Siirry sisältöön

erotus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Erotus [1] esitettynä Vennin diagrammilla. Joukko A∖B sisältää ne A:n alkiot, jotka eivät kuulu B:hen. Merkki ∖ on joukko-opissa erotuksen symboli.

Substantiivi

[muokkaa]

erotus (39)

  1. (matematiikka) vähennyslaskun tulos, ero kahden olion välillä
    Lukujen 3 ja 2 erotus on 1.
  2. erottaminen
  3. erottelu
    Erotukseen ei tarvita ynnäpäätä, kunhan erottaa tukit ja propsit, myös leimat on hyvä tuntea.
  4. poroerotus
    Erotus alkaa huomenna ja etsosta tulleita on alun toista tokkaa.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈerot̪us/
  • tavutus: e‧ro‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erotus erotukset
genetiivi erotuksen erotusten
erotuksien
partitiivi erotusta erotuksia
akkusatiivi erotus;
erotuksen
erotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi erotuksessa erotuksissa
elatiivi erotuksesta erotuksista
illatiivi erotukseen erotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi erotuksella erotuksilla
ablatiivi erotukselta erotuksilta
allatiivi erotukselle erotuksille
muut sijamuodot
essiivi erotuksena erotuksina
translatiivi erotukseksi erotuksiksi
abessiivi erotuksetta erotuksitta
instruktiivi erotuksin
komitatiivi erotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
erotus-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Vieruskäsitteet
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

erotuskyky, erotuskynnys, erotusosamäärä, korkoerotus, poroerotus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • erotus Kielitoimiston sanakirjassa