Viiden ihmisen hengen vaatinut joukkomurha ei yleensä katoa kansakunnan muistista pitkänkään ajan jälkeen.
Näin on kuitenkin käynyt Huittisissa, Sammun kylässä 150 vuotta sitten tapahtuneelle viitoismurhalle.
Murhan taustalta löytyy 1800-luvun lopulle tyypillinen tapa antaa mielenterveysongelmaiset korvausta vastaan tavallisten perheiden valvontaan.
Perheillä ei ollut aina osaamista siitä, miten mielenterveysongelmista kärsivät tulisi kohdata, ja joskus aggressiiviset henkilöt saatettiin jopa lukita saunaan tai navettaan, tai kahlita kiinni seinään.
Tästä juontuu nykyään pilkkanimeksi laskettava seinähullu-nimitys.
Huittislainen kotiseutukirjailija, eläköitynyt opettaja Timo Kouttu on kirjoitustöissään tutustunut kesän 1875 tapahtumiin.
Hän uskoo, että Sammun joukkomurha pääsi tapahtumaan, koska seinään kahlittu Heikki Antinpoika Kempe onnistui vapautumaan kahleistaan.
– Onhan tämä ollut kaikkiaan hirvittävä tapaus, mutta tällainenkin ikävä asia pitää mielestäni tuoda jälkipolvien tietoisuuteen, Kouttu sanoo.
Videolla Timo Kouttu kertoo, miten Heikki Antinpoikaa hoidettiin:
Viisi kuoli kirveeniskuihin, yksi loukkaantui vakavasti
Julkisista lähteistä löytyy hyvin vähän tietoa siitä, mitä Sammun kylässä tapahtui kesäkuun toisena päivänä vuonna 1875.
Tuona päivänä Takkulan tilan Vähätryykärin torpassa ja sen pihapiirissä avautui hirvittävä näky: viisi ihmistä oli silvottu kirveellä kuoliaaksi ja kuudeskin oli saanut vakavia vammoja kirveeniskuista.
Torpan isäntä löytyi kirveeniskuihin kuolleena riihen porstuasta, emäntä tuvasta tuolien takaa. Samassa paikassa makasi elottomana torpassa asunut leskinainen.
Torpan piian eloton ruumis lojui torpan saunassa, ja vasta 10-vuotias naapuritorpan poika oli surmattu julmalla tavalla tuvan porstuaan.
Verityöstä raportoi eturintamassa Sanomia Turusta -lehti kesäkuussa 1875.
Se kertoo, että torpan väen hoivissa viiden vuoden ajan ollut mielenterveysongelmainen Heikki Antinpoika oli kirveellä tehnyt sen, mistä oli sanonut haaveilleensa jo vuosia.
Lehti kuvailee Kempeä tuon aikaiseen suorasukaiseen tapaan mielipuoleksi. Mies itse kutsui Itseään hulluksi kuninkaaksi.
Heti Sammun veritekojen jälkeen lehdistössä pohdittiin kriittisellä otteella suomalaisen mielisairaanhoidon tilaa.
Esimerkiksi Sanomia Turusta -lehden jutussa toivotaan, että ”seurakuntain mielipuolet holhottaisiin warsinaisissa hulluinhuoneissa, jossa ymmärtäwän lääkärin hoito woisi pelastaa monen hänen onnettomasta tilastansa.”
Huittinen tunnetaan toisestakin veriteosta
Lähellä murhapaikkaa asuva Timo Kouttu vahvistaa, että 150 vuotta vanha hirmuteko on päässyt paljolti vaipumaan unohduksiin Huittisissakin.
Hän arvelee, että Huittisissa tapahtunut toinen joukkosurma on saattanut viedä huomiota Sammun kylän tapaukselta. Kouttu viittaa ”Kirves-Koljosen” veritekoon, joka tapahtui maaliskuussa 1943 Huittisten Karhiniemen kylässä.
Tuolloin Huittisten varavankilasta paennut Toivo Koljonen murhasi viisihenkisen perheen ja yhden naapureista. Koljonen on viimeinen siviilioikeudelta kuolemantuomion saanut ja teloitettu henkilö Suomessa.
Myös historiallista kriminologiaa tutkivalle Itä-Suomen yliopiston kriminologian ja yleisen oikeustieteen yliopistonlehtori Miikka Vuorelalle Sammun veriteko on jäänyt tuntemattomaksi.
Vuorela uskoo, että ajan kulumisen lisäksi yksi syy tapahtuneen katoamiselle kansankunnan muistista on se, että tekijä ei syyntakeettomuutensa vuoksi saanut tuomiota.
– Se on johtanut siihen, että jälkiä tapauksesta on vähemmän kuin siinä tapauksessa, että siitä olisi langetettu tuomio. Ei ole mitenkään tavatonta, että tällainen tapaus unohtuu, Vuorela sanoo.
Tekijä palautettiin samaan kylään
Surmaajan ottivat myöhemmin kiinni vouti ja surmatun kymmenvuotiaan Kalle-pojan torppari-isä.
Lehtitietojen mukaan Heikki Antinpoika oli Huittisten välikäräjillä saman vuoden elokuussa pitänyt surmiaan ”mestarillisena teoksena” ja olisi ollut halukas jatkamaan hirmutöitä.
Välikäräjät päätyivät siihen, että Heikki Antinpoika oli mielipuoli eli nykykielellä syyntakeeton, eikä häntä tuomittu teosta.
Myöhemmin juttu siirtyi Turun hovioikeuteen, jonka päätöksestä ei dokumentteja ole löytynyt. Normaalilla tavalla häntä ei siis hovioikeudessakaan tuomittu.
– Tällaisesta teosta surmaaja olisi saanut tuohon aikaan kuolemantuomion ja sitten armahduksen. Tämän jälkeen tuomio oltaisiin muutettu karkoitukseksi elinkautiseksi pakkotyöhön Siperiaan, Itä-Suomen yliopiston Vuorela sanoo.
Heikki Antinpoika kuoli nelisen vuotta surmien jälkeen samaisessa Huittisten Sammun kylässä, jossa hän hirmuteon oli tehnyt.
Sammun kylän henkirikosta voidaan hyvällä syyllä sanoa lähes unohdetuksi joukkosurmaksi. Verkkohaulla siitä löytyy heikosti tietoa, edes Wikipedia ei tunne tapausta.