mätä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]mätä (10-F) (komparatiivi mädempi, superlatiivi mädin) (taivutus[luo])
- mätänemisilmiön pilaama
- (kuvaannollisesti) kelvoton, korruptoitunut
- Systeemi on mätä.
- Asiassa on jotakin mätää.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mätä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]- bakteerien hajottama orgaaninen aine
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmæt̪æ/, [ˈmæt̪æ]
- tavutus: mä‧tä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mätä | mädät |
| genetiivi | mädän | mätien (mätäin) |
| partitiivi | mätää | mätiä |
| akkusatiivi | mätä; mädän |
mädät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mädässä | mädissä |
| elatiivi | mädästä | mädistä |
| illatiivi | mätään | mätiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mädällä | mädillä |
| ablatiivi | mädältä | mädiltä |
| allatiivi | mädälle | mädille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mätänä | mätinä |
| translatiivi | mädäksi | mädiksi |
| abessiivi | mädättä | mädittä |
| instruktiivi | – | mädin |
| komitatiivi | – | mätine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mädä- | |
| vahva vartalo | mätä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hammasmätä, kurkkumätä, latvamätä, luumätä, mätäkuu, mätämuna, mätänäppylä, mätäpaise, mätäpesäke, mätäpunkit, mätätauti, puolimätä, tyvimätä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mätä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]mätä