Muutaman viikon takaiset parlamenttivaalit Unkarissa on laajalti tulkittu kansanvallan voitoksi. Unkarilaiset äänestivät Viktor Orbánin 16 vuotta kestäneen autoritaarisen vallan kumoon selvin numeroin.
Elämme aikaa, jolloin jokainen kansanvaltaan liittyvä myönteinen uutinen elähdyttää. Demokratia on ollut jo hyvän tovin väsähtäneessä tilassa.
Cambridgen yliopiston politiikan tutkimuksen emeritusprofessori David Runciman sanoo Ylen haastattelussa, että länsimaissa nyt vallalla oleva liberaali, edustuksellinen demokratia on hiipumassa.
Se kukoisti 1900-luvun loppupuoliskolla, jolloin talouskasvu ja väestönkasvu olivat vakaita ja siirtolaisuus oli nykyistä vähäisempää. Tiedonvälityksessä oli portinvartijat.
– Näitä olosuhteita ei enää ole, David Runciman muistuttaa.
Hän arvelee, ettei tämä sinänsä merkitse vielä demokratian loppua. Meidän hellimämme ajatus demokratiasta ei vain oikein istu tähän aikaan.
– Maailmamme on nyt liian nopealiikkeinen ja mutkikas demokratialle.
Poliittinen toiminta vain vaalien kautta on alati vaikeampaa. Muutos musertaa puolueita. Lisäksi uudet teknologiat haastavat niitä.
Kuuntele Runcimanin laaja haastattelu Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa:
Demokratian loppuminen ei ole aina dramaattista
Yksi keskeinen syy läntisten demokratioiden hauraaseen eloon on äänestäjäkunnan ikärakenne. Vanhat sedät ja tädit äänestävät valtaan vanhoja ehdokkaita. Päätökset suosivat vanhoja ihmisiä.
Nuori äänestäjäkunta pettyy vaalista toiseen ja maasta toiseen.
Äärilaitojen ryhmät menestyvät. Mikään ei silti juurikaan muutu. Väsyneet, vanhentuneet ja kulahtaneet yhteiskunnat kadottavat muutosvoimaisuutensa.
Jossain vaiheessa demokratia vain hiipuu pois. Eri maissa se tapahtuu eri tavoin. Demokratia loppuu, koska kaikki loppuu aikanaan.
David Runciman
David Runciman huomauttaa, että länsimaiden ihmisillä on lujaan juurtunut käsitys siitä, että demokratian loppuminen on aina jotain hyvin dramaattista. Jossain päin maailmaa siihen toki liittyykin rajuja ja jopa väkivaltaisia purskahduksia.
– En usko sisällissotaan Yhdysvalloissa tai vallankaappaukseen Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa. Ne vain rappeutuvat hitaasti.
Valtahan ei mihinkään katoa, vaan se jakautuu uudella tavalla. Vaikka valta Unkarissa vaihtuikin, lienee turha elää siinä unelmassa, että itsevaltiaiden aika olisi jotenkin kaikkoamassa.
Isossa kuvassa demokraattisten instituutioiden valta on hapertunut, ja samaan aikaan autoritaarinen valta on vahvistunut. Tämän olemme nähneet niin Turkissa, Venäjällä kuin Yhdysvalloissakin.
– Ihmiset haluavat tietää, onko tulevaisuuden maailma demokraattinen vai autoritaarinen. Se tulee olemaan molempia. Se on sekä demokraattisempi että autoritaarisempi.
Videolla Runciman arvioi demokratian tilaa 20 vuoden päästä:
Demokratia ja autoritaarisuus kulkevat rinta rinnan
David Runciman sanoo, että tulevaisuudessa demokratia ja autoritaarisuus kulkevat rinta rinnan. Yhdysvallat ja monet muut perinteiset demokratiat ovat autoritaarisempia, kun perinteiset puolueisiin ja edustuksellisuuteen liittyvät rakenteet hiipuvat.
Kun katsomme maailmaa 20 vuoden päähän, se on paljon autoritaarisempi.
David Runciman
Toisaalta ihmiset löytävät poliittisen vaikuttamisen keinot erilaisissa verkkoyhteisöissä ja muissa yhteisöissä. Siksi vapauksien, demokratian ja autoritaarisuuden pelikenttää pitää tulevaisuudessa katsoa entistä laajemmasta perspektiivistä.
David Runciman muistuttaa, että maailmassa keskeistä valtaa käyttävät suuret teknologiayhtiöt. Ne ovat hyvin autoritaarisesti johdettuja ja niiden johtajat ovat kuin kuninkaita. Siksi maailmassamme on enenevässä määrin autoritaarista valvontaa.
– Metan toimitusjohtaja Mark Zuckerberg johtaa yhtiötä, jonka säännöissä on, ettei häntä voi koskaan äänestää ulos. Jos meillä olisi sellainen hallitus, kutsuisimme sitä diktatuuriksi.
Iso osa maailman ihmisistä elää näiden yritysten informaatiovallan alla. Näitä yrityksiä johtava eliitti määrittää paljolti sen, mitä tietoa verkossa toimivilla alustoilla kulkee. Tämä eliitti on sitten liki kaikkien vastuiden ulkopuolella.
Heitä ei äänestetä pois vallasta.
Videolla Runciman kuvaa teknologiayritysten epädemokraattisuutta:
Internetin uumenissa käytävä keskustelu on isolta osalta luokatonta, mutta siihen on sisäänrakentuneena myös ajatus demokratiasta. Verkossa ihmiset löytävät alustoja, joissa he voivat käydä älykästäkin ajatustenvaihtoa ja jakaa tietoa.
– Ihmiset harjoittavat demokraattisia oikeuksiaan verkossa. He valittavat enemmän, vaativat enemmän ja tahtovat enemmän.
Poliittisen toiminnan tämän puolen siirtyminen voimalla verkkoon on omalta osaltaan epävakauttanut demokratiaa. Demokraattisten oikeuksien toteutuminen tuntuu onnistuvan paremmin muualla kuin vaaliuurnilla.
David Runciman sanoo, että kyllä tulevaisuudessakin silti äänestetään. Vaaleihin ja puolueisiin perustuva demokratia jatkaa taistelua hapertumista vastaan.
– Vaalit eivät ole hyvä tapa ratkoa ongelmia. Ne ovat hyvä keino päästä eroon huonoista poliitikoista.
Meneillään on monta lopun alkua
Teknologiajättien vallan paisuminen ei ole ainoa taitekohta, joka nyt määrittää demokratian tilaa. Emeritusprofessori David Runciman tuumii, että samaan ajanjaksoon yhdistyy nyt monia päällekkäisiä päätepisteitä.
Eurooppalaisittain ajateltuna elämme nyt sekä 1990-luvun että vuoden 1945 jälkeistä aikaa. Toisen maailmansodan ja kylmän sodan purkautumisen jättämät perinnöt eivät kuitenkaan enää selitä maanosamme kehitystä.
David Runciman arvelee, että nyt saattaa hyvinkin olla käsillä myös kansallisvaltion lopun alku. Eurooppalaiset kansallisvaltiot olivat vahvoilla 300–400 vuotta, mutta tässä maailmassa ne eivät ole riittävän suuria kilvoitellakseen Kiinan, Intian ja Yhdysvaltain kanssa.
Demokratia sellaisena kuin me sen olemme oppineet käsittämään, on nimenomaan kiinnittynyt kansallisvaltioon.
Taitekohta on sekin, että väestömme ei ainoastaan vanhene, se myös vähenee.
Perhekoko alkoi kasvaa maatalouden vallankumouksesta lähtien. Ihmiset asettuivat aloilleen viljelemään maata ja metsästäjä-keräilijäyhteisöt hiipuivat. Tämän noin kymmenentuhannen vuoden kehityksen päätepiste on tässä ajassa.
David Runciman pohtii taitekohtana myös tekoälyn aikaa. Onko päätöksessään myös 80 000 vuoden aikakausi, jolloin ihmisen älykkyys oli älykkyyden korkein muoto maapallolla?
Pökerryttävä ajatus on sekin, että tähän hetkeen näyttää ajoittuvan myös kirjoitetun sanan aikakauden loppu. Kuvallinen viestintä on syrjäyttämässä ensisijaisena viestintätapana 1400-luvulta lähtien vallalla olleen kirjallisen viestinnän.
– Jos näin on, se olisi modernin sivilisaation tarinan loppu. Se on suurempi juttu kuin demokratian kriisi, Cambridgen yliopiston politiikan tutkimuksen emeritusprofessori David Runciman sanoo.
Linkeistä pääset kuuntelemaan Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman muita demokratia-aiheisia jaksoja: