Olen kuullut usealta naiselta, että nykyään miehet lähestyvät heitä baarissa aloittaen keskustelun jollain ikävällä kommentilla. ”Negaus” eli negatiiviset kommentit naisen ulkonäöstä tai olemuksesta onkin strategia, jota erinäiset verkon miesvalmentajat suosittelevat parisuhdetta tai sänkyseuraa etsiville heteromiehille.
Toinen taktiikka on kuulemma sellainen, että mies avaa keskustelun korostamalla omia konservatiivisia poliittisia näkemyksiään ja niiden ylivertaisuutta. Ehkä tekniikan taustalla on tieto siitä, että naiset ovat nykyään keskimäärin liberaalimpia kuin miehet. Sen vuoksi kuvitellaan, että haastamalla keskustelukumppanin näkemykset saa tämän kiinnostumaan itsestään.
Verkon ”iskugurut” suosittelevat suhdetta tai sänkyseuraa etsiville miehille naisen ”negaamista”, eli vähättelyä ja ilkeilyä.
Kenties homma toisinaan toimii. Varmasti jotkut naiset haluavat tulla haastetuksi, ja jotkut suhteet voivat alkaa kipinästä, jonka tiukka väittely sytyttää. Veikkaan kuitenkin, että suuri osa parisuhdetta ja kumppania etsivistä ihmisistä kaipaa ensisijaisesti yhteyttä toiseen ihmiseen.
Se syntyy huonosti ilkeilemällä, vaikka sukupolveni kasvoikin sanonnan ”rakkaudesta se hevonenkin potkii” kanssa. Mitähän meille tarkalleen ottaen silläkin sananlaskulla haluttiin opettaa… että aggressio olisi välittämistä?
Nykyään näyttää siltä, että miesten ja naisten välille on repeämässä suorastaan arvokuilu. Yhteyden löytämisestä voi tulla entistäkin vaikeampaa. Samansuuntaiset arvot eivät ole toki parisuhteen edellytys, mutta kyllä ne ainakin tutustumista helpottavat.
Naisten yhteiskunnallinen vapaus lisääntyi koko 1900-luvun ajan. Ensin naiset saivat poliittisia ja taloudellisia oikeuksia: äänioikeuden, oikeuden käydä töissä ilman miehen lupaa ja oikeuden hallita omia rahojaan. Lopulta naiset saivat myös oikeuden hallita omaa ruumistaan, kun raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1994.
Miehet raportoivat naisia enemmän, että kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Kun naisella on valta hallita omaa talouttaan ja ruumistaan, hänellä on miehen tavoin myös vapaus valita kumppaninsa – tai olla valitsematta: elää ilman parisuhdetta. On olemassa tutkimus, jonka mukaan naimattomat ja lapsettomat naiset ovat nykyään onnellisempia kuin perheelliset naiset. Miehillä tilanne olisi päinvastoin: heillä perheellisyys lisää onnellisuutta. Toisen tutkimuksen mukaan miehet myös raportoivat naisia enemmän, että kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Siksi pohdin, mahtaako neuvo ilkeillä toivotulle kumppanille olla millään tavalla fiksu. Jos on vapaus valita, miksi kukaan valitsisi jonkun, joka on ilkeä tai haluaa rajoittaa häntä jotenkin?
Kuten Netflixin Matka manosfääriin- dokumentti osoittaa, netti on täynnä nuorille miehille suunnattua sisältöä, jossa korostuvat äärimmäisen kapeat sukupuoliroolit. Miehen tehtäväksi jää takoa rahaa, bodata ja halveksua naisia. Naisen homma on hoitaa kotia ja palvoa miestään.
Kun ”pariutumiskonsultti” neuvoo käyttäytymään huonosti naisia kohtaa, hän riistää samalla myös miehiä.
Vapautta arvostavan naisen näkökulmasta yhtälö ei houkuta – mutta myös miehille kyseessä on eräänlainen pyramidihuijaus. Manosfäärin miesvaikuttajat lupaavat jokaiselle neuvojensa mukaan toimivalle miehelle paikkaa patriarkaalisen hierarkian huipulta. Kaikki eivät voi kuitenkaan päästä sinne, sillä jos kaikki olisivat siellä, hierarkiaa ei enää olisi.
Sitä paitsi, jos naisten alistaminen olisi jollain tapaa sosiaalisen elämän voittava taktiikka, miksi naisten vapaus olisi koskaan edennyt niin merkittävästi.
Ja kun ”pariutumiskonsultti” neuvoo käyttäytymään huonosti naisia kohtaa, hän riistää samalla myös toimijuutta pojilta ja miehiltä. Ei kenenkään ole pakko suostua tunnetaidottoman alistajan tai naisia halveksuvan ilkiön rooliin. Etenkin jos toivoo kumppania ja tältä ihailua, arvostusta ja rakkautta.
Ei siis kannata kuunnella guruja, jotka kertovat, mitä kaikki naiset haluavat tai millaisia kaikki naiset ovat. Ennemmin kannattaa kohdata ihminen ihmisenä, yksilönä. Siltä pohjalta on helpompaa löytää yhteinen kipinä.
Saara Särmä
Kirjoittaja on feministi, joka toivoo jokaisen kumppania kaipaavan löytävän rakkaudellisen ja tasa-arvoisen ihmissuhteen.