksi kykenevä solmimaan ja ylläpitämään kaverisuhteita itsenäisesti sekä päättämään harrastuksistaan.
Suomalaisen mukaan on tärkeää, että lapsi oppii huolehtimaan esimerkiksi koulutehtävistään ja osallistuu kotitöihin.
Sen sijaan esimerkiksi perheen taloudesta, vanhemman sairaudesta tai muista aikuisen mieltä painavista murheista huolehtiminen on lapselle kohtuutonta.
– Aikuinen on aina se, joka viime kädessä kantaa vastuun.
Sori siitä -draamasarjan uusi kausi löytyy nyt Yle Areenasta. Sarjassa 14-vuotias Senja kantaa vastuuta masentuneen yksinhuoltajaäitinsä jaksamisesta ja käyttää vapaa-aikansa töiden tekemiseen. Sarjassa kuvataan myös alistavia kaverisuhteita ja koulukiusaamista.
– Aivan kuten sarjassakin ilmeni, perhetilanne vaikuttaa vahvasti siihen, miten nuoret oireilevat esimerkiksi koulussa. He eivät koskaan kasva umpiossa, Suomalainen lisää.
2. Kerro rehellisesti ja rauhallisesti
Nuorisopsykiatrin mukaan vanhemmat aliarvioivat toisinaan lapsen intuitiota.
Rehellisyys ja ikätasoisesti kerrottu selkeä tieto ovat lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Nuorelle voi kertoa työttömyydestä esimerkiksi näin: ”Nyt minulla ei ole työtä ja rahat ovat vähissä, mutta sinun ei tarvitse olla huolissasi. Minä selvitän asiaa.”
– Jos kotona on huolia, niistä pitää puhua, mutta samalla vanhemman täytyy pitää huolta omasta jaksamisestaan, jotta jaksaa pysyä lapsen kanssa rauhallisena.
Suomalainen muistuttaa, että myös aikuisten välisissä suhteissa on tärkeää tietää, missä mennään, eikä elää epämääräisessä tunnemöykyssä. Sama pätee lapsiin.
– Lopulta lapset tarvitsevat syliä, soppaa ja saippuaa eli ihan tavallisia asioita.
3. Anna tilaa tuntea
Laura Suomalainen muistuttaa, että nuoret ovat kognitiivisesti monessa mielessä aikuisen tasolla, mutta jokaisessa elää vielä tunnetasoltaan pieni lapsi, joka kaipaa turvaa ja selkeyttä.
– Liika vastuunkanto ajaa nuoren sivuuttamaan ja mitätöimään omaa kokemustaan.
Jos vanhemmilla ei jostain syystä ole kykyä tukea kasvavan lapsen tunnesäätelyä, lapsi voi oppia, että hänen kokemuksensa eivät ole merkityksellisiä tai hyväksyttyjä, ja lähtee työntämään tunteitaan syrjään.
Suomalaisen mukaan toisilla esiintyy tunteiden ylisäätelyä. Tällöin käytös on näennäisen normaalia ja robotinomaista. Asiat tuntuvat olevan ulkopuolisen näkökulmasta liiankin hyvin.
– Ailahteleva ja impulsiivinen käytös on nuorelle normaalia ja kertoo siitä, että nuori saa vapaasti pikkuhiljaa etsiä itseään ja identiteettiään.
Tunnetaitojen kehityksen haasteilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Suomalaisen mukaan tunteensa sivuuttaneista voi kasvaa aikuisia, joiden kyky tunnistaa omia inhimillisiä perustarpeita vähitellen katoaa. He voivat ajautua hoitamaan sisäistä turvattomuuttaan erilaisilla keinoilla, kuten yli- tai alisuorittamisella, haitallisilla ihmissuhteilla tai päihteillä.
– Sisäinen jämäkkyys, kyky pyytää apua ja mielen jousto voivat hävitä. On tärkeää oppia olemaan oman elämänsä kuski, ei vain kartanlukija.
4. Kuuntele – älä ratko heti
Yhteiskunta on muuttunut yksilökeskeisemmäksi, ja nuoret joutuvat tekemään isoja päätöksiä yksin – usein sosiaalisten paineiden keskellä.
Suomalaisen mukaan nuori tarvitsee aikuisia, jotka pysähtyvät hänen kanssaan ongelmien äärelle, eivätkä vain yritä ratkaista niitä. Hän korostaa, ettei tunnesäätelyä opi, ellei joku ole aidosti läsnä ja kiinnostunut.
– Kaikista vaikein taito sekä aikuiselle että nuorelle on oppia rauhassa kuuntelemaan eikä rynnätä ratkomaan.
On myös tärkeää pyytää nuorta kertomaan lisää siitä, mitä hän ajattelee.