Monet villiyrtit, kuten nokkoset, piharatamot ja peltokortteet ovat helposti tunnistettavia, ja niitä saa poimia luonnosta aivan kuten marjoja ja sieniäkin. Koivulehdet ja kuusenkävyt sen sijaan eivät kuulu jokamiehen oikeuksiin. Niiden keräämiseen pitää olla maanomistajan lupa.
Tee kävelyretkestäsi hiukan hauskempi, ota mukaan kori ja poimi päivän lounas tai huomispäivän laastari ja kokeile jotain viidestä vinkistämme.
1. Leivo ja tee ruokaa pienistä ja suurista nokkosista
Nokkonen on yksi ravintopitoisimmista vihanneksistamme. Se on myös luontokokkien arvostama raaka-aine, koska se sopii niin moniin eri ruokalajeihin. Monet keräävät nokkoset keväällä, kun ne ovat pehmeitä ja hentoja ja käyttävät niitä pinaatin tapaan.
Täysikokoiset nokkoset sopivat kuivattaviksi. Kuivatuista nokkosista voit esimerkiksi leipoa skonsseja tai paistaa lettuja.
2. Pese koko vartalo koivunlehdillä
Koivua on käytetty saunassa pitkään, eikä se ole ihme, sillä koivunlehdet toimivat luonnollisena saippuana. Lehdet sisältävät saponiineja, jotka ovat luonnollista saippua-ainetta, joka pesee hellävaraisesti pois rasvan ja lian.
Koivunlehdet sopivat siksi erinomaisesti vartalokuorintaan. Sellainen syntyy helposti vain neljästä raaka-aineesta. Parasta siinä on, että se säilyy useita kuukausia, ja voit nauttia kesän tuoksusta keskellä talvea.
3. Laastari kesän rakkoihin ja naarmuuntuneisiin pikkupolviin
Piharatamo on helppo tunnistaa ja sitä kasvaa nurmikoilla, poluilla ja pikkuteiden varsilla. Piharatamoa voi käyttää laastarina naarmuihin ja hyönteisten puremiin.
Tiesitkö, että piharatamoa voi hyvin pakastaa ja käyttää ympäri vuoden? Toinen tapa ottaa talteen piharatamoa, on tehdä tinktuura vain kahdesta ainesosasta. Tinktuuraa voit käyttää esimerkiksi hyönteisten puremiin.
4. Tee jalkakylpy rikkaruohoista
Peltokorte on yrtti, jonka piipitoisuus on korkea. Se on yksi syy siihen, että se on hyväksi sekä hiuksille että iholle. Voit esimerkiksi käyttää sitä sekä jalkakylpyyn että huuhdella hiukset sen keitinliemellä.
5. Piristä itseäsi myrkynvihreällä rikkaruohoshotilla
Listaa syötävistä rikkaruohoista ja villiyrteistä voi jatkaa pitkään. Maitohorsma, vuohenputki, jauhosavikka ja pihatähtimö kuuluvat kasveihin, joita ilmestyy puutarhaan ja jotka ovat sekä syötäviä että hyviäkin oikeassa yhteydessä.
Jos olet aloittelija villiyrttien käytössä, on helppo tapa käyttää niitä tekemällä niistä erilaisia smoothieita. Jos sinulla on vähän kaikenlaista, voit tehdä vihreän ja terveellisen lehtivihreäshotin.
Tule avoimille yrttivaelluksillemme oppiaksesi lisää
Ellet ole tottunut keräämään luonnonkasveja, se voi vähän jännittää. Jos haluat oppia tunnistamaan tavallisimmat villiyrtit ja syötävät kasvit, olet tervetullut Strömsöhön ja avoimille yrttivaelluksille yrttiasiantuntijamme Alexandra De Paolin kanssa.
Keskiviikkona 12. kesäkuuta Strömsössä on avoimet ovet, ja silloin yhtenä ohjelmanumerona ovat ilmaiset yrttivaellukset puistossa. Yrttivaelluksia on kolme ja ne alkavat klo 16.30, 17.30 ja 18.30. Kierros kestää noin 20 minuuttia ja sen aikana voit esittää kysymyksiä Alexandralle.
Ennakkoilmoittautumisia ei tarvita, mutta paikkojen määrä on rajoitettu, joten tule ajoissa!
Neljä kysymystä Alexandralle yrteistä ja yrttivaelluksesta
Mikä on yrttivaellus?
Se on retki, jonka teemme yhdessä luontoon ja katselemme kasveja, joita näemme matkan varrella. Keskustelemme siitä, miten kasvit tunnistaa, missä ne kasvavat, milloin niitä kannattaa kerätä ja tietenkin, miten niitä voi käyttää.
Mitkä ovat kolme suosikkiyrttiäsi Strömsössä?
Oi, valinnanvaraa on paljon, koska Strömsön alue on niin runsaslajinen.
1. Kuusenkerkkä – suuri kuusi matkalla saunalle on niin antelias ja siitä on niin helppo poimia. Lisäksi sen juurella kasvaa ketunleipää.
2. Rannassa saunan vieressä kasvaa virmajuurta, joka on upeaa iltateehen.
3. Vuohenputki, joka kasvaa mattona toimituksen vieressä on niin kaunista ja ihanaa syötävää. En kyllästy koskaan vuohenputkeen!
Kuinka paljon villiyrttejä syöt alkukesästä?
Haha, niin paljon kuin voin! Kotini lähellä on valtavasti karhunlaukkaa, litulaukkaa, nokkosia, vuohenjuurta ja siankärsämöä, ja syön niitä niin kauan, kun ne ovat hyviä.
Haluatko jakaa muiston joltakin yrttivaellukseltasi?
Luen työni vuoksi paljon folkloristiikkaa, mytologiaa, satuja ja taruja, koska käytän kertomista tekniikkana tietoa välittääkseni. Jos kerron jonkin tarinan kasvin yhteydessä, kuulijat saavat jotain, mihin liittää tietonsa ja silloin on helpompi muistaa kasvi ja se, mitä olen siitä kertonut.
Minulla piti olla yrttivaellus Gotlannissa ja järjestäjä oli valinnut ”kasvitieteellisesti mielenkiintoisen paikan”, joka osoittautuikin kivikoksi. Siellä ei ollut lääkekasveja nimeksikään! Meidän piti paniikissa lyödä viisaat päämme yhteen ja löytää parempi paikka lähistöltä, ja sellaiseksi valikoitui niitty, niittonurmi, jossa oli ennen viljelty hasselpähkinää.
Kun astuin niitylle, oli kuin olisin tullut yhteen niistä satumaailmoista, joista minulla on tapana kertoa. Kokonainen matto kevätesikoita valaisi harmaan päivän. Karhunlaukkaa, ruohosipulia ja käärmeenlaukkaa pisti esiin esikkomerestä ja pähkinäpensaat seisoivat kuin jättiläiset tasaisin välein. Ajattelin: ”Tänne haluan päästä, kun kuolen”. Se yrttivaellus kesti kolme tuntia, eikä kukaan halunnut lähteä kotiin. Ja luulen, että jokainen tunsi, että oli astunut toiseen maailmaan.