ohjailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ohjailu (2)
- se, että ohjaillaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈohjɑi̯lu/
- tavutus: oh‧jai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohjailu | ohjailut |
| genetiivi | ohjailun | ohjailujen ohjailuiden ohjailuitten |
| partitiivi | ohjailua | ohjailuita ohjailuja |
| akkusatiivi | ohjailu; ohjailun |
ohjailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohjailussa | ohjailuissa |
| elatiivi | ohjailusta | ohjailuista |
| illatiivi | ohjailuun | ohjailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohjailulla | ohjailuilla |
| ablatiivi | ohjailulta | ohjailuilta |
| allatiivi | ohjailulle | ohjailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohjailuna | ohjailuina |
| translatiivi | ohjailuksi | ohjailuiksi |
| abessiivi | ohjailutta | ohjailuitta |
| instruktiivi | – | ohjailuin |
| komitatiivi | – | ohjailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohjailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ohjailu Kielitoimiston sanakirjassa